Bänditoiminta ›

- Oskar Merikannon vuodelta 1898 oleva Valse lente
- Esa Helasvuon vuodelta 1971 oleva Tuli mies
- Thomas "Fats" Waller ja Harry Brooks:in Ain´t Misbehavin vuodelta 1929
 
Kaksi ensimmäistä menee pianosäestyksellä, mutta kolmannessa jo isompi torvisektio nostaa volyymin ihan rokkibändien tasolle.
 
Mites Guitar Slim, onko tuttu? Siinähän oli varsinainen volyyminpalvoja.
 
Ehkä pitäisi soittaa Toivelaulukirjojen tekijöille, että lisäävät sinne sitä Death Metal matskua ;-) mitähän tykkäisivät ideasta?
 
Provokaatiot sikseen, pysy nyt asiassa. Sulla on vielä edellinenkin sparrausmatsi kesken. Ei hosuta.
:-)

Valitettavasti Guitar Slim ei kuulu bändikavereihini... Omia suosikeitani Jimmy Smith.
 
Kaksi ensimmäistä menee pianosäestyksellä, mutta kolmannessa jo isompi torvisektio nostaa volyymin ihan rokkibändien tasolle.
 
Tuossa perää. Toivottavasti kuitenkin torvia ovat soittimet eivätkä muusikot...
 
Oletkos koskaan poikennut Lahdessa Teatteri Vanhassa Jukossa "Perkele" nimisessä konsertissa? Siitä olen pitänyt. Joukossa hieman tykimpää kamaa ja myös herkkiä kauniita hiljaisia biisejä.
 
Joinain vuosina siellä ollut aika isokin bändi.

Oletkos koskaan poikennut Lahdessa Teatteri Vanhassa Jukossa "Perkele" nimisessä konsertissa? Siitä olen pitänyt. Joukossa hieman tykimpää kamaa ja myös herkkiä kauniita hiljaisia biisejä.
 
Valitettavasti en. Lahti on mulle yhtä kuin Torven keikat, keikkojen ulkopuolella en 'pisnes sitissä' juurikaan käy, vaikka olen osan lapsuuttani viettänyt vaivaiset 25 kilometriä sieltä pohjoiseen.
...Tai ehkä juuri siksi :-)
 
Teatterista tuli muuten mieleen, että sellainen paikka, jossa kuulo on pahemmassa vaarassa kuin Motörheadin eturivissä on elokuvateatteri. Mun oli pakko lopettaa kokonaan elokuvissa käyminen ellei paikkaa saa seiskarivin keskeltä, koska kaikkialla muualla toispuoleinen stereokuva ylittää kipukynnyksen varmasti. Reunapaikoilla äänenpaine on usein jopa vaarallisen kipeä. Tai sitten pitää valita teatteri, jossa ei oo THX:ää eikä Dolby Surroundia.
"The Audience is Listening" ...phyi!
 
Onneksi täällä kotikylän elokuvateatterissa on aito, hiljainen, kotimainen Ortoperspekta-äänentoisto, joka ei taatusti käy korviin. Uuden lampun kyllä saisivat projektoriin vaihtaa
:-)

Valitettavasti en. Lahti on mulle yhtä kuin Torven keikat, keikkojen ulkopuolella en 'pisnes sitissä' juurikaan käy, vaikka olen osan lapsuuttani viettänyt vaivaiset 25 kilometriä sieltä pohjoiseen.
 
Jotenkin kuulostaa aika tutulta paikalta...
 
Lahdesta tuli mieleen, että siellä on watteja reilunpuoleisesti käytettävissä suihkulähteen yhteydessä olevissa kiinteissä äänikamoissa. Olisiko n. 10 000 wattia?
 
Silti vermeet ei ole yleensä korviariipivällä voimakkuudella.
 
Moni rock bändi kuulostaa pahemmalta instrumenttivahvistimien avulla...

Se sana on muuten tinnitUs. Tinnitus vaivasi muakin oikein pahasti, mutta viisi vuotta sitten tapahtunut maallemuutto sai vihellyksen korvista häipymään (vaikka rokkikeikkoja on ainakin saman verran kuin ennen), ja kuulon niin kuntoon kuin se voi. Heinäsirkat ja muut kuuluu edelleen, ja yöllä voi nauttia sellaisesta hiljaisuudesta, jota ei kaupungeissa olekaan. Uskon, että taustamelun aiheuttaman jatkuvan rasituksen katoaminen on saanut korvat toipumaan.
 
Ihan tosi? Pitäisiköhän itsekin kokeilla maallemuuttoa, jos saisi tuon vinkumisen pois... No onneksi tinnitus on pysynyt lievänä ja sen kanssa on oppinut elämään.
 
