Muut soittimet ›

Eli nyt on saanut pikkutyttö päähänpinttymän että haluaa alkaa soittamaan viulua ja pitää päästä viulutunneille.
 
Minä kun en viuluista tiedä edes mihin vireeseen se pistetään tahi miten se yleensäkään viritetään niin saattaa olla paras antaa sitten viulunopettajan hoitaa sitä puolta? Vai onko viululle viritysmittaria? :)
 
Intoilija kun on aika pienikokoinen kun on vaan sen 4 vuotta, niin ihan täysimittainen ei taida tulla kysymykseenkään. Onko tuollainen 1/8 sopivan kokoinen?
 
Alkaako opettajat yleensäkään opettavaan vasta 4 vuotiaita? Niiden keskittyminen välillä kun on mitä on, tosin kodin ulkopuolisen opettajan kanssa ei varmaan tule niin paljon hösötettyä..
 
http://www.thomann.de/fi/gewa_violingarnitur_student_1.htm
 
Tuollainen ensimmäisenä osui silmään kun pikkuviuluja katselin. Hyvä , huono vai sopiva aloittelijalle, vai onko paljonkin halvempia tarjolla sille varalle että into lopahtaa alkuunsa ja tekeekö niillä sitten mitään?
 
Asiasta jotain tietävät voisivat vähän valaista että minkälainen kannattaa ostaa jolla siltä varalta tekeekin jotain jos vaikka intoa riittää soittamiseen ettei heti tarvitse ostaa uutta, mutta kuitenkin järkevissä hinnoissa pysyvä..
 
Eikö noita HB sähköviuluja ole pienempinä?

Kannattanee odottaa sen viulun ostoa siihen asti, kun opiskelupaikka on selvillä ja tapaatte opettajan. Musiikkiopistoissa on usein mahdollisuus saada soittimia lainaksi, eli omaa ei välttämättä tarvitse heti ostaa.
 
Eli missään tapauksessa älä suin päin osta mitään viulua, ennen kuin joku ammattilainen on tapauksen tutkinut omin silmin. Ja nelivuotiaana voi aloittaa ihan hyvin viulun soiton. Mutta luonnollisesti homma on kiinni lapsukaisesti itsestään. Ei sitä hommaa pysty alottamaan välttämättä vaikka olisi 24 vee : )
 
Itse aloitin sellon soiton viisivuotiaana, isobroidi viulun kanssa nelivuotiaana ja ihan kohtuullisen tasapainoisiksi ihmisiksi kasvoimme.

Juu, hommaa ihmeessä tenavalle ensin opettaja, kyllä ammattilaisen arvosana noista pikkuviuluistakin on hyvä järjestää ennen ostoa ettei tule sahatuksi silmään.
 
Toisekseen, olen ehdottomasti sitä mieltä, että neljän vanhalle EI tarvitse hommata sähköviulua. Akustisen kanssa on kuitenkin helpompi toimia pienen ihmisen, ei ole kaiken maailman piuhoja sun muita joiden kanssa pikkuneiti menee solmuun.
 
E: Uuden osto tulee kyllä pian eteen joka tapauksessa, tyttäresi kun on kasvuiässä. Missään nimessä ei kannata ostaa "vähän isompaa heti että kestää sitten kauemmin", liian suuri soitin aiheuttaa todella herkästi erilaisia asentovirheitä, joiden paikkaamine n on aina työn ja tuskan takana. Viulut kun eivät ole mitään kumisaappaita.

Itse aloitin viulunsoiton 4vuotiaana.
Älä siitä soittimesta vielä murehdi. Itselläni ura alkoi pahviviulun hankauksella :) En muista oliko omatekemä vai ihan ostettu, mutta sillä saatiin karkeamotoriikka toimimaan.
 
Hienoa että lapsesi haluaa aloittaa viuluharrastuksen. Sen on tutkittu kehittävän lapsen muistia ja sävelkorvaa erittäin paljon, varsinkin tuossa iässä. Itse kyllä voin luvata että tutkimus pitää paikkansa jos vain viulua jaksaa soittaa muutaman vuoden. Lupaan siis omasta kokemuksestani :P
 
Harjoittelu ei tule olemaan kokoajan iloista ja mukavaa, mutta toivon että jaksat kannustaa lastasi kuitenkin jatkamaan. Siitä on hänelle tulevaisuuden kannalta paljon hyötyä. Vastenmielistä harjoittelu jossain vaiheessa / vaiheissa tulee varmasti olemaan. Sillon ei vain saa antaa periksi. Itse saan kiittää vanhempiani että he jaksoivat taistella kanssani kaikki ne vuodet ja saivat minut harjoittelemaan vaikeina ajan jaksoina.
 
Jos lapsesi soittaa viulua esim kymmenkunta vuotta, voi hän sen jälkeen soittaa mitä vain. Viulu luo edellytykset kaikkiin soittimiin monipuolisuutensa ja monimutkaisuutensa takia. Muiden soittimien tekniikat ovat siis helposti opeteltavissa viulutaustan jälkeen.

