Muut soittimet ›

Päähäni pälkähti, taas, ajatus, että olisi se hauskaa kokeilla tuota soitinta, nimeltä viulu.
Vaan onkohan niin, että viulu ei oikein ole tuollainen, kokeiltava soitin?
Tähänmennessä aina, kun olen joltakulta kysynyt, josko saisin heidän viulua kokeilla, olen saanut kieltävän vastauksen. Onko niin, että viulun kokeilun historiassa on kaameita esimerkkejä, kuinka joku amatööri on hajottanut hiulun tahi jotain muuta. Tiedän kyllä, että se on yksi kalleimmista soittimista, mutta mikä on oikeana syynä. Sitä olisivain hauska kokeilla. Ja koska en ole koskaan koskenut yhteenkään viuluun, en kehtaa kysyä soitinkaupasta. Itse kun tykkään paljon ottaa soittimen kätösiini, kokeilla ja improvisoida. Täten minä olen soittanut kaikkia soittimia mihin näppini olen ulottanut. Koulutus? Kuka sellaista kaipaa?

MOI
!
 
Kukaan kuka on kokeillut mun viulua ei kylläkään ole rikkonut sitä ... ha viulu ei ole aina kallsi ... on niitä ihan halpojakin mutta ne voivat myös pahimassa tapauksessa olla omakotitalon arvoisia tai enemmän .

Uskon, että pienen ohjauksen avulla viulunkokeilukeikka onnistuisi ilman menetyksiä. Siis jos viulun omistajalla tai muulla soittajalla olisi hieman aikaa käytännön asioiden ohjaukseen(otteet ja muut), menee homma varmasti hyvin, kun esität asian vain luottamusta herättäen :D
 
Itse en ole viulisti vaan urkuri. M-netin viulistit voisivat ehkä kertoa paremmin, missä kokeilutuokio voi mennä eniten mönkään ja että onko viulussa erityisen herkkiä kohtia, joiden kanssa on oltava varovainen.
 
Oikeastaan viulunkokeilu on kiinnostanut minuakin(sisko on soittanut viulua). Hän ei ole vain kovinkaan usein pitkään aikaan soittimeen koskenut. Kerran virityksessä kun viritystapit olivat ryytyneet, räjähti koko kielirakenne(talla vai mikä seon). Sen takia en ole ainakaan häneltä uskaltanut kysellä, ja muutenkin on ollut kiirettä.
 
Ehkä jos olisi joskus aikaa ja rahaa, voisi alkaa viulutuntejakin ottamaan. Nykyään kiinnostaa eniten uusista soittimista kitaransoiton oppiminen ja uusi kitara pitäisi hommata ja kesällä jostain kitaratunteja, mutta en tiedä onko siihenkään aikaa (tai rahaa) kun on muitakin musahommia. Kitaran opiskeluni on perustunut tähän mennessä koulun musatunneilla opittuihin kitaran perusteisiin ja musiikin teoriaan ja näiden asioiden yhdistämiseen. Opettajan johdolla homma olisi kyllä helpompaa! Asiahan ei tähän kyllä kuulu mutta kuitenkin..

Eivät ne aina kalliita ole,itselläni on sähkö-ja tavallinen viulu,molemmat n.100€ hintaisia ja kyllä niillä sen soittelee minkä osaan, eli aloitin reilu vuosi sitten ihan itse opettelemaan,HB-sähköviulu tuli ostettua heräteostoksena kun oli tarjouksessa. Akustinen on kiinalainen,sen ostin syksyllä HuutoNetin kautta. En myöskään ollut viulua käsissäni juuri pidellyt enne kuin tuo HB taloon tuli,silti mitään en ole rikki saanut,mitä nyt sähkiksestä katkesi yksi alkuperäisistä kielistä, mikä oli onnekas sattuma, tuli vaihdettua paremmat tilalle ja sointi/soitettavuus parani valtavasti. Helppo soitin se ei ole,mutta ei kannata myöskään uskoa "tosiviulistien" puheita että olisi mahdoton oppia vanhemmalla iällä :) Minäkin osaan jo vuoden harjoittelulla useita kappaleita niin että muutki ne tunnistavat, tosin virheettömään soittoon on vielä matkaa, tulee useinkin epäpuhtaita nuotteja ja vahinkokosketuksia jousella väärään kieleen. Mutta mahtavan mukava soitin se on, kannatta kokeilla jos vähänkin kiinnostaa. Hyvä olisi tietysti saada joku neuvomaan alkuun että tulee otteet kohdalleen.

