Bänditoiminta ›

Basistin ei välttämättä tarvitse osata soittaa, koska perustekniikasta pääsee nopeasti jyvälle. Basistiksi pitää valita joku, joka ymmärtää musiikkia ja sen koostumusta.
 
Näinhän se on, itse kun bassottelun aloitin en tiennyt bassosta mitään, mutta taustalla oli 4 vuotta orkesterisoittoa kera viulun ja vuosi akustisen kitaran rämpyttelyä.

Bassoduo. Simple as...
 
varmaan simple ass...

Bassoduo. Simple as...
 
varmaan simple ass...
 
Mä aloitin bändillä jossa oli rummut, kontrabasso ja bassokitara!!!

Katot pari rumaa kaverias ja sanot niille et "ALETAAN SOITAA ROKKIII". Sit valitsette soittimet.Sit meet esiintymään koulun joulu juhlaan(ei väliä osaako kukaan soittaa). Näin mä tein ja hyvin toimi.

Tähän mennessä toimivin keino on ollut seuraavanlainen:
 
1# Ystävysty ihmisen kanssa, joka haluaa aivan välttämättä soittaa bändissä (aivan kuten sinäkin).
 
2# Ala kysellä kaikilta mahdollisilta tutuilta ja puolitutuilta, kiinnostaisiko soittaa bändissä. Soittotaito on toki plussaa ja soittimen omistaminenkin, mutta innostus on tärkeintä.
 
3# Ala kysellä sukulaisilta ja tuttavantuttavilta lainasoittimia.
 
Myös seuraavanlainen tapa on toiminut:
 
1# Ilmoittaudu koulun bändisoittokurssille ja yllytä muut soittajat perustamaan bändiä sekä yllytä vielä mieluiten opettaja etsimään treenipaikkaa.
 
2# Yritä pitää porukka epätoivoisesti kasassa senkin jälkeen, kun ne tajuavat, ettei niitä oikeasti edes kiinnosta soittaa bändissä tai että niillä on ihan liian monta bändiä jo muutenkin.
 
No jaa. Bändin perustaminen on mysteeri, jota en ole vielä vuosien kovasta yrityksestä huolimatta saanut ratkaistua. Tuntuu, että muusikot on jaettu kahteen osaan - toiset ovat ne jotka kyllä osaavat soittaa jotain vähäsen tai vähän enemmän, mutta joilla on vaikka mitä muitakin harrastuksia ja joita ei oikeastaan edes kiinnosta soittaa bändissä ja toinen puoli on sitten ne, jotka ovat soittaneet musiikkiopistossa semmoiset kymmenen vuotta ja jotka ovat musiikkihistoriansa aikana keränneet jo niin paljon bändejä ja kokemusta, ettei niiden kanssa enää voi soittaa.
 
Pahus.

Voitteko ystävälliset ihmiset kertoa miten tehdään bändi?
 
Sanopa se. Meillä yhdestä porukasta on lähtenyt vuoden sisällä neljä tyyppiä vetämään ja yhdellä tällä hetkellä harkinnassa.

Sanopa se. Meillä yhdestä porukasta on lähtenyt vuoden sisällä neljä tyyppiä vetämään ja yhdellä tällä hetkellä harkinnassa.
 
Eli potentiaaliset viis tyyppiä olis vapaana ketjun aloittajalle?
 
(aika huono vitsi oikeestaan)
 
*häpeän*

Mää perustin ensimmäisen oikean bändin silläviisiin että hankin ekana treenikämpän. Sitten etsin soittajat ja sit opeteltiin soittamaan. Ekoille keikoille vuokrattiin kamat ja ostettiin pikkuhiljaa omia.
 
Nelisen vuotta tehtiin keikkaa ja homma toimi. No ei ihan täydellisesti, "hajottiin" sitten musiikillisiin erimielisyyksiin. Täydellisessä maailmassa me oltais nyt maailmankiertueella, mutta ei se mitään. Antoisaa aikaa, joskaan aina ei aivan ruusuista. Siitä vaan tekemään, Just do it, niinku joku ylikansallinen ökyfirma on osuvasti todennut.

Tääl on annettu jo tarpeeks neuvoja mihin tahansa, mut sanonpa vielä että ahdistelee vaan musiikillisesti lahjakkaita ihmisiä tarpeeks.
 
Öitä.
 
Ainii, meijänkään basisti ei osaa soittaa mut pirun hyvin se silti jammaa.

Voitteko ystävälliset ihmiset kertoa miten tehdään bändi?
 
Bändin perustaminen = järkevin tapa tehdä bändi. Eli kasataan jengi kokoon ja aletaan skulaa hjyvä skitta!

