Muut soittimet ›

Moro "säätäjät"
 
Sellasta kyselen, että tarvitseeko tai kannattaako laittaa pa järjestelmälle erillinen kompura, ehkä ennemminkin limitteri ennen aktiivijakaria ? Toisaalta poropeukalo saattaa silti kääntää nupit kaakkoon jakarista ja tällä tavoin hajottaa jotakin.
 
Vai olisiko fiksumpaa hoitaa asia pa-prosessorilla ?

Karkeasti:
 
Masterkompura jos käyttäjinä (miksaajina) vierailevia tähtiä, joiden kokemus/laitetuntemus on vähäistä ja jos tehoja halutaan rajoittaa.
 
PA:n omiin prosessoreihin voi yleensä luottaa, koska ne on suunniteltu juuri kyseiselle systeemille ja tarkoitettu suojaamaan ko. värkit.
 
Ammattilainen kyllä osaa vetää miltei jokaisella setillä resurssien mukaan eikä mielellään riko mitään.

PA:n omiin prosessoreihin voi yleensä luottaa, koska ne on suunniteltu juuri kyseiselle systeemille ja tarkoitettu suojaamaan ko. värkit.
 
No joo, kyllä mä aattelinkin että ammattilainen kyllä osaa mutta juuri näitä vähemmän kokeneita ajatellen...
 
Mites kun tää mun pa ei ole mitään "standardikamaa", eli ns. "omaa" pa-prosessoria ei niille ole. Mutta mites joku dbx tai vastaava(?) menis, eikös niitä voi konfiguroida millaiseksi haluaa ?

No joo, kyllä mä aattelinkin että ammattilainen kyllä osaa mutta juuri näitä vähemmän kokeneita ajatellen...
 
Mites kun tää mun pa ei ole mitään "standardikamaa", eli ns. "omaa" pa-prosessoria ei niille ole. Mutta mites joku dbx tai vastaava(?) menis, eikös niitä voi konfiguroida millaiseksi haluaa ?
 
Kyllähän netistä valmiita presettejäkin löytyy, jos on esim pc-ohjattava prosukka.

Yleensähän tuolla PA-prosessorilla viritetään se kaiutinläjä, mikä sattuu olemaan käytössä, toimimaan halutulla tavalla. Säädetään jakotaajuudet, vaimennukset, vaiheistukset ja viiveet kohdalleen, sitten lisäksi jos laite antaa myöden rakennetaan noiden lisäksi limittereillä suojaus niin että vehkeet pysyvät ehjinä. Näkisin joka tapauksessa tämän kuuluvan oleelliseksi osaksi PA:ta kaiutinten ja vahvistinten lisäksi.
 
Kunnolla viritetty systeemi soi heti terveesti eikä perusasioilla tarvitse vaivata päätään silloin kun setti pysyy samana.
 
PA:n lisäksi voi resurssien mukaan lisätä masterkompuraa ja -EQ:ta, joilla käyttäjä (esim. vieraileva miksaaja) voi hienosäätää systeemiä tilan ja oman mieltymyksensä mukaan, heitä ei kuitenkaan päästetä käsiksi PA:prosessoriin.
 
Esim. BSS:n ja DBX:n laitteista löytyy varmasti sellainen värkki joka taittuu kaikkeen PA-prosessorilta vaadittavaan ja sitten käyttötarpeen mukaan (esim. vuokraus, festari yms.) pistetään idioottijarrua ja muuta kuorrutusta lisäksi.

Mitenkäs tämmöseessä tilanteessa jossa vahvistintehot on hyvässä suhteessa elementtien tehonkestoon, mutta PA on isommissa paikoissa vähän liian pieni jolloin kaikki revitään irti ja vähän enemmänkin, mistä kandeis lähtee päätekompuralla rajoittaan ja kuinka paljon?

Mitenkäs tämmöseessä tilanteessa jossa vahvistintehot on hyvässä suhteessa elementtien tehonkestoon, mutta PA on isommissa paikoissa vähän liian pieni jolloin kaikki revitään irti ja vähän enemmänkin, mistä kandeis lähtee päätekompuralla rajoittaan ja kuinka paljon?
 
etsiä ne rajat missä kaijutinelementit alkavat "käyttäytymään sopimattomasti" ja rajoittaa siihen... Itselläni osittain samaa ongelmaa, siksi tätä asiaa täällä kyselenkin.

Yleensähän mennään heikoimman lenkin mukaan, jos halutaan suhteellisen tasaista taajuusvastetta. Tarpeen mukaan voi tietenkin ainakin yläpäistä ja ihan alimista taajuuksista tinkiä jos paukut loppuvat ensiksi noista alueista ja mennä hieman middlevoittoisella systeemillä.
 
Silloin kun ollaan äärirajoilla liikkeellä, korostuu miksaajan teknillinen osaaminen. Pitää olla selkeä käsitys siitä miten systeemi käyttäytyy, mitkä taajuudet ovat tiettyyn paikkaan "turhia", mitä kannattaa kompressoida rankasti ja tärkeimpänä pitäisin kanavaEQn hallintaa. Kun puristetaan viimeisiä irti kasasta, silloin ei mennä korostamaan bassarin lätinää, vaan aina korjaukset tehdään leikkaamalla turhia. Jokainen turha korostus vie PA:sta saatavaa kokonaistasoa alaspäin tai vastaavasti lisää ko. äänialueen säröä, josta seuraa paskan miksaajan titteli.

Silloin kun ollaan äärirajoilla liikkeellä, korostuu miksaajan teknillinen osaaminen. Pitää olla selkeä käsitys siitä miten systeemi käyttäytyy, mitkä taajuudet ovat tiettyyn paikkaan "turhia", mitä kannattaa kompressoida rankasti ja tärkeimpänä pitäisin kanavaEQn hallintaa. Kun puristetaan viimeisiä irti kasasta, silloin ei mennä korostamaan bassarin lätinää, vaan aina korjaukset tehdään leikkaamalla turhia. Jokainen turha korostus vie PA:sta saatavaa kokonaistasoa alaspäin tai vastaavasti lisää ko. äänialueen säröä, josta seuraa paskan miksaajan titteli.
 
Semmonen vanha 2x15" + 2" / 2x18" EV-kasa rokkaa kyllä aika hyvin kun vähän kyykyttää :)

Semmonen vanha 2x15" + 2" / 2x18" EV-kasa rokkaa kyllä aika hyvin kun vähän kyykyttää :)
 
Ja se torvisoundi...:)

Se EV:n driveri/torviyhdistelmä säröytyy yhtä hienosti kuin TAC:n mikserit.

Semmonen vanha 2x15" + 2" / 2x18" EV-kasa rokkaa kyllä aika hyvin kun vähän kyykyttää :)
 
No palatakseni aiheeseen vielä, niin mullakin on tälläinen 2x15" (JBL) + 2" torvi (myöskin JBL) HITEC merkkisessä (kopio) kotelossa. Samantyylisiä kaappeja on tehty suomessa myös nimelle parksound (tai vastaava).
 
Alapäänä 2 paria ACS S3S (18" EV/RCF) bassoja. Ei siis mitään subbasia vaan perinteistä bassoa. En oikein "tykkää" ajatuksesta lähteä subbaripeliin mukaan.