Muut soittimet ›

Onkohan tällaisesta http://www.thomann.de/fi/alfred_stingl_celloset_as_060_c_44.htm harrastekäyttöön? Sello kiinnostaisi viulun rinnalle ja samalla periaatteella eli omaksi huviksi ja itse opetellen eli vaatimukset eivät ole korkealla muuten kuin että soi ja pysyy kasassa. Käytettyjäkin olen katsellut, eipä tunnu kohtuuhinnoilla juuri olevan kaupan.HuutoNetissä oli yksi rikkinäinen mutta senkin hinta nousi turhan korkealle siihen nähden että olis kaivannut vielä remonttiakin eikä tullut edes jousta mukaan. Vaatimustasostani kertoo että olen satasen kiinalaisella viululla soitellut ihan tyytyväisenä, eli mitään huippuominaisuuksia en edes osaa vaatia :) Tuossa T-kaupan sellossahan on kyllä näköjään jopa 3 vuoden takuu, eli sikäli varmaan turvallinen ostos olisi että jos alkaa saumat aukeilla tai puut halkeilla niin korjatattaneen takuuna. Onko sellon soitto olellisesti vaikeampaa kuin viulun muuten kuin että se on isompi? Viululla olen n. 1,5 vuoden itseharjoittelulla oppinut sen verran että pystyn itseäni sillä viihdyttämään ja muutkin ovat kappaleet tunnistaneet:) joten ehkä tältä pohjalta saisi sellostakin ahkeralla treenillä jotain kuunneltavaa aikaiseksi? Kyllähän se viulu oikein mukava soitin on mutta sellon äänessä vain on sitä jotakin (ns. munaa).

Jos ei talouden romahtaminen ole tuosta investoimmista vielä kovin lähellä niin kyllä suosittelen. Itelläni on monelaista soitinta,urkuharmoonista lähtien ja mistään en suostu luopumaan, vaikka sahan myymistä emäntä aina yllyttää, sitä kun vähän soitan, sen kun tapahduttava kun olen yksin kotona. Vaimo ei sitä ääntä siedä vaikka itse huutaa joskus sahan sävelillä... :)
 
Ehkei kaipaa kilpailijaa taloon.
 
Oma mielipiteeni on vaan se, että musiikissa kannattaa harrastaa juuri sitä mikä milloinkin kiinnostaa, kaikki harrastus kuitenkin jollain tapaa tukee toista osa-aluetta musiikissa, eikä ole siitä pois.
 
Ryppyotsainen vääntäminen jollain tietyllä instrumentilla vie sitä musiikin iloa pois, musiikin ja soittamisen ja laulamisen tarkoitushan on piristää ja tuoda iloa, eikä missään nimessä ahdistaa.
 
Tokihan jos oikein haluaa jotain oppia, joskus on naama kurtussakin opiskeltava, itselleni en vain liikaa tämmöisiä kurttuja halua, silti minäkin joskus treenaan joitain juttuja ja opiskelen pienemmällä nautintavolyymilla.
 
Jotenkin vaan tuntuu, että laulu, ite käyn tunneilla, sekä nämä korvakuulosoittimet vaatisivat ehkä muita soittimia tärkeämmin ammattiopastusta alkuun, että homma ei ala lipsua ihan väärille raiteille.
 
En olisi ikipäivinä uskonut mitä kaikkea ihmeellistä sisältää laulunopiskelukin, siis siihen kuuluu valtavasti harjoituksia eri skaaloilla ja eri sävellajeissa, jotta saadaan ääni-insntrumentti soimaan oikeassa vireessä, no lähinnä pianon kanssa tasavireessä, mutta sitä on turha minun murehtia.
 
Siksi itellekin tilasin viulun, siinä viehättää se vireen mittauksen helppous, kun kannettavassa on selkeä mittari joka ei piipitä vaan kertoo missä mennään.
Osaan kyllä laulaa ihan kohtuuvireessä, kunhan saan lähtösävelen kohilleen, (se kyky on hieman kadonnut paljosta skaalojen hinkkaamisesta), mutta luottamus omiin kykyihin on kovin heikkoa, siksi kaipaan viremittarin kertomaa, en tiedä miksi sen käyttöä usein paheksutaan, kun taas metromin käyttö on aivan luonnollista oikean rytmin löytämiseksi.
 
