Muut soittimet ›

Varmasti aiheesta on jossain päin bittiavaruutta keskusteltu, mutta uutena tulokkaana en jaksa kahlata läpi kaikkia kiljoonia sivuja.
 
Eli löysin lapsenakin leluna olleen isäni vanhan (50-60-luvun taitteesta) mandoliinbanjon (8 kieltä), joka on erittin hyvässä kunnossa. Merkkiä kapistuksella ei ole, ainoa tieto alkuperästä on isäni muistikuva, jonka mukaan se ostettiin Järvenpäästä kitarakauppiaalta tms. puljulta.
 
Nyt olisin kysynyt mandoliinibanjon virityksestä. Mikä on oikea vire, oko se sama kuin viululla?
 
Mitään muuta valotusta mandoliinibanjon soittamiseen, käyttämiseen ja muuhun aktiiviväkkäröintiin? Mitkä kielet siihen käy, jos vaikka menee poikki? Onko ihan vartavasten maniskabanjonkieliä yhä olemassa?
 
Kiitosta jo etukäteen, hoi.

Viritys on sama kuin mandoliinissa ja viulussa, eli matalasta korkeaan G-D-A-E. Mandoliinin kielet käyvät.
Jos se on Järvenpäässä tehtykin niin sehän saattaisi olla Noso?

Voipa muuten hyvinkin olla Noso, taisi faija nimen jossain välissä mainita.
 
Onko Nososta muuta infoa?
Oliko isokin tekijä mandoliinibisneksessä, onko Noso laadun merkki vai pahamaineista paskaa?

Haulla löytyy kohtalaisesti Nososta tietoa. Rakensi tasa- ja kaarevakantisia kitaroita, myös mandoliineja ja jokusen lapsteelinkin (jollaisen olen halukas ostamaan...). Banjoja en tiedä hänen rakentaneen mutta kaikkihan on mahdollista.