Viulistina tuntuu, että usein viulistit ovat soittimeensa niin henkilökohtaisesti rakastuneita, että soittimen ajatus soittimen antamisesta jonkun kolmannen käsiin (varsinkin ei-viulistin) tuntuu kaamealta.
 
Mutta jos viulua silleen asiallisesti esim. soitinkaupassa kokeilee, niin ei se siitä rikki mene. Jos kokeilet jonkun tutun/kaverin/"jonkun omaa" viulua niin älä hermostu kun se sit antaa sulle ohjeita.
 
Jos joskus törmätään niin saat ilomielin kokeilla minun soitinta (kunhan et vaan ota kiinni kopasta, vaan pidät silleen kaulasta) :)
 
Eli viulistit ovat vain niin rakastuneita soittimiinsa, että ehkä vaikuttavat jopahieman pakkomielteisiltä niiden suhteen...

Ja soitinkaupassakin kannattaa olla viulistikaveri vieressä.. ;D

Voiha se olla että se vanha uskomus että kaikki viululla soitettu jotenkin ´"tallentuu" soittimen puuainekseen elää edelleen niin vahvana, että viulistit pelkäävät viulunsa puiden menevän "epävireeseen" aloittelijan vingutteluista :) Näin kerran jopa jotain torvea myytävän argumentilla että ollut kokeneella soittajalla uudesta asti,ei ole soitettu väärin. Ja eräässä soitinrakennuksen oppikirjassa neuvottiin,että uutta viulua pitäisi säilyttää huoneessa jossa soitetaan säännöllisesti musiikkia,ihan kuin se kuulisi ja oppisi soimaan. Saattaahan olla että värähtely esim. poistaa puun sisäisiä jännitteitä, tapahtuu nimittäin jopa metallissa, mutta vaikea uskoa että viulu menisi epävireisestä soitosta pilalle. Rikki sitä tuskin järkevästi kokeilemalla saa, ellei esim. hakkaa sitä pöytään tai käytä jousta nuolien ampumiseen,kuten allekirjoittanut teki joskus 5-vuotiaana äidin viulun jousella:) (toimi ensin hyvin,mutta sitten jännitin liikaa ja katkesi. Onneksi ei ollut mikään arvokas jousi vaan tsekkiläinen halpis). Toinen vaaran paikka on osaamaton virittäminen, kieltä jos kiristää liikaa,niin voi katketa ja voisipa kuvitella että oikein gorillan otteella voisi saada tallan tai viulun kannen halkeamaan. Mutta kokeilussahan soittimen virittää joku joka osaa.

Orkesterissa (siis ihan perustason) olen kyllä huomannut, ettei viulistit omaa soitintaan kohtele juuri sen erikoisemmin kuin muutkaan. Joskus tuntuu itse asiassa lähinnä siltä, että ei-viulistit käsittelee niitä paljon varovaisemmin kuin muut. Itselläni on opiston viulu lainassa ja opettajat ylistää sitä monesti äänestään ja ulkonäöstään, vaikka se on varmasti kokenut kovia, eikä vähiten omassa käytössäni. :) Musiikkiliikkeethän on sitten asia erikseen. Itse en ainakaan uskaltaisi edes koskea niiden viuluihin, niillä myyjillä on taipumusta olla sellainen poikkeuksellinen murhaava katse...

