Bänditoiminta ›

Jälleen tämä harmillinen liian kovaa soittamisen ongelma.
 
Minkähän takia useimmat ihmiset - jopa muusikot - osaavat puhua koohtuullosella voimakkuudella, eivätkä joka tilanteessa huuda kurkku suorana?
 
Koska äänenvoimakkuuden hallinta onnistuu puhuessa, niin mikä siinä on ettei se onnistu soittaessa.
 
http://www.occuphealth.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Tyohygienia/Melu/
"Uuden meludirektiivin (2003/10/EY) määräykset astuvat voimaan vuonna 2006. Direktiivin mukaan kuulovaurion vaara alkaa A-painotetun melutason ylittäessä 80 desibeliä (dB). Tämä raja on alempi toimenpideraja. Mikäli työpaikalla melualtistustaso ylittää ylemmän toimenpiderajan, 85 dB, työnantajan on huolehdittava siitä, että korvaan kohdistuva melualtistustustaso ei ylitä 85 dB. Vastaavat rajat huippuäänenpaineille ovat 135 Pa (137 dB) ja 200 Pa (140 dB). Korvaan kohdistuvaa altistusta voidaan vähentää suojaimilla ja työjärjestelyillä."
 
Lailla pitäisi määrätä pakolliseksi tekninen rajoitin äänentoistolaitteisiin, joka rajoittaa mittamikkiä käyttäen rajoittaa voimakkuuden 80 desibeliin. Laitteistolle pakollinen vuosikatsastus ja laitteiston käyttäminen luvanvaraiseksi. Jos käyttäisi luvatta, seurauksena olisi sakot ja ehkä laitteiston takavarikointi. Lupa pois jos voimakkuusasia ja rajoitin ei kunnossa. Sellaiset soittimet käyttökieltoon, joiden voimakkuutta ei saada melunormien mukaiseksi.
 
Onko muita vähemmän byrokraattisia ratkaisuja ongelmaan?
 
On. Ensinnäkin opetellaan lukemaan sitä meludirektiiviä oikein. Kyseessä on kahdeksan tunnin keskiarvo A painotteisella mittauksella. Siis ei viiden minuutin tai piikki vaan kahdeksan tunnin.
 
80dB piikkiarvon saan rikki lyömällä kädet yhteen tai huutamalla pöö.
 
Lailla pitäisi määrätä sinun kaltaistesi henkilöiden olemaan puuttumatta keskusteluun, josta ei tunnu mitään ymmärtävän.
 
Käsittääkseni rock-konserteihin on tulossa yleinen äänentasorajoitus, joka on seuraavanlainen: konsertin A painotteinen keskiäänenpaine ei saa ylittää 100 dB:tä ja piikkien on pysyttävä 115 dB alapuolella. Tämä on mielestäni jo täysin kohtuullinen volsteri normi rock-bändille.
 
Ja ei muuta kun desibelihysteria taas pykälään, korvat täyteen bilsomeita ja kuuntelemaan mahtavalla soundilla esiintyviä orkestereita. Jos ei kestä sen vertaa melua, pitää pysyä kotona.
 
Mä.

Omasta mielestäni nimenomaan tästä meluaiheesta omaan keskivertoa paremman ymmärtämyksen. ;-)
 
Ongelma on helposti ratkaistavissa laittamalla vehkeitä pienemmälle. Akustisten rumpujen kohdalla voi olla tietenkin hankalampaa. Teknisessä mielessä ongelman ratkaiseminen taitaa kuitenkin olla aika yksinkertaista.
 
Asenteellisessa mielessä se voi olla vaikeampaa kuin kuuhun lentäminen.
 
Kerropa yksikin hyvä syy mikse en muusikkona ja äänentoistolaitteiden omistajana haluaisi ratkaista meluongelmaa?
 
Uskallan väittää, että etuja saavutetaan maltillisella voimakkuudella huomattavasti enemmän kuin mitä haittoja tulee.

Lailla pitäisi määrätä pakolliseksi tekninen rajoitin äänentoistolaitteisiin, joka rajoittaa mittamikkiä käyttäen rajoittaa voimakkuuden 80 desibeliin. Laitteistolle pakollinen vuosikatsastus ja laitteiston käyttäminen luvanvaraiseksi.
 
