Bänditoiminta ›

Eikös Barathrum ole se yhtye, jolla on porttikielto kohtalaiseen moneenkin paikkaan enemmäkin tälläisestä GG Allin kuin Spinal Tap tyylisestä riehunnasta?
 
Kyllä vaan. Tosin ennen kaikkea bändin laulajan, Demonos Sovan, välispiikit lienevät eräs tärkeimmistä porttikieltojen syistä.
Sanotaan nyt vain että jos alkaisin niitä täällä tarkemmin toistelemaan niin mulle luultavasti tulisi tänne porttikielto.
 
Joskus erään kaveribändin laulusolisti ryömi sekopäissään Semifinalin lavan alle ja esiintyi sieltä yhden biisin verran
 
Aikoinaan eräällä keikalla panin merkille jonkun tyypin jolla näytti menevän lujaa. Sitten äkkiä äijää ei näkynytkään enää missään.
Luulin että sälli oli lähtenyt johonkin, kunnes hän kömpi pois lavan alta. Eikä ollut mikään korkea lava, vaan aikamoinen tunnelirotta sai olla jos sinne halusi mennä - kaiken sen paskan sekaan, jota lienee kertynyt sinne jo vuosien ajan.
No, jotkut saavat kiksejä mitä ihmeellisimmistä asioista. Mikäpäs minä olen moisia mielihaluja tuomitsemaan.
 
mies myös kiipesi (minulta lainassa olevan) rumpusetin päälle ja alkoi riehumaan siellä. Onneksi tipahti nopeasti alas...
 
Sen se riekkuminen teettää. Olisi ollut kauniisti. Kuka käski ruveta riekkumaan. Riekkuminen lankeaa aina maksettavaksi. Nih.

Kyllä vaan. Tosin ennen kaikkea bändin laulajan, Demonos Sovan, välispiikit lienevät eräs tärkeimmistä porttikieltojen syistä.
Sanotaan nyt vain että jos alkaisin niitä täällä tarkemmin toistelemaan niin mulle luultavasti tulisi tänne porttikielto.

 
Ja onhan Sova kaiketi pistänyt keikkapaikoilla takahuoneitakin paskaksi. Ja veripullot on lentäneet...

Missähän se yks Barathrumin keikka oli, jonka chekissä Sova harjoitteli örinävälispiikkejä ja yhtäkkiä kuuluu ihme piipitysääni "Mie en kuule noista monitoreista mittään".... Black Metal! Excellent!

Tämä sattaa olla ehkä sellainen Light-versio Spinal Tap jutuista, eli ei niin raju kuin osalla täällä, mutta kerrotaan silti...
 
