Muut soittimet ›

Pienessä paikassa soundista tulee joka tapauksessa 80% suoraan lavalta, joten miksaajan täytyy päästä vaikuttamaan tarvittaessa lavavoimakkuuksiin.
 
Tätäpä mieltä minäkin. E-liikkeen jutun mukaan näin tehdessä "miksaaja pilaa keikkasi".
 
Koko asiassa minua tökkii kuitenkin eniten tämä "trendikäs" kyynisyys, jolla Suomen musiikkilehdistössä näitä, ja vastaavia, asioita nykyään käsitellään. Voisko saada vähemmän sitä, kiitos...

Mahtavinta on ihan oikeasti se, että suuri osa tämän keskustelun osanottajista ei hahmota, onko kyseessä sarkasmi vai ei... :)
 
Eikö? Juurihan minä vastasin.
 
Kysyin asiaa lähteeltä ja kertoi jutun pohjautuvan pääosin omiin viime aikaisiin kokemuksiinsa. Myönsi laittaneensa hieman räväkästi.

Kysyin asiaa lähteeltä ja kertoi jutun pohjautuvan pääosin omiin viime aikaisiin kokemuksiinsa. Myönsi laittaneensa hieman räväkästi.
 
Meitä nettiin kirjoittelevia amatöörejä aina neuvotaan että vedä henkeä ja laske kymmeneen, ennen kuin kiukuspäissäsi menet postaamaan mitään "räväkkää" - sitä kun voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta tehdä sanomattomaksi. Ilmeisesti samaa neuvoa voisi koputtaa eräiden (puoli)ammattikirjoittajienkin kalloon. Nyt sitten saavat näet ihan pätevätkin äänimiehet korjailla hedelmiä, kun herra Kuloniemi on ärsyyntynyt jonkun tumpelon neuvoihin ja päättänyt kirjoittaa lehteen miten asiat oikeasti ovat, aina ja joka paikassa, ilman poikkeuksia.

Nyt sitten saavat näet ihan pätevätkin äänimiehet korjailla hedelmiä, kun herra Kuloniemi on ärsyyntynyt jonkun tumpelon neuvoihin ja päättänyt kirjoittaa lehteen miten asiat oikeasti ovat, aina ja joka paikassa, ilman poikkeuksia.
 
Eipäs kuin päinvastoin, kyseessä ON sarkasmi. Ja se on vaikea laji.
 
Siitä huolimatta, että Kulis on rautainen ammattilainen ja ihan oikeassa vuodatuksessaan (jonka on siis tarkoitus olla että EI NÄIN), mä olen silti eri mieltä.

Siitä huolimatta, että Kulis on rautainen ammattilainen
 
Musiikissa kyllä, kirjoittamisessa taas... noh, jos tuo kirjoitus todella on tarkoitettu ironiseksi/sarkastiseksi, niin mestareihin on vielä matkaa. Tämä ihan näin puhtaasti rakentavana kritiikkinä.

jos tuo kirjoitus todella on tarkoitettu ironiseksi/sarkastiseksi, niin mestareihin on vielä matkaa.
 
+1. voi tietysti olla, että kirjoittaja "myöntää" sarkasmin, jos kritiikki kasvaa liialliseksi. näin aina ennenkin, kun tulee päästäneeksi kynästään "sammakkoja"...
 
sitä paitsi,
 
Kysyin asiaa lähteeltä ja kertoi jutun pohjautuvan pääosin omiin viime aikaisiin kokemuksiinsa. Myönsi laittaneensa hieman räväkästi.
 
jos tämä pitää paikkansa, niin eipä puolustellut tekijä sanojaan "sarkasmilla".
 
sarkasmista olisi kyse, jos jutun olisi kirjoittanut miksaaja. näin päin en osta.
 
oli miten vaan, ei kaada mun maailmaa.

Mähän sanoin! Voi helekutta teidän kanssa!
 
Mä teen paljon keikkoja, työkseni, miksaajana. Mä olen tehnyt (tosin vain kerran) töitä myös ko. jutun tekijän kanssa. Ja jos joku epäilee, miten päin tahansa, että kyseessä on tosissaan kirjoitettu, miksaajienvastainen juttu... ...Tyhmä!
 
