Muut soittimet ›

Mare552: .... haitari on jäänyt nurkkaan kun pitäisi ostaa sekin digimallinen (ne naapurit taas), mutta ei oikein tiedä onko nuo Rolandit hintansa väärtejä.
...
 
Nyt menee ihan OT:ksi, mutta kun tuo topikin aloittaja itte... (ja taisi se topikin aihekin tulla jo käsiteltyä) ...
 
Eli siis - niitä Rolandeja voi mielessänsä arvuutella maailman tappiin asti ovatko väärttejä vai eivät. Mene hyvä mies kokeilemaan, sitten ei tarvitse arvuutella. Toiset tosiaan tykkää ja toiset inhoo, niin kuin yleensä kaikissa makuasioissa...

risto: Nyt menee ihan OT:ksi, mutta kun tuo topikin aloittaja itte... (ja taisi se topikin aihekin tulla jo käsiteltyä) ...
 
Eli siis - niitä Rolandeja voi mielessänsä arvuutella maailman tappiin asti ovatko väärttejä vai eivät. Mene hyvä mies kokeilemaan, sitten ei tarvitse arvuutella. Toiset tosiaan tykkää ja toiset inhoo, niin kuin yleensä kaikissa makuasioissa...
 
Myönnän kyllä että minulla jutut helposti rönsyää pois alkuperäisestä aiheesta. Kysehän oli vain kahdesta soittimesta, mandoliinista ja kitarasta alkuperäisessä aiheessa ja otsikossa.
 
Mutta en ole noihin sääntöihin niin perehtynyt, enkä tiedä miten kireälle se pipo on totiseen päähän kiskottava, ennenkuin alkaa hymyttömallä naamalla tekstiä naputtamaan.
Minusta kun musiikki on mukava ja rento aihe, niin sen takia omasta mielestäni siitä voi puhuakin vähän rennommin.
 
Toki ei pitäisi liikaa poistua alkuperäisestä aiheesta, kuten tässäkin pääsi taas käymään.
 
Mutta kun tässä verrattiin mm. viulun sopivuutta mandoliiniin, niiden yhteneväisyyksien takia, niin kerroppas Risto onko sekin väärin, sinä kun nuo ohjeet ja säännöt näytät taitavan.

Mare552:
Mutta kun tässä verrattiin mm. viulun sopivuutta mandoliiniin, niiden yhteneväisyyksien takia, niin kerroppas Risto onko sekin väärin, sinä kun nuo ohjeet ja säännöt näytät taitavan.
 
Ei kai se Riston pointti ollut tuo aiheesta luisuminen, vaan että sen Rolandin kelvollisuus ei selviä kuin kokeilemalla. Ristolla on aiheesta kokemusta.
 
Kyllä rönsyäminen on ihmisten keskustelulle tyypillistä ja liika tiukkuus aiheessa pysymisen suhteen tappaisi monta hyvää juttua. En minä muista että Risto olisi tuossa ollut mikään niuho nyt tai ennenkään.
 
Edit: Mutta jos ihan aiheestakin. Pääsin kielisoitinten makuun 14-vuotiaana kun jostain löytyi äidin vanha mandoliini. Sitä ennen olin soittanut melodikaa ja nokkahuilua, pianoakin joskus kun sellaisen ääreen satuin pääsemään. Aika pian halusin jatkaa mandoliinista kitaraan. Kitara tuntui kamalan isolta ja jälkikäteen ajatellen mandoliini taisi vaikuttaa käden ja sormien asentoon kitaran kanssa tavalla joka on haitannut soittamista. Kitara oli vielä se halvin postimyyntilandola käytettynä, eli ei mikään ihan helppo soitettava.