Olimme bändini (The Blow) kanssa viime keväänä keikalla eräässä helsinkiläisessä nuorisotalossa. Tapahtuma oli jokin "Markkinatpäivät" periaattella kyhäilty systeemi, ja luulimmekin soittavamme ulkona, kunnes keikkaa edeltävänä paivänä kitaristi oli lukenut lehdestä että The Blow esiintyy nuorisotalon tiloissa. OK. Hyvä tietää. Tapahtuma oli koko perheen juttu, joten se alkoi jo kello yksitoista aamulla. Soitimme tietenkin ensimmäisinä, nuoren ikämme takia (muut olivat noin 1-4 vuotta vanhempia), vaikka olimme todennäköisesti treenanneet pitempään kuin kaksi muuta bändiä. No aahauduimme keikka paikalle hyvissä ajoin (n 10.30), kitaristi jännityksestä vapisten, vaikka olin todennut monesti ettei näitä nuorisotalo keikkoja kannata jännittää, yleisöä raahautuu parhaimmillaan kymmenkunta kappaletta. No, kuitenkin...saavuttuamme paikalle kamat oli roudattu jo yläkerran liikuntasaliin ja viimeisenä esiintyvä bändi teki kaikessa rauhassa soundchekkiä. Kiskoin kitaran laukusta ja kävin jututtamassa työntekijöitä. Noin kello 10.50 bändi lopettaa soundchekkinsä ja alamme valmistatua omaamme. Silloin paikalle pärähtää toisena esiintyvän bändin kitaristi ja keroo miksaajalle että heidän olisi älykkäämpää pitää soundchekkinsä ennen meitä. Näinhän yleisesti toimitaan, mutta yleensä aikaa on enemmän kuin 10 min. No karttuneena äänialan opiskelijana, luotin miksaajan taitoihin ja myönnyin. Toinen bändi teki soundchekkinsa nopeasti ja kello 10.55 aloimme kasaamaan laitteita. Kitaristi kytki rauhassa PODinsa ja minä taas laitoin pedaalini kuntoon ja säädin paikan Laney vanvistimesta hyvän puhtaan. tässä vaiheessa miksaaja (nuori, pitkätukkainen hemmo) tulee luokseni naama punaisena ja kauttaaltaan vapisten. "Toinen kitara tulee sitten PODista suoraan linjaan" totesin kylmän rauhallisesti. "Ok. Meneekö vielä pitkään" hemmo vastaa. "No ei tässä montaa minuuttia enää mene" vastaan vilkuillen missä vaiheessa basisti ja rumpali ovat. "Ok. Mä lähen nyt röökille" ja äijä katoaa ulos. No siinä sitten saatiin kamat kondikseen ja jengiä alkaa valua sisään. Sitä onkin yllättävän paljon (heh, heh) noin 30 kappaletta. Miksaaja juoksee joukon hännillä ja napsauttaa salin valot pois, jotta hulppeat värivalot ja diskopallo pääsevät oikeuksiinsa. Tässä vaiheessa luokseni kävelee sliipattu, vähän Mikko Leppilammen näköinen heebo, joka kysyy että "mikäs se teijän bändin nimi on?". "The Blow". " Blou, blow blouw" äijä maistelee nimeä suussaan. Jossain näillä main kuulen miksaajan heikon äänen "ei soundchekikiä". No sehän passaa kun jengi on jo sisällä. "Oottekste valmiit?" sliipattu äijä kysyy. Joo, kaikki nyökkäävät. Viritän pikaisesti kitarani kaverin POdista. "Ja hyvät naiset ja herrat, tervetuloa tänne markkinapäiville. Luvassa on paljon ohjelmaa, mutta ensimmäisenä meille esiintyy The Blow, ja ensimmäisena kappaleena...". Voi vittu, ajattelin kun äijä pomii biisilistan mikkiständini luota, tietäen että setissä lukee ekana..."Improo!!!"...vaimeita aplodeja. "Olkaa hyvä pojat". Ja siitä se lähtee, mukavalla retro henkisellä lämmittely improvisaatiolla.
 
Siitä siirrymme sujuvasti ensimmäiseen kappaleeseen, jossa minä soitan soolokitaran osat. Kaikki menee hyvin, mitä nyt ääni ei ole vielä kunnolla auennut. Sitten seuraavana biisinä on sellainen pala jonka olimme soittaneet kokonaan vain kahdesti aiemmin, ja nekin melkein viikko sitten. Välispiikissäni kerron tästä asianhaarasta yleisölle. Aloitamme biisin ja heti menee vituiksi, rumpali ei kuule kaverini kitaraa, joka tulee siis PODin kautta PA:sta. No kappale jatkuu smalla mallilla. Rumpali arvailee missä mennään. Kitaran volyymi heittelee koko ajan, katselen vihaisesti miksaajaan päin. Kaveri soittaa soolon, jota ei kuule ketään muu kuin minä joka sillä hetkellä seison PAn vieressä. Rumpali alkaa soittaa jo säkeistön pitkiä iskuja kun soolo ei ole vielä läheskään loppu. Hän tajuaa tilanteen nopeasti pyörittäessäni hänelle päätäni. Viitilöin miksaajalle, että ylöspäin ja ääni vain hiljenee. Tsekkaan nopeasti PODin ja siitä on master volume lähes täysillä. Soolo loppuu takellellen ja säkeistö jatkuu riffillä, sitten soinnut ja pitkä iskut laulun taakse mutta rummut tulevatkin juuri sen verran myöhässä että kuulostaa helvetin huonolta. Minun biisini, joten osaan sen läpikotaisin ja alan tuplata soolo kitaristin osia, jotta rumpali kuulisi (joka pilaa kappaleen hienon harmonian ja aika ajoin tulevat voimakkaat tuplaukset). Laulan säkeistöä ja silloin mikrofoni alkaa valua alas päin. Nostan telinettä ripeästi ja jatkan, mutta valuminen alkaa taas. Tälläkertaa en tee mitään ja lopulta laulan selkä kaarella, sellaisessa Hetfield asennossa, mutta naurettavamman näköisenä. Uskollinen Telecasterini ei meinaa pysyä vireessä. Biisi loppuu lyhyeen rumpusooloon, joka sillä kertaa onkin helvetin lyhyt ja ehdottomasti 8 minuuttisen biisin paras osa (sillä erää). Ilmoitan yleisölle että "ei se nyt niin hyvin mennyt". Seuraavaksi onkin vuorossa cover-kappale jossa en soita kitaraa. Nappaan mikin käteen ja lähden liikkumaan lavalla. Lopulta päädyn taas ständin luo ja nyt nostan sen sopivalle korkeudelle ja laitan ruuvvit tiukalle. Ja siinähän se pysyy. Coverit ohi ja seuraava kappale. Pomin kitaran ja sitten jatkuu. Jossain toisen säkeistön paikkeilla, laulan taas silmät ummessa kun yhtäkkiä, koko vitun teline heiluu. Mitä helvettiä, avaan silmäni ja siinähän se ponihäntä päinen miksaaja on ja säätelee telinettäni. Laskee sen liian matalalle ja kiristää ruuvit. Ja kaverin kitarasta ei taas meinaa kuulua mitään...
 