Kyllä mä silti väitän että treeniksellä tulpat on aika ehdoton juttu, varsinkin jos joutuu seisomaan rumpujen välittömässä läheisyydessä. Erityisesti pellit tekee sen verran hyvää korville että.

Oma musiikkimakuni painottuu kuitenkin ehkä rock:in ulkopuolelle - osittain senkin takia kun rock:iin liitetään se kovan voimakkuuden vaatimus.
 
et voi kuunnella bon jovia cd:ltä, koska jätkät saatto soittaa studiossa liian lujaa?

et voi kuunnella bon jovia cd:ltä, koska jätkät saatto soittaa studiossa liian lujaa?
 
Olen enemmän tekemisissä hieman vanhemman musiikin kanssa, mutta Bon Jovista tuli mieleen... eikös sillä ollut jossain biisissä sellainen ovela: uvvaa uvvaa ubbab-babbaa... juttu...
 
Se oli hauska ja jäi mieleen. Sellaista ääntä en ole vielä noista koskettimistani saanut ;-)
 
Ehkä pitäs ruveta soittelemaan Bon Jovia niin olisi sitten lavan edessä se 10000 kirkuvaa teinityttöä - tai sitten ei.

eikös sillä ollut jossain biisissä sellainen ovela: uvvaa uvvaa ubbab-babbaa... juttu...
 
Se oli hauska ja jäi mieleen. Sellaista ääntä en ole vielä noista koskettimistani saanut ;-)
 
Talk Box tai Vocoder lienee ratkaisu. Veikkaan ensimmäistä. Kappale on "Livin' on a prayer".

Teatterista tuli muuten mieleen, että sellainen paikka, jossa kuulo on pahemmassa vaarassa kuin Motörheadin eturivissä on elokuvateatteri. Mun oli pakko lopettaa kokonaan elokuvissa käyminen ellei paikkaa saa seiskarivin keskeltä, koska kaikkialla muualla toispuoleinen stereokuva ylittää kipukynnyksen varmasti. Reunapaikoilla äänenpaine on usein jopa vaarallisen kipeä. Tai sitten pitää valita teatteri, jossa ei oo THX:ää eikä Dolby Surroundia.
"The Audience is Listening" ...phyi!
 
Onneksi täällä kotikylän elokuvateatterissa on aito, hiljainen, kotimainen Ortoperspekta-äänentoisto, joka ei taatusti käy korviin. Uuden lampun kyllä saisivat projektoriin vaihtaa
:-)
 
Tuo on muuten yleistynyt valitettavan paljon elokuvateattereissa viime vuosina tuo metelin nosto järjettömälle tasolle. Syynä on varmaankin osittain juuri uudet äänijärjestelmät sekä niiden seurauksena usein kokonaan uusiksi laitettu äänentoistojärjestelmä. Melko varmasti kun on uusia vermeitä hommattu, on samalla varmuuden vuoksi hommattu vähän tehokkaammat kuin vanhat, kun on paremmat äänetkin uusissa leffoissa niin voi sitten soittaakin kovempaa. Enkä ole koskaan kuullut kenenkään kehottavan ottamaan elokuviin korvatulppia mukaan, vaikka usein nimenomaan äkilliset äänet leffassa tulevat niin lujaa, että kuulovaurion vaara on varmasti olemassa. Kyllä täälläkin varmaan pyörii joku, joka on elokuvateatterissa töissä ja vastaa äänipuolesta, joten kohta varmaan tulee taas tappelu, mutta lievitetään sitä jo etukäteen sanomalla, että ei kaikissa elokuvateattereissa toki luukuteta täysillä, mutta monissa kylläkin.
 
Minä katson nykyään leffat ennemmin kotona videolta (ainakin niin kauan kuin VHS-kasetteja saa, sitten on kai pakko ostaa DVD-soitin) ja vajavaisen kotiteatterini kautta. Ennen oli tietysti kivaa kun sai antaa subbarin jytistellä ja muutenkin avata hanaa hiukan enemmän, nykyään kerrostalokämpässä sitä ei voi enää tehdä.
 
Kivi: Ehdota kotikylän elokuvien pyörittäjälle, että ostaa uuden projektorin, tulevalla appiukolla olisi vissiin vielä pari pirun hyvää myynnissä halvalla, se tulee asentamaankin varmaan. ;)
 
Niin, ja Motörheadin keikalle en eturiviin mene edes tulpat päässä. Siellä lähtee järki kuulon lisäksi, se meteli on sen verran infernaalista. Ainakin aina loppukeikalla. Niin, ja Ruisrockissahan Lemmykin jo pyysi ääntä pienemmälle kitarasoolon aikana. Olikohan syynä kova ääni vai vika kitaristin soittotaidoissa... ;)

Talk Box tai Vocoder lienee ratkaisu. Veikkaan ensimmäistä. Kappale on "Livin' on a prayer".
 
talk box.