Samoin viululla ois kiva jotain oppia soittamaan, en tiedä kauanko menee oman sellon hankintaan, tuskin montaa vuotta.

Löytyi muuten aiheesta googlaillessa aika hyvä sarja opetusvideoita sellon alkeista. http://www.youtube.com/results?search_query=cello+chat Viulullekin näkyy löytyvän aika paljon tavaraa, googleen haku esim. violin lessons.

No niin, rohkeana suomalaisena tilasin sian säkissä eli Thomannilta tuli ilmoitus että sello ynnä muuta roipetta on tulossa, Malttamattomana odottelen, josko jo ensi viikolla saapuisi. Sitten pääseekin kiusaamaan naapureita oikein kunnolla :) Tilasin kyllä mukaan järeimmän sordiinon mitä valikoimasta löytyy ettei ihan häätöä tulisi kun ensimmäisten viikkojen "soitto" tuskin kovin korvia hivelevää kuunneltavaa on.Jos tuo kumisordiino ei vaimenna tarpeeksi niin täytynee etsiä jostain/tehdä itse sellainen metallimurkula iltaharjoitteluun. Vire lienee kuitenkin aluksi aika hukassa kun skaala on "hiukan" pidempi kuin viulussa, ja jousenkäyttöön liittyvä motoriikkakin on opiskeltava uudesta kulmasta. Saas nähdä vaatiiko paljonkin säätöä tuo kiinanpojan tekele, Thomann kyllä muistaakseni mainostaa soittimien olevan heillä säädettyjä. Sähköviulu ainakin oli ihan suht ok suoraan paketista, tuo akustinen kiinalainen (ei T-kaupasta) taas vaati pientä viilausta ennen kuin meikäläisen känsäisillä nakkisormillakaan sai kielet kohtuudella painettua otelautaan asti. Luultavasti pieni virittely on taas tarpeen, halvoissa soittimissa on ainakin se hyvä puoli että niille uskaltaa itsekin tehdä jotain, voisi hirvittää koskea viilalla tai puukolla johonkin monen tonnin vehkeeseen.