Viulistina tuntuu, että usein viulistit ovat soittimeensa niin henkilökohtaisesti rakastuneita, että soittimen ajatus soittimen antamisesta jonkun kolmannen käsiin (varsinkin ei-viulistin) tuntuu kaamealta.
 
Mutta jos viulua silleen asiallisesti esim. soitinkaupassa kokeilee, niin ei se siitä rikki mene. Jos kokeilet jonkun tutun/kaverin/"jonkun omaa" viulua niin älä hermostu kun se sit antaa sulle ohjeita.
 
Jos joskus törmätään niin saat ilomielin kokeilla minun soitinta (kunhan et vaan ota kiinni kopasta, vaan pidät silleen kaulasta) :)
 
Eli viulistit ovat vain niin rakastuneita soittimiinsa, että ehkä vaikuttavat jopahieman pakkomielteisiltä niiden suhteen...
 
Jotenkin miulla vaikuttaa tuohon kontraan se, että kaikki kokeilemani kaverien kontrat on ihan erilaisia. Jos joku peruspresari menee rikki, niin sellaisenhan nyt vielä ostaa uuden, mutta jousisoittimet on paljon enemmän yksilöitä. Vaikka uskon että sähkösoittimetkin on yksilöitä, tosin kuin jotkut. Noissa kontrissa vaihtelee jopa kielten soiva pituus aika paljon. Olisi iso työ sopeutua taas toiseen kontraan jos nykyinen menisi rikki. Olisko viuluissa samaa?

Noissa kontrissa vaihtelee jopa kielten soiva pituus aika paljon. Olisi iso työ sopeutua taas toiseen kontraan jos nykyinen menisi rikki. Olisko viuluissa samaa?
 
Viuluissa tätä ei niinkään ilmene, sillä ne on kaikki kuitenkin niin paljon saman kokoisia/muotoisia pituussuuntaan. Koon vaihtelut taitaa olla kaulan paksuudessa ja kopan leveyskin saattaapi vaihdella.
Viuluissa erot mahtaa olla enimmälti niissä puun ominaisuuksissa (mikä vaikuttaa siihen 'miten soi'), eli käytännössä jos osaa soittaa yhtä viulua niin osaa soittaa toistakin (ellei sitten puhuta jostain "viulumaailman kummajaisesta" joka on syystä tai toisesta rakennettu toisen mittaiseksi). Ja yleensä senkin minkä mitta heittää niin korva paikkaa.
 
Voiha se olla että se vanha uskomus että kaikki viululla soitettu jotenkin "tallentuu" soittimen puuainekseen elää edelleen niin vahvana, että viulistit pelkäävät viulunsa puiden menevän "epävireeseen" aloittelijan vingutteluista
...
 
Tietyllä tavalla tämä uskomus on tottakin, mutta ei ihan noin isosti... Siis se on totta, että jos viululla soitetaan enimmäkseen epävireisesti niin puu tukkeutuu, eikä värähtele niin kuin se voisi. Mutta myös tällainen tukkeutunut viulu on palautettavissa kunnollisella soitolla. Viulun laadusta riippuen joko hyvinkin nopeasti tai sitten vähän hitaammin. Mutta ei kokeileminen ehdi viulua niin rasittaa että se sen jälkeen kummempia aukomisia tarvisi.

viulu on siitä jotenki merkillinen laite, että 2 eri tasavertaista viulistia ei välttämättä saa samasta soittimesta yhtä hyvää soundia.
 
tää sama on kokeiltu useampaan otteeseen. siitä varmaan johtuu se viulistin haluttomuus antaa soitintaan jollekkin muulle, koska "hänen sormissaan se soi".

M-netin viulistit voisivat ehkä kertoa paremmin, missä kokeilutuokio voi mennä eniten mönkään ja että onko viulussa erityisen herkkiä kohtia, joiden kanssa on oltava varovainen.
Jousen jouhiin ei ole koskemista, koska kädet ovat aina likaiset ja kun likaa menee jouhiin, niin soittotatsi häviää siitä. Silloin jouhet pitää pestä ja hartsata kunnol.
Kylläkin on tullut huomattuu et ei-viulistit pitävät soitinta paljon varovaisemmin.