Tuossa nyt ei ole mitään järkeä... Kun ajatellaan möykkäongelmaa suomen olosuhteissa, niin ei se vika sijaitse siellä äänentoistoilaitteissa, eikä edes miksauspöydän takana (paitsi ehkä muutamilla kuulonsa tuhonneilla "konkareilla"...). Ongelman ydin on poikkeuksetta lavalla, yleensä kuusikielisen instrumetin varressa. Jos lavalta tulee yli 110db, niin siinä on turha rajoitella PA:ta 80db:ssä, vai mitä? Ja siinä vaiheessa kun lavamöykkä on tuollainen, niin etupäästä ei kyllä ajeta enää muuta kuin laulua yms "meluttomia" instrumentteja (eikä mielellään niitäkään riittävän lujaa tuollaiseen lavamöykkään...

Tuossa varmastin perää, että kuusikielisten instrumenttien varressa on ongelman ytimiä. Toinen osa ongelmaa rummut.
 
Ongelmaa on vaikea ratkaista jos sen ajatellaan kuuluvan osaksi kunnon meininkiä. Ratkaiseminen olisi helpompaa jos ajateltaisiin sen olevan osaamattomuutta tai heikkoa ammattitaitoa.

Yksi bändi vaati mielestäni kohtuuttoman kovaa ääntä pa:sta raiderissaan, että meteliä pitää tulla keskiarvolla näin. 110 dB:tä on kyllä jo kovaa sisätiloissa. Syyksi selittivät, että kun jengi huutaa kovempaa.
 
Keikalla mitattiin kirkunaa mikseriltä ja huiput kävi 107 dB:ssä. Ja yleisöhän huutaa lavalle päin. Sieltä mitattiin 111dB:tä. Yleisön ääni oli aika kova.
 
Tässä voi sitten tehdä pikku laskutoimitusta. Jos pa:n pitäs olla siellä 80:ssä dB:ssä, niin jaetaanko yleisöllekin sitten suun eteen rajoittimia, joka estää ääntelyn. Vai jaetaanko kaikille ovella myös kuulokkeet, että tässä, olkaa hyvä, henkilökohtainen stereokuuntelunne sir ja voisitteko olla keikan ajan, että tyst, ettei häiritä vieruskaveria, jolla voi olla herkkä kuulo....
 
Koko bändi linjakamaa, rumpalille sähköpannut ja pleksi koko lavan eteen, niin ettei hisaustakaan kuulu. Laulajille vielä avaruuskypärät päähän ettei tule siitäkään meteliä.
 
Ja edelleen, millä vaimennat pa:ta käyttäen virvelin, joka poksuttaa 96:tta dB:tä lavalta.
 
Tai neljä laulajaa, joiden ylästemma nostaa deBat yli sataan mikserille.
 
Tahtoo vaan sanoa, että joku järki. Hyvin soitettu ja hyvin balanssissa oleva bändi, joka toistuu hyvillä soundeilla myös pa:sta voi tulla todella kovaa desiBeleinä, mutta se ei tunnu siltä (R-bändi 108 dB:tä keskiarvona yhdellä keikalla, eikä tuntunut pahalta. Toinen bändi 93 dB:tä toisella keikalla ja sattui aivoihin niin turkasesti. Soundi oli sellaista teinikirskettä, että oksat pois. ei ollu painetta, mutta soundia sitäkin enemmän. :D)
 
Yks tapahtuma mainosti perheystävällisyyttään, että desiBelirajat on laskettu tänä vuonna 80:stä 60:een desiBeliin. Ja luki lehdessä tämmöinen. Eli paikalla esiintyy tuulen suhina, linnun laulu ja kuiskaajat-orkesteri.
 
Jos nyt on jotain epäselvää näistä desiBelihommista, niin ottakaa mittari mukaan ja menkää keskivertobubiin viikonloppuna mittaamaan puheensorinan voimakkuutta. Miettikää sitten niitä lukemia uusiksi.

Teidän rumpali lienee melkoinen epeli.
 
Onhan se ;)
 
Marzi: Asiallista puhetta, kuin suoraan minun ajatukseni tekstiksi vuodatettuna :)

Ehkä jonkun viranomaisen pitäs ottaa luvat pois paikoilta, jossa soitetaan/huudetaan moisilla desibelilukemilla?
 
Toinen vaihtoehto olisi suunnitella tietokonepohjainen vastamelujärjestelmä sille yleisön kirkunalle ;-)

Omasta mielestäni nimenomaan tästä meluaiheesta omaan keskivertoa paremman ymmärtämyksen. ;-)
 
Minkä ihmeen takia sä sitten ehdottelet jotain käsittämätöntä 80dB:n limittiä ja vielä määrittelemättä painotusta ja mittausaikaa?
 