Soitamme keikan loppuun ja keräämme kamppeemme. Kaverit jaksavat kehua sitä ekaa improa ja kitaristin "Hendrix" soundeja. Siitä tulee tavallaan hyvä mieli. Sovitaan bändin jäbien kanssa, että jätetään seuraavan päivän treenit väliin, kun vituttaa sen verran. Onneksi konsertti on taltioitu videolle, jotta voi sitten vanhana fiilistellä.
 
Jeps
FX

Herra "FX" tässä juuri kertoi, mitä varten vahvistimeton setup on helposti keikalla katastrofi. Siitä plussaa.

onhan niitä sillointällöin sattunut vaikka ja mitä. Usein on ollut alkoholilla osuutta asiaan, tai sitten tekniset ongelmat.
 
N. 10 v. takaa muistuu mieleeni eräs hauska tapaus. Olimme ensimmäisellä keikalla, ensimmäisen (nyt jo edesmenneen) bändimme kanssa, erään pienen kylän tanssilavalla. Paikalle oli tullut koko kylän nuoriso vaikka olimmekin ainoa esiintyjä, disco ei varmaan houkutellut ketään paikalle :) Ensimmäinen biisi menikin hyvin ja lavan edessä oli nuorisoa ihmettelemässä rokki-bändiä. Pian kuitenkin ihmiset sijoittivat itsensä salia reunustaville tuoleille. No laulajamme päätti nostaa tunnelmaa ja saada ihmiisiin liikettä, karjaisi mikkiin:NYT NIITÄ PERSEITÄ YLÖS SIELTÄ PENKEISTÄ!" No asiat ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kaikki nosti kyllä perseensä ylös penkiltä, mutta kävelivät suoraan ulos. Siinä soitettiin sitten ekaa keikkaa, n. neljälle kaverille, jotka oli varmasti kuulleet kaikki biisimme jo liian monta kertaa reeneissä.

Sitten seuraavana biisinä on sellainen pala jonka olimme soittaneet kokonaan vain kahdesti aiemmin ... Välispiikissäni kerron tästä asianhaarasta yleisölle ... kitaraa, joka tulee siis PODin kautta PA:sta. ... 8 minuuttisen biisin ... Ilmoitan yleisölle että "ei se nyt niin hyvin mennyt".
 
Ei näin :-)

Heh,tiivistit kirjoituksen niin, että sait sen kuulostamaan juuri siltä että oli meissäkin vikaa, ja niin varmaan olikin (ja on edelleen)...Ehkei otettu tilaisuutta tarpeeksi vakavasti, kun edellisellä kerralla vuotta aiemmin paikalla oli kaksi henkilöä, jotka kummatkin olivat nuorisotalon työntekijöitä, eikä kumpikaan taputtanut kertaakaan, plus että mun kitara meni koko ajan epävireeseen...