Sainpahan aika hyvät naurut tästäkin topicista :D

toivottavasti nuoret muusikonalut eivät ota kaikkea lukemaansa vakavissaan...
 
Toivottavasti ottavat ja nimenomaan sanatarkasti tuon tosissaan. E-liike on tuossa ihan oikealla asialla.
 
Mun mielestä kyse on nimenomaan siitä, että kuinka se miksaaja voi PILATA keikkasi. Jos olet valmiiksi paska, ei se miksaaja sitä keikkaa mihinkään pilaa.
 
Itse ei tulisi mieleenikään kuunnella mitään miksaajia missään olosuhteissa, se on niin että bändi vetää ja miksaaja miksaa. Jos se bändi on paska, niin ei se siitä miksaamalla parane.
 
Just muutama viikko sitte olin soittamassa yhessä jutussa, missä oli "miksaaja" paikalla, jonka ohjeiden mukaan mentiin. Tuloksena oli, ettei kitaristi kuullut omaa soittoaan, kun piti olla niin, ettei lavalta vuoda. No, mitäs uskoi sitä miksaajaa. Nyt miksaajan kiitollinen tehtävä oli yrittää kaivaa esiin sitä hapuilevaa soittoa, jota syntyi, kun soittaja ei kuullut omaa soittoaan.
 
Ainoa oikea asenne kaikenmaailman "miksaajia" kohtaan on, että niitä ei kuunnella. Koska sitten kun on osaava bändi ja osaava äijä puikoissa, niin kummankaan osapuolen ei tarvi selitellä mitään, vaan homma hoituu.
 
Vähän aikaa sitten meitä miksas yks vanhan liiton hyvinkin osaava herrasmies, ei siinä kyselty. Ainoo kysymys oli, että "tuleeko toi basso tosiaan noin lujaa lavalta, haittaako se siellä lavalla", sanoin että tulee, selvä sillä mentiin, ja homma kävi ku tanssi. Näin on ollut joka kerta kun on ollut osaava sälli paikalla, ei ne mihinkään volumeihin puutu, mikit eteen ja kyllä ne hiffaa missä mennään. Nuorten, aloittelevien bändien kohdalla ongelma on useimmiten, ettei mennä yhtään missään, oppi tulee ajan kanssa.
 
Mitä väliä sillä on, oppiiko nuoret soittajat tommoset asiat kantapään kautta vai jonkun "miksaajan" opettamina? Tod. näk. oppi menee paremmin perille kun joutuu itse toteamaan että ehkä näin olis parempi.

Kysyin asiaa lähteeltä ja kertoi jutun pohjautuvan pääosin omiin viime aikaisiin kokemuksiinsa. Myönsi laittaneensa hieman räväkästi.
 
Ihan oikein pisti, tosin tulee muistaa, että kyseessä on viimesen päälle ammattireiska, jolla on oma juttu hallussa.
 
Tuohon edelliseeni vielä palatakseni, korostan siis, että jos toi oma juttu ei ole hallussa, ei siinä ole miksaajista tai muistakaan hevonvitun hyötyä. Sensijaan jos on, niin miksaaja menköön niin kuin bändi sanoo, kyllä ne hyvät napinvääntäjät osaa sitten salaa sinne hivuttaa sekaan sen mitä tarvii.
 
Puka Oinosen eräälle maasutupaikan miksaajalle; "Tee mitä vaan haluut keikan aikana, mut älä vaan rupee miksaamaan".

Esa ja lattiakontakti: http://www.hbtb.net/img/photog/esa.jpg

Mahtavinta on ihan oikeasti se, että suuri osa tämän keskustelun osanottajista ei hahmota, onko kyseessä sarkasmi vai ei... :)
 
No, oikeasti mä teen miksaajana kymmeniä keikkoja vuodessa paikoissa, jotka
1. tunnen erittäin hyvin akustiikan, kaluston, asiakkaiden ja henkilökunnana osalta.
2. ovat kooltaan pieniä tai hyvin pieniä.
 