Ongelma on helposti ratkaistavissa laittamalla vehkeitä pienemmälle. Akustisten rumpujen kohdalla voi olla tietenkin hankalampaa. Teknisessä mielessä ongelman ratkaiseminen taitaa kuitenkin olla aika yksinkertaista.
 
Rockia soitetaan lujaa. Piste. Jos et halua kuunnella, ei ole pakko saapua paikalle. Jos hiljaisuutta haluat, niin kannattaa vetäytyä johonkin kairaan.
 
Asenteellisessa mielessä se voi olla vaikeampaa kuin kuuhun lentäminen.
 
Kerropa yksikin hyvä syy mikse en muusikkona ja äänentoistolaitteiden omistajana haluaisi ratkaista meluongelmaa?
 
Sinähän tässä näitä teesejä oveen naulailet. Minkään limitterin asentaminen signaalitiehen ei todellakaan ratkaise yhtään mitään. Ja kuten sanottua, pystyn huutamaan tuon mainitun 80 dB (ainakin piikkiarvona) nurin, joten kyllä rock-orkesterin pitäisi vähän lujempaa vetää. Jos haluaa. Jos ei, niin ei. Ja jos haluaa kuunnella hiljaista musiikkia, niin kuuntelee sitä himassa keskenään levyltä tai menee katsomaan duoa, jossa on polkuharmooni ja 3/4 viulu, joita ei vahvisteta.
 
Mitenkäs ajattelit suhtautua, kun sinfoniaorkesteri vetää forte fortissimossa pitkän matkaa toiselle sadalle? Akustisesti. Ei paljon limitteri purase.
 
Uskallan väittää, että etuja saavutetaan maltillisella voimakkuudella huomattavasti enemmän kuin mitä haittoja tulee.
 
Mitähän ne edut mahtavat olla? Ja mitä haitat? TUollaisia tuulesta temmattuja väitteitä vailla perusteita on helppo viskoa eetteriin ja joku älypää menee niitä vielä hätäpäissään uskomaankin.
 
Ja: Voisiko tämän turhanpäiväisen keskustelun lopettaa? Taas on kehissä yksi desibelihysterikko, jota ei edes kiinnosta kuunnella, miten tämä asia oikeasti on.
 
Mä.

Ongelmaa on vaikea ratkaista jos sen ajatellaan kuuluvan osaksi kunnon meininkiä. Ratkaiseminen olisi helpompaa jos ajateltaisiin sen olevan osaamattomuutta tai heikkoa ammattitaitoa.
 
Minkä ajateltaisiin olevan osaamattomuutta tai heikkoa ammattitaitoa?

Yks tapahtuma mainosti perheystävällisyyttään, että desiBelirajat on laskettu tänä vuonna 80:stä 60:een desiBeliin. Ja luki lehdessä tämmöinen. Eli paikalla esiintyy tuulen suhina, linnun laulu ja kuiskaajat-orkesteri.
 
Näinhän kävi joku vuosi sitten Provinssissa Motelli Skronklen keikalla. Ilmassa siipiään räpyttelevät linnut (kaksi pulua ja yksi lokki) peittivät musiikin alleen, ja yleisö sai seurata pantomiimia. Lavan äänenpaine oli noin 65 desibeliä, eli normaali lähietäisyyden keskustelu-puhevolyymi, mutta ääni kun häviää etäisyyden neliöinä.
 
Jos nyt on jotain epäselvää näistä desiBelihommista, niin ottakaa mittari mukaan ja menkää keskivertobubiin viikonloppuna mittaamaan puheensorinan voimakkuutta. Miettikää sitten niitä lukemia uusiksi.
 
Jatkuvarasitteinen äänisaaste on esimerkiksi hälyinen työympäristö; vaikkapa huone jossa muut keskustelevat, tai liian äänekäs ilmanvaihto tai muu kone. Niitä vastaan nuo desibelirajat on luotu, eikä asialla oo mitään tekemistä lyhytkestoisen vapaaehtoisen äänen sietämisen kanssa.
 
Toisaalta, Musamieshän on selvä trolli, joka yrittää suututtaa teitä. Toisessa ketjussa hän taas toivoi sähkörumpuja ja mallinnettuja kitaroita, eli on selvästi ihan nollapohjalta liikkeellä.

Mitähän ne edut mahtavat olla? Ja mitä haitat?
 