Tuosta rockista tuli mieleen, että esim. Eppu Normaalilla on niin hyviä biisejä, ettei ne tarvi uskottavuuden takeeksi suurta äänenvoimakkuutta.
 
Joissain niistä on sellaista rosoista melankoliaa, joka ainakin minuun uppoaa... Tahroja Paperilla, Voi kuinka me sinua kaivataan. Tärkeä homma on, että sanat kuuluu selvästi kun niissä on jotain kuunneltavaakin.
 
Jotenkin noissa rokkihommissa ymmärtää, että meteli voi hieman varkainkin kasvaa. Vaikeampi sensijaan on ymmärtää miksi se elokuvateatterissa pitää olla hemmetinmoinen - kuten tuossa aiemmin kerrottiin?

Tuosta rockista tuli mieleen, että esim. Eppu Normaalilla on niin hyviä biisejä, ettei ne tarvi uskottavuuden takeeksi suurta äänenvoimakkuutta.
 
Hm. Taisit todistaa epäilykseni desibeliarvojen arvioinnissa tapahtuneesta heitosta todeksi. Äänenpainehan Eppu Normaalilla ei suinkaan oo sieltä hiljaisimmasta päästä, sen sijaan miksaukseen ja soundipolitiikkaan on kiinnitetty todella paljon huomiota.
 
(Välillä jopa liikaakin, huomasin, kun taannoin kävin uteliaisuudesta katsomassa E. Normaalia Savoy-teatterissa ja luulin joutuneeni valtavaan hifi-stereoon. Siinä ei oikeasti ollut sattumalle enää sijaa. Yleisössä muuten oli kaikki ne entiset koulutoverit, joiden luuli jo kadonneen, mutta joista tulikin autokauppiaita ja tilintarkastajia.)

.
 
bluesia soittelemassa:
http://www.jfiles.fi/asikkalalainen … S/Keskustelut1/UploadFiles/5076.jpg
 

 
Katoin ensin, että teltan suojissa soittelette, mutta sehän on riippuliidin! Aika makea juttu.

Hm. Taisit todistaa epäilykseni desibeliarvojen arvioinnissa tapahtuneesta heitosta todeksi. Äänenpainehan Eppu Normaalilla ei suinkaan oo sieltä hiljaisimmasta päästä, sen sijaan miksaukseen ja soundipolitiikkaan on kiinnitetty todella paljon huomiota.
 
Tarkoitin biisejen olevan sen verta hyviä, että niitä voi esittää myös hiljaisempana versiona. Niitä soittaa muutkin kuin Eput.

Olikohan se tämä tekstinpätkä, joka järkytti joitain kanssakeskustelijoita. Halusin säpinää keskusteluun ja myös rock asenteesta poikkeavaa ajattelutapaa:
 
http://www.occuphealth.fi/Inte ... mi/Aihesivut/Tyohygienia/Melu/
"Uuden meludirektiivin (2003/10/EY) määräykset astuvat voimaan vuonna 2006. Direktiivin mukaan kuulovaurion vaara alkaa A-painotetun melutason ylittäessä 80 desibeliä (dB). Tämä raja on alempi toimenpideraja. Mikäli työpaikalla melualtistustaso ylittää ylemmän toimenpiderajan, 85 dB, työnantajan on huolehdittava siitä, että korvaan kohdistuva melualtistustustaso ei ylitä 85 dB. Vastaavat rajat huippuäänenpaineille ovat 135 Pa (137 dB) ja 200 Pa (140 dB). Korvaan kohdistuvaa altistusta voidaan vähentää suojaimilla ja työjärjestelyillä."
 
