Bänditoiminta ›

Basisti tekee ne. Tai sit mä teen pari riffiä kitaralla ja basisti tekee loput.
Yleensä rumpali miettii omat komppinsa.
 
edit. pilkun viilausta

Lyriikat tulee ensin, sitten kaikki muu.
 
samoin, ensin teen tekstit, sitten sävellän raakaversion, sitten sovitetaan se bändin kanssa.
 
E: Joskus on tosin lähdetty jamittelemaan jotain riffiä tms. ja päädytty siihen, että biisillä ois valmiit pohjat. tällaisissa tilanteissa sanoittaminen on vain usein vaikeaa..

Itse en niin välitä lyriikoista, enkä paljoa niihin keskity biisiä kuunnellessani. Tietty jos sanoja teen, pyrin mahdollisimman hyvään. Itse miellän laulun vain instrumentiksi muiden joukossa, mutta jos pihalle tulee jotain hervotonta paskaa, se kyllä vähän pistää korvaan.
 
Biisiä tehdessäni ensin tulee joku riffintynkä ja sen jälkeen sekasikiöjärjestyksessä kaikki muu. Usein idea kuitenkin muhii jopa kuukausia.

Meillä voisi alkaa bändin kanssa lähitulevaisuudessa omia kappaleita vääntämään, vielä ei ole yhtään. Ongelmana se, että kun teen biisin kokonaan kitaralla, niin bassollekin vielä saa jotenkuten sovitettua, mutta rumpujen kanssa tulee ongelma.
 
Itse en osaa rumpuja käsitellä niin hyvin että keksisin niille jotain, ja rumpalin täytyy covereita soitettaessa kuunnella kappaletta aina niin saatanasti ennen kuin osaa soittaa. Niin että mistä ne muiden soittimien sovitukset saisi parhaiten, kun kappale on kitaralla muuten valmis?

Itse en osaa rumpuja käsitellä niin hyvin että keksisin niille jotain, ja rumpalin täytyy covereita soitettaessa kuunnella kappaletta aina niin saatanasti ennen kuin osaa soittaa. Niin että mistä ne muiden soittimien sovitukset saisi parhaiten, kun kappale on kitaralla muuten valmis?
 
En ole itse koskaan metriäkään rumpuja soittanut, mutta silti vastaan bändissäni aika pitkälti rumpukuvioiden säveltämisestä. Toki rumpali sitten hioo kehittelemäni kompit omiin käsiinsä sopiviksi ja lisäilee omia fillejään.
 
Itse asiassa hyvien rumpukomppien keksiminen tuntuu usein paljon helpommalta kuin hyvien kitarakuvioiden - vaikka kitaristi itse olenkin. Samoin basso- ja kosketinsovitukset syntyvät varsin luonnollisesti, vaikkei niidenkään soittaminen itseltä taivu.
 
Suosittelen, että kaivat vaan jonkun Guitar Pron tai vastaavan esiin, ja ryhdyt yrityksen ja erehdyksen kautta edeten kehittelemään. Kyllä siinä säveltämisessä ja sovittamisessa aikaa myöten kehittyy, kunhan aikansa säätää ja lyö päätä seinään.

Itse teen monella eri tapaa biisejä, helpoimmaksi tavaksi olen todennut tehdä rumpuraidan ensin.
 
Yleensä tosin vain teen kitarariffejä ja mietin samalla laulukuviot.

Meillä toimitaan niin, että biisin tekijä takoo biisin guitar prolle ja sitten lähettää muille. muut sanovat omat mielipiteensä biiseistä ja siitä, mitä pitäisi muuttaa. yhdessä hiotaan se kuntoon. sitten kaikki harjoittelevat sitä kotona vasta sitten otetaan se treeneissä soittoon.

Meillä toimitaan niin, että biisin tekijä takoo biisin guitar prolle ja sitten lähettää muille. muut sanovat omat mielipiteensä biiseistä ja siitä, mitä pitäisi muuttaa. yhdessä hiotaan se kuntoon. sitten kaikki harjoittelevat sitä kotona vasta sitten otetaan se treeneissä soittoon.
 
Tämä on oikeasti pirun kätevää. Ennen meilläkin oli tällei, mutta nyt lähinnä toisen kitaristin kanssa värkätään biisi yhdessä guitar prolle. Toki muidenkin mielipiteitä kuunnellaan.

Kuinka tarkkaan yleensä väännätte biisien kohdat ylös? No kitarariffin tietenkin pitää olla aika tarkkaan värkättyä. Mutta esim. rumpu tai synasovitukset. Onko teillä tarkkaan ylhäällä mitä ne soittaa ja niitä noudatetaan äärettömän tarkkaan vai kuinkas paljon on vapauksia? Entä esim. laulumelodialla?
Kuinkas paljon käytätte yleensä esim soinnutusten ja sovitusten tekoon teoreettista tietämystänne. Musta meinaan tuntuu, että mä oon vähän kahlittu teoria"sääntöihin" ja niitä on aika vaikea rikkoa ilman että soinnutus kuulostaa tyhmältä. Teoriatietämyksestä on kyllä hyvin paljon hyötyäkin kun tietää miten nuo soinnut yleensä "käyttäytyy", samoin melodiat ja stemmat..
 
Meidän bändillä on aika vapaata meininkiä! Jos jonkun soittajan kehittämä "sovitus" ei jonkun mielestä toimi, siitä useimmiten sanotaan ääneen ja mahdollisesti korjataan asia. Paljoakaan meillä ei ole sovituksista ylhäällä.
 
Ehkä sovituksia noudatetaankin enemmän jossain klasaribändeissä tai tanssimusabändeissä.
 
