Bänditoiminta ›

Kännissä tietysti.

Shemhamforash: Kännissä tietysti.
 
Tämä on voinnut vaikuttaa kanssa meikänkin kohdalla :)

Pistin ilmotuksen wantediin että olisin kitaristina liikenteessä mutta basso taittuu tarvittaessa myös, yks kaveri otti yhteyttä ja kysyi että sujuuko bassolla boogiekuviot, sanoin että kyllä ne menee ja tässä ollaan.

Satuin yhdelle keikalle "katsojana" jossa oli äänipuolella tuttu kaveri töissä. Menin sitten toimittelemaan niitä näitä ja tuli puheeksi että hänen bändistään oli kitaristit lähteneet ja täytynee etsiä uudet tyypit tilalla.
Noh, olin diggaillut bändin musiikkia jo monta vuotta ja heitin että mä voin tulla soittamaan jos mun taidot vaan riittää. Kaveri oli siis miksaillut mun entisen bändin keikkoja niin tiesi suurinpiirtein millainen soittaja olen.
Seuraavalla viikolla soi puhelin, et lähde ihmeessä. Ja nyt muutama keikka takana + kuukauden päästä ekat virallisemmat nauhoitussessiot.

Ei löydy oikein hauskaa, erikoista saatika dramaattista tarinaa, mutta jotain ihan kivaa kuitenkin.
Alun perin meikäläistä pyydettiin tuuraajaksi kiertueelle, joka ilmeisesti meni sen verran hyvin että pääsin jatkamaan vakijäsenenä.

No perustin nykyisen bändin noin kolme vuotta sitten kahden muun kaverin kanssa. Minä oon rummuissa ja laulan ja basisti on ihan alkuperäinen, kitaristi kylläkin lähti elokuussa. No mahdollinen kitaristi on löytyny. Toinen bändi alko bändikoulussa Raahen Musiikissa. Mun piti mennä soittaan rumpuja, mutta tuli väärinkäsitys ja siirryin bassoon. :) Legendaarista tästä tuli kun laulaja-kitaristi tuli. Bändistä tuli minun mielestäni turhna ylimielinen ja lähdin.

Bee-äf: Kun kysymys on "miten JOUDUITTE bändiin", niin ihmeellisesti suurin osa vastaajista on basisteja...
 
Kattelin samaa. Suurin osa on "kaveri kuuli, että olin ostanut basson ja pyysi bändiin"

Suihkubad: Kattelin samaa. Suurin osa on "kaveri kuuli, että olin ostanut basson ja pyysi bändiin"
 
Mut näinhän se menee. Basisteista kun ei ylitarjontaa ole niin tämmöselle nobollekin löytyy kysyntää vaikka kuinka. Onhan se hienoa kun ei nelikielisen pompottelijana tarvitse edes varsinaisesti hakea bändiä kun voi vaan "joutua". Toiset joutuu, itse "jouduin".

Suihkubad: Kattelin samaa. Suurin osa on "kaveri kuuli, että olin ostanut basson ja pyysi bändiin"
Onkohan ees muuta tapaa basistina bändiin sekaantua, itekkin juurikin tuolla tapaa humpsahin porukkaan.

jukepoksi: Onkohan ees muuta tapaa basistina bändiin sekaantua, itekkin juurikin tuolla tapaa humpsahin porukkaan.
Sellaisen tavan olen nähnyt pariin otteeseen, että kun neljä-viisi bändisoitosta haaveilevaa ihmistä suunnittelevat instrumenttivalintoja, niin joku toteaa, että tarvitaan basisti. Ja sitten asiasta kiinnostuva menee ja ostaa basson, ja soittelee riittävän hyvin jo ekoissa treeneissä...

jukepoksi: Onkohan ees muuta tapaa basistina bändiin sekaantua, itekkin juurikin tuolla tapaa humpsahin porukkaan.
 
Menemällä kitaristiksi ja vaihtamalla bassoon. Itse menin alunperin laulajaksi.

Sillain mystisesti se meni että tein biisejä ja soitin niitä mun rumpaliystävälle ja se tykkäs ja sitten pyydettiin meidän yhteistä basistiystävää mukaan ja ne kysäis vielä niiden kanssa soittanutta kitaristia remmiin.
 
Kerrankin meni helposti, ja ollaan oltu kasassa jo yli kuukaus! Toisaalt koht varmaan taas rytisee =)
 
Noi on joo hauskoja juttuja, aikanaan yks tyyppi oli kysyny mun frendiltä koulussa että tiedätkö ketään joka haluis tulla huonoon suomirockbändiin basistiksi. Frendi huudahti ykskantaan että "Tiedän! Kimmo!" Ja menin kans. Eikä se bändi ollu ollenskaan huono.

jwalk: Löytyiskö semmosia hauskoja,erikoisia,dramaattisia tarinoita?
 
Juu löytyy, kummallinen sellainen.
 
Sellainen Wanhojen herrasmiesten wanhanajan tanssimusaporukka kyseesä.
Keski-ikä minua lukuunottamatta non 60v. Näiden rumpali on alkujaan Iranilainen, tosin asunut Suomessa ja samassa kylässäkin jo 25vuotta.
Hän lähti johonkin "sukuloimaan" sinne Persiaan tässä muistaakseni vuonna 2004-05 ja kun tuttu kaveri on niin pyysi mua tuuraamaan pari keikkaa.
 