Pienessä paikassa soundista tulee joka tapauksessa 80% suoraan lavalta, joten miksaajan täytyy päästä vaikuttamaan tarvittaessa lavavoimakkuuksiin. PA:lla hoidetaan ainoastaan muutama pikkujuttu:
 
-Rumpusoundi kuntoon; bassariin potkua ja leveyttä, virppaan ja tomeihin kaiku ja tomeihin hiukan jytinää. Virveli ja pellit määrittävät useimmiten kokonaisvoimakkuuden, ja niitä ei vahvisteta, ennemminkin vaimennetaan.
(jotkut rumpalit jopa uskovat puhetta, kun kerron, että yleisö on tullut paikalle kuuntelemaan musiikkia eikä crashia...)
 
-Bassoon (mahd.) hiukan lisää botnea, jos soittajan vahvarista sitä uupuu.
 
-Kitaravahvistimien soundia ehkä hiukan täydennetään PA:lla siten, että koko salissa olisi yhtenäinen soundi.
 
-Laulu esiin, ja siihen kaiut yms.
 
-ynnä tietysti linjasoittimet, kuten kiipparit tms. kuuluviin.
 
-Monitorointiin vain välttämätön.
 
-Ja lopuksi toivotaan, että bändi pysyy siinä balanssissa. Ettei yksikään ääliö egovammainen wannabe-rokkitähti lähde nostamaan omaa volaansa tolkuttomasti kesken keikan.
 
Eivätkä nämäkään ole sääntöjä eikä totuuksia, ainoastaan yleensä toimivia ratkaisuvaihtoehtoja... :)
 
Mutta sun kanssa onkin ollut mukava tehdä keikkoja! Ei ole puolin tai toisin tarvinnut mitään ihmetellä.

Puka Oinosen eräälle maasutupaikan miksaajalle; "Tee mitä vaan haluut keikan aikana, mut älä vaan rupee miksaamaan".
 
Eli pa-kamat kiinni ja kahville? :)

Mä teen paljon keikkoja, työkseni, miksaajana. Mä olen tehnyt (tosin vain kerran) töitä myös ko. jutun tekijän kanssa. Ja jos joku epäilee, miten päin tahansa, että kyseessä on tosissaan kirjoitettu, miksaajienvastainen juttu... ...Tyhmä!
 
Eli jutun oikein ymmärtäminen vaatii kirjoittajan henkilökohtaista tuntemista? Valitettavasti minulle ei tätä kunniaa ole suotu, joten jäin sisäpiirin läpän ulkopuolelle. Ja minä kun luulin että joukkotiedotus on suunnattu kaikile lukijoille eikä vain omille kavereille... tyhmä minä!

Eli jutun oikein ymmärtäminen vaatii kirjoittajan henkilökohtaista tuntemista? Valitettavasti minulle ei tätä kunniaa ole suotu, joten jäin sisäpiirin läpän ulkopuolelle. Ja minä kun luulin että joukkotiedotus on suunnattu kaikile lukijoille eikä vain omille kavereille... tyhmä minä!
 
Ei. Jutun "ymmärtäminen" vaatii vaan pienen käsityksen siitä, minkälaista on käydä keikoilla. Mitä muusikko tekee työssään, ja mikä on miksaajan rooli.
 
Enkä mä ko. henkilöä tunne, olenpahan vaan osunut työn merkeissä samaan paikkaan.
 
Just muutama viikko sitte olin soittamassa yhessä jutussa, missä oli "miksaaja" paikalla, jonka ohjeiden mukaan mentiin. Tuloksena oli, ettei kitaristi kuullut omaa soittoaan, kun piti olla niin, ettei lavalta vuoda. No, mitäs uskoi sitä miksaajaa. Nyt miksaajan kiitollinen tehtävä oli yrittää kaivaa esiin sitä hapuilevaa soittoa, jota syntyi, kun soittaja ei kuullut omaa soittoaan.