Heh,tiivistit kirjoituksen niin, että sait sen kuulostamaan juuri siltä että oli meissäkin vikaa, ja niin varmaan olikin
 
Kyllä se kävi ihan alkuperäisestä kirjoituksesta ilmi, sellainen pieni myötänolostuminen kuumotti täälläkin poskia
:-)
 
Mutta oppia ikä kaikki. Asenteella vain, ja kaikki selitykset sikseen, sillai on paras. Ylipäätänsäkin useimmat kiitospuheetkin pitäis tiivistää muotoon "Kiitos äiti, isä ja manageri. Kiitos" eikä alkaa eritellä, mitä on tullut tehtyä.
 
Ja olihan toi aika kuvaava huonojen sattumien summa...

edit: Self-censored

Olimme kolmisen vuotta sitten lappeenrannassa linnoitusten yössä soittamassa silloisen jazzproge viritelmän kanssa. Keikka tapahtui paikallisen puiston ulkoilmalavalla. Bändeja oli muistaakseni 8 kappaletta. Meidän soittovuoro taisi olla viidentenä ja kun sitten saavuimme paikalle oli koko puisto täynnä mustatukkaisia pingviinimaskeihin sonnustautuneita hevareita. Neljä edellistä bändiä edusti nimenomaan tätä musiikin raskaampaa suuntaa. Me siinä välissä hissuteltiin jazzia ja meidän jälkeen taas kolme metallibändiä. Oli hieman sellainen olo että nyt ollaan väärässä paikassa. Ei oikein pudonnut hippien metelöinti metallikansaan. Siinä jossain vaiheessa keikkaa solisti innostui vielä solvaamaan lappeenrantaa aika karkeasti ja muunmuassa ilmoitti että lappeenrannan kuuluisi olla Venäjän pääkaupunki. Olin varma että joku puree siltä kaulan auki kunhan lavalta päästään. Keikan jälkeen häivyimme vähin äänin paikalta.
 
Itse keikka meni kyllä ihan hyvin..

Muistuipa mieleeni eräs keikka.
 
Hevimpää matskua suoltava bändimme oli debyyttikeikallansa Kajaanissa joskus loppukesästä 2003. Odotukset tietysti korkealla: "On vissiin aika iso lava ja ihan oikia PA!", "Varmaan tulee ihan sikana jengiä kattomaan!" jne.
 
Matkaan lähdettiin täpötäydellä Escortilla, jossa matkasivat kitaristi, silloinen basisti ja lyömätaiteilija eli minä. Kiitos jonkin korkeamman voiman, muut bändimme jäsenet kulkeutuivat paikalle toisin keinoin.
 
Paikan päälle saavuimme varsin hyvissä ajoin. Ehti hyvin syömään buffet-kebabit ja käydä ostamassa palautumisjallua illaksi.
 
Bändejä oli monta, me olimme osapuilleen toiseksi viimeisiä, joten odotteluaikaa oli. Pääesiintyjänä oli eräs hieman pidemmälle ehtinyt, niin ikään kuopiolainen orkesteri.
 
Noh, siihen mentiin sitten notkumaan Kajaanin torille, missä se keikkakin sitten oli. Lava oli semmonen hinattavan nakkikioskin näkönen laitos. Minkäännäköistä bäkkäriä ei ollut - jouduttiin istumaan kitarat, pellit ja ständit sylissä sen lavan vieressä olevilla penkeillä paikallisten spurgujen mieltä ylentävässä seurassa. Tilannetta ryyditti vielä välillä pienet tihkusadekuurot. Silloin sitä vaan oli niin täpinöissään keikasta, että ei edes osannut tajuta, miten perseestä se oli - nyt huvittaa.
 
Noh, itse keikka pääsee vihdoin alkamaan. Tajuttomalla kiireellä ja apinan raivolla kasasin oman pelti-setuppini, snaren ja pedaalit paikallisen, sinällään ihan kelvon setin yhteyteen. No, kiire kun oli, ei ehtinyt säätää kamoja hollille omaan totuttuun tapaan. Esimerkiksi lattiatomi oli aivan helvetin liian matalalla, omasta soittokorkeudesta en meinannut yltää siihen millään. Alkoi vähän epäilyttää... ja pienet asiat ärsyttää: Mukanamme ollut taustalaulaja änkeää itsensä etulinjaan, vaikka omasta mielestäni hänen paikkansa olisi ollut jossain takarivissä, mielellään vielä rumpujenkin takapuolella.