Tietyllä tavalla tämä uskomus on tottakin, mutta ei ihan noin isosti... Siis se on totta, että jos viululla soitetaan enimmäkseen epävireisesti niin puu tukkeutuu, eikä värähtele niin kuin se voisi. Mutta myös tällainen tukkeutunut viulu on palautettavissa kunnollisella soitolla. Viulun laadusta riippuen joko hyvinkin nopeasti tai sitten vähän hitaammin. Mutta ei kokeileminen ehdi viulua niin rasittaa että se sen jälkeen kummempia aukomisia tarvisi.
 
Jaahans.
 
Nyt mentiinkin kertaheitolla sitten metsään ja mutupuolelle että heilahti! Mikähän mekanismi siinä tukkii puun? Miten epävireisesti pitää soittaa, että saa viulun tukkoon? Meneekö se tukkoon, jos soittaa alavireisellä, mutta suhteelisesti vireessä olevalla viululla, vai riittääkö pelkkä kielten keskinäinen epävire tai sormi väärässä kohtaa kaulalla? Tukkeutuuko pahemmin, jos soittaa kahta epävireistä ääntä yhtäaikaa, vai riittääkö yksikin?
 
Sitä vain ajattelin, että kun normivirehän on 440, niin tukkiiko orkesterin 443 vire viulun äkkiäkin, varsinkin jos on iäkkäämpi viulu, joka pitäisi ehkä avata 435 vireellä? OMG LOL WTF!
 
Osaatko sanoa hyviä kappaleita "avaamiseen"? Kerrotko vielä sen, että aukeaako laatuviulut nopeammin vai hitaammin kuin kiinantuliaiset?
 
Ehkä tälle foorumille pitäisi sopia säännöt, että tällaiset kommentit olis pakko merkata hymiöillä tai jollain potaska-tagillä, tai sitten rajoittaa postaus johonkin huumoriosioon?

Jaahans.
 
Nyt mentiinkin kertaheitolla sitten metsään ja mutupuolelle että heilahti! Mikähän mekanismi siinä tukkii puun? Miten epävireisesti pitää soittaa, että saa viulun tukkoon? Meneekö se tukkoon, jos soittaa alavireisellä, mutta suhteelisesti vireessä olevalla viululla, vai riittääkö pelkkä kielten keskinäinen epävire tai sormi väärässä kohtaa kaulalla? Tukkeutuuko pahemmin, jos soittaa kahta epävireistä ääntä yhtäaikaa, vai riittääkö yksikin?
 
Sitä vain ajattelin, että kun normivirehän on 440, niin tukkiiko orkesterin 443 vire viulun äkkiäkin, varsinkin jos on iäkkäämpi viulu, joka pitäisi ehkä avata 435 vireellä? OMG LOL WTF!
 
Osaatko sanoa hyviä kappaleita "avaamiseen"? Kerrotko vielä sen, että aukeaako laatuviulut nopeammin vai hitaammin kuin kiinantuliaiset?
 
Ehkä tälle foorumille pitäisi sopia säännöt, että tällaiset kommentit olis pakko merkata hymiöillä tai jollain potaska-tagillä, tai sitten rajoittaa postaus johonkin huumoriosioon?
 
Noniin, vedetääns vähän henkeä ja otetaan se herne pois nenästä. Noin.
 
Jos viululla ei soiteta pitkään aikaan, se tukkeutuu. Itse en ole kuullut, että epävireinen soitto voisi viulun tukkia. Tämä tukkeutuminen on siis lähinnä viulun ääntä kuvaava termi. Kauan naftaliinissa olleen viulun ääni kuulostaa tukkoiselta, mutta tosiaan soittamisella tuo tukkoisuus katoaa.
 
