Muut soittimet ›

Satunnaisen harvakseltaan keikkalevan bändin jäsenenä mulla on käynyt myös mielessä josko tuosta Yamahan AW4416 raiturista olisi tarvittaessa PA-mikseriksi. Mikseriosaltaanhan se perustuu Yamahan 02R miksuttimeen, mutta analogi tuloja pitäisi ehkä hommata jollain lisäkortilla lisää vakiona olevien 8 lisäksi. Samalla tulisi keikkataltionnitkin hoidettua ilman sen kummempia lisätarvikkeita.
 
Kyllähän sillä vetelee varsinkin jotain vakio-setuppia ajellessa jos inputit ja outputit riittää. Soundcheckaus voi olla sen verran työlästä että jos on useampaa aktia lauteilla niin menee säätämisessä puoli päivää.
 
Semmonen pointti vielä minkä huomaa noissa 'budjetti'miksereissä on masterlohkon totaalinen headroomin puute. Muutama kanava menee ihan ok, mutta mitä enemmän kamaa sinne tunkee sitä paskemmalta lähtö soundaa. Vähän niinku Mackiet, mutta 1000 x pahempi ilmiö.

Semmonen pointti vielä minkä huomaa noissa 'budjetti'miksereissä on masterlohkon totaalinen headroomin puute. Muutama kanava menee ihan ok, mutta mitä enemmän kamaa sinne tunkee sitä paskemmalta lähtö soundaa. Vähän niinku Mackiet, mutta 1000 x pahempi ilmiö.
 
Tarkoitatko digiä, analogista vai molempia?
 
Kuulin, että varsinkin edukkaammissa analogipöydissä soundi kärsii suuresti jos nostaa yksittäisen kanavan volumen yli nollan. Muuttaa kuulema taajuusvastetta eli equttaa ilman lupaa. Kalliimmissa pöydissä taas ei olisi niin väliä. Onko sulla tai jollain tietoa tästä?

Tarkoitatko digiä, analogista vai molempia?
 
Kuulin, että varsinkin edukkaammissa analogipöydissä soundi kärsii suuresti jos nostaa yksittäisen kanavan volumen yli nollan. Muuttaa kuulema taajuusvastetta eli equttaa ilman lupaa. Kalliimmissa pöydissä taas ei olisi niin väliä. Onko sulla tai jollain tietoa tästä?
 
Tarkoitan molempia, ja periaatteessa 'ilman lupaa' eq:tus johtuu siitä, että kun headroom hyytyy alkaa signaaliin ilmaantua kaikenlaista tarpeetonta sälää ja vaiheet alkavat mennä solmuun. Käytännössä siis signaalista katoaa vaihevirheiden takia osa ja se kuulostaa eq:tukselta.
 
Saman ilmiön voi tehdä jo yksittäinenkin huono komponentti signaalitiessä.

Tarkoitan molempia, ja periaatteessa 'ilman lupaa' eq:tus johtuu siitä, että kun headroom hyytyy alkaa signaaliin ilmaantua kaikenlaista tarpeetonta sälää ja vaiheet alkavat mennä solmuun. Käytännössä siis signaalista katoaa vaihevirheiden takia osa ja se kuulostaa eq:tukselta.
 
Saman ilmiön voi tehdä jo yksittäinenkin huono komponentti signaalitiessä.
 
Jatkokysymys:
 
Kun siis signaali alkaa ottaa muuta sälää mukaan, mistä tämä johtuu? Meneekö jollakin komponentilla ns. "yli" tai onko jotain muuta suoraviivaista selitystä asialle?
 
Miksi vasta useamman kanavan summaus alkaa tökkiä, luulisi huonon olevan aina huono?

..................

Digimiksereissä summaaminen kyllä tapahtuu numeerisesti ja jos laskennassa käytetään liukulukuaritmetiikkaa niin headroomin riittävyyden kanssa ei pitäisi olla ongelmia.
 
Lisäys:
 
Lisää asiasta http://www.soundonsound.com/sos/jan02/articles/practicalmixing.asp
 
Mixing In The Digital Domain

Siinä vaiheessa kun signaaliin alkaa ilmaantua sälää on kanavan headroom ylitetty. Sälää kutsutaan tietääksen säröksi. Vaiheilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekoa, vaan bitit täynnä ja sillä selvä.
 