No, keikan pitäisi alkaa... Mitävit... EI SOUNDCHECKIÄ? Juu ei ollu ei. En kuullut sitten oikeestaan koko keikan aikana monitoreista hevon persettä, no hieman bassoa sieltä tuli. Pyysin keikan alun monitoriin jatkuvasti lisää jotain, vaan kuuluviin ei tullut. En sitten jossain vaiheessa enää uskaltanut pyytää sinne mitään, kuurona mentiin.
 
Keikka ei varmasti ollut mikään musiikkielämys kellekään niistä noin 30 yleisön edustajasta, joista kymmenkunta oli juurikin niitä toripuleja, loput joko teinejä tai joitain eläkeläisiä, jotka vaan olivat sattuneet torille siihen aikaan. Meille se sen sijaan oli jotain uskomatonta: olihan se ensimmäinen keikkamme. Nyt kun miettii, voin vain kauhulla epäillä, miten paskoja oltiin. Noh, kamojen roudaus tihkusateessa varastonamme toimiviin autoihin, eli em. Escortiin ja toisen kitaristimme Citroeniin. Kantoapua olisi saanut em. paikallisilta spurguilta. Päätettiin, ettei tarvita.

Oma lukunsa oli sitten keikan jälkeinen touhuaminen. Äkkiä majoittautumiseen tarvittavat kamat johonkin tyhjillään olevaan opiskelijasoluun, suihkuun ja takaisin torille. Eihän sitä noin kaukaa Kuopioon kannattanut enää yöksi lähteä, ajateltiin.
 
Päätettiin jättää Escortti torin viereen parkkiin tukikohdaksemme ja henkilökohtaiseksi baariksemme. Fiksua. Sitten alkoikin melkoinen ralli juosten jatkuvasti väliä auto-tori-baari-auto-baari jne. Känniinhän siinä tuli. Jossain vaiheessa menimme katselemaan porukalla tämän pidemmälle ehtineen kuopiolaisbändin toista vetoa erääseen paikalliseen rock-baariin. Jonkun ajan päästä yökerhossa päätin fiksuna miehenä mennä vittuilemaan tämän toisen bändin kitaristille. Ei tullut turpaan, mutta hävettää vielä tänäänkin.

Siitä piti vielä ajaa taksilla jatkoille yhden kaverin luo. Basisti oksensi jatkoilta pois tullessa tilataksin lattialle.

Aamu oli erittäin ankea, kauniista säästä huolimatta. Muistaakseni molempiin ajoneuvoihimme oli yritetty murtautua. Kannatti jättää ne kamoineen päivineen ulkoparkkiin. Pankkitili näytti nollaa. Kannattipa olla kesä raksalla, että pääsi ihan Kajaaniin asti keikalle elämään rokkistaran elämää. Rahaa oli palanut aivan käsittämättömän paljon. Keikkaliksa oli kuitenkin kokonaiset 20 euroa ja bensarahat. Mitään ruokaa ei tietnkään saatu, bäkkärin puute rasitti ja kamojen säilytys oli aika riskaabelia hommaa.
 
Hauskaa oli, mutta ei sitä ehkä enää kovin mielellään tuota uudelleen eläisi.

Monenmoista on nähty ja koettu muualla, kuin musiikin parissa. Vähän aikaa sitten tilasivat sirkusta jonnekkin kylätapahtumaan. En muista, mikä kylä oli kyseessä, mutta pieni. Keikka oli hoidettu ohjelmatoimiston kautta ja meille oli annettu paikan päällä olevan yhteyshenkilön numero, johon piti soittaa. Keikkoja oli tarkoitus olla kaksi. Ensimmäinen torilla ja toinen ravintolassa.
 
Kun saavumme paikalle ei torin löytäminen tuota mitään vaikeuksia. Astumme ulos autosta ja toteamme. Koko tori on täysin autio ja joku bändi oli tilattu soittamaan tyhjälle torille?!? Yritimme vartin ajan soittaa järjestäjälle, mutta hänen puhelimeen ei saa yhteyttä. Koska torilla ei ollut ainuttakaan kuuntelijaa, uskalsimme mennä kysymään bändiltä tilannetta. Hekään eivät tietäneet mistään mitään. Ajattelimme, että ehkäpä siellä ravintolassa tietäisivät jotain ja sinne menimmekin.
 
