Bänditoiminta ›

Roudaus on perseestä, mutta silti niin mukavaa.

Äläpä enää huoli noista! Kaiutinelementit ja vahvistimet on mobilisoitu muuhun käyttöön ja Saukkolan vaiheilla eräänä juhannuksena ko. komeroiden koteloista kuuleman mukaan tuli varsin kauniisti roihuava kokko... >=c)
 
There is God!

Meidän kitaristin räkkicase tunnetaan nimellä "kuukautiset" sen mukavien kanto-ominaisuuksien takia.
 
Mulla oli josku kahden RCF:n aktiivimonitorin case, jossa ei ollut pyöriä. FME&J antoi kombinaatiolle rakastavan lempinimen "Sikahuora" ja koko orkesterille tuli nimenomaisen laatikon kyseessä ollessa aktuelli paskahätä. Myöhemmin hankin siihen renkaat. Ja vielä myöhemmin toinen kulmista paloi. Ja vieläkin myöhemmin möin ne pois. Casen vaihdoin räkkiin.

Meillä oli joskus käytössä sellainen laulumonitori, joka oli: 15", 2x10" ja 2" driver/torvi. Vehjettä ajettiin aktiivijakarilla ja kolmella vahvistinkanavalla, painoi riittävästi ja toimi samalla laulajan korokkeena.
Kun noita nimiä kaikelle pitää keksiä, niin tuo vehje kulki nimellä "Elukka".
 
Myöhemmin laite sai luvan toimia elimenluovuttajana toisenlaisille ratkaisuille.

Sosiaalikeskus Siperia Helsingissä on parasta kiertää kaukaa.

Jos täältä löytyy Kotkalaisia soittajia,niin tietänevät kuinka kivaa on roudata Varissaareen tai Lehmään(montturock),niin otan osaa.Molemmat ovat saaria suomenlahdella ja toisessa on jopa sähköt!

Eipä tuo roudaus nyt niin hirveää homma ole, paitsi se ketuttaa että aina sanotaan että te laulajat ette ikinä kanna mitään, mutta kyllä se mun osalle aina tulee se rumpukamojen roudaus. Ja joskus kitaristeillakin oli niin "kiire" että jouduin nekin kantamaan. Siis ei kitaristit vaan kamat. Ja sitten tietysti semmonen pieni kuin kitarat, rumpalin kengät, reput, kaljakorit, muu paska... Ja sitten kitaristilla on sellanen vintage dynacord-vahvari, millaista en ole missään nähnyt ja se painaa aivan jumalattomasti. Ja kuin kummaa se aina jää viimeiseksi roudattavaksi. Mutta hyvä keino onkin pyytää joku apuun ja itse kantaa jokin tarvikereppu ja katsella kuinka muut kantavat sitä syntiä.

Jos nyt pitää pahimpia roudattavia vuosien varrelta miettiä, niin:
 
-Peavey 18210 bassokaappi. Melkein metrin syvyinen, metrin levyinen ja miehenkorkuinen bassokaappi, jossa kahvat nokkelasti niin, että kädet koukussa pitää kantaa. Eikä mee mitenkään loogisesti paikoilleen autoon.
-Kustomin laulukaapit mallia Remu. Yli kaksi metriä korkeat nahkatopatut pömpelit, painoa sata kiloa kappale, kahvat nokkelasti rautalankaa ja pyörinä nätit pallo-kalustepyörät, läpimitalta noin neljä senttiä. Toppaus estää saamasta otetta muualta kuin kahvasta.
-Hammondit. Vaikka olis ne aisatkin, ei.
 
Hyviä roudattavia sen sijaan on:
-Marshall 2x12" vaakakaappi. Menee yhdellä kädellä eikä paina liikaa.
-TransitCasen 13U pääteräkki pyörillä. Siinä on mitat kohdallaan ja painopisteet parhaiten.

Sosiaalikeskus Siperia Helsingissä on parasta kiertää kaukaa.
 
Mielenkiintoinen mesta... Kävin siellä Ruotomielen kanssa viime talvena.. Ensivaikutelma: Tuleeko tänne sähköä? Loppujen lopuksi päädyin pystyttämään talossa olleen PA:n (ACS alapäät, Peavey yläpäät, yamaha päätteitä A&H tiski) ja miksaamaan illan kaikki bändit, kun äänentoistoheppu (Jyri?) vietti illan buffetissa...
 