Juuh, mutta se särö juuri aiheuttaa vaihe- ym. hässäkkää.

Digimiksereissä summaaminen kyllä tapahtuu numeerisesti ja jos laskennassa käytetään liukulukuaritmetiikkaa niin headroomin riittävyyden kanssa ei pitäisi olla ongelmia.
 
Lisäys:
 
Lisää asiasta http://www.soundonsound.com/sos/jan02/articles/practicalmixing.asp
 
Mixing In The Digital Domain
 
Ongelma ilmeneekin joko D/A-muuntimen tai analogisen master-ulostulon etuasteen kohdilla.

Siinä vaiheessa kun signaaliin alkaa ilmaantua sälää on kanavan headroom ylitetty. Sälää kutsutaan tietääksen säröksi. Vaiheilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekoa, vaan bitit täynnä ja sillä selvä.
 
Yhdistettäessä signaaleita on pidettävä huoli siitä, että headroomia ei ylitetä. Toimiiko mikserin bussi sitten virta- tai jänniteperiaatteella summattaessa kaksi signaalia saadaan +6dB. Riittävän monta summausta niin bussin headroom loppuu oli kyseessä sitten analoginen tai digitaalinen signaali. Se miten ja millä tasolla asia käytännössä ilmenee on laitekohtainen juttu.
 
Tarkoittaako tämä siis sitä, että edullisemmissa analogihärveleissä kannattaa pitää kanavakohtaiset liu'ut aikalailla alhaalla ja mieluummin pistää masterliukua ylös?

..................

..................

Kun summataan esim. kaksi 16-bittistä signaalia, joissa on nk. "bitit täynnä" saadaan tulokseksi 17- bittinen luku josta vähiten merkitsevä bitti pudotetaan pois ja syntyy säröä. Näin käy helposti halvimmissa digitaalilaitteissa, jotka käsittelevät signaalia puhtaasti 16-bittisinä.
 
Tietokonemaailmassa, jossa signaalia käsitellään ohjelmallisesti esim. 32-bittisenä em. ilmiö suodattuu pois muutettaessa signaali lopulliseen esitys formaattiin esim. CD-levy joka on 16-bittinen, tällöin ylimääräiset bitit karkeasti ottaen heitetään hukkaan. Tämäkin synnyttää säröä, mutta tiettyjen suodattimien läpi prosessoituna ei liian huomattavissa määrin.
 
Pitäisi kait taas kaivaa esiin muistin syövereistä sekä analogisen- että digitaalisensignaalinkäsittelyn opit. Voi pas...
 
Edellinen pitää paikkansa jos käytetään kokonaislukulaskentaa, mutta liukulukulaskentaan tämä ei päde ja uusimmissa digimiksereissä laskentä tehdään 32 bittisillä tai jopa suuremmilla liukuluvuilla eli tuttavallisemmin desimaaliluvuilla, joissa osa biteistä edustaa luvun merkitseviä numeroita ja loput eksponenttia eli arvon suuruusluokkaa. Näin yhteenlaskiessa edellisessä tapauksessa olisi vain kasvatettu eksponenttia yhdellä eikä mitään ongelmaa olisi syntynyt.

..................

Behringer DDX3216:n manuaali ainakin väittää että "High-power floating point DSP technology ensures virtually unlimited internal dynamic range". Ei tuo ainakaa kalliimman pään miksuttimia ole.

Näin yhteenlaskiessa edellisessä tapauksessa olisi vain kasvatettu eksponenttia yhdellä eikä mitään ongelmaa olisi syntynyt.
 
Paitsi että resoluutio kärsii. 32-bit liukuluvussa on tyypillisesti 24-merkitsevää bittiä (mantissa) ja 8 bittinen "suuruusluokan ilmaisin" (eksponentti). Jos luvussa on mennyt "yhden yli" eli eksponenttia on jouduttu kasvattamaan, tarvittaisiin lukua täydellisesti ilmaisemaan 25 bittiä. Koska käytössä on vain 24 bittiä, käytetään vain 24 eniten merkitsevää bittiä (kuitenkin suurusluokka pysyy oikeana, koska eksponenttia kasvatetaan).
 
Tämän vuoksi useimmat nykyisin useat digitaali eq:t ja muutkin efektit käyttävät sisäisesti isompaa bittimäärää (yamahan digipöydissä muistaakseni 56 bittä).