Ainoa oikea asenne kaikenmaailman "miksaajia" kohtaan on, että niitä ei kuunnella. Koska sitten kun on osaava bändi ja osaava äijä puikoissa, niin kummankaan osapuolen ei tarvi selitellä mitään, vaan homma hoituu.
 
Tärkein asia bändin ja miksaajan välillä ei ole nokkimisjärjestys, palkanmaksuehdot eikä se, kuka käskee ketä. Tärkein asia on luottamus. Miksaajan pitää toimia niin, että bändi luottaa hänen toimintaansa. Ja toisin päin. Riippumatta siitä, onko kyseessä vakimiksaaja, tuuraaja vai satunnainen tuttavuus. Usein tähän liittyy myös mörkö nimeltä kommunikointi. Joka on juuri vaipoista vapautuneelle pikkuhevarille / nenänkaivuulinjalta melkein valmistuneelle DJ:n kaveri- "miksaajalle" joskus vaikeaa.
 
Monitorointi ja oman soiton kuuleminen on tärkeää. Valitettavan usein vaan sen palautteen kuuntelun toimivuudesta saa soittajan kaveri keikan jälkeen, ei miksaaja keikan tai soundcheckin aikana... Niin monta kertaa se halavatun poppari on hiljaa koko keikan ajan, pyytämättä mitään korjausta kuunteluunsa, mutta keikan jälkeen haukkuu miksaajan pystyyn, kun ei kuullut "mitään". Tai sitten haukkuu monitoroinnin: "tää on ihan paska!" mutta kun kysytään, mitä pitäisi muuttaa, ei halua/osaa vastata. Miksaaja ei osaa lukea ajatuksia eikä voi tietää soittajan mieltymyksiä, jos niitä ei tekniikan hahmolle kukaan kerro.
 
Okei, olen myös ollut todistajana tilanteessa, jossa paikalla ei ole miksaajaa, vaan "miksaaja".

Ei. Jutun "ymmärtäminen" vaatii vaan pienen käsityksen siitä, minkälaista on käydä keikoilla. Mitä muusikko tekee työssään, ja mikä on miksaajan rooli.
 
Valitettavaa on se, että nuori urvasto ei ole käynyt keikoilla, ei osaa suhtautua artikkeliin "oikein", vaan pitää sitä totuutena, noudattaa arvovaltaisessa musiikkilehdessä kirjoitettuja neuvoja ja homma on hänellään.

Toivottavasti ottavat ja nimenomaan sanatarkasti tuon tosissaan. E-liike on tuossa ihan oikealla asialla.
 
Anna mulle antenni!!!
 
Itse ei tulisi mieleenikään kuunnella mitään miksaajia missään olosuhteissa, se on niin että bändi vetää ja miksaaja miksaa
 
>Miksaaja on kuitenkin loppupelistä se kaveri, jonka handuissa se lopputulos on. Yksittäinen "hyvä" minkä tahansa soittimen soundi voi olla livetilanteessa kokonaisuuden kannalta totaalinen virheratkaisu. Kyllä miksaajaa kannattaa kuunnella. Jos vaikkapa kaksi kitaristia kiskoo liian lujaa ja jumalattoman botnekkaalla soundilla, mennään _todennäköisesti_ basson kanssa samalla tontilla. Tulos: Muhjua. Ja liian lujaa. Miksaaja esittää toivomuksen alapään ja volan hillitsemisestä suoraan kitarakamoista (tietenkin tuplastäkki tunnettua englantilaista vahvistin-/kaiutinvalmistajan tuotteita), jolloin saadaan tilaa alakertaan ja muutenkin asiaa selkenemään. Melko haikeaa miksata melkein paikassa kuin paikassa, jos lavalta ammutaan jo 110dB kitaroita (tietenkin soittajalla ne saatanan keltaiset earit aivoja myöten korvissa ja pahimmillaan Peltorit päällä...) ja pitäisi vielä saada laulukin kuulumaan. Kyllä se on kuule niin, että homma on kompromissien summa ja miksaaja on se, joka kokonaisuuden kuitenkin loppupelistä rakentaa. HUonoa virettä, paskaa soittoa ja liian lujaa lavavolaa ei kyllä pelasta nappulaa vääntämällä, joten kommunikointi on kohdallaan.
 