Sello saapui Suomeen eilen loppujen lopuksi kuitenkin postissa,vaikka T-kaupasta ensin ilmoittivat että on liian iso postiin ja lähetetään DHL:llä.Pari kuvaa soittimesta löytyy omakuvasta. Alustavan tutustumisen perusteella hinta/laatu-suhde vaikuttaisi oikein hyvältä, ottaen huomioon että kyseessä lienee suurinpiirtein markkinoiden halvin sello,sekä sen että selloa en ole ennen eilistä koskaan käsissäni pitänyt. Puutyö on enimmäkseen siistiä, ehkä pykälää parempaakin kuin kiinalaisessa viulussani, pieniä "karkeuksia" tietysti löytyy(esim. liimavaluma otelaudan piiloon jäävässä takapinnassa,pari hiukan huonosti hiottua kohtaa toissijaisissa paikoissa), mutta ihan toista laatua kuin esim. joskus näkemäni tsekkiläinen halpisviulu. Kaikki osat ovat umpipuuta, ei ehkä viimeisen päälle valikoitua(joku oksantapainen kaulan takapinnassa yms.) mutta vaneria/laminaattia tai muovia ei ole käytetty. Kansi näyttäisi olevan kuusta, muut osat vaahteraa tms. ja otelauta sekä viritystapit ja kielenpidin ebenpuuta(ei mustaksi värjättyä vaahteraa kuten viulussani on). Talla tuli irrallaan,mutta "mutkat" kielissä tallan kohdalla sekä vähän hartsia paljastivat että talla on ollut paikallaan ja soitinta on anakin kokeiltu. Ilmeisesti sen on joku myös "trimmannut" koska kielten korkeus otelaudasta oli oppikirjan ilmoittamissa rajoissa(A n.5mm,C n.7mm). Urat tallassa ovat ehkä turhan syvät, kielet uppoavat lähes koko paksuudeltaan, täytynee hioa joskus matalammaksi. Myös satulan päässä korkeus oli miellyttävän pieni, toisin kuin viulussa ennen viilausta. Viritintapit toimivat asiallisesti heti alusta, pystyy kääntämään muttei luista.Sovitus muutenkin parempi kuin viulussani, kaikki tulevat juuri ja juuri läpi toiselta puolen,yhtä paljon kukin. n. 15 minuutin virittelyn jälkeen alkoi vire pysyä, laskien tosin vielä hitaasti mutta tasaisesti. Viulukokemuksen perusteella muutama päivä mennee ennen kuin soitin "tottuu" olemaan vireessä ja lakkaa menemästä alavireeseen. Tosn vire jo eilen pysyi mukavasti n. tunnin kokeilusession ajan, lasku n. 10 senttiä tasaisesti kaikilla kielillä. Mukana oleva jousi on tuotetidoista poiketen 8-kulmainen ja tuntuu viulunjouseen verrattuna varsin jäykältä. Työnjälki jälleen siistiä,joskin ei huippuluokkaa. Jousen hartsasin Thomastikin viuluhartsilla koska lähetys on näköjään jaettu kahteen kolliin, loput tilaamani kamat lienevät myös jo tulleet,mutta joudun odottamaan lapun tuloa kotiin koska T-kaupalla tuntuu olevan tapana ilmoittaa tällaisessa jaetussa lähetyksessä vain yhden paketin seurantakoodi(näin on käynyt kerran ennenkin),eli sellohartsia en vielä saanut ja pakettiin kuuluva ei kovin kummoista liene. Virityksen tein näppäilemällä ja sitten ei kun kokeilemaan jousella. Kyllä se ainakin omaan korvaani kuulostaa ihan siltä kuin sellon pitääkin, vaatii ehkä hiukan määrätietoisempaa jousenkäyttöä kuin viulu,etenkin C-kieli, mutta ääni lähti ensiyrittämällä. Skaalaan totuttelu sekä soittoasennon hakeminen vienee oman aikansa, vasen käsi joutuu liikkumaan yllättävän paljon, mutta Hämä Hämä Häkki sekä Tuiki Tuiki Tähtönen tulivat parin yrityksen jälkeen ihan puhtaasti, myös C-duuriskaala löytyi helposti :) Muutaman muunkin kappaleen sävelet alkoivat löytyä,joten uskoisin että oppiminen tulee olemaan ainakin jonkin verran nopeampaa kuin viululla viime vuonna.Kovin antaumuksella en vielä kerrostalossa kehdannut sahata, kun sordiinokin on siinä toisessa paketissa, mutta ainakin omasta mielestäni tuo soi oikein kauniisti silloin kun onnistun soittamaan vireessä. Kielipolitiikkaa täytyy jossain vaiheessa katsoa, saatta tosin johtua tekniikasta, mutta C-kieli on hiukan vaikeampi saada syttymään kuin muut(onhan se tietysti paksukin) ja A-kieli kuulostaa hiukan räikeältä. G ja D soivat kuitenkin ihan nätisti. Yksi hienous viuluun nähden on vielä sekin että pizzicatossa tuntuu vihdoin olevan järkeä,viulu kuulostaa näppäiltynä mielestäni lähinnä munaleikkurilta mutta sellosta lähtee oikein kiva hiukan bassokitaran tyylinen soundi. Kaiken kaikkiaan tuntuu näin yhden illan tutustumisella kiinan pojan työ oleva ihan kelpoa hintaansa nähden. Onpaha taas harjoittelemista että tuo alkaa sujua niin että kehtaa ihmisten kuullen soitella. Edit kieltenpidin on sittenkin muovia, samanlaista erittäin kovaa ja kevyttä kuin viulussakin.