Ensimmäinen näky ravintolan pihassa oli, kun joku pilottitakki oksentaa baarin oven eteen, eikä kukaan henkilökunnasta vaivaudu tekemään asialle mitään. Sitten astumme sisään. Meidän oli myöhemmin tarkoitus esiintyä tanssiravintolan puolella. Meiltä oli tilattu mm. tulta ja paikan katonkorkeus noin reilun parin metrin luokkaa, seinillä tapetit, kankaita, katosta roikkuu jos jonkinnäköistä leimahtavaa hörsylää ja puutalo oli kyseessä. Emme kerenneet välittää vielä noista, sillä torikeikkaan oli enää vajaa tunti aikaa.
 
Kysyimme, tietääkö henkilökunta jotain asiasta. Antoivat saman ihmisen numeron, mikä meillä oli jo valmiiksi. Lisäksi esittivät arvauksen, että hän olisi katsomassa napatanssiesitystä jollain koululla, jossa on kuulemma koko kylä valmiina siirtymään torille. Viitisen minuuttia ennen sovittua alkamisajankohtaa hän vastaa puhelimeen ja sanoo, että nyt on porukka tulossa torille ja viiden minuutin päästä aloitatte. Teki todella tiukkaa saada hänet ymmärtämään asian ongelmat. Viimein, kun hän on paikalla torilla voimme alkaa asian selvittämisen. Pukuhuoneita meille ei kuulemma ole. Noh, kyllähän se vaatteidenvaihtaminen, jne. onnistuu täyteen pakatussa pienessä henkilöautossa. Meille luvattu äänentoisto ei käsittänyt cd-soitinta. Oli näemmä unohtunut. "Bändihän voisi soittaa teille"...justiinsa. Onneksi minulla sattui olemaan walkman mukana, jolla pystyi jotenkuten musiikit ajamaan. Tulikeikkaan valmistautuminen ei ole mitään hirveän nopeaa, kun pitää niiden aineiden kanssa väsäillä, yms. Siinä vaiheessa, kun oli kulunut vartti puhelimessa sovitusta alkamisajankohdasta, alkaa kauhea huuto ja se paheni vain, kun totesimme, ettei käytännössä ikinä pitäisi voida olettaa meidän aloittavan puolen tunnin valmistautumisella. Kaksikymmentä yli pääsimme aloittamaan, kun parisataa ihmistä oli syksyn ensimmäisissä pakkasissa värjötellyt meitä odottamassa. Kiroilimme siinä mielessämme ja vetäsimme keikan niinhyvin, kuin tuollaisilla vaatimuksilla voi olettaa(siis kylmiltään).
 
Baarikeikka menikin sitten muuten ihan mallikkaasti, mutta mitä nyt puolet jutuista jouduimme jättämään tilan paloturvallisuuden vuoksi pois ja se mitä silti teimme ei ollut varmasti millään tavalla laillista. Varmaan olisi siitä sekoilusta voinut jotain syytteitä saada, mutta ei keikan perumistakaan olisi hyvällä katsottu. Jos ravintolaan halutaan tulishowta, yleensä odotamme ravintolan huolehtivan palotarkastuksistaan, yms. ja en usko, että tuo olisi tarkakstuksessa mennyt läpi ilman meitäkään.

Tämäkin tarina on tosi - valitettavasti... ;)
 
Olin duunimatkalla rapakon toisella puolella ja menimme eräänä iltana kollegani kanssa baariin, jossa joku paikallinen kaveri soitti kitaraa ja lauloi rock-klassikoita ja legendaarisia grunge-pläjäyksiä. Tauon aikana juttelin kaverin kanssa ja päädyimme jammailemaan pari (muistaakseni) Soundgarden-kipaletta - joo, Superunknown levyltähän sitä jotain tuli soitettua... Kaveri oli sen verran vakuuttunut, että pyysi meikäläistä saapumaan paikan päälle parin päivän kuluttua - ajatuksena olisi ollut heittää nimenomaan vanhaa kunnon Seattle-matskua. Ja mikä jottei... ideahan oli mahtava! Ko. ajankohta olisi ollut viimeinen iltani paikan päällä...
 