Just muutama viikko sitte olin soittamassa yhessä jutussa, missä oli "miksaaja" paikalla, jonka ohjeiden mukaan mentiin. Tuloksena oli, ettei kitaristi kuullut omaa soittoaan, kun piti olla niin, ettei lavalta vuoda. No, mitäs uskoi sitä miksaajaa. Nyt miksaajan kiitollinen tehtävä oli yrittää kaivaa esiin sitä hapuilevaa soittoa, jota syntyi, kun soittaja ei kuullut omaa soittoaan.
 
Kyllä lavalla pitää kuitenkin soittaa ja asiallisella, toistan, asiallisella volalla. Etenkin rokettia. Itsensä pitää kuulla ja tämä on kaikki sitä paljonpuhuutua lavabalanssia. Kun se on kunnossa, on kaikilla kivaa ja homma pelaa.
 
Ainoa oikea asenne kaikenmaailman "miksaajia" kohtaan on, että niitä ei kuunnella. Koska sitten kun on osaava bändi ja osaava äijä puikoissa, niin kummankaan osapuolen ei tarvi selitellä mitään, vaan homma hoituu.
 
Kyllä näistä asioista taitetaan peistä ihan pro-piireissäkin, koska sielläkin on valitettavasti kaltaisiasi tyyppejä, joiden mielestä Se Oma Maailman Paras Soundi on juuri ainoa oikea eikä siihen saa mikään-vitun-urpo-miksaaja puuttua millään tasolla. Mainostamasi asenne on syvältä ja poikittain. Ei todellakaan rakentavaa.
 
Vähän aikaa sitten meitä miksas yks vanhan liiton hyvinkin osaava herrasmies, ei siinä kyselty. Ainoo kysymys oli, että "tuleeko toi basso tosiaan noin lujaa lavalta, haittaako se siellä lavalla", sanoin että tulee, selvä sillä mentiin, ja homma kävi ku tanssi
 
Se ei siis ollut liian lujalla kuitenkaan vallitseviin olsuhteisiin (tila, kalusto, tilaisuuden luonne etc...), eli homma oli pulkassa. Jos kaveri olisi ollut esim pienemmällä systeemillä, eikä kertakaikkiaan saa esim laulua kuulumaan (ihan oikeasti, jos laulu ei kuulu, etenkin kun vedetään suomeksi, on se valittajien jono pidempi, kuin kapakkaan sisään) ja pyytää laittamaan _vähän_ pienemmälle, niin onko kaveri ihan väärässä? Miksaajan piikkiin se loppupelistä laitetaan, että kaada ittelles vaan...
 
Nuorten, aloittelevien bändien kohdalla ongelma on useimmiten, ettei mennä yhtään missään, oppi tulee ajan kanssa.
 
Niin, heitähän ei asiansa osaavan miksaajan tarvitse missään nimessä opastaa???
 
Mitä väliä sillä on, oppiiko nuoret soittajat tommoset asiat kantapään kautta vai jonkun "miksaajan" opettamina? Tod. näk. oppi menee paremmin perille kun joutuu itse toteamaan että ehkä näin olis parempi.
 
Siellähän se nuori poppari pojottaa yleisön seassa kuuntelemassa omaa soundiaan ja bändin balanssia. On helpompaa kyllä oppia, kun joku vaivautuu kertomaan, miten asiat on.

Miksaaja on kuitenkin loppupelistä se kaveri, jonka handuissa se lopputulos on. Yksittäinen "hyvä" minkä tahansa soittimen soundi voi olla livetilanteessa kokonaisuuden kannalta totaalinen virheratkaisu. Kyllä miksaajaa kannattaa kuunnella. Jos vaikkapa kaksi kitaristia kiskoo liian lujaa ja jumalattoman botnekkaalla soundilla, mennään _todennäköisesti_ basson kanssa samalla tontilla. Tulos: Muhjua. Ja liian lujaa.
 
