Bänditoiminta ›

Iteltä löytyy oikeestaan molemmat ääripäät.
 
Toisen bändin porukan kanssa ollaan kaikki todella tuttuja ja aikalailla läheisiä toisilleme, melko avoimesti kaikki puhuvat yksityiselämästään. Itellä ainakin ovat nämä kaverit niitä joille menen ensimmäisenä juttelemaan jos jokin painaa mieltä. Vapaa-aikaa ei tule heidän kanssa niin paljon vietettyä, mutta bänditoiminnan ohessa on sitä hengailua paljon. poikkeuksen tässä tekevät kaikki festarit, juhannkset, vaput ym.
 
Siinä toisessa porukassa onkin sitten aika eri meininki, sellasta työntekoa, treeneissä vain ja ainoastaan soitetaan ja sen jälkeen kaikki lähtevät omille suunnilleen. Tai ainakin minä. Tähän varmasti vaikuttaa se, että olen kyseisessä porukassa ollut vasta keväästä asti mukana, enkä ole vielä kerinnyt heihin kovin hyvin tutustua. Enkä tiedä aionko lähemmin tutustua lainkaan, sen poppoon mukana olen sillai sessiohengessä.
 
Bändipoppoon läheisyys toisetensa kanssa riippuu hirmu pitkälti poppoosta. Toiset ovat ystäviä, toiset vain soittokavereita.

Hyvinkin paljon, on tietenkin alue jonne en päästä juuri ketään. Mutta aika hyvin ovat perillä mitä mun elämässä tapahtuu.

Omasta yksityiselämästäni bänd(e)issä tiedetään suunnilleen saman verran kuin muissakin kaveriporukoissa. Sen sijaan joistakin bändikavereistani tiedän enemmän kuin haluaisinkaan, sillä bändissä toimii sama sääntö kuin muuallakin elämässä: jos et halua kuunnella pitkällisiä avautumisia, pidä psykologian alan koulutuksesi visusti salassa.

Omasta yksityiselämästäni bänd(e)issä tiedetään suunnilleen saman verran kuin muissakin kaveriporukoissa. Sen sijaan joistakin bändikavereistani tiedän enemmän kuin haluaisinkaan, sillä bändissä toimii sama sääntö kuin muuallakin elämässä: jos et halua kuunnella pitkällisiä avautumisia, pidä psykologian alan koulutuksesi visusti salassa.
 
offtopicia pakko heittää, mutta taidan tietää mistä puhut. Joskus kun on väärässä paikassa maininnut että teen ytökseni mielisairaanhoitajan duunia alkaa melkein heti pieni muotoinen terapia istunto.
 
Ei siinä mitään pahaa ole, jos terapioitava on hyvä tuttu/bändikaveri jne, mutta joskus sitä vaan haluaisi olla myös vapaallakin. Autan mielelläni ihmisiä jos asiat on solmussa, mutta on eräs ryhmä ihmisiä joille ei mene sana perille kun sanoo että anteeksi huomaatko juon nyt kaljaa eli olen vapaalla.