Muut soittimet ›

Tuli mieleen, että voisiko livetilanteessa toimia stereofoninen kaksimikrofonitekniikka ilman kierto-ongelmia kahta hyvälaatuisella kondensaattorimikrofonia käyttäen?
 
Käytössä voisi olla esim. akustiset kitarat ym. akustiset soittimet, laulujen miksaus akustisesti ilma mikserinä, koskettimet, sähkörummut ja basso suoraan mikseriin monitorointi kuulokkein tai pienin kajarein. Pääkaiuttimet sen verta etäälle, ettei rupea kiertämään.
 
Äänentoistolaitteita käytettäisiin lähinnä luomaan laajemmalle alueelle ääntä ja toisaalta korvaamaan soittajakohtaisia vahvistimia.

Tuli mieleen, että voisiko livetilanteessa toimia stereofoninen kaksimikrofonitekniikka ilman kierto-ongelmia kahta hyvälaatuisella kondensaattorimikrofonia käyttäen?
 
Voisi toimia, ja tiedän esimerkiksi LLAKYn audioteknikan opettajan Matti Adolfsenin aloittavan usein livemiksauksen stereoparista, ja sitten vasta tarpeen mukaan raottavan lähimikkikanavia.
 
Dallapé-orkesterin kulta-aikoinahan orkesterit vahvistettiin yhdellä ainoalla keskelle eteen sijoitetulla ribbonmikrofonilla, eli samalla asetelmalla kuin äänitykset tehtiin.

Haaveena jos hankkisi monenmoisia äänityksiä varten kaksi kondensaattorimikrofonia. Niistä olisi enemmänkin hyötyä jos apua myös liveäänentoistossa.
 
Tällä tekniikalla voisi kaventaa ehkä akustisesti soitetun/lauletun/vahvistetun ja tyypillisesti sähköisesti vahvistetun musiikin rajoja. Jos soitto/laulu kuulostaisi hyvältä itselle, niin se kuulostaisi myös hyvältä yleisölle?
 
Mikä tahansa akustinen soitin voitaisiin ottaa mukaan lavalle ilman mittavia etukäteisvalmisteluja. Joukko mikinjalkoja ei pyörisi häiritsevästi tiellä. Riittäisi mahdollisesti jopa yksi mikinjalka.
 
Onkohan keskustelijoilla omakohtaisia kokemuksia tämäntapaisesta mikkitekniikasta livetilanteessa? Mitä hyviä ja huonoja puolia käytännössä havaittu?

Haaveena jos hankkisi monenmoisia äänityksiä varten kaksi kondensaattorimikrofonia. Niistä olisi enemmänkin hyötyä jos apua myös liveäänentoistossa.
 
Tällä tekniikalla voisi kaventaa ehkä akustisesti soitetun/lauletun/vahvistetun ja tyypillisesti sähköisesti vahvistetun musiikin rajoja. Jos soitto/laulu kuulostaisi hyvältä itselle, niin se kuulostaisi myös hyvältä yleisölle?
 
Mikä tahansa akustinen soitin voitaisiin ottaa mukaan lavalle ilman mittavia etukäteisvalmisteluja. Joukko mikinjalkoja ei pyörisi häiritsevästi tiellä. Riittäisi mahdollisesti jopa yksi mikinjalka.
 
Onkohan keskustelijoilla omakohtaisia kokemuksia tämäntapaisesta mikkitekniikasta livetilanteessa? Mitä hyviä ja huonoja puolia käytännössä havaittu?
 
Suosittelen tutustumaan Bluegrass musiikkiin. Niissä piireissä on hyvinkin yleistä yksi laajakalvokonkka keskellä lavaa. Soolovuorossa oleva soimanni ottaa askeleen lähemmäs mikkiä- soolo hyvin esille. Sanoisin että toimii. Henk. tutustunut lähinnä yhden bändin, Jussi Syren and the Groundbreakersin kautta tähän.
 
Sopii parhaiten vain täysin akustisille bändeille tosin. Sähkösoittimista voi lähteä kaikenlaisia kitinöitä, yms. ei toivottuja ääniä sekaan. Kuvittelisin sähkörummut varsinkin tällaiseksi äänilähteeksi.
 
Vahvistus voi jäädä kiertoilmiön takia myös kovin pieneksi -> yleisön meteli uhkaa peittää välillä orkesterin.

Meiliä vaan Vikstenin Jannelle että "Miten sä oikeen teet sen?"