Tämä pitää näköjään vääntää rautakangesta: Taas uhohtui tuo niin helposti paitsioon jäävä aikaparametri. Mikään mi9ttaus ei ole minkään arvoiinen, ellei _kaikkia_ siihen liittyviä oleellisia parametreja oteta huomioon. Siispä lainaan samiselta Työterveyslaitoksen sivulta, josta olet lainauksesi puutteellisesti ottanut, löytyvää meludirektiiviä aikaparametrin osalta:
 
Altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot
1. Tässä direktiivissä altistuksen raja-arvot ja altistuksen
toiminta-arvot päivittäisen melualtistuksen tason ja äänenpaineen
huippuarvon osalta vahvistetaan seuraavasti:
a) altistuksen raja-arvot: LEX,8h = 87 dB(A) ja ppeak = 200 Pa (1);
b) altistuksen ylemmät toiminta-arvot: LEX,8h = 85 dB(A) ja
ppeak = 140 Pa (2);
c) altistuksen alemmat toiminta-arvot: LEX,8h = 80 dB(A) ja
ppeak = 112 Pa (3).
2. Altistuksen raja-arvoja sovellettaessa on työntekijöiden
todellisen altistuksen tason määrittämisessä otettava huomioon
työntekijän käyttämien henkilökohtaisten kuulonsuojainten
vaimentava vaikutus. Altistuksen toiminta-arvoissa tällaisten
suojainten vaikutusta ei oteta huomioon.
3. Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa työssä, joissa
päivittäinen melulle altistuminen vaihtelee huomattavasti
työpäivästä toiseen, jäsenvaltiot voivat altistuksen raja-arvojen
ja altistuksen toiminta-arvojen soveltamiseksi käyttää päivittäisen
melualtistuksen tason sijasta viikoittaista melualtistuksen
tasoa arvioidessaan melutasoa, jolle työntekijät altistuvat, edellyttäen
että
a) riittävällä seurannalla osoitettu viikoittainen melualtistuksen
taso ei ylitä altistuksen raja-arvoa 87 dB(A); ja
b) näihin töihin liittyvät riskit saatetaan asianmukaisin toimenpitein
mahdollisimman vähäisiksi."
 

 
Ja linkki koko meludirektiiviin alla. Siihen kannattaakin tutustua, sillä ylläolevista fysikaalisten suureiden merkinnöistä on vaikea tällaisessa pelkistetyssä tekstimuodossa saada selvää. On melkoinen kasa alaviitteitä.
 
http://europa.eu.int/eur-lex/pri/fi … 3/l_042/l_04220030215fi00380044.pdf
 
Ja melumittauksesta kuulin juuri eilen viimevuotisista Karibiakarnevaaleista (vai mitkä-ne-nyt-oli) VR:n makasiineilla: dB-raja oli Mannerheimintiellä 72 hitaalla A:lla; tyypit eivät liikenteen melun ja liikennevalojen sokeiden piippausten takia pystyneet makasiineilta tulev aa ääntä edes mittaamaan. Repikää siitä.
 
Pitko.

Ikävää "keskustelua" ja hyökkäilyä. Musamies ei missään nimessä ole yksin ajatuksensa kanssa. Moni muukin toivoo vähän pienempää äänenpainetta.
 
Mä oon vanha kalkkis mutta kun mun teini-ikäiset tyttäret vävypoikaehdokkaineen poistuu diggaamansa yhtyeen esityksestä syynä että sattuu korviin niin kyllä äänen toistajien olis syytä siihen jotenkin reagoida. Aivan turha näyttää mittaria joka näyttää vain 108 desibeliä miksauspöydällä.
 
Asennevamma johon musamies viittaa todentuu tässä juttusarjassa hyvin. Äänentoistajat eivät suostu edes keskustelemaan äänenpaineesta. Keskittyvät viisastelemaan. Kivi puhuu asiaa mutta nuo muut sais vilkaista peiliin. Jopa mäkin yritän siihen joskus katsoa. Ja mä oon sentäs Härmästä. hähähähäh.

Ikävää "keskustelua" ja hyökkäilyä. Musamies ei missään nimessä ole yksin ajatuksensa kanssa. Moni muukin toivoo vähän pienempää äänenpainetta.
 
Mä oon vanha kalkkis mutta kun mun teini-ikäiset tyttäret vävypoikaehdokkaineen poistuu diggaamansa yhtyeen esityksestä syynä että sattuu korviin niin kyllä äänen toistajien olis syytä siihen jotenkin reagoida. Aivan turha näyttää mittaria joka näyttää vain 108 desibeliä miksauspöydällä.
 
Asennevamma johon musamies viittaa todentuu tässä juttusarjassa hyvin. Äänentoistajat eivät suostu edes keskustelemaan äänenpaineesta. Keskittyvät viisastelemaan. Kivi puhuu asiaa mutta nuo muut sais vilkaista peiliin. Jopa mäkin yritän siihen joskus katsoa. Ja mä oon sentäs Härmästä. hähähähäh.
 
Voi ristus!
 
