Bänditoiminta ›

Guitar Pro ja muut vastaavat hässäkät ovat varmasti hyvä apu biisien tekemiseen, mutta sen tekijän pitäisi olla perillä kitaran ja muiden soittimien ominaisuuksista. Tietyt soinnut tietyllä vireellä ei kuulosta miltään Meshuggah-meiningiltä, vaikka säveltäjä niin kaiken midiseinän takaa haluaisikin. Treeneissä sitten tulee ongelmia, kun kitaristin soundi jollain C-soinnulla E-vireestä, ei olekaan se jyräsoundi, jota kappaleen tekijä on ajatellut.
Pitäskö teidän opetella soittamaan ihan perusvirityksellä ensteks? Nykynuoriso haluu kaiken aina ekaks,, ei jaksa...
ps. Tabulatuurisoittajat on sit ihan erikseen. ne onb nörttejä, ei muusikoita! (provo)

Paras tapa itselläni on hahmotella lyriikoita ensin ja sitten improvisoida päälle ;). Ensimmäinen pimputus on yleensä paras.

Pitäskö teidän opetella soittamaan ihan perusvirityksellä ensteks? Nykynuoriso haluu kaiken aina ekaks,, ei jaksa...
ps. Tabulatuurisoittajat on sit ihan erikseen. ne onb nörttejä, ei muusikoita! (provo)
 
Nyt viuhui pointti sulta kaameasti ohi. Koita lukea teksti uudelleen. (Ilman lauantai-illan "huumaa":)

Yleensä soinnutus/melodia tulee käsi kädessä ensin ja lyriikka perässä.
 
Kauan sitten tehtiin yhdessä jonkun bändiviritelmän kanssa biisi joka ehkä nyt on päätymässä levylle jonkun muuun bändin toimesta. Vaan mitenkä mahdetaan Teosto-maksut (sävellyksen osalta, sanoitus on yhden käsialaa) jaella kun biisi syntyi niin, että minä aloin soittamaan sointukuviota johon toinen lauloi melodia-aihioita ja kolmas koosti melodioista biisin rakenteen? Jos siis ei tasajakoon päädytä. Kinkkinen kysymys, tappelemaan ei kuitenkaan huvita ruveta. :)
 
Melodialle laittaisin yllä enemmän painoa kuin sointutaustalle. 75/25 voisi olla suhde.

Mä en kuuntele sanotuksii niin paljon. Tykkään ja pidän enemmän tärkeänä melodiaa ja siksi en tykkääkkään rapistaxD. Minulla olisi niin paljon ideoita ja ne hyrrää päässä ainakun mene nukkumaan. Olemmehan bändimme kanssa saanut pari paskaa biisiä kasaan(Siis vasta melodia) ja instrumental biisii aateltiin tehdä.

Itellä toi biisintekoprosessi menee suunnilleen niin että soittelen jotain sointuja ja hyräilen niihin päälle melodiaa, treeneissä sitten koitan mielessä improvisoida avainsanoja ja -laineja ja lopulta saatan joskus saada ne lyriikat valmiiksikin :D
 
Aika usein teen vaan rumpuraidan jonka päälle alan soittelemaan riffejä. Siitä se sitten lähtee jos on lähteäkseen.

Musa (riffit, melodiat sun muut) ensin, sitte lyriikat. Monilla tuntuu olevan tuo lyriikat-ensin periaate aika yleinen.

Monilla tuntuu olevan tuo lyriikat-ensin periaate aika yleinen.
 
Itsekin tuota tyyliä kokeilen tulevaan Vortechin levyyn, eikä oikein yhtään kulje homma. Lyriikoiden kirjoittaminen "tyhjän päälle" on ainakin itselle huomattavasti vaikeampaa kuin valmiiden biisien päälle. Tällä hetkellä on vasta tuo lyriikkapuoli menossa, saa sitten nähdä miten homma etenee kun alan säveltämään itse biisejä lyriikoiden pohjalta.

Yleensä melodia tai riffi tulee ensin. Sitten soinnut ja lopuksi lyriikka. Joskus tosin melodia tulee jo valmiiksi sanojen kanssa...

Hyvät riffit, rakenne, lyriikka, kielioppi ja toteutus.
No on ne jolla mä yritän edetä mun "urallanii" :D

Heipä hei, Olisiko jollain tietämystä hyvistä perus rokki sointukuvioista? Biisin biisiä ei oo tullu vielä väsättyä, koska ei ole oikein tieämystä näistä sointukuvioista. Olenko väärässä jos olen luullut että rokissa ei varsinaisesti ole mitään sääntöjä sointukuvioille?? Eli tänne vaan hyvin erilaisia sointukuvioita ja saa laittaa vaikeimpiakin. Tack! :)

Heipä hei, Olisiko jollain tietämystä hyvistä perus rokki sointukuvioista? Biisin biisiä ei oo tullu vielä väsättyä, koska ei ole oikein tieämystä näistä sointukuvioista. Olenko väärässä jos olen luullut että rokissa ei varsinaisesti ole mitään sääntöjä sointukuvioille?? Eli tänne vaan hyvin erilaisia sointukuvioita ja saa laittaa vaikeimpiakin. Tack! :)
 
Kukapa sitä nyt omia kuluneita sointukiertojaan haluais kaikille paljastaa ;D
 
Mutta WASPilla pääsee jo aika hyvin alkuun, esim. I wanna be somebody, sävellaji Am.
 