Kyllä Klezberg on ihan oikeassa. Tuo alkukommenttini off topikista oli lähinnä kevyt, pilke silmässä kirjoitettu puolustus sille, että rupean kirjoittelemaan off topikkia sen takia, kun joku tässä ketjussa aiemmin toi asian esille. Minulle on ihan sama meneekö topikki ON vai OFF ja itse kirjoittelen lähes säännöllisesti aiheen vierestä. Parhaat jutut usein alkavatkin vasta siitä kun vihdoin päästää asiaan eli off topikkiin :-)

Klezberg: Edit: Mutta jos ihan aiheestakin. Pääsin kielisoitinten makuun 14-vuotiaana kun jostain löytyi äidin vanha mandoliini. Sitä ennen olin soittanut melodikaa ja nokkahuilua, pianoakin joskus kun sellaisen ääreen satuin pääsemään. Aika pian halusin jatkaa mandoliinista kitaraan. Kitara tuntui kamalan isolta ja jälkikäteen ajatellen mandoliini taisi vaikuttaa käden ja sormien asentoon kitaran kanssa tavalla joka on haitannut soittamista. Kitara oli vielä se halvin postimyyntilandola käytettynä, eli ei mikään ihan helppo soitettava.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mitä tarkoitat tuolla käden ja sormien väärällä asennolla, joka on haitannut soitamista?
 
Osa kitaristeista kyllä yrittää soittaa mandoliinia klassisella kitaran vasurin otteella. Se haittaa mielestäni soittoa, minä en ainakaan pysty soittamaan maniskaa niin, itse asiassa oman maniskani hyvin vahva V-profiili ei edes anna siihen mahdollisuutta.

mll: Ihan mielenkiinnosta kysyisin, että mitä tarkoitat tuolla käden ja sormien väärällä asennolla, joka on haitannut soitamista?
 
Mandoliinissa sormet tulevat kielelle (kaulaan ja kieliin nähden) ylhäältä vinosti. Tämä malli siirtyi minulla kitaraankin. Arvelisin että ei ole kitaran kannalta optimaalinen. Ranne on kiertyneenä, jännittyneenä ja sormien liikkuminen rajallisempaa.

Vielä on-topikkia:
 
Kitaristitouhussa, kun soitan plekralla, pitelen plekua ns. hennolla sormenkärkiotteella - näin soitan sen minkä osaan ja tähän olen tottunut. Samaa totuttua sievää tekniikkaa käytän nyt sitten myös mandoliinin kanssa ja kaikki "kitara-tyylinen" soittelu pikkaus/rämpyttely sujuu siinä kuin kitaran kanssa. Mandoliinin tremolo -soitto on onkelmallisempi. Ensinnäkään en sitä häävisti hallitse. Olen kuiteskin huomannut, että kun vaihdan plekra-otteen "jämäkämmäksi" (etusormi koukussa) irtoaa tremolo vakaammin kuin sormenkärki-otteella (etusormi suorana). Tremolo, niin sievältä kun kuullostaakin, tuntuu vaativan soittajalta jämäkkyyttä.
Eli jos alussa kysyttiin vaikuttaako mandoliinin soitonaloitus tätä aiempaan kitaransoittoon, niin pientä painetta voi tulla esim. muuttaa aiemmin hyväksi koettua kitaransoittotekniikkaa.
 
Ai niin, olen myös huomannut, että mandoliinin (ja viulunkin) soitto on vahvistanut otelautakäden pikkurillin käyttöä.

Tuo viulumainen vasemman käden asento tuntuu toimivan maniskalla hyvin. Joissain jutuissa ehkä kitarallakin, 1-3 sormilla.
http://jazzmando.com/tips/archives/000599.shtml

Klezberg: Mandoliinissa sormet tulevat kielelle (kaulaan ja kieliin nähden) ylhäältä vinosti. Tämä malli siirtyi minulla kitaraankin. Arvelisin että ei ole kitaran kannalta optimaalinen. Ranne on kiertyneenä, jännittyneenä ja sormien liikkuminen rajallisempaa.
 