Niin mutta tossa tilanteessahan bändi on toivoton anyway. Mä sanoin, että MULLA ei tulis mieleenkään kuunnella mitään "miksaajia" koska katson että noissa viritelmissä joissa tulee soiteltua vakituisemmin, on noi peruslähtökohdat kohdallaan. Seikka, josta E-liikekin varmaan olettaa lähdettävän.
 
Kyllä se on kuule niin, että homma on kompromissien summa ja miksaaja on se, joka kokonaisuuden kuitenkin loppupelistä rakentaa. HUonoa virettä, paskaa soittoa ja liian lujaa lavavolaa ei kyllä pelasta nappulaa vääntämällä, joten kommunikointi on kohdallaan.
 
Niinpä. Mutta edelleen, mulla ei ole ollut noita kommunikaatiovaikeuksia kenenkään kanssa, mutta jos jollain tulis edes mieleen tulla ehdottelemaan noita E-liikkeen mainitsemia juttuja (niinkuin turakaiset usein tekee) niin vaikeudet alkais heti.
 
Kyllä lavalla pitää kuitenkin soittaa ja asiallisella, toistan, asiallisella volalla. Etenkin rokettia. Itsensä pitää kuulla ja tämä on kaikki sitä paljonpuhuutua lavabalanssia. Kun se on kunnossa, on kaikilla kivaa ja homma pelaa.
 
Näin juuri, mulla noita keikkoja on laskutavasta riippuen tuhannen molemmin puolin takana, ja jos ei niillä oo mitään muuta oppinu, niin dokaamaan ja pistämään lavabalanssin kohdalleen. Meillä on kamat yleensä selän takana (ei kierrä) ja nyrkkisääntö on, että jos kaikki ei kuule toisiaan, ollaan metikössä.
 
No, tommosta palettia onkin sitten helvetin helppo miksata, joten siks ei myöskään kitinöitä kuulu, jos joskus joutuu/saa isommalla kalustolla ja ihan miksaajan kanssa menemään.
 
Kyllä näistä asioista taitetaan peistä ihan pro-piireissäkin, koska sielläkin on valitettavasti kaltaisiasi tyyppejä, joiden mielestä Se Oma Maailman Paras Soundi on juuri ainoa oikea eikä siihen saa mikään-vitun-urpo-miksaaja puuttua millään tasolla. Mainostamasi asenne on syvältä ja poikittain. Ei todellakaan rakentavaa.
 
Mitenkäs luulet, että se tilanne muuttuu sillä, että jonkun henk.koht. soundia aletaan muokata on the spot johonkin suuntaan? Ei ainakaan parempaan. Ja kun bändi osaa asiansa, ei kenenkään oma "maailman paras" soundi ole mikään ongelma, silloin mennään enää siinä, että kuka tykkää mistäkin.
 
Se ei siis ollut liian lujalla kuitenkaan vallitseviin olsuhteisiin (tila, kalusto, tilaisuuden luonne etc...), eli homma oli pulkassa. Jos kaveri olisi ollut esim pienemmällä systeemillä, eikä kertakaikkiaan saa esim laulua kuulumaan (ihan oikeasti, jos laulu ei kuulu, etenkin kun vedetään suomeksi, on se valittajien jono pidempi, kuin kapakkaan sisään) ja pyytää laittamaan _vähän_ pienemmälle, niin onko kaveri ihan väärässä? Miksaajan piikkiin se loppupelistä laitetaan, että kaada ittelles vaan...
 
En mä ainakaan kaada. Mä osaan hommani sen verran hyvin, että laulu on AINA JA IANKAIKKISESTI se, miskä ehdoilla mennään.

Niin mutta tossa tilanteessahan bändi on toivoton anyway. Mä sanoin, että MULLA ei tulis mieleenkään kuunnella mitään "miksaajia" koska katson että noissa viritelmissä joissa tulee soiteltua vakituisemmin, on noi peruslähtökohdat kohdallaan. Seikka, josta E-liikekin varmaan olettaa lähdettävän.
 
Niinpä. Mutta edelleen, mulla ei ole ollut noita kommunikaatiovaikeuksia kenenkään kanssa, mutta jos jollain tulis edes mieleen tulla ehdottelemaan noita E-liikkeen mainitsemia juttuja (niinkuin turakaiset usein tekee) niin vaikeudet alkais heti.
 