Se, että soittaa puhtaasti, kuulemma vaikuttaa siihen, miten nopeasti viulun ääni avautuu. Tällaista ainakin usein puhutaan, mitään tiukkaa faktaa en ole kuullut. Luulisin, että vireisellä soitolla tarkoitetaan tässä sitä, että kielet ovat vireessä suhteessa toisiinsa. Ei siis mitään tiettyjä hertsilukuja.

Noniin, vedetääns vähän henkeä ja otetaan se herne pois nenästä. Noin.
 
Jos viululla ei soiteta pitkään aikaan, se tukkeutuu. Itse en ole kuullut, että epävireinen soitto voisi viulun tukkia. Tämä tukkeutuminen on siis lähinnä viulun ääntä kuvaava termi. Kauan naftaliinissa olleen viulun ääni kuulostaa tukkoiselta, mutta tosiaan soittamisella tuo tukkoisuus katoaa.
 
Se, että soittaa puhtaasti, kuulemma vaikuttaa siihen, miten nopeasti viulun ääni avautuu. Tällaista ainakin usein puhutaan, mitään tiukkaa faktaa en ole kuullut. Luulisin, että vireisellä soitolla tarkoitetaan tässä sitä, että kielet ovat vireessä suhteessa toisiinsa. Ei siis mitään tiettyjä hertsilukuja.
 
Eiköhän tämä nyt kuitenkin ole ihan täyttä tuubaa. Piti oikein tarkistaa, ettei ollut tänään aprillipäivä, mutta ei ollut. Kertokaa nyt mulle ja muillekin, uskotteko te oikeasti tämmöiseen tukkeutumiseen ja kumpi sen nyt aiheuttaa: epävireinen soitto vai täysi soittamattomuus?
 
Voitteko pistää vaikka linkkiä, mistä asiasta löytäisi lisätietoa?

Eiköhän tämä nyt kuitenkin ole ihan täyttä tuubaa. Piti oikein tarkistaa, ettei ollut tänään aprillipäivä, mutta ei ollut. Kertokaa nyt mulle ja muillekin, uskotteko te oikeasti tämmöiseen tukkeutumiseen ja kumpi sen nyt aiheuttaa: epävireinen soitto vai täysi soittamattomuus?
 
Voitteko pistää vaikka linkkiä, mistä asiasta löytäisi lisätietoa?
 
Minä en tuosta epävireisyydestä tosiaan tiedä, ja kuten sanoin, olen kuullut puhuttavan, että ääni aukeaa paremmin, kun viululla soitetaan puhtaasti.
 
Tuo soittamattomuuden aiheuttama äänen tukkeutuminen on kuitenkin fakta. Kysy keneltä tahansa viulunrakentajalta. Itse olen joutunut käsivaivojen takia olemaan soittamatta pitkiä aikoja ja huomannut, että viulun ääni kuulostaa tukkoiselta, kun siihen taas tauon jälkeen tartun. Ja ei, kyse ei ole pelkästään siitä, että tauon jälkeen olen huonossa soittokunnossa.
 
Muutama vuosi sitten oli juttua yhdestä Stradivarista, joka oli ollut kauan kadoksissa ja sitten löytynyt. Ennen kuin viulu huutokaupattiin, se annettiin suomalaiselle Réka Szilvaylle "avattavaksi". Hänen tehtävänsä oli siis soittaa viululla niin, että sen ääni ei olisi myyntitilanteessa enää tukkoinen.

Tuo soittamattomuuden aiheuttama äänen tukkeutuminen on kuitenkin fakta. Kysy keneltä tahansa viulunrakentajalta. Itse olen joutunut käsivaivojen takia olemaan soittamatta pitkiä aikoja ja huomannut, että viulun ääni kuulostaa tukkoiselta, kun siihen taas tauon jälkeen tartun. Ja ei, kyse ei ole pelkästään siitä, että tauon jälkeen olen huonossa soittokunnossa.
 