No, viimeisenä iltana lähdin työtoverini kanssa "muutamalle" oluelle työpäivän jälkeen ja mukanamme oli myös yksi paikallinen nuorimies. Ko. herrasmies sanoi lähtevänsä hotelliin ja kutsui minut ja duunikaverini sinne jossain vaiheessa iltaa. Siellä sitten voitaisiin tissutella ja jatkaa sitten matkaa kohti paikallista yöelämää - ja kohti meikäläisen "performanssia". No, sinne hotellillehan sitä tuli päädyttyä jossain vaiheessa ja ko. kaverin huone sijaitsi 57. kerroksessa!! :D No, siellä sitten tissuteltiin yms. ja jossain vaiheessa tuli ajatus, että nyt olisi korkea aika lähteä kohti kaupunkia. No, paikallinen mieshenkilö oli saattanut itsensä niin raukeaan tilaan, ettei hän jaksanut enää lähteä mihinkään... Lähdimme siis työkaverini kanssa omine neuvoinemme kohti yöelämän sykettä.
 
No, olimme sen verran päihtyneessä tilassa, että matkaan tuli suurempi mutka... Hotellihuonehan oli 57. kerroksessa ja me olimme ko.hotellissa ensimmäistä kertaa, ikinä! No, hortoilimme hotellin syövereissä muutaman tovin ja kun olimme ohittaneet erään security-henkilön jo kolmatta kertaa, niin ko. auktoriteetti päätti ohjastaa meidät puolittaisella niska-perse-otteella ulos hotellista... Tässä vaiheessa oli siinä mielessä jo myöhäistä, että myöhästyin auttamattomasti keikalta!! Tuli vaan jotenkin mieleen tämä Spinal Tapin "ROCK N' ROLL!!"-kohtaus backstagella... olihan se aika viritystä.
 
LOL! :)

Jos ravintolaan halutaan tulishowta, yleensä odotamme ravintolan huolehtivan palotarkastuksistaan, yms. ja en usko, että tuo olisi tarkakstuksessa mennyt läpi ilman meitäkään.
 
Jos myytte ravintolaan tulishown, niin kannattaisi kuitenkin tarkistaa tila etukäteen pohjalta voikohan tuollaiseen paikkaan tällaista showta viedä. Se tyyppi, joka ostaa ravintolaan ohjelman ei todennäköisesti ole ikinä elämässään nähnyt kyseistä esitystä. Eikä myyjä onnistu kertomaan, mitkä ovat fasiliteetit ohjelman kannalta. Eli jälleen kerran: Ennakkotuotanto kuntoon; tehkää raideri, jonka mukaan toimitte.
 
Tämän topicin pohjalta teidän sopimuksessa lukee balttiarallaa seuraavaa:
 
Ryhmä tarvitsee vähintään 5 metriä korkean, 4m x 5m pita-alaltaan tilan, jossa ei ole mitään paloherkkiä materiaaleja. Lisäksi kaikki ensisammutuskalusto on oltava paloviranomaisten määrittelemällä tasolla. Sammuttimia on oltava vähintään kaksi esiintymisalueen välittömässä läheisyydessä.
 
Ja allekirjoittanut ei sitten vastaa palaakaan tämän tekstin käytöstä / käyttämättäjättämisestä.

Ryhmä tarvitsee vähintään 5 metriä korkean, 4m x 5m pita-alaltaan tilan, jossa ei ole mitään paloherkkiä materiaaleja. Lisäksi kaikki ensisammutuskalusto on oltava paloviranomaisten määrittelemällä tasolla. Sammuttimia on oltava vähintään kaksi esiintymisalueen välittömässä läheisyydessä.
 
Lisäksi käsittääkseni teidän vastuullanne on, että palolaitokselta on lähetetty tarkastaja tutkimaan tila ja seuraamaan esitykset. Eihän sillä paikan omistajalla oo tietoa eikä tulityölupaa, nää asiat pitää hoitaa sen jolla on.
 
Pyroman Oy:n kanssa jutellessa kävi ilmi, että he hoitavat kattaukset kuntoon mahdollisuuksien mukaan jo edellisinä päivinä, niin että varsinainen keikkapäivä on sitten puhdasta purjehdusta...

Kaksi kirjoitusta ylläni on aivan oikeassa. Noita raidereita ei vain tullut lähetettyä, sillä keikka oli hoidettu ohjelmapalvelun kautta ja ohjelmapalvelulle on suusanallisesti viralliset- sekä käytännön vaatimukset. Eli sielläpäässä ryssivät.

