Muut soittimet ›

Mietin sitä, että mitä mieltä ootte Mehicolaisista Fendereistä. Eräs ystävä, joka ainakin itse pitää itseään guruna, väitti niiden olevan aivan susia. Kuitenkin eräs musiikki-liikkeen myyjä sanoi, ettei hänellä ole mitään pahaa sanottavaa niistä.
Itse omistan Mexicossa valmistetun Jazz Bass deluxen (Viis kieltä & aktiivi mikit.) Ainoo huono puoli on, että matalaa H kieltä ei oikein tahdo saada hienovireeseen (muilta osin todella loistava basso).
Tahtoisin kuulla teiltä sekä yleisiä totuuksia, että kokemukseen perustuvia mielipiteitä.

Tahtoisin kuulla teiltä sekä yleisiä totuuksia, että kokemukseen perustuvia mielipiteitä.
 
Pikkuisten kätösteni kautta on kulkenut 3 strataria ja yks tele, lisäksi toinen tele osittain (pleksi + elektroniikat) ja ihan reilusti sanottuna suoraan kysymykseen: Ei ne kitaraa kummempia ole. Elikkä kohtuullisia keppejä suhteutettuna nykyiseen tasoon. OK, sanottavaa löysin kahden straton kaulasta, niitä törröttäviä nauhanpäitä, mutta niitä tuntuu nykyään olevan muodissa muillakin. Sähköpuolessa näkyy jollain tavalla pikainen "sarjatyö" mutta toimivia nekin, paitsi yhdessä stratossa huono maadoituspuolen juotos. Normaali F:n maadoitus muuten. Mikit toimivat, rauta samoin - ei tietenkään mitään top-of-the-line-kamaa. (Yhdessä stratossa oli pleksin alla Pablon terveiset.) Koskapa en sitten mitään hirveän tarkkaa analyysiä tehnyt niin kertokoon joku puulajit ja viimeistelyn - ilmeisesti oli normaalia tasoo koska noista neljästä ei mitään muuta ole mieleen jäänyt. Leppää varmaankin olivat. :)

Tässä hiljan ostin meksikaani 50`s Telen sunburst- malli.
 
Keppi on ok tekoa joka suhteessa.Nauhoja on aina saanut viilata vaahteraotelautaisista Fenkuista paitsi jos puut on
pohjoisesta peräisin.
 
Siis aivan yes peli käyttöön kuin käyttöön. Showroom- pelit
on sitten erikseen, mutta niitä harvemmin näkee keikoilla.
 
Hinta/laatu erittäin käypää tasoa.

Nauhoja on aina saanut viilata vaahteraotelautaisista Fenkuista paitsi jos puut on
pohjoisesta peräisin.
 
Tuo nauhanpäitten "törröisyys" joka otekäden sormia kuin kissa ikään rankaisee on IMO lisääntynyt todella runsaasti viimeisten vuosien aikana vähän merkillä kuin merkillä. Tosin, tietoisesti jätettyäni soittimien korjailun ynnä fiksailun vähemmälle en voi brassailla hirveän suurella otannalla. Osasyyllisenä pitäisin pariakin seikkaa, ensinnäkin pohjoisen maamme sisä- ja ulkoilmasto kutistaa puita, joita:syy 2, ei ilmeisestikään enää ehditä kuivaamaan huolellisesti, valmistajat lienevät varastonsa kiertonopeutta kustannusteknisistä syistä lisänneet. Koskee sekä vaahtera- että ruusupuuotelauta-aihioita.. Lisäksi puuaines on todellakin erilaista kuin esmes vielä 80-luvulla, ruusupuu on mielestäni hivenen heikkolaatuisempaa.. Myös korvaavien otelautapuiden käyttö on yleistynyt, esim. chechen ja muut lähisukulaiset.. Ebony-otelaudoissa ko. nauhaongelmaa en ole huomannut, syynä ilmeisesti se, että tahtovat olla malliston yläpäästä, joten valmistusmäärät ovat vähäisemmät ja työ sekä viimeistely luonnollisesti tarkempaa. Elilikkä kyllä tänä päivänä kitaristin tulee osata myös nauhanpäiden viimeistely.... :)

Onx kitaraosasto täynnä, kun näitä treadhejä pukkaa tännekin osastolle tasaiseen tahtiin....;-)
 
Saisitte enemmän keskustelukumppaneita näissä asioissa oikeilla osastoilla.