Aiheeseen päivitystä, nyt pakkasten alettua ja ilman kuivuttua ilmeni pari ongelmaa, huomasin tuossa äsken soitellessani että kaula on elänyt sen verran että A-kieli särisee otelautaa vasten.Tarkenpi tutkimus paljasti lisäksi että pohjan liimasauma on auennut kopan alaosasta n. 10 sentin matkalta. Tuleepahan Thomannin takuu testattua, laitoin heille jo mailia menemään. Tosin tällaisia ongelmia taitaa esiintyä kalliimmissakin soittimissa uutena, puulla kun on paha tapa elää. Harmi vaan että joulunpyhät ovat tulossa ja ajattelin jo että onpa mukavaa kun ehtii rauhassa treenata. No, onhan noita muita soittimia rääkättävänä jos käy niin että sello lähtee takuukorjaukseen.

Hmm. Kuulostaa inhottavalta. Itse olen tässä tovin aikaa kans arponut ensisellon ostamista juuri tuolta tohmannin suunnalta; noin tuusan budjetilla. Pienoisen säästämisen jälkeen hanke pitäis siirtää pikkuhiljaa toteuttamisvaiheeseen.
 
Arvelluttaa vain tuo saksanmaalta puisen soittemen roudaaminen tänne pohjolan perille, kosteuserot kun on aika kriittiset tuon puun elämisen kannalta. Yleensähän ymmärtääkseni nopea kosteuseron muuttuminen olisi pahaksi puulle, esim jotku akustisten kitaroitten maahantuojat välttelee talvisaikaan uusien kitaroiden tuontia, sillä on hyvin todennäköistä että kaula tai muu osa on enemmän tai vähemmän mutkalla jos espanjan kosteasta ilmasta tuotu kitara lepäilee pakkasten ja kuivan ilman aikaan tilassa jossa kosteutta ei suuremmin ole tarkkailtu tai siihen yritetty vaikuttaa.
 
Ehkä omalla kohdallani mietin vielä jos hommaisinkin se sellon täältä Suomen maasta, varsinkin nyt talvisaikaan.
 
Taitaa tämän foorumin sellistit olla aika vähissä..
 
Kerro miten tohman reagoi kysymykseesi jahka sieltä vastaillaan

Eivät ole vielä vastanneet, hommasin ilmankostuttimen ja parin päivän kosteututuksen jälkeen kaula oli sen verran suoristunut että A-kieli ei enää pahemmin särise, eli on taas soitettavissa. Otelauta on kyllä siltä puolelta vieläkin kupera,kun sen pitäisi olla hiukan kovera. Taitavat tällaiset sellonsoittoa omaksi huvikseen itsekseen harrastavat olla yleensäkin aika vähissä, tuntuu olevan monien klassisten muusikoiden (ei tietenkään kaikkien) mielipide ettei musiikkia saisi "harrastella" lainkaan, vaan sen pitää olla ellei ammattimaista niin ainakin ryppyotsaisen vakavaa ja voimakkaasti tavoitehakuista toimintaa :) Ainaki osalla mm. ulkomaisista sellofoorumeista olen havainnt että jos joku uskaltaa esittää jonkun itseopiskelua tai tee-se-itse-korjausta koskevan kysymyksen, niin heti joku "ammattilainen" ärähtää että "hanki opettaja ja kysy häneltä,yksin opit vain virheitä" tai "vie soitinkorjaajalle, ei niille saa itse mitään tehdä". Mutta on kyllä poikkeuksiakin. Vaikka olisihan se kiva ottaa tunteja, taitaa vaan olla kiven alla opettajat jotka suostuisivat opettamaan aikuista vasta-alkajaa periaatteella että perusasiat kun saan haltuun niin opettelen siitä eteenpäin itse.