Maltillisten desibelilukemien
Etuja:
- yleisö pystyy keskustelemaan halutessaan huutamatta
- meluvamma ei uhkaa
- tulee toimeen kevyemmillä PA laitteilla ja muilla vahvistimilla
- muusikot saavat soitostaan paremmin selvää
- sanoista saa paremmin selvää
- nyanssit erottuvat paremmin
- on miellyttävämpää kaikille
 
Haittoja:
- ei sovi joidenkin pinttyneisiin asenteisiin
- laitteita myyvät yritykset eivät saa ehkä ihan yhtä paljon rahaa ylimitoitetuista vahvistimista
- analyyttinen kuulija saattaa erottaa helpommin soitosta virheitä

Maltillisten desibelilukemien
Etuja:
- yleisö pystyy keskustelemaan halutessaan huutamatta
- Rock-konsertissa yleisö on väärässä paikassa, jos he haluavat keskustella esityksen aikana lavan edessä normaalilla keskusteluvoimakkuudella. Ja sitten kun niitä keskustelijoita on kymmenen, onkin nostettava volumea, ettei musiikki peity puheensorinan alle.
- meluvamma ei uhkaa
- Jos pelkää meluvammaa hysteerisesti, ei varmaankaan kuuntele musiikkia kuin kotona levyiltä ja liikkuu ulkona kaduillakin korvatulpat päässä. Kuten jo edellä on todettu, nuo desibelirajat kuuluvat ennemminkin työsuojelun piiriin jatkuvana päivittäisenä tuntikausia jatkuvana haittana kuin satunnaisena konsertissakäyntinä. Ottaa sen desibelimittarin mukaan kun kävelee ulkona, lukemat saattavat olla yllättävänkin korkeita.
- tulee toimeen kevyemmillä PA laitteilla ja muilla vahvistimilla
- Eihän kohta mitään PA:ta tarvita, tuohon 80 dB:iin päästään helposti pienemmissä tiloissa akustisestikin, isommissa jaetaan yleisölle (joka sivistyneesti keskustelee keskenään death-metallin soidessa hiljaa taustalla) kuulotorvet, jotta he saisivat selvää musiikista edes ajoittain.
- muusikot saavat soitostaan paremmin selvää
- Millä tavalla? Ai niin, ne akustiset rummut pistetään saunapuiksi, jottei häiritä yleisöä, ja kaikki hoidetaan korvanappimonitoroinnilla. Unohdetaan musiikin esittämiseen kuuluva kokonaisvaltainen kokemus, ja ryhdytään tekemään hommaa virkamiesmäisesti. Sopinee johonkin, mutta minä taidan tuossa vaiheessa kaivaa vanhan Homeliten varastosta ja ryhtyä performanssitaiteilijaksi.
- sanoista saa paremmin selvää
- Jos niistä sanoista ei saa selvää, ei siihen auta vaikka kuinka hiljaa tai lujaa soitettaisiin. Vika on jossain muualla. Kuullun ymmärtäminen voi tuottaa joillekin ihmisille vaikeuksia...
- nyanssit erottuvat paremmin
- Tai sitten eivät. Ne hiljaisimmat kohdat peittyvät isoisältä perityn taskukellon raksutukseen.
- on miellyttävämpää kaikille
- Voinhan minäkin tässä väittää, että syödään kaikki Fazerin sinistä suklaata niin kaikilla on miellyttävämpää. Yhtä totta tuokin väite on. Vai eikö täällä ole yhtään laktoosi-intoleranssista kärsivää? Jos sanotaan että "kaikki", sen pitäisi käsittää kaikki maailman noin kuusi miljardia ihmistä, joten hieman epäilen...
 
Haittoja:
- ei sovi joidenkin pinttyneisiin asenteisiin
- Pinttynyt asenne? Kyllä, kutsun sitä mielelläni mielipiteekseni. Anteeksi eroava mielipiteeni.
- laitteita myyvät yritykset eivät saa ehkä ihan yhtä paljon rahaa ylimitoitetuista vahvistimista
- Saisivat. Vaikka vahvistintehot tiputettaisiin kymmenenteen osaan, niin hinnat hetken päästä olisivat samat.
- analyyttinen kuulija saattaa erottaa helpommin soitosta virheitä
Eikö niitä sitten nyt kuule? Jos rock-konserttiin menee kuullakseen soittovirheitä, niin vika on kyllä kuulijan korvien välissä. Tai sitten minussa. Minulla on tähän asti ollut jokin aivan muu syy mennä kuuntelemaan tuota Saatanasta lähtöisin olevaa musiikkia, ja silti olen kyllä erottanut vuosien varrella monenlaisia 'virheitä' soitannan lomasta.