Osaltani olen yrittänyt saada tämän ketjun jonkinlaisiin raameihin kertomalla mitä desibelit oikeasti tarkoittaa, minkälaisista ajanjaksoista tietynlaisessa äänenpaineessa oleskelusta mittausten ja säädösten kannalta on kysymys epämääräisen väittämisen ja väärinkäytettyjen lainausten sijaan. 108 dB hitaalla A:lla on _todella_ paljon. En suosittele. 108 nopealla piikkimittausella (trancient attack) ei ole _välttämättä_ paljoa.
 
Asennevamma? Viisastelu? Onko asennevammaa tai viisastelua se, että yrittää puhua asioista niiden oikeilla nimillä, ei tahdo ottaa kuraa niskaansa väärinkäytettyjen lainausten (ja vielä siinä vaiheess anonyyminä tehtyjen (tähänhän on jo tullut korjaus, kiitos siitä)) muodossa tai että yrittää selittä _järkeviä_ desibelirajoja, joihin on tulossa aika selkeä säännökset (kiitos Reima Saarisen, joka on asiaa ajanut eduskuntaa myöten). Olen tainnut ymmärtää termien asennevamma ja viisastelu merkityksen pahasti väärin.
 
Ei tässä kukaan ole halunnut soittaa / toistaa liian lujaa, vaan asialliisella äänentasolla. 80 dB limitteri rock'n'roll-yhteydessä millä tahansa mittaustavalla on vitsi. Sellaista ei voi toteuttaa. Paitsi soittamalla äänieristetyssä kopissa. Onpa siistiä, bändi lasiakvaariossa ja yleisö sen ulkopuolella. Voihan sitä aina mennä tuijottamaan Stockmannin ikkunan joulupukkia, jos sattuu olemaan joulukatu pykälässä. Aiheen nostattama tunnetaso on jotakuinkin sama. Ja suurin osa rumpaleista haluaa soittaa akustisilla rummuilla akustisessa tilassa akustiikan ehdoilla, eikä muovilätkillä, jotka toistavat sampleja. Menepäs ehdottamaan konserttipianistille, että jos et vetäisikään tänää tuolla Steinway & Sonsilla, vaan tällä Yamahan digipianolla, jossa on tosi hyvät Steinway & Sons samplet. Ei taitaisi mennä läpi.

Kivi puhuu asiaa mutta nuo muut sais vilkaista peiliin. Jopa mäkin yritän siihen joskus katsoa.
 
Itse asiassa mä oon tääsä yrittänyt rauhanomaisesti, ymmärtämisen keinoin, kertoa olevani samaa mieltä kuin 'pitk'. Ei täällä kukaan mitään tappopaineita tahdo, kaikkein vähiten ammattilaiset jotka joutuvat tekemään työtään siinä ympäristössä, mutta 'musamieheltä' meni oikeasti puurot ja vellit sekaisin tuossa kirjoituksessaan.
 
Nimimerkki 'pitk' ei myöskään oo eri mieltä sun kanssasi; ei voi olla, kun tiedän, millaisen äänenpaineen saat ja loihdit kalustostasi. Jos musamiehen alkuperäinen esitys otetaan käyttöön ilman aikajanaa, olis kaikki miitin vedot jääneet vetämättä ja Fox karkoitettu elinkaudekseen Siperiaan, vaikkei mikkiä edessään ollutkaan.
 
Joten ei nyt närkästytä. Silläkin uhalla että kuulostan ruotsalaiselta sosiaalitädiltä: "Me ollaan lopulta kaikki samaa mieltä, toiset vaan ei osaa sanoa sitä oikein."

Menepäs ehdottamaan konserttipianistille, että jos et vetäisikään tänää tuolla Steinway & Sonsilla, vaan tällä Yamahan digipianolla, jossa on tosi hyvät Steinway & Sons samplet. Ei taitaisi mennä läpi.
 
En ole mikään maailmanparas pianisti, mutta pianoa kuitenkin soitan tarvittaessa ja joskus pienimuotoiselle yleisöllekin.
 
Olen nimenomaan opetellut soittamaan hiljaa ja käyttänyt myös sitä taitoa hyödyksi. Ainoa ongelma on, että joistain huonoista pianoista meinaa jäädä esim. bassokuluista ääniä väliin kun tarpeeksi kevyellä otteella soittaa.
 
Laatuvermeillä kuten Steinway:llä on ole sellaista ongelmaa huomannut.
 
Kerran soitin vanhuksille palvelutalossa jonkinlaisen "toivekonsertin" Rhodesilla. Sekin toimi hyvin pienissä tiloissa.

Lisään vielä, että puuroni ja vellini ei ole tässä asiassa todellakaan sekaisin. Laitan ne vehkeet olivat ne sitten kosketinsoittimia, pa laitteita tai muita hiljempaa tarpeen mukaan.