Mä ainakin henkilökohtaisesti kovasti toivon, ettei tarvi sun naamaas keikalla nähdä, koska voi hyvinkin käydä niin kuin siinä jutussa sanotaan - olet omillas keikan aikana. Siinähän sitten vedät oman kombos kans, kun muut jannut tulee useiden kymmenien kilowattien PA:sta.
 
Näin juuri, mulla noita keikkoja on laskutavasta riippuen tuhannen molemmin puolin takana, ja jos ei niillä oo mitään muuta oppinu, niin dokaamaan ja pistämään lavabalanssin kohdalleen. Meillä on kamat yleensä selän takana (ei kierrä) ja nyrkkisääntö on, että jos kaikki ei kuule toisiaan, ollaan metikössä.
 
No, tommosta palettia onkin sitten helvetin helppo miksata, joten siks ei myöskään kitinöitä kuulu, jos joskus joutuu/saa isommalla kalustolla ja ihan miksaajan kanssa menemään.
 
Ne bändit, joilla backline on suoraan selän takana ja yleensä vielä maassa, ovat juurikin niitä kaikkein vaikeimpia tehtäviä. Joko ihan puhtaan laulumikkeihin tulevan tai sitten saliin puskevan vuodon takia. Helpointa on silloin, kun soittaja käyttää omaa vahvistintaan omana monitorinaan (tai kuten erään asiakkaani kitaristi - pelkästään kitaran kierrätyksiin) ja muut saavat sitä monitoreihinsa juuri sen verran kuin tarvitaan. Tulee sitä vuotoakin huomattavasti vähemmän.
 
Mitenkäs luulet, että se tilanne muuttuu sillä, että jonkun henk.koht. soundia aletaan muokata on the spot johonkin suuntaan? Ei ainakaan parempaan. Ja kun bändi osaa asiansa, ei kenenkään oma "maailman paras" soundi ole mikään ongelma, silloin mennään enää siinä, että kuka tykkää mistäkin.
 
Olen monituisesti ollut tilanteessa, jossa bändin lavasoundia on rukattu tavalla tai toisella - siirretty kitarakaappia tai leikattu yläpään kihinää pois. Yleensä kaappi on noissa tilanteissa ollut mallia 4x12" ja suunnattu suoraan kitaristin pohkeisiin. Ainakaan toistaiseksi yksikään kitaristi ei ole tullut sanomaan, että soittaminen olisi noiden muutosten jälkeen vaikeutunut pätkän vertaa.
 
En mä ainakaan kaada. Mä osaan hommani sen verran hyvin, että laulu on AINA JA IANKAIKKISESTI se, miskä ehdoilla mennään.
 
Backlinen sijoittelu kertoo jotain aivan muuta.

Munsta tää on uusi "paskat miksaajat"-ketju. Toivon.

Ne bändit, joilla backline on suoraan selän takana ja yleensä vielä maassa, ovat juurikin niitä kaikkein vaikeimpia tehtäviä. Joko ihan puhtaan laulumikkeihin tulevan tai sitten saliin puskevan vuodon takia. Helpointa on silloin, kun soittaja käyttää omaa vahvistintaan omana monitorinaan (tai kuten erään asiakkaani kitaristi - pelkästään kitaran kierrätyksiin) ja muut saavat sitä monitoreihinsa juuri sen verran kuin tarvitaan. Tulee sitä vuotoakin huomattavasti vähemmän.
 
Meillä on kaikki kamat siellä selän takana, myös pikku-PA, eli astetta tolpannokkaa stydimpi kattaus. Ei kierrä.
 
Backlinen sijoittelu kertoo jotain aivan muuta.
 
Eikä kerro. Ainoo vaan että loppuu kamoista hönkä kesken että sais ultimaattisesti laulun kuulumaan niinku pitäs. Mutta se ei johdu mistään kitaroiden tai muiden puskemisesta yli, vaan ei vaan riitä. Hönkä..