Näin teet Def Leppardin:
 
- Kilometrin pätkä lurexia tai spandexia
- Jätesäkillinen rasselia
- 5 torsoa
- 5 päätä
- 10 jalkaa
- 9 kättä

me katottiin joskus siinä 7-8 vuotiaina metallican videoita ja jokainen valitsi siisteimmän soittimen omastamielestään. siinä pari vuotta harjoiteltiin pahvirummuil, kitaralla ja kanteleella(!!!). kantele oli lähimmäs bassoa mitä meillä oli. ja välil kun ei omia biisejä syntynyt aina niin panteraa kassudekkiin ja oltiin soittavinaan mukana,vaikka todellisuudessa kaikki vain rämisteli. Jokaisella oli kuitenkin vitun lystiä. siitä muutama vuosi eteenpäin, niin saatiin kaikki oikeat soittimet (vanhemmat oli tuttuja keskenään) ja sillä tiellä ollaan. kyllä se lähtee halusta ja innosta, kun ei ole ikinä käynyt touhun lopettaminen mielessäkään.

Viime viikkoina/päivinä alkanu herään ajatus jos kysys pääsyä yhteen bändiin. Nolottaa ja ujostuttaa vaan ku erosin kyseisestä bändistä aikoinaan vajaa vuos sitte. Mut nyt heränny halut liittyy uudestaan. Saa nähä. Ne ettis uutta kitaristii, mut ei oo vielä löytyny ja mä voisin liittyy jos jos.

Viime viikkoina/päivinä alkanu herään ajatus jos kysys pääsyä yhteen bändiin. Nolottaa ja ujostuttaa vaan ku erosin kyseisestä bändistä aikoinaan vajaa vuos sitte. Mut nyt heränny halut liittyy uudestaan. Saa nähä. Ne ettis uutta kitaristii, mut ei oo vielä löytyny ja mä voisin liittyy jos jos.
 
Jos bändistä on kerran eronnut niin että on päästetty lähtemään, se on yleensä kyllä sitten lopullista. En ainakaan itse uskaltaisi ottaa kerran lähtenyttä soittajaa takaisin bändiin, koska riski siitä että se lähtisi taas kävelemään, ja pahimmassa mahdollisessa tilanteessa, olisi ilmeinen.
 
Olipa kuinka hyvä kaveri tahansa.
 
Lähtemällä bändistä olet osoittanut ettet pohjimmiltasi koe kuuluvasi ryhmään, eikä asiaa voi muuttaa. Enintään voit soitella kavereiden kanssa "kunnes kitaristi löytyy" ja sillä tavalla ehkä voittaa luottamuksen takaisin.

Haluisin kyllä soittaa bändissä mut en tunne oikee ketää kuka myös haluais/osais soittaa

Viime viikkoina/päivinä alkanu herään ajatus jos kysys pääsyä yhteen bändiin. Nolottaa ja ujostuttaa vaan ku erosin kyseisestä bändistä aikoinaan vajaa vuos sitte. Mut nyt heränny halut liittyy uudestaan. Saa nähä. Ne ettis uutta kitaristii, mut ei oo vielä löytyny ja mä voisin liittyy jos jos.
 
Mä oon kerran eronnut "ystävällismielisesti" bändistä muitten kiireitteni takia ja kun pyysivät takaisin, katsoin aikataulussani olevan aikaa ja liityin uudelleen.
 
Musta opetus on, että jos ei oikeesti vituta, ei kannata polttaa siltoja takanaan, ei sitä koskaan tiedä, mitä eteen tulee.

Mä oon kerran eronnut "ystävällismielisesti" bändistä muitten kiireitteni takia ja kun pyysivät takaisin, katsoin aikataulussani olevan aikaa ja liityin uudelleen.
 
Musta opetus on, että jos ei oikeesti vituta, ei kannata polttaa siltoja takanaan, ei sitä koskaan tiedä, mitä eteen tulee.
 
No oon niitte kans ihan jees väleis et ei siin ongelmaa. Mut kyl mie taidan tuon ajatuksen jättää taakseni. Se oli hetken mielijohdetta

vitsi kun meidän luokalla on 3 rumpalia yks kitaristi joka soittaa vaan klassista skitaa. Ite osaan soittaa bassoa jotenkuten rumpuja ja kitaraa... Oon kyselly niiltä toisilta rumpaleilta että meniskö joku soittamaan vaikka bassoa mutta kun haluavat vaan rumpuja... Mikä neuvoksi? Ite siis soitan parhaiten omasta mielestä rumpuja

vitsi kun meidän luokalla on 3 rumpalia yks kitaristi joka soittaa vaan klassista skitaa. Ite osaan soittaa bassoa jotenkuten rumpuja ja kitaraa... Oon kyselly niiltä toisilta rumpaleilta että meniskö joku soittamaan vaikka bassoa mutta kun haluavat vaan rumpuja... Mikä neuvoksi? Ite siis soitan parhaiten omasta mielestä rumpuja
 
Ko oiski tommone tilanne, täällä ei löydy muuta kuin kitaristeja jotka haluavat vääntää epämusiikkia (hymiö(?)) Lyöt vaan jollekkin basson kouraan ja sanot et soita. Siit se lähtee, nii kävi ainaskin minulle. Paitti et ite sen beissin nappasin ku enpäs muuta keksinyt.