Toinen asia tuli mieleen tuossa tuosta kaulan mutkalle menemisestä: Yleensähän "laadukkaassa" soittimessa puita kuivatellaan tovin aikaa ja annetaan kuivumisesta muodostuva eläminen tapahtua ennen kun niitä aletaan vääntämän soitinta muistuttamaan. Halvemmissa soittimissa yleensä tähän kuivattamisvaiheeseen ei välttämättä ole kovin paljon panostettu, vaan kootaan soitin kosteasta puusta. Tällöin kuivuminen tapahtuu sitten myöhemmin ja lopputuloksena on sitten mutkaiset kaulat, halkeilevat bodyt tms.
 
Voisikko nää listata jotain noita sellofoorumeja; oon hieman yrittäny ite ettiä huonohkolla lopputuloksella..

esim.sellaisia kuin celloheaven.com, cello.org, 8-notes.com-sivustolla on myös sellofoorumi. Noissa on hyödyllisiä kirjoituksia, kannattaa lukea, tosin esim. juuri tuolla cello.orgissa on aika vahvana tuo yllä kuvaamani asenne,tuon tyyppinen vastaus tuli heti itselleni kun koetin kysyä neuvoja tuon sellon korjaukseen. Mutta on siellä asiallisiakin tyyppejä,seuraavat vastaukset olivat jo ihan hyviä. Celloheaveniin en ole onnistunut liittymään, jotain hämärää rekisteröitymissysteemissä, edes ylläpidolle ei saa lähetettyä viestiä, tulee takaisin jollain "ei voitu toimittaa" ilmoituksella. Kannattaa myös hakea youtubesta cello chat-hakusanoilla, hyviä videoita. Edit. sisällä olevan lapun mukaan tuo minun sello olisi valmistettu vuonna 2003, joten luulisi että on kerennyt kuivua, mutta lienee ollut varastoituna kosteammissa olosuhteissa tähän asti. Olisi pitänyt suosiolla hankkia ilmankostutin heti syksyllä, sitä kyllä harkitsin. Niitä sellon sisään laitettavia Dampit-tyyppisiä "matoja" eivät tunnu oikein suosittelevan noilla ulkomaan foorumeilla. Kaula on tosiaan suoristunut kosteuden lisääntyessä, pystyy taas soittamaan A-kielelläkin ilman että kuulostaa vihaiselta ampiaiselta, mutta propellilla se on edelleen. Täytyy varmaan kohta koettaa lähettää Tompalle mailia johonkin muuhun osoitteeseen, laitoin nyt siihen mihin takuuta koskevalla sivulla käskettiin. No, pääasia että pystyn taas treenaamaan.

Hyvä murgo,
 
ajattelin vain kommentoida, että itse ostin thomanilta vuosi sitten viulun hintaan about palttirallaa 200 euroa. Viulu on toiminut hyvin, ja pysyy myös /yllätysyllätys!/ erittäin hyvin vireessä, ääni aukesi nyt syksyllä erityisesti (opettajani myös huomasi tämän, ja hän on sentään ammattiviulisti). Hintaansa nähden kapine on ollut hyvä ja palvellut mainiosti, mutta nyt huomasin saman asian kuin sellollesi tapahtuneen surkeuden, eli sauma on irronnut liimauksesta viulun alaosasta noin 5 sentin matkalta. En oikein tiedä lähettäisinkö sitä thomanille korjaukseen vai mitä tekisin. Miten sinulla on käynyt thomanin takuun kanssa??? Harkitsen että käyttäisin viulua täällä viulunkorjaajalla, tuskin yhden liimauksen korjaus voi maksaa tolkuttomasti... Tuntuu niin suurelta vaivalta lähettää viulu saksaan tämän vuoksi, ja thomann muutenkin ehkä vähän... no en tiedä, palvelu ei tunnu kovin hyvältä.