Ei ole noita kämmejä kauhesti käynyt mutta eräs on jäänyt mieleen.
 
Oltiin bändin kanssa Oulussa keikalla vuosi takaperin. Kaikki kondiksessa keikkaan asti. Tokan biisin lopussa kun löin viimeisen iskun krässiin niin multa katkesi ketju (siis ketju) basarin pedaalista. Meikäläinen yritti aivan hiilessä korjata sitä spedua n. 2 minuutin ajan. Miksaaja tuli sitten sanomaan, että "on mulla autossa tommonen DW 5000 tuplaketjulla oleva sinkku pedaali.Kelpaako?" Kyllä kelpasi.
 
Onhan noita auton hajoamisia, sähkökatkoksia sekä PA-pimenemistä sattunut, ei tosin onneksi kummempaa.

Yksi sähellys nousi mieleen arkistosta:
 
Joskus 1989 pääasiassa sekalaisia covereita ja muutamia omia biisejä soitellut yhtyevirtyksemme Appelsiinivallankumous lähti keikalle Otaniemeen Dipoliin johonkin isompaan bileeseen, ei nyt kuitenkaan Gravitaatioon tai Lakinlaskiaisiin, taisivat olla jotkut kaikkien uusien opiskelijoiden bileet. Olimme oikein innoissamme ja soundcheck meni oikein mainiosti ja järjestävät tahotkin vähän kehaisivatkin meininkiämme. Jostain oudosta syytä soitimme vielä ensimmäisen keikkamme loppuillasta viimeisenä yhtyeenä.
 
No, bileet eivät olleet kovinkaan hyvin hoidettuja ja aikataulut kusekselivat ja väkeä oli vähän ja yhtyeemme ehti nauttia innoissaan aivan turhan paljon voimajuomaa. Tuloksena oli tietenkin perinteinen kauhea kännitila ja sitten kun lopulta pääsimme lavalle niin soittoaikaakaan ei ollut jäljellä kuin jotain puolisen tuntia. Emme tietenkään nööseinä olleet varautuneet tähän mitenkään vaan soittolistaa muutettiin lennossa.
 
Osan aikaa kaikki menikin ihan hyvin, yleisökin piti jostain CCR:stä ja Madnessistä tai ainakin pyöri jotain perkuleen piirileikkiä. Esitys alkoi kuitenkin hiljalleen luhistua käsiin mm. basistin näkökyvyn heiketessä ja laulajan uhon lisääntyessä. Näin jälkikäteen mm. Tom Robinsonin "Sing if you are glad to be gay"n vetäminen teekkariyleisölle ei ehkä ollut älykäs veto. Lopullinen niitti tuli Tutti Frutin (kyllä, se biisi) lähtiessä jostain syystä puolitempoisena. Kuullosti hiukan joltain Flying Lizardsilta tai Triolta. Loppujen lopuksi valomerkki tuli ja meni ja keikka päättyi kun ei-niin-iloinen poke tuli ottamaan iloisen onnellisina melskaavalta yhtyeeltä ensin mikit pois ja sitten lavasähköt veks. Oli pakko lopettaa.
 
Oikeastaan oli oikein kivaa koko ajan, sain vielä jossain välissä napauttua mukaani erään jonkin aikaa ihastelemani naikkosen ja kaikki oli hyvin. Jälkikäteen konsertti esitettiin myös Teekkarikylän sisäisessä kaapeliverkossa ja silloin olisi taasen voinut painua maan sisään....

Kerran Kaivohuoneella soitellessa taustalaulaja tuli lavalla hilluessaan kompastuneeksi piuhaan ja rysähti päin Hammond-urkua. Urussa ei ollut takalevyä, joten putket ym. ottivat osumaa. Kova paukahdus siitä lähti ja sen jälkeen erittäin epämiellyttävää leslie-kaapin hauskasti elävöittämää rätinää ja poksahtelua. Vilkaisin lattiaa ja näin kuinka sähköjohdot uiskentelivat kaatuneessa kaljassa. Ilmassa leijui palaneen katku.
Ei siinä sitten loppujen lopuksi kukaan kuollut ja urunkin vauriot jäivät oletettua pienemmiksi. Keikkatallennetta on hauska kuunnella.