Mitenkähän pitkistä ajoista nyt on kyse kohdallasi ollut?
 
Minulla on välillä ollut vuodenkin tauko tai että olen kerran puolessa vuodessa soittanut joissain häissä, eikä sointi varmasti ole ollut millään lailla tukkoinen. Vanhojen ja likaisten kielten merkityksen kyllä ymmärrän, mutta en tuota puun tukkeutumista, en sitten millään. Laittakaas linkkiä johonkin oikeaan tutkimukseen tms.

Selaile sivuja. Löytyy sivukaupalla asiaa ja linkkejäkin aiheesta.

Mitenkähän pitkistä ajoista nyt on kyse kohdallasi ollut?
 
Minulla on välillä ollut vuodenkin tauko tai että olen kerran puolessa vuodessa soittanut joissain häissä, eikä sointi varmasti ole ollut millään lailla tukkoinen. Vanhojen ja likaisten kielten merkityksen kyllä ymmärrän, mutta en tuota puun tukkeutumista, en sitten millään. Laittakaas linkkiä johonkin oikeaan tutkimukseen tms.
 
Voin sanoa, että kysytpä keneltä tahansa viulistilta, oli se ammattilainen, ammattiopiskelija tai amatööri, niin kyllä sanovat, että voi soitin mennä tukkoon. Ja tämä siis johtuu siitä, että soitinta ei ole soitettu ja näin ollen puu menettää tatsinsa/tottumisen soimiseen. Esim. nykyinen soittimeni, joka siis on ollut ihan ammattikäytössä ja jolla on Akatemian diplomikin tehty, on ollut tukossa, koska sen omistaja ei sillä ollut vuosiin ennen minua soittanut hankittuaan uuden soittimen. Avaamiseen ei kauhean kauaa mennyt, mutta kyllä se kuukausikin aika pitkä aika on. Ja kyllä sen huomaa kun soitin alkaa soimaan. Soittimien väliset erotki huomaa, mikä on tukkosempi tai huonompi ku toinen. Tuohon sointiin vaikuttaa toki moni muukin asia, esim. sääolot, kielet ja tallan asento. Joskus saattaa halvalla saada hyväkin soittimen, kun se sitten on soittamisen myötä avautunut (kuten eräällä kaverillani kävi).
 
Mutta tuo soinnin kuuleminen toki vaatii korvan tottumista ja oppimista kuuntelemaan sitä. Aivan kuten puhtaasti soittaminenkin.

Ja sitten vastaus itse kysymykseen. Kyllähän voit aloittaa soittamisen minkä ikäisenä tahansa. Tiedän mm. erään kirjastonhoitajan, joka on aloittanut vähän päälle 3-kymppisenä viulunsoiton. Se, mitä en suosittele, on omin päin soittamaan opetteleminen, sillä väärillä soittoasennoilla voi saada todella pahaa tuhoa aikaan omassa kropassa (tämä voi kyllä tapahtua myös huonossa opetuksessa).
 
Minuakin on itse asiassa ihmetyttänyt se, että soittaminen pitäisi aloittaa varhaisessa iässä. Kaikkienhan ei tarvitse ryhtyä ammattilaiseksi ja toisaalta, suurin osa ammattilaisistakaan ei ole aloittanut 4-vuotiaana soittamista. Tiedän montakin hyvää ja maailmankuulua muusikkoa, jotka ovat aloittaneet soittamisen lähempänä 10. ikävuotta. Itse asiassa, vanhemmiten soittamisen opiskelu voi olla jopa helpompaa, koska periaatteessa kaikki motorinen taito pitäisi olla jo kehittynyt (viuluhan on todella hienomotorinen soitin). Esim. 4-vuotiaalla ei vielä todellakaan ole vaadittava hienomotoriikka (saatika sitä ennen vaadittava karkeamotorinen taito) vielä kehittynyt. Silti täytyy myöntää, että kyllä ne 4-vuotiaatkin kummasti oppii figeliä soittamaan.