Ylhäältä vinosti? Ei ymmärrä vieläkään...;D
 
Onko sulla siis sellainen "koura"-ote, jonka vastakohta lienee klassinen peukku takana otelaudan keskellä. Jos kyse on siitä, niin ei se ole pahasta, kyse on vain eri "estetiikasta" kuin klasarissa. Tuolla "koura"-otteella pystyy soittamaan paremmin toisia juttuja ja taasen klasari-otteella toisia. Molemmat kannattaa ottaa haltuun. En mä ainakaan itse koe tuota otetta mitenkään rajoittavan, kyllähän monet akustisen kitaran huiputkin soittavat niin, muistaakseni Tony Rice ainakin vetelee noin.
 
Jos taas kyse on jostain muusta, niin sitten en osaakaan sanoa mitään...

mll: Ylhäältä vinosti? Ei ymmärrä vieläkään...;D
 
Mä ymmärsin tuon "Ylhäältä vinosti" niin kuin tuossa ylemmässä jazzmando-linkissä tuo viulumaisempi ote. Voi olla että käsitin väärin.

mll: Ylhäältä vinosti? Ei ymmärrä vieläkään...;D
 
Onko sulla siis sellainen "koura"-ote, jonka vastakohta lienee klassinen peukku takana otelaudan keskellä. Jos kyse on siitä, niin ei se ole pahasta, kyse on vain eri "estetiikasta" kuin klasarissa. Tuolla "koura"-otteella pystyy soittamaan paremmin toisia juttuja ja taasen klasari-otteella toisia. Molemmat kannattaa ottaa haltuun. En mä ainakaan itse koe tuota otetta mitenkään rajoittavan, kyllähän monet akustisen kitaran huiputkin soittavat niin, muistaakseni Tony Rice ainakin vetelee noin.
 
Jos taas kyse on jostain muusta, niin sitten en osaakaan sanoa mitään...
 
Joku tuossa äsken postasi jotain viulumaisesta otteesta. Linkin takaa löytyy kaksi kuvaa maniskan kanssa, ensimmäisessä sormet tulevat sivusta kielten päälle, toisessa yläviistosta. Minulla on, ilmeisesti kun viulisti auttoi aikoinaan alkuun maniskan kanssa, tuon jälkimmäisen kuvan kaltainen taipumus. En tiedä onko siitä kyse, mutta kitaran kanssa on soitto vuosikymmenien harrastuksen jälkeenkin kankean tuntuista. Voi olla että haukun väärää puuta, mutta nyt ajateltuna tuntuu että ranne on kiertynyt vähän hankalaan asentoon ja sormien liikkuminenkaan ei paras mahdollinen.
 
Toki sitten kun pitää yltää sormilla alemmille kielille, ranteen on pakko kääntyä sellaiseen asentoon että yltävät, mutta jotenkin se perusasento on sellainen että kämmen kääntyy pois otelaudasta. Etusormen alin pätkä nojaa otelaudan reunaan. Peukalo on koko ajan otelaudan toisella reunalla.

rattledad: Mä ymmärsin tuon "" niin kuin tuossa ylemmässä jazzmando-linkissä tuo viulumaisempi ote. Voi olla että käsitin väärin.
 
Ihan oikein käsitit. En minä tiedä onko tuo kitaran kanssa hyvä vai huono juttu. Vastahan olen alkanut tajuta tämän ilmiön. Kitaran leveämmän otelaudan kanssa tuo asento tuntuu rajoittavalta ja niinhän se käden asento sitten joutuukin vaihtelemaan kun pitää ulottua alemmille kielille. Sitten kun tuossa vielä etusormen alaosa ankkuroituu otelaudan reunaan, ainakin minulla.

Klezberg: Ihan oikein käsitit. En minä tiedä onko tuo kitaran kanssa hyvä vai huono juttu. Vastahan olen alkanut tajuta tämän ilmiön. Kitaran leveämmän otelaudan kanssa tuo asento tuntuu rajoittavalta ja niinhän se käden asento sitten joutuukin vaihtelemaan kun pitää ulottua alemmille kielille. Sitten kun tuossa vielä etusormen alaosa ankkuroituu otelaudan reunaan, ainakin minulla.
 