Meidän biisien tekoon on ollut monia eri menetelmiä.
Useimmiten on joku riffi bassolle tai kitaralle ja siihen tehään sovitus ja katotaan pöytälaatikosta sopivat lyriikat ja jos ei oo niin joku tekee ne.
Tai sitten on jonkun tekemät lyriikat joiden päälle yleensä kitaristi vääntää riffit.
Tai sitten on joku biisi-idea johon joku vääntää sanat ja jotaan ideaa ja siitä se lähtee..
 
Ite oon viimisen vuoden aikana kunnostautunu lyriikoiden värkkäämisessä. Siihen tulee yleensä tehtyä jonkinlainen sointukulku ja sitten kitaristi värkkää siihen riffit jonka pohjalta homma lähtee kehittymään.

..., ja rumpalin täytyy covereita soitettaessa kuunnella kappaletta aina niin saatanasti ennen kuin osaa soittaa.
 
Tuo on hyvän rumpalin merkki.
Anna rumpalin kuunnella tarpeeksi ja esittää oma tarjouksensa.
Jos jokin mättää, niin esitä vaikka joltain levyltä mallia ja pyydä toinen tarjous.

Tärkeintä mulle on varmaankin se, että saa rakennettua sellaisen kokonaisuuden joka ilmaisee jotain tiettyä tunnetilaa. Kaikki pitää olla tasapainossa, tai sitten kontrastin pitää olla aivan järjetön. En mää tiiä. Miks kyselette näin vaikeita?
 
Kait se lähtee jostain onnettomasta riffistä tai sointukulusta. Siihen sitten vaan laulellaan jotain päälle ja lämätään lyriikat. Ja katsokaa, meillä on kappale! :)

Kait se lähtee jostain onnettomasta... ..vaan laulellaan jotain päälle ja lämätään lyriikat. Ja katsokaa, meillä on kappale! :)
 
Voi voi. Pytyllä istuminen tuottaa sentään ruskeita möykkyjä. Tuosta ei tule edes niitä?

Voi voi. Pytyllä istuminen tuottaa sentään ruskeita möykkyjä. Tuosta ei tule edes niitä?
 
En oo nyt ihan varma, että kumpi meistä ei tajua sarkasmia...

Voi voi. Pytyllä istuminen tuottaa sentään ruskeita möykkyjä. Tuosta ei tule edes niitä?
 
Punk biisit syntyy sillee.

Meillä toimitaan niin, että biisin tekijä takoo biisin guitar prolle ja sitten lähettää muille. muut sanovat omat mielipiteensä biiseistä ja siitä, mitä pitäisi muuttaa. yhdessä hiotaan se kuntoon. sitten kaikki harjoittelevat sitä kotona vasta sitten otetaan se treeneissä soittoon.
 
Meillä on vähän samanlailla ku koko kitaransoittoharrastus oikeestaan lähti alulle siitä ku eka tein biisejä guitar prolla osaamatta kuitenkaa soittaa kitaraa ni sitte päätin opetella soittamaan sitä.
 
Nykyään teen aina biisit melkein valmiiksi itsekseni ja lähettelen versioita toiselle kitaristille, joka ehdottaa muutoksia ja äänitän sitten valmiista biisistä demuversion kotona ja tuon sen bändikämpälle rumpalin kuultavaksi.

En oo nyt ihan varma, että kumpi meistä ei tajua sarkasmia...
 
Jos kerrot, mitä sarkasmi tarkoittaa, niin voinemme jatkaa neuvottelua?

Jos kerrot, mitä sarkasmi tarkoittaa, niin voinemme jatkaa neuvottelua?
 
Se on sitä, kun on ottavinaan toisen vakavinaan vaikkei otakaan. Tai on itse vakavana, kun ei olekaan.

Meillä on vähän samanlailla ku koko kitaransoittoharrastus oikeestaan lähti alulle siitä ku eka tein biisejä guitar prolla osaamatta kuitenkaa soittaa kitaraa ni sitte päätin opetella soittamaan sitä.
 
Nykyään teen aina biisit melkein valmiiksi itsekseni ja lähettelen versioita toiselle kitaristille, joka ehdottaa muutoksia ja äänitän sitten valmiista biisistä demuversion kotona ja tuon sen bändikämpälle rumpalin kuultavaksi.
 
Pro Guitar Pro! Hiton hyvä ja koukuttava apuväline biisien tekemisessä ja opettelussa. Huonoina puolina näkisin sen, että joskus innostuu vähän liikaakin sovitusten kanssa tai tekee turhan "optimistisia" riffejä/vaihdoksia. Kahden kitaran juttuja miettimisessä ehdoton, ainakin itselle. Ohjelma saattaa aloittelijalle tuntua aluksi Vmäiseltä, mutta kyllä siihen logiikkaan pääsee sisään kunhan jaksaa räplätä.

Guitar Pro ja muut vastaavat hässäkät ovat varmasti hyvä apu biisien tekemiseen, mutta sen tekijän pitäisi olla perillä kitaran ja muiden soittimien ominaisuuksista. Tietyt soinnut tietyllä vireellä ei kuulosta miltään Meshuggah-meiningiltä, vaikka säveltäjä niin kaiken midiseinän takaa haluaisikin. Treeneissä sitten tulee ongelmia, kun kitaristin soundi jollain C-soinnulla E-vireestä, ei olekaan se jyräsoundi, jota kappaleen tekijä on ajatellut.

Usein mulla tulee joku biisi mieleen sit rupeen plagioimaan sitä.
Paska tunnustaa mut tänään tein biisin joka perustuu aikapitkälle Lovexin "Guardian angel piisiin. Kuulostaa hitiltä,,heh,heh. Sanomattakin on selvää et sanat tulee aina "pakolla" viimisenä kun muuten veisu on valmis. /aina kun ei ole tietoa lauletaanko suomeksi va Lontooksi)