Am | Am | F | D/F#
 
Ja toinen kiva, esim. Minus Celsiuksessa, sävellaji Dm
 
Dm | Bb | G/H | C

Kitarariffistä se yleensä alkaa. Veivaan riffiä ja hymisen siihen sopivia laulumelodioita. Seuraavaksi sopivan b-osan säveltely melodioineen, tässä vaiheessa laitan useimmiten kitaran nurkkaan ja siirryn tietokoneelle Guitar Pron ääreen. Lopuksi järjestelen biisille rakenteen. Sanat teen vasta kun sävellys on valmis. Sanoitusvaiheessa melodia muuttuu rytmiltään ja muutenkin.

Lyriikat tulee ensin, sitten kaikki muu.

Yhdyn samaan. Lyriikat ekaks ja sitten soinnut. Mulla on tapana aina kun lyriikat on valmiina hyräillä mielessä. Tällä tavalla mä löydän biisiini hyvältä kuulostvat soinnut.

En ymmärrä tätä lyriikat ensin periaatetta johon lähes kaikki näyttää uskovan. Joskus tuli tehtyä tuollein, lyriikat tein kunnon inspiksessä ja sit ku rupes siihen rakentaan biisiä taustalle, siitä tuli aina niin väkinäisen kuulosta, voi olla kyllä säveltäjässäkin vikaa :)
 
Tuonpa takia tykkään enemmän tehdä biisin ensin rauhassa että se potkii ja pomppii, yleensä vahingossa jammailee jotain riffiä ja siitä sitten rupeaa kehittelemään eteenpäin. Sitten kun biisi on valmis niin sitä vaan hoilaa jotain päälle ja sieltä kumpuaa melodia sitten ja taas kehitellään ja kehitellään eteenpäin. Hitaasti ja varmasti hyvä tulee jos vaan pysyy fiilis päällä.

Komppaan Sijukkia.

Meillä ainakin tänään toimittiin niin että ensin oli sanat lähes valmiina taskussa. Sitten laulaja (joka ei osaa soittaa mitään) sanoi että soita silleen "diddidididi" ja minä soitin.. Tuolla periaatteella saatiin aikaan melkoinen paketti yhdessä illassa.

Viimeisin biisi syntyi siitä että juhannuskrapuloissani sunnuntaiaamuna soittelin akkaria ja kattelin dokumenttia maanjäristyksistä. Syntyi hyvä melodia, jota sitten siitä mökiltä lähettiin reenikselle rumpalin kanssa soveltamaan etiäpäin puhtaasti jammailemalla. Saman päivän iltana kasassa oli 8-minuuttinen biisi. Ehkä oudoimmalla tavalla meille syntynyt biisi, vaikkei se vielä valmis olekaan.

Jos tänä iltana olisi keikka, niin ilman muuta soitettaisiin tämä biisi siellä:

http://koti.mbnet.fi/rikuke/varasto/out_of_order.mp3

"Mama" teki 17. päivä kuluvaa kuuta kyseisen lyriikan. Tänään sitten tehtiin ensimmäinen kitarasovitus Maman notskikitaralla (jota ei ole soitettu 15 vuoteen) tähän. Nyt tää on pari kertaa yhdessä soitettu ja valmis ainakin duokeikalle;) ..ja siis, joo, tää on todellakin raakademo.

( http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=149066 )

Terveisin Daddy Ritchie

Nämä syntyy äkkiä, mutta ainakin meille elää ikuisesti:) ..ja kerran ollaan tehty keikkapäivänä kolme uutta biisiä, jotka esitettiin kyseisellä keikalla! Lienee ennätys, ainakin meille:)

Mama Says: cant order my mind.... :)

En ymmärrä tätä lyriikat ensin periaatetta johon lähes kaikki näyttää uskovan. Joskus tuli tehtyä tuollein, lyriikat tein kunnon inspiksessä ja sit ku rupes siihen rakentaan biisiä taustalle, siitä tuli aina niin väkinäisen kuulosta, voi olla kyllä säveltäjässäkin vikaa :)
 
Kokemuksesta voin sanoa, että molemmilla tavoilla voi tehdä sekä huonoja, että hyviä biisejä. Olen huomannut, että kun sanat tekee ensin, biisiin on paremmat mahdollisuudet tulla ehjä ja vahva melodia, kun taas melodian teko ilman sanoja johtaa huomattavasti monotonisempaan lopputulokseen.
 
Näin ainakin omalla kohdallani.