No, kävin treenit ja soittelin keikat mitkä oli sovittu, niin nämä Wanhatherrat halusikin mut vakituiseksi porukkaan.
Pohdin kyllä moneen otteeseen että ottaako pestin vastaan vai ei, koska tämä orkkisrumpali on kuitenkin hyvä tuttu jne.. No otin pestin vastaan ja pari vuotta kiertelinkin, mutta se meininki ja kemia oli hieman erilaista 60v vs. 25vuotiaalla.
 
Ei siinä, hauskaahan tuo oli, mutta hyvässä ymmärryksessä päätin jättää paikkani ja tämä alunperäinen palasi takaisin kokoonpanoon. Ollaan tätä naureskeltu jälkeen monasti, kera Gin-tonic lasien jne.
 
E silti, kokemus oli kyllä aika avartava nuorelle jannulle, joka kuitenkin pääasiassa pop/rock/jazz touhuja harrastellut, lukuunottamatta noita finnhits ja iskelmätuurailuja.
Mulle jäi ihan hyvä maku ja ainakin olen kokemusta rikaampi, eikä vaihtelu huonoa tehnyt.

Joskus aikoinaan tehtiin parin kaverin kans huumoripitoinen täyspitkä. Esittivät asian tyyliin "jos mä teen tänään biisit ni tuuksä soittaa huomenna rummut niihin?". Vastasin myöntävästi ja jostain kumman syystä olin seuraavana päivänä äänittämässä kitaroita sille levylle. Tää kyseinen bändi kyl toimi ainoostaan sen yhden parituntisen session ajan ja lopetti välittömästi sen jälkeen. Oli se sen verran epäkorrekti levy. :)

Ennestään tutut muusikkotoverit heittivät bändistään ulos (tässä on se draamaosuus) basistin, jota ei oltu siunattu järisyttävillä soittotaidoilla mutta sitäkin janoisemmalla nielulla... Pyytivät sitten meikäläistä joukkoon tummaan ja suostuin.

Kaveri huikkas vaan että sä oot sitte meidän basisti, treenit torstaina. Ei siinä silleen muuta mutta kun ei mulla edes ollu bassoa siihen aikaan, kitaristi kun olin :D Ekoissa treeneissä vedettiin rekan alle jääneellä Harley Bentonin puolikkaalla.

Olin miksaamassa yhden silloin puolituttujen tyyppien bändin keikkaa.
Veivasivat punkkirokkia ilman basistia ja keikan jälkeen käytiin jotenkin näin mennyt keskustelu:
 
"Moro, voinks tulla soittaan bassoa tein bändiin?" "Onksulla basso?" "O."
"Reenit enslauantaina, tervetuloa."
 
Vieläkin menossa mukana.

Olin justiin saatellut jäihin teinihevari-deathmetal rykmenttini ja erään lukion gospelrock-poppoon, jossa olin keikoilla vain sessiokitaristina (luojan kiitos).
 
Täällä maagisessa muusikoiden.netissä sitte mun ilmotus huomattiin kahen päivän jälkeen. Menin tapaamaan nykyisen bändini silloista rumpalia ja basistia ja sovittii reenit.
 
Treeneissä kaikki jampat oli hyvin erilaisia:
-Rumpali oli kunnon isänmaan toivo, maastohousut jalassa, hiaton paita päällä ja
suomileijona kaulassa.
-Basisti silloin hieman nörden näköinen simälasien kanssa, AC/DC huppareineen
(myöhemmin ajatellen simmulasit kyl sopi hyvin jannulle)
-Toinen kitaristi taas kunnon Lacoste-fruide vaatetukseltaan ja muuten hullu bodari.
-Laulaja taas synkistelevä versio Eino-Leinosta. Aika huoleton asustus (niinkuin kunnon taiteilijalla tulee ollakin)
 
Treeneissä sitte veivattiin jotai jamia ja sit toinen kitaristi vinkkaa kesken "hei heitä liidi!" mie paniikis alan räpeltämään ja onnistu ihmeen hyvin. Sain sit paikan.
 
Bändi oli hakenu siis joko kosketinsoittajaa tai toista kitaristia.
 
Kävi sit nii että viiden vuoden jälkeen olen edelleen porukassa ainoana "alkuperäisjäsenenä" laulajan kanssa ja nyt harteille on laskeutunut sävellystyö, lead guitar ja backing vocs. Love this band. Muiden ei tarvi tykätä jos eksyy kuuntelee. :p

Ekan kerran otin yhteen bändiin yhteyttä, jolla oli täällä wanted-ilmoitus. Vähän ajan päästä ottivat yhteyttä ja ilmoittivat tervetulleeksi.
 
Toinen olikin jo paljon radikaalimpi, katsottiin Troijaa päissään tuossa talvella, ja ajateltiin tehdä biisi. Aamulla rapulassa biisi olikin valmis, vaikka en muistanut että oltaisiin tehty muuta kuin istuttu saunassa. Toinen biisi tulikin tehtyä selvin päin, jonka jälkeen hajotin bändin.

Kuulin että vanhoilla tutuilla oli joku bändi. No siinä sitte mentii kaverin kanssa mielenkiinnosta kattoo niitten reenejä, että kuis p*skoja ne sit onkaan, mut sittehä siin käviki niin ettei ne ollukkaa ihan huonoja ja minulle tarjottiin kitaristinpaikkaa :D