Itse asiassa resoluutiohan pysyy samana eli 24 bittisenä. Ettei vain noissa Yamahoissa käytetä 56 bittistä reosluutiota juuri sen takia että niissä käytetään kokonaislukulaskentaa?

Behringer DDX3216:n manuaali ainakin väittää että "High-power floating point DSP technology ensures virtually unlimited internal dynamic range". Ei tuo ainakaa kalliimman pään miksuttimia ole.
 
Hoho.

Itse asiassa resoluutiohan pysyy samana eli 24 bittisenä. Ettei vain noissa Yamahoissa käytetä 56 bittistä reosluutiota juuri sen takia että niissä käytetään kokonaislukulaskentaa?
 
Niin resoluutio pysyy 24 bittisenä, mutta se ei riitä tarkasti esittämään lukua jonka esittäminen vaatisi 25 bittiä. Otetaan esimerkki.
 
Kuvitellaan että käytössä on menetelmä, jossa on 3 merkitsevää lukua ja eksponentti (esitetään asiat 10-järjestelmässä, kun binäärijärjestelmä ei välttämättä ole kaikkein havainnollisin)
 
Otetaan sämple arvoltaan 7.47 * 10^2 = 747 (eli mantissa 7.47, eksponentti = 2)
Ajetaan se efektin läpi, "efektinä" on vaikkapa kertolasku, jossa sämple kerrotaan 2:lla (esim äänenvoimakkuuden nosto 3dB:llä). 747 * 2 = 1494. Nythän tarkkuus ei riitä, kun vain kolmea merkitsevää numeroa voidaan käyttää. Mutta koska käytämmme liukuluja voidaan luku esittää muodossa 1.49 * 10^3. Eikä klippausta tapahdu (jos liukulukuja ei olisi käytetty olisi algoritmi tod. näk. tehnyt saturoivan kertolaskun, eli tulokseksi olisi saatu 747 * 2 ~ 999, lukualueen maksimi).
 
Mutta 1.49 * 10^3 ei ole sama kuin 1494. Eli resoluutio kärsii. Monet efektit (esim. eq ja reverb) summaavat paljon tällaisia välituloksia yhteen. Kun summauksia tehdään paljon, alkavat nämä pyöristysvirheet kasautua. Ja tulokseen syntyy ns. artefakteja, jotka alentavat signaalin laatua.
 
Sitten vielä toinen esimerkki liukulukujen inhasta käytöksestä. Otetaan sämple, jonka arvo on 4 (4.00 * 10^0) ja sämple jonka arvo on 1230 (1.23*10^3). Lasketaan nämä yhteen:
Liukulukuyhteenlasku tapahtuu siten, että luvut muutetaan samaan eksponenttiin ja lasketaan mantissat yhteen. Nythän 4 = 0.004 * 10^3. Mutta voi, 0.004 sisältää 4 merkitsevää numeroa, eli yhteenlaskun kannalta 4 = 0.00 * 10^3. Eli:
4.00 * 10^0 + 1.23*10^3 =
0.004 * 10^3 + 1.23*10^3 =
0.00*10^3 + 1.23*10^3 =
1.23*10^3
 
Liukuluvut käyttäytyvät DSP:n kannalta siis varsin ikävästi, kun suuria ja pieniä arvoja lasketaan keskenään yhteen. Siksi sisäisesti monet dsp-prossut käyttävät suurempaa resoluutiota kuin sisään/ulostuleva signaali. Ja tekevät laskennan kokonaisluvuilla.
 
Eli ei pidä kuvitella, että 32-bittiset liukuluvut ovat jotenkin ylivertaisia niitä tarkempiin kokonaislukuihin. Päinvastoin.
 
edit: kirjoitusvirhettä pukkaa
edit2: muutin vielä numeroita siten, ettei toinen nörtti pääse tekemään vastaiskua pyöristyssääntöjen pohjalta

Mitä v..tun väliä (anteeksi vulgääri sanananvalinta) sillä enää on kun kyse on 24 bittisestä samplesta? Jos audiopuolella käytännössä noin 20 bittiä riittää käytettävissä olevan dynamiikka-alueen kattamiseen niin saat aika monta 24 bittistä yhteenlaskua suorittaa ennen kuin niiden vaikutuksena syntyneet pyröristysvirheet alkaa näkymään kuultavassa lopputuloksessa.

..................