Olen siitä samaa mieltä, että rock konsertit eivät ole otollisimpia paikkoja rupattelulle. Kyseistä muusiikinlajia kuitenkin esitetään ainakin ravitsemusliikkeissä, joissa yleisö usein mielellään myös tutustuu uusiin ihmisiin tai juttelee kavereiden kanssa.
 
- Jos pelkää meluvammaa hysteerisesti, ei varmaankaan kuuntele musiikkia kuin kotona levyiltä ja liikkuu ulkona kaduillakin korvatulpat päässä.
 
Todettakoon, että meluvamman torjumisessa eniten apua on etukäteen pelkäämisessä.
 
Kuten jo edellä on todettu, nuo desibelirajat kuuluvat ennemminkin työsuojelun piiriin jatkuvana päivittäisenä tuntikausia jatkuvana haittana kuin satunnaisena konsertissakäyntinä.
 
Muusikot ja ravitsemusliikkeissä työskentelevät ovat melun kanssa useammin tekemisissä kuin satunnainen rock konsertissa kävijä. Näin tulee kuvioon myös työsuojelu-ulottuvuus.
 
- Eihän kohta mitään PA:ta tarvita, tuohon 80 dB:iin päästään helposti pienemmissä tiloissa akustisestikin, isommissa jaetaan yleisölle (joka sivistyneesti keskustelee keskenään death-metallin soidessa hiljaa taustalla) kuulotorvet, jotta he saisivat selvää musiikista edes ajoittain.
 
Olet aivan oikeasti, että homma toimii myös akustisesti pienemmissä tiloissa. En ole laittamassa vastaan jos death-metallista pitävät haluavat pilata kuulonsa. Ihan vapaasti vaan.
 

 
|Millä tavalla? Ai niin, ne akustiset rummut pistetään saunapuiksi, jottei häiritä yleisöä, ja kaikki hoidetaan korvanappimonitoroinnilla. Unohdetaan musiikin esittämiseen kuuluva kokonaisvaltainen kokemus, ja ryhdytään tekemään hommaa virkamiesmäisesti. Sopinee johonkin, mutta minä taidan tuossa vaiheessa kaivaa vanhan Homeliten varastosta ja ryhtyä performanssitaiteilijaksi.
 
Voi asian nähdä noinkin. Toisaalta näkisin, että muuttamalla asennetta voi musiikista löytyä muitakin kiinnostavia virikkeitä ja taituruuden mahdollisuuksia kuin huima desibelimäärä.
 
- Pinttynyt asenne? Kyllä, kutsun sitä mielelläni mielipiteekseni. Anteeksi eroava mielipiteeni.
 
Harmi vaan, että tämä mielipidetason asia tuottaa joillekin terveydellisiä ongelmia. Esim. tinnitystä.

Edit: Oho. Tulipa huti.

Olen siitä samaa mieltä, että rock konsertit eivät ole otollisimpia paikkoja rupattelulle. Kyseistä muusiikinlajia kuitenkin esitetään ainakin ravitsemusliikkeissä, joissa yleisö usein mielellään myös tutustuu uusiin ihmisiin tai juttelee kavereiden kanssa.
 
Jos haluaa jutella ihmisten kanssa, niin moista sosiaalista kanssakäymistä ei tarvitse harjoittaa rock-orkesterin keikalla ainakaan lavan edessä. Voi mennä viereiseen pizzeriaan.
 
Muusikot ja ravitsemusliikkeissä työskentelevät ovat melun kanssa useammin tekemisissä kuin satunnainen rock konsertissa kävijä. Näin tulee kuvioon myös työsuojelu-ulottuvuus.
 
Totta helvetissä. Sitä vartenhan niitä työsuojelulakeja laaditaan, ettei altistuta LIIKAA liian kovalle äänenpaineelle. Suomeksi: Työnantaja on velvollinen järjestämään tällaisissa olosuhteissa työskenteleville asianmukaisen kuulonsuojauksen. Tosin soittoruokaloissa normi rock-orkka esiintyy yleensä tunnin-puolitoista, jo0lloin kahdeksan tunnin keskiarvo jää kyllä sinne 80dB kieppeille. Riippuen tietenkin asiakkaiden aiheuttamasta mylvinnästä.
 