En tiedä miten pieleen menee, mutta kuvittelisin että tuo on sitä miten esim. vielä Charlie Christian aikalaisineen soitti. Kitaralla tuo asento toimii kolmen sormen kanssa mutta pikkurillin kanssa pitää jo kääntää enemmän klassiseen tapaan sormitusta. Ei ole yhtä totuutta siinä että klassinen tapa toimii kaikissa tilanteissa. Pops Fosterkin tiesi kuinka klasarikontraa sormitetaan, mutta kun piti saada basso kuulumaan bändissä oli pakko fuskata.

rattledad: En tiedä miten pieleen menee, mutta kuvittelisin että tuo on sitä miten esim. vielä Charlie Christian aikalaisineen soitti. Kitaralla tuo asento toimii kolmen sormen kanssa mutta pikkurillin kanssa pitää jo kääntää enemmän klassiseen tapaan sormitusta. Ei ole yhtä totuutta siinä että klassinen tapa toimii kaikissa tilanteissa. Pops Fosterkin tiesi kuinka klasarikontraa sormitetaan, mutta kun piti saada basso kuulumaan bändissä oli pakko fuskata.
 
No, minähän olen oikeastaan tässä pohtimassa voisiko tässä olla syy heikohkoon kehittymiseen kitaran kanssa (verrattuna aika hyviin tuloksiin joillakin muilla soittimilla vielä näin vanhemmalla iälläkin). Tutkiskelin tässä tuota käden asentoa, ja eniten arveluttaakin tuo etusormen tukeutuminen otelaudan reunaan. Mielenkiintoista on sekin, että ilmiö esiintyy eniten otelaudan alussa, niissä asemissa joista olen silloin 70-luvulla soittanut.

risto: Nyt menee ihan OT:ksi, mutta kun tuo topikin aloittaja itte... (ja taisi se topikin aihekin tulla jo käsiteltyä) ...
 
Eli siis - niitä Rolandeja voi mielessänsä arvuutella maailman tappiin asti ovatko väärttejä vai eivät. Mene hyvä mies kokeilemaan, sitten ei tarvitse arvuutella. Toiset tosiaan tykkää ja toiset inhoo, niin kuin yleensä kaikissa makuasioissa...
 
Joo. Minähän tässä sitten väärin käsitin Riston kirjoituksen. Luulin että moittii minun avautumisiani. Herkän miehen.
 
Klezberg, hyvä kun korjasit.
 
Olen pahoillani ja pyydän anteeksi Ristolta.
 
Sekä tilasin koesoiton Vantaan musiikista Rolandin Fr 3 pianohaitarille.
 
Ajan kanssa meinaan kahlata maniskaoppaitakin, sekä niissä olevia mallisoittoja että saisi oikeaa tatsia.
Ja onhan maniskallakin soinnut.

Klezberg: No, minähän olen oikeastaan tässä pohtimassa voisiko tässä olla syy heikohkoon kehittymiseen kitaran kanssa (verrattuna aika hyviin tuloksiin joillakin muilla soittimilla vielä näin vanhemmalla iälläkin). Tutkiskelin tässä tuota käden asentoa, ja eniten arveluttaakin tuo etusormen tukeutuminen otelaudan reunaan. Mielenkiintoista on sekin, että ilmiö esiintyy eniten otelaudan alussa, niissä asemissa joista olen silloin 70-luvulla soittanut.
 
Voihan se tietysti olla, että olet opetellut joskus väärän käden asennon. Vaikea sanoa, onko se mandoliinin syytä. Minulla ei ainakaan ole ollut ongelmia eri kielisoitinten kädenasentojen kanssa. Ei ole yhtä asentoa, joka toimisi kaikilla soittimilla, pitää vain yrittää mukautua erilaisiin kaulaprofiileihin.

mll: Voihan se tietysti olla, että olet opetellut joskus väärän käden asennon. Vaikea sanoa, onko se mandoliinin syytä. Minulla ei ainakaan ole ollut ongelmia eri kielisoitinten kädenasentojen kanssa. Ei ole yhtä asentoa, joka toimisi kaikilla soittimilla, pitää vain yrittää mukautua erilaisiin kaulaprofiileihin.
 