Joo, lopulta vastasivat toiseen tiedusteluuni, ilmoittivat että UPS lähettää sähköpostin noudon sopimista varten, tuli kuitenkin vain saksan- ja englanninkielinen viesti jossa oli joku paketin päälle liimattava etiketti, jonkinlainen kuitti sekä linkki UPS:n sivuille, mutta ei puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta noudon sopimista varten? Aika outoa, asia on sitten vaiheessa edelleen, taidan liimata mokoman itse, ei niin iso homma ole,pitäisi vaan saada jostain nahkaliimaa, kuitenkin halpa soitin on kyseessä niin en jaksaisi kauheasti asian kanssa stressata.

Huoneilman kuivuus näyttää olevan ongelma näin talvella, hommasin ilmankostuttimen ja hiukan myöhemmin kosteusmittarin, havaitsin että kun kostutin huutaa täysillä, kosteus pysyy n. 38 % ssa, mutta kun vesi oli laitteesta loppunut ja oli ollut päivän toimimatta (olin reissussa) niin kosteus oli pudonnut 25%:iin. Viulussanikin tosiaan tapahtui sama ilmiö viime talvena, korjasin pikaliimalla (mikä siis ei ole oikea tapa,ei välttämättä saa auki jos tarvetta on, mutta hyvin se on pysynyt).
 
Eipä sen pelkän liimaamisen luulisi ihmeitä maksavan, lienee aika tavallinen työ soitinkorjaajalle, tosin ei mitään käsitystä soitinkorjaajien tuntiveloituksesta, paitsi että lienee korkeahko täällä Suomessa missä markkinat ovat pienet ja kilpailu vähäistä?

Kaikki nämä vanhat soittimet rakoilevat vähän väliä liimauksistaan ja arvosellojen kannet aukaistaan kerrana vuoteen ja liimataan heti takaisin, jotta jännitykset eivät halkaise kantta.
Osta jänisliimaa tai luuliimaa. Tee siitä vesiliuos hauduttamalla vesihauteessa. Laihan kerman paksuista. Osta suora palettiveitsi. Lämmitä tukankuivaajalla auennutta kohtaa. Palettiveitsellä laitat liimaa rakoon. Hanki 2-3 puristinta, jolla kiristät sauman. Älä liian kireälle. Liima kovettu 30 minutissa ja on kuiva seuraavana päivänä.
Osta musiikkikaupasta kostutusmato, joka laitetaan talvisin F-aukosta kosteana sellon sisälle, tai laitat kostean sienen koteloon siten ettei se koske soittimeen.
Kannattaa menna viulun rakennuskurssille kansalaisopistoon jos sellaisen löytää. Siellä on kivaa. Itse ole rakentanut samaa selloa kerran viikossa 6 vuotta. Alkaa kohta olla valmis. Joka kappale viritetään errikseen ennen liimaamista ja lopulta lakataan vanhalla lakalle. kiinalaisissa on usein käytetty spriilakkaa, joka naarmuuntuu herkästi..
Sateenkaariväristä ja Uula-tuotteesta saa muinaisia aineita. erikeeperiä ei saa missään tapauksessa käyttää.
Jouhet ovat hevosesta, varmaan rasvat poistettu. Joka toine karva on toisinpäin, koska karvan suomut ovat vain toiseen suuntaan. muutoin ei soisi molempiin suuntiin vedettäessä. Hiilikuituiset jouset ovat käyttökelpoisia ja ammattilaisillakin varajousena.

Joo, tuota eläinliimaa pitäisi yrittää jostain saada, tilaamallahan sitä kyllä saa, mutta tietysti olisi kivampi jos löytyisi jostain lähistöltä, tulee äkkiä toinen mokoma postikuluja jos tilaa. Pitänee kiusata maali- ja rautakauppiaita kyselemällä jos vaikka saisivat hankittua. Soitinrakennuskurssi olisi mahtava, täkäläisessä kansalaisopistossa ei vain ole kuin sähkökitaranrakennuskursseja, jollaiselle menoa olen kyllä harkinnut ihan koneiden käyttömahdollisuuden takia. Minulla on tällä hetkellä (ikuisuus?) projektina rakentaa klavikordi, toistaiseksi on vasta pohjalevy valmiina. Puut ovat kyllä kaikupohjaa lukuunottamatta kutakuinkin kasassa.