Voi asian nähdä noinkin. Toisaalta näkisin, että muuttamalla asennetta voi musiikista löytyä muitakin kiinnostavia virikkeitä ja taituruuden mahdollisuuksia kuin huima desibelimäärä.
 
Ei tässä ole kukaan puhunut (sinua lukuunottamatta) _huimasta_ desibelimäärästä. Mielestöäsi yli 80dB C-painotteisella piikkimittauksella on HUIMA desibelimäärä. Olet väärässä. Saat toki pitää mielipiteesi, mutta pidä se mieluummin ihan omana tietonasi. Hyvällä soundilla voi satasta ajella varsin huoletta ja musiikista saa hyvin selvää (tietysti olettaen että sitä ensisijaisesti soitetaan oikein...). Jos taituruutta hakee, on parempi mennä seuraamaan urheilukilpailuja. Niihin ei mennä katsomaan jäbiä, vaan suorituksia.
 

 
Harmi vaan, että tämä mielipidetason asia tuottaa joillekin terveydellisiä ongelmia. Esim. tinnitystä.
 
Jos tinnitusta (opettelisitko ystävällisesti ensinnäkin kirjoittamaan oireen oikein, alkaa muuten vähitellen tuntua siltä, että Musamies on silkka trolli) noin hysteerisesti pelkää, niin korvat täyteen Bilsomeita ja Eareja, -40dB vaimentavat kuppisuojaimet päähän ja liusäksi molemmin piuolin päätä untuvatyynyt roudarinteipillä kiinni. Lisäksi on syytä pysyä himassa, joka on tietenkin äänieristetty, ettei naapurin kissan ulostaminen vahingoittaisi terveyttä.

...ettei naapurin kissan ulostaminen vahingoittaisi terveyttä.
 
HhhnnnGGggg!

alkaa muuten vähitellen tuntua siltä, että Musamies on silkka trolli)
...
Lisäksi on syytä pysyä himassa, joka on tietenkin äänieristetty, ettei naapurin kissan ulostaminen vahingoittaisi terveyttä.
 
Näin munstaki....

Täyutynee palata tässä keskustelussa alkuun ja (omasta mielestä) perusasioiden äärelle; hyvälle bändille ei tarvitse lavavolumesta täristä. Monitoreihin vain laulu jos mahdollista, jos taas lava on tosi sio niin sitten tietenkin eri juttu, mutta (musta) pitää koko ajan kuulla koko bändi, kaiken maailman "mulle monitoriin vain virveli"- urpot on niin metikössä ettei oo tosikaan.
 
Mielestäni juuri tuo monitoroinnin merkityksen korostaminen (ei koske laulua, siinä se on maailman tärkein asia) ja liiallinen siihen tukeutuminen on kaiken pahan alku ja juuri. Ei se totuus löydy sieltä monitoreista, vaan ammattitaitoisesta soitosta, joka on monessa suhteessa sama asia kuin se, että bändi soi keskenään balanssissa.
 
Sitten oma lukunsa on ne puupäät, jotka ei kirveelläkään halua tietää teknisistä detaljeista mitään koska "ei se oo rock´n roll", vaan senkin aikaa pelataan hedelmäpeliä tai korttia. Sitten ei laulua saada kuuluville, kun lauletaan mikki kurkussa ja räkä poskella.
 
Laulu ja alakerta, siinä asiat joiden kuntoonlaitolla voi saada ihmeitä aikaan, ja joista erottaa amatöörin ja ammattilaisen. Siihen vaaditaan riittävän isoja bassokamoja tai PA:sta riittävästi löylyä, riippuen olaanko backlinella liikenteessä vai isomman kaluston kanssa. Ja lisäksi pitää olla tarpeeksi kilometrejä takana, MITÄÄN oikotietä onneen ei ole (tässäkään) asiassa. Keikkailemaan oppii keikkailemalla, treenikämpällä oppii treenaamaan.

Eli onko keskustelijat sitä mieltä, että rock musiikille pitäisi olla kenties erilainen suositeltava ja tarkoituksenmukainen desibelimäärä kuin jollekin muulle musiikille?
 
Jos on näin, niin puoltavatko tätä käsitystä:
- tekniset seikat
- lääketieteelliset seikat
- kaupalliset seikat
- vai lähinnä asenteelliset seikat

musamies:
Eli onko keskustelijat sitä mieltä, että rock musiikille pitäisi olla kenties erilainen suositeltava ja tarkoituksenmukainen desibelimäärä kuin jollekin muulle musiikille?
 
Mitä tästä nyt on sivusta seurannut niin: eivät.