Bänditoiminta ›

Nojoo. Mutta oikeesti - riippuu keikasta...
 
No niin nimenomaan tarkoitinkin. Jos soitta tuollaisen yhden setin(tunnin)keikan niin voi minun mielestä kyllä sopivasti vaihella tyyliä välillä. Jos taas soittaa kokoillan keikkaa 4-6 settiä niin silloin olisi mielenkiintoista vetää kokonainen setti samaa kamaa j.ne. Tämä idea on tullut yleisön kautta minun tietoisuuteen. Yhdellä keikalla joitain aikoja sitten niin joku henkilö jäi diggaamaan siihen lavan reunalle silmät säteillen kun soitettiin liuta Procol Harum'in kappaleita. Toisella keikalla tässä vähän aikaa sitten toinen joka ilmeisesti diggas CCR'ää pyysi lisää sitä kun oltiin jo soitettu 4-5 peräkkäin. Minusta setti yhtä ja samaa tavaraa saattaisi toimia varsinkin ravintolassa.

Tämmöstä settiä reenataan tällähetkellä:
 
Hendrix: Freedom, In from the storm, Izabella, Spanish castle magic, Changes, Little wing
 
Stevie Wonder/SRV: Superstition
 
Ja jotain omia rävellyksiä, vähän tämmöstä tribuuttijuttua.

No niin nimenomaan tarkoitinkin.
 
OK. Ymmärrän yskän. Tuli vaan tarve puolustella, kun yllä manitsit että ... Juice Leskistä, Deep Purplea ja J.Karjalaista sekaisin ... ei ole hyvä idea (ja Coronan ohjelmistossa on kaikkia noita ...). Mutta niinkun sanottu - sillä bändillä on sekalaisia keikkoja, siksi on hyvä olla monenlaista ohjelmistoa.
 
Mutta kyllähän monet hyvät rock-coverbändit monesti valitsee yhden linjan tai tyylisuunnan, ja sitten rakentaa juttunsa sille pohjalle. Sellaista on sitten helpompi myydäkin ravintoloihin jne.
 
Tai sitten hyvä coverbändi pystyy tekemään monenlaisesta kamasta "omaansa". Jos miettii hetken tarkemmin vaikkapa Agentsin ohjelmistoa, niin aika laaja skaala on niissä alkuperäisteoksissa. Jotenkin siitä kaikesta vaan tulee Agents -musaa, eikä sekametelisoppaa.

Mun mielestä cover-pändillä ei tarvii olla erikseen mitään linjaa, ellei kyseessä ole sitten joku ac/dc-tribuutti-ilta Porvoon Bar Maryssä. Tiedän kokemuksesta että mitä monipuoisempaa tavaraa pändi soittaa, sitä taitavammiksi sen jäsenet kehittyvät soittajina. Sama kuin se että on erittäin suositeltavaa soittaa eri kokoonpanoissa juuri sen takia että oppii soitaessa ottamaan muut huomioon.
 
Siis eiköhän se ole ihan vaan pelkästään hyvä juttu jos pändi pystyy holdaamaan erilasia musatyylejä samassa setissä. Kun nimittäin tiedän pändejä jotka edustaa tiettyä tyyliä ja sitten päättävät vetää ylläricoverin, niin sehän kuullostaa just sitten siltä samalta kuin pändin muukin tuotanto. Monesti nimittäin käy niin että kun pändi treenaa vaan yhtä tyylisuuntaa, niin sitten erityylisetkin veivaukset meinaavat kuullostaa sitten aivan siltä samalta. Ei southern rock ole punkkia eikä Megadeth Santanaa saatana!
 
Kaikkia ei mun mielestä kuitenkaan kannata lähteä miellyttämään, vaan kannattaa valita sellanen laajahko sektori, joka osoittaa tiettyyn suuntaan, ei sellasta kapeeta yhden pändin juttua. Kapealla sektorilla kokonaisuus saattaa alkaa kuullostamaan huonolta jonkin pienen seikan kuten laulajan alkuperäiseen verrattuna hiukan erilaisen ääntämisen vuoksi. Laajempaan sektoriin nämä pikkujutut hukkuvat tai eivät ainakaan pilaa kokonaisvaikutelmaa niin helposti.