Ainakin Tampereella, Virroila ja Vammalassa on viulun rakennusta. Itse ole rakentanut selloa kansalaisopistossa yli 6 vuotta eli vajaat 700 h. Valmistuminen alkaa häämöttää. Laadusta ei vielä hajuakaan. 0,1 mm takkuudella ja joka puu viritetään. Viulun rakentajat tekevät kahdessa vuodessa viulunsa.
Soittimen rakentaminen on "tauti".
Tampereella Sateenkaariväristä saa aineita. Rautakauppa voisi sieltä tilata. Hyvät musiikkikaupat tilaavat Saksasta rakennustarvikkeita. Kyllähän ne maksavat tietysti.

Terve, mitenkäs olet sellosi saanut korjailtua?? Ja tiedätkö onko tuo saumojen aukeilu enemmänkin uusien, kuin käytettyjen soittimien ongelma, vai kenties ihan yleistä ?? Mietin vain että täälläkin torilla näytti olevan viidentonnin viulu myytävänä
, että mitä järkee , tosin jospa se onkin ihan rutiini huoltotoimenpide viuluille ja muille soittimille?? Kyselin vain näin huilistina, koska olen suunnitellut itsekin viulun hankkimista, ja tässä tutkinut tausta tietoa kyseisestä soittimesta, ja sen soittamisesta, samalla kun olen katsastellut uusia ja käytettyjä viuluja netistä. Hintahaarukkana noin 100 euroa. Tietysti tämä on vähän off-topic kun sellosta on tämä aihe, mutta kun olet myös viulisti ja itseoppinut, kuten minullakin on aikomus tehdä.
 
Oma mielipiteeni on vaan se, että musiikissa kannattaa harrastaa juuri sitä mikä milloinkin kiinnostaa, kaikki harrastus kuitenkin jollain tapaa tukee toista osa-aluetta musiikissa, eikä ole siitä pois.

Ryppyotsainen vääntäminen jollain tietyllä instrumentilla vie sitä musiikin iloa pois, musiikin ja soittamisen ja laulamisen tarkoitushan on piristää ja tuoda iloa, eikä missään nimessä ahdistaa.
 
Joo olen samaa mieltä asiasta, tosin jos puurtaa hikipäässä jonkin asian parissa ja huomaa sitten kehittyneensä, niin on sekin palkitsevaa..

Moi.
Sauma on edelleen auki, en ole saanut aikaiseksi hankkia oikeaa liimaa, mutta eipä se juuri sointia haittaa. Pitää koettaa etsiä sitä nahkaliimaa jostain. Ilmeisesti tämä saumojen aukeilu on varsin yleinen ongelma näissä jousisoittimissa, sanovat että ei saakaan liimata liian lujasti, koska auennut sauma on tietysti paljon helpompi korjata kuin halkeama. Voisi kuvitella olevan yleisempää uusissa soittimissa, varsinkin jos on tehty jossain kosteammassa ilmastossa. Viulustani tosiaan aukesi myös sauma viime talvena. Muuten molemmat kiinalaiset viulut (sähkö- ja akustinen) sekä sello ovat pelanneet mielestäni hyvin, tosin en ole kalliimpia koskaan kokeillut. Sähköviuluun hankin juuri alttoviulun C-kielen ja viritin alttovireeseen, C-kieli on ehkä hiukan löysempi kuin muut johtuen lyhyemmästä skaalasta, mutta täysin soittokelpoinen kunhan ei paina jousella liikaa, se aiheuttaa epävireisyyttä. Sähköviulussa tämä onnistuu koska soittimen ei tarvitse soida akustisesti, joten sen koko ei vaikuta ääneen niin paljoa.

On toi saumojen aukeaminen yleisehköä, mutta ei se nyt sentään mikään rutiiniasia ole viuluissakaan. Paitsi toomannin halpiksissa. Niissä on se ongelma, että kun se on tehty kosteasta puusta niin sisäänpäin kuivuessaan se irroittaa ne saumat.