Keikka meni hyvin ja talossa oli aika hyvä soundi, huolimatta kovaäänisestä bändistä ja kirjavasta PA:sta...

Sarjassa pahoja paikkoja: Pikku-Pukin saari Turussa, ensin Busterilla Ruissalosta kamat saareen ja sitten ylämäkeä pitkin juurakoissa kompastellen pitsihuvilaan. Takaisin elokuun pimeissä öissä klo 02:15 samaa reittiä. Tunääs, sanon ma!
 
Meillä on myös yksi lempinimetty roudausobjekti, nimittäin Thomannin kevytrakenteinen ja huonokahvainen 8U:n L-räkki, joka sisältää mm. 2 painavaa päätettä ja oheissälää. Nimetty TYRÄPAKIKSI.
 
Nyt on tarkoitus tilata 15U:n pyörällinen räkki neljälllä kunnon kahvalla helpottamaan hommaa.

No no poijat! Siksihän tässä on alettu soittamaan jotta sais Viiden setin jälkeen Aamuneljältä roudata etuovesta kun känniset ämmät kyselee että:
 
"Eikös poika jaksa kantaa? Pitäskö äitis näyttää!!!???"
 
Just parasta!

No no poijat! Siksihän tässä on alettu soittamaan jotta sais Viiden setin jälkeen Aamuneljältä roudata etuovesta kun känniset ämmät kyselee että:
 
"Eikös poika jaksa kantaa? Pitäskö äitis näyttää!!!???"
 
Just parasta!
 
Hienoin roudausmuisto tuli Santahaminasta, vastavalmistuneiden yliluutnanttien pippaloista. Aamuyöllä roudasimme ja yhden tuoreen sotaherran daami oli ihan änkyrässä ja olisi ollut lähdössä mukaamme. Meinasimme jo laittaakin neidin telinelaatikkoon.
 
Kavaljeeri oli sellainen 160-senttinen, erittäin vaivaantunut ja vittuuntunut solttu, joka yritti nyhtää korkojen kanssa itseään 20 senttiä pidempää naikkosta mukaansa.
 
Huvitti, rokkirentut kiehtovat naisia kahden promillen humalassa enemmän kuin univormut. Lohdullista, eikö?

Rumpalin 16 irtonaista telinettä sylissä. Ainakin yksi putoaa tai raapii. Ostetaan niitä laatikoita/laukkuja, kiitos...
 
1) Kaikki noi rumpalin 16 telinettä + kaappiständit + mikkitelineet samassa laatikossa. Painaa ihan hiukan.
 
2) Kosketinsoittajan Roland RD 500 puulootassa.
 
Muutoin tuo laukku/laatikkoidea on hyvä. 95% kamoista on caseissa, mutta sitten ne irtonaiset muutamat kassit ja pussukat leviää pitkin..
 
EDIT: Parin tunnin päästä pitäis taas lähteä roudaamaan

No no poijat! Siksihän tässä on alettu soittamaan jotta sais Viiden setin jälkeen Aamuneljältä roudata etuovesta kun känniset ämmät kyselee että:
 
"Eikös poika jaksa kantaa? Pitäskö äitis näyttää!!!???"
 
Just parasta!
 
Ei muuta ko mummolle vanhan liiton Crest pääteräkki syliin. "Noh, näytä ny sitte..."

Hienoin roudausmuisto tuli Santahaminasta, vastavalmistuneiden yliluutnanttien pippaloista. Aamuyöllä roudasimme ja yhden tuoreen sotaherran daami oli ihan änkyrässä ja olisi ollut lähdössä mukaamme. Meinasimme jo laittaakin neidin telinelaatikkoon.
 
Kavaljeeri oli sellainen 160-senttinen, erittäin vaivaantunut ja vittuuntunut solttu, joka yritti nyhtää korkojen kanssa itseään 20 senttiä pidempää naikkosta mukaansa.
 
Huvitti, rokkirentut kiehtovat naisia kahden promillen humalassa enemmän kuin univormut. Lohdullista, eikö?
 