Minä aloitin viulunsoiton viisivuotiaana vuokraviululla. Muistan, kuinka ihan ensiksi äiti vei minut musiikkikouluun, sain kuunnella ja katsoa kun yksi oppilas soitti ja sen jälkeen opettaja kysyi vielä minulta että haluanko oikeasti oppia soittamaan. Vastasin" joo, mutta mun viulussa ei sitten oo tollasta rumaa lärpäkettä" eli olkatukea... Sen jälkeen opettajan neuvojen mukaan etsittiin sitten sopiva viulu. Tuo oli minusta näin jälkeenpäin tosi fiksua, että sain seurata ensin oikeata soittotuntia ja sen jälkeen vielä opettaja kysyi, penskana sitä kun muutenkin välillä ilmoitti äidille haluavansa tehdä jotain vaikka oikeasti ei ehkä halunnutkaan...
 
Kannattaa kysellä tosiaan opettajalta neuvoja, mutta luulisin että ihan heti ei tarvitse/kannata ikiomaa viulua ostaa, lapsi tarvitsee kuitenkin sitten isomman jossain vaiheessa.
 
Viulunsoitto on oikein mukavaa ja kehittävää, lapsesi valitsi hyvän soittimen. Itse tosin olen jo harrastuksen lopettanut ja välillä se harmittaa etten jatkanut, vaikka opettaja sitä kyyneleet silmissä pyysi ja vannotti että jos joskus haluaisin niin hän varmasti minua opettaisi.

Viulunsoitto on oikein mukavaa ja kehittävää, lapsesi valitsi hyvän soittimen. Itse tosin olen jo harrastuksen lopettanut ja välillä se harmittaa etten jatkanut, vaikka opettaja sitä kyyneleet silmissä pyysi ja vannotti että jos joskus haluaisin niin hän varmasti minua opettaisi.
 
Olikohan meillä sama opettaja? :D

Jahas, mistähän löytäisi kärsivällisen opettajan 5 vuotiaalle? :)

Jahas, mistähän löytäisi kärsivällisen opettajan 5 vuotiaalle? :)
 
Kyllä viulunsoitonopettajat on koulutettu toimimaan myös noin pienten kanssa. Musiikkiopistoon vaan. Ihmisiä ne opet kumminkin on, joten eipä sitä tiedä minkälaisen open sitten saa.
 
Ja jos vain jostain löydät open joka tuntee näppäripelimanni -mieninkiä, niin voin todella suositella! Se on kivaa ja rentoa - ja silti tehokasta opetusta sekä todella lapsenmukaista. Meillä kahdeksanvuotias on ollut koko kesän tohkeissan, kun oli viikon leirillä Kaustisella. Uusia biisejä opettelee omatoimisesti, harjoittelee joka päivä ja muistelee miten kivaa oli. Kovasti se myös ihailee opettajiaan ja Mauno Järvelää, joka on koko homman keksijä ja kehittäjä.
 
Toivottavasti sopiva ope löytyy ja lapsesi löytää musiikin ilot.

No nyt on soittotunnit laitettu järjestykseen ja 2 viikon päästä alkaa lukukausi.
 
Toivottavasti se lähtee sujumaan, ettei tarvitse basson varteen sitä pistää :)

Harjoittelu ei tule olemaan kokoajan iloista ja mukavaa, mutta toivon että jaksat kannustaa lastasi kuitenkin jatkamaan. Siitä on hänelle tulevaisuuden kannalta paljon hyötyä. Vastenmielistä harjoittelu jossain vaiheessa / vaiheissa tulee varmasti olemaan. Sillon ei vain saa antaa periksi. Itse saan kiittää vanhempiani että he jaksoivat taistella kanssani kaikki ne vuodet ja saivat minut harjoittelemaan vaikeina ajan jaksoina.
 
Itse aloitin viulunsoiton 6-vuotiaana. En voisi olla enempää samaa mieltä tuosta kirjoittamastasi pätkästä. Olen kirjaimellisesti harjoitellut välillä äitini pakottamana kyyneleet silmissä, enkä kykene kyllin kiittämään häntä.
 
Eli minäkin kehoitan kannustamaan nourta viulistia jatkamaan soittoa, vaikka se varmasti tulee olemaan vastenmielistä ja vaikeata viimeistään tytön teini-iässä. Viulun soitto on aivan mahtava harrastus!

Itse aloitin viulunsoiton 6-vuotiaana. En voisi olla enempää samaa mieltä tuosta kirjoittamastasi pätkästä. Olen kirjaimellisesti harjoitellut välillä äitini pakottamana kyyneleet silmissä, enkä kykene kyllin kiittämään häntä.

Eli minäkin kehoitan kannustamaan nourta viulistia jatkamaan soittoa, vaikka se varmasti tulee olemaan vastenmielistä ja vaikeata viimeistään tytön teini-iässä. Viulun soitto on aivan mahtava harrastus!
 
Aina sanotaan, että pitäisi lapsen itse haluta ja että ei saa pakottaa.
Paskat.
Kaikille tulee jossain välissä motivaatiovaje ja silloin pitää vanhempien olla siinä vieressä pakottamassa harjoittelemaan.
 
Itsellä oli sellon kanssa välillä todella vaikeaa, mutta isä pisti harjoittelemaan. En voisi olla kiitollisempi siitä.