Ajatukseni ydin on siinä, että 14-vuotiaana aloittelin mandoliinilla, yläkerran viulisti-opettajan avustamana, ja muutaman kuukauden jälkeen hankin kitaran. Kitaraan en ole koskaan oikeastaan ottanut mitään opetusta. Tuntuu luonnolliselta ajatella, että siirsin käden asennon mandoliinista kitaraan. Mutta hällä väliä, en halunnut tällä ketään pelotella. Enemmänkin ajattelen, että kannattaa olla avoin huomaamaan, että omat, varsinkin itse kehitetyt tavat eivät ehkä jossain toimikaan ja soitto voisi onnistua paremmin jollain muulla tavalla. Soittamisen kehittymisessä isot oivallukset ovat minulla olleet tyyliä "ai näinkin voi tehdä, täähän onkin helppoa".
 
Edit: Tuohon omaksumaani käden asentoon on mandoliinin lisäksi voinut vaikuttaa ensimmäisen kitarani huonous. Kieliä on ollut raskas painaa pohjaan, ja tuossa asennossa se on ehkä onnistunut helpommin ja vaivannut sormenpäitä vähemmän.

Klezberg: Ajatukseni ydin on siinä, että 14-vuotiaana aloittelin mandoliinilla, yläkerran viulisti-opettajan avustamana, ja muutaman kuukauden jälkeen hankin kitaran. Kitaraan en ole koskaan oikeastaan ottanut mitään opetusta. Tuntuu luonnolliselta ajatella, että siirsin käden asennon mandoliinista kitaraan. Mutta hällä väliä, en halunnut tällä ketään pelotella. Enemmänkin ajattelen, että kannattaa olla avoin huomaamaan, että omat, varsinkin itse kehitetyt tavat eivät ehkä jossain toimikaan ja soitto voisi onnistua paremmin jollain muulla tavalla. Soittamisen kehittymisessä isot oivallukset ovat minulla olleet tyyliä "ai näinkin voi tehdä, täähän onkin helppoa".
 
Edit: Tuohon omaksumaani käden asentoon on mandoliinin lisäksi voinut vaikuttaa ensimmäisen kitarani huonous. Kieliä on ollut raskas painaa pohjaan, ja tuossa asennossa se on ehkä onnistunut helpommin ja vaivannut sormenpäitä vähemmän.
 
Toki. Ymmärrän pointtisi täysin. Lähinnä varmaankin pointtini oli se, ettei mandoliini ole syypää huonoon soittoasentoon, minkä myönsit kyllä itsekin.

Maniskaan orientoitumista helpottanee huomio, että virityshän on ikään kuin kitaran neljä paksuinta kieltä nurin päin. Soinnut löytyvät suitsait, hassuina käännöksinä tosin.
 
Toinen huomio: skaalan lyhyydestä ja virityksestä johtuen pikkurilli, joka kitaralla pyrkii tavoittelemaan aseman viidettä nauhaa, yltää maniskalla jotakuinkin samalla ponnistuksella aseman seitsemännelle nauhalle. Molemmilla instrumenteilla tuolta kohdalta löytyy seuraava ohut kieli vapaana (tai ylemmillä asemilla vastaava sävel).
 
Loput hienoudet löytyvät sitten soittamalla.

varakeef: Maniskaan orientoitumista helpottanee huomio, että virityshän on ikään kuin kitaran neljä paksuinta kieltä nurin päin. Soinnut löytyvät suitsait, hassuina käännöksinä tosin.
 
Tuohan on hieno juttu. Pitäneekin miettiä mitä kaikkia sointuja saakaan rakenneltua ja samalla vähän aivojumppaa.
Ärsyttää vaan kun en ite totakaan hokannut... :)
 
Tuo että sormet yltää isolle alalle, helpottaa melodioissa, mutta kyllä siinä hieromista riittää, että alkaa soimaan hallitun kaunihisti.
 
Tuo maniska on vain niin kivan pikkuinen ottaa käteen että sillä soittaa vaikka pari minuuttia kerrallaan ja taas laittaa pois huilaamaan.