Aijai..muistan hänet vieläkin.. ( daamin). Kannatti soittaa vasemmalla puolella "lavaa", vaikka satakiloset soltut pomppikin sun laudan päällä, eikö?

Aijai..muistan hänet vieläkin.. ( daamin). Kannatti soittaa vasemmalla puolella "lavaa", vaikka satakiloset soltut pomppikin sun laudan päällä, eikö?
 
Ei ne soltut, daamit siinä seisoivat. Siis ihan laudan päällä, vaihtoivat flanger-säröä finnhitseihin.
 
No, makunsa kullakin. Tökin niitä kitaran lavalla pois.

Ei muuta ko mummolle vanhan liiton Crest pääteräkki syliin. "Noh, näytä ny sitte..."
 
Tai meidän versio: ACS rengassydänmuuntaja(tjsp, painaa helvetisti)pääteräkki mummulle syliin...voi into loppua lyhyeen...

Kotkassa on yks ihme saarimesta mihin ei päässy bussilla.(antiikkisen puusillan kantavuus helvetisti alle bussin painon ja piha niin kapee ettei olis mahtunu kääntymään.) maata pitkin pääsee, mutta ehkä jollain Jopolla. Ei täyspitkällä bussilla.
 
Mitäs nyt sitten. Settiä on kumminkin aika sopivasti mukana. Tsekataan paikka, PIENI on. Sähköä ei tietenkään ollut kuin pari pistorasiaa seinässä, mutta se ei haitannut. Ei sinne voinut pa:ta laittaa, salin koko 7*5 m, pari kulmamonitoria tikun nokkaan ja laulukamameininki. Ravintolaväen juttusille.
 
Lopuksi ajetaan kamat kokin pakulla saareen (mitä nyt ensin täytellään suurinpiirtein vakuutuskirjat, että saa lainata sitä pakua puolentunnin ajoon.)
 
Tällä mennään.
 
Soundchekin jälkeen hovimestari tjsp tulee kysymään, että montakos settiä vedätte. Vastaus tietty, et yks."Ai yksi solistin kanssa? Koskas orkesteri aloittaa sitten?" -Puoli kakstoista, kun yks setti vaan tulee. "Ai jaa..."
 
Olivat sitten tilanneet tanssipaikkaan rokpändin. Toki se voi hämätä kun bändi kulkee solistin nimen alla. Uus mesta, uudet murheet.
 
Keikka pois alta ja kamat nippuun.
 
Yöllä sitten ihmettelemään, että milläs kaikki kamat takaisin autoon kun kokkikin lähti (tietenkin) kotiin sillä pakullaan, eikä vastaa puhelimeen.
 
TAKSILLA sitten kamat takaisin dösän perälle. Lasku hovimestarin kouraan. Että opetelkaa nyt tottajukolauta ilmoittamaan jos teille pääsee vaan soutuveneellä keikalle.
 
Ja yöksi Karhulan iloihin. Karhulassa iloinen yllätys: yläkerran sauna on AinaValmis. Kohti uusia seikkailuja.
 
Mutta oli mukava roudaus. Harvoin sitä taksilla viedään koko paa-settiä ravintolasta.

Kotkassa on yks ihme saarimesta mihin ei päässy bussilla.(antiikkisen puusillan kantavuus helvetisti alle bussin painon ja piha niin kapee ettei olis mahtunu kääntymään.) maata pitkin pääsee, mutta ehkä jollain Jopolla. Ei täyspitkällä bussilla.
 
Saareen pääsee helmipöllöreittiä toiselta puolelta. Aika naftia on, mutta nipinnapin bussilla mahtuu. Sellaista kevyenliikenteenväylätyypistä kokonaisratkaisua. Yöllä en jaksanut ja olisi pitänyt ajaa tyyppiä kilsa tuota edellämainittua perä edellä, joten otin riskin ja paahdoin puusiltaa. Ei kastuttu ;-)
 
Hetivalmis oli toudella plussaa.

joten otin riskin ja paahdoin puusiltaa. Ei kastuttu ;-).
 
Me ajettiin viikko teidän jälkeen siitä sillasta yli neljään kertaan bussilla, eikä kastuttu mekään.