Bänditoiminta ›

Meillä laulaja tekee sanat ja laulumelodiat aina vasta valmiiden biisien päälle. Hyvin toimii. Tämä on aika yleistä metallimusiikissa, vaikka joku näköjään hämmästelikin tapaa.
 
Ehkä tämän takia jotkut aloittelevat metallibändit kuulostavatkin niin tylsiltä 4/4 renkutukselta, kun sitä yhteistä juttua ei vielä ole löydetty.

Meillä on vähä huteralla pohjalla tääki asia :D. Mää säveltelen yleensä biisit ja sitte toinen kitaristi tekee siihen lisäyksiä ja se on ollu ihan hyvä juttu, eikä siitä oo muodostunu ongelmaa. Sitten on tää meidän basisti joka värkkäilee kans biisejä, mutta ne hänen biisit menee aivan hakoteille siitä tyylistä mitä me yritetään toteuttaa. Basistin biisit on poikkeuksetta tommosta Kotiteollisuus kamaa ja ollaan alusta asti sovittu ja bändin perus prinsiippi (voi helevata mikä sana) ollu vetää perus hardrockkia, eikä rankempaa. Saa nähä mite tää ongelma ratkeaa jos ratkeaa. Viime aikoina muutenki vitutus prosentti nousta lähinnä basistin takii jonka ei alusta alkaenkaan pitäny kuulua bändiin, mut osti soittimen ja tunki ittensä mukaan

Ehkä tämän takia jotkut aloittelevat metallibändit kuulostavatkin niin tylsiltä 4/4 renkutukselta, kun sitä yhteistä juttua ei vielä ole löydetty.
 
Täh? Nyt taidat olla ihan pihalla. Se on kuule ihan normaali biisintekotapa metallimusiikissa, eikä liity siihen millään lailla, onko bändi aloitteleva vaiko kokenut. Ja mitä sitten jos biisit menee 4/4 tahdissa? Ei kaikkien tarvii jatsia vääntää.

Kaikkia näitä vastauksia en jaksanut lukea, mutta kerrompa silti hieman omaa tarinaani. Eli ennen oli aina bändeissä selvä asia että sävellä biisit, tee sanat ja sitten se vedetään niin... joskus oli joitain toisen jäsenen tekemiä juttuja mukana ja ihan ok juttu se oli joskus...
Nyt kun olen hieman kasvanut ihmisenä, muusikkona ja ennen kaikkea "säveltäjänä" niin sen kyllä tiedostan että ei se enää mene niin että teen biisit himassa ja sitten ne treenataan niin. Enkä haluakkaan sitä niin tehdä, mutta se on tässä se "ongelma" kun uuden bändin kanssa ollaan omia biisejä saatu tehtyä niin se kokonaisuus särkyy ehdottoman paljon kun itse olen hieman blues voittoisen biisin tehnyt, basisiti teki komean bassoriffin jonka päälle pitäisi soittaa jotain ihme "happosoundia" rumpalilla on oma biisi jonka haluaa tuoda esille ja se on soundien puolesta sellainen kynnys minulle.. Eli vaikka nämä kaikki biisit olivat hyviä niin levy kuulostaa tulevaisuudessa kuitenkin joltakin eri artistien kokoelmalevyltä...
Miksi kaikki haluaa yeensä puuttua minun soundeihini?
Ajatus tässä on se että jokainen keskittyisi enemmän siihen omaan soittimeen, eli itse en voi sietää sitä että joku muu tekee riffit minulle tai sanoo että soita näin ja tämä meenee näin. Minä olen kitaristi, basisiti on basisti, rumpali on rumpali... miksei jokainen pysy oman soittimen takana ja kehitä niihin biiseihin sillä omalla soittimella niitä juttuja joka tekee sitten sen biisin?Tottakai voi ehdotella että voisko tossa olla joku tällanen juttu tai jotain?
Yksin en siis halua tehdä biisejä vaan haluaisin että se menee jotenkin niin että teen riffin josta lähdetään treeneissä kehittämään biisiä taikka treeneissä jammaillessa tulee joku hyvä riffi josta lähdetään tekemään sitä biisiä... helppoa.
Samalla myös se linja pysyy edes pikkuisen ruodussa ettei kokonaisuus hajoa.

Täh? Nyt taidat olla ihan pihalla. Se on kuule ihan normaali biisintekotapa metallimusiikissa, eikä liity siihen millään lailla, onko bändi aloitteleva vaiko kokenut. Ja mitä sitten jos biisit menee 4/4 tahdissa? Ei kaikkien tarvii jatsia vääntää.
 
Ei se ole mikään normi metallimusiikissa. Olenpa tehnyt tätä musaa jo niin luvattoman kauan, että uskallan sanoa. Tuli vaan mieleen kun tsekkaileepi näitä juuri perustettuja kellariteinibändejä, että muutaman vitossoinnun keskitempoista tassutustahan se on, johon sitten liimataan vokaalit päälle. Itsekin tuli aloitettua niin :)
 
Ei sen tartte olla jatsia, mutta kun sävelletään, niin laulun ja taustan tulisi tukea toisiaan; eloa, varmuutta ja rikkautta saapi, oli 4/4 tai ei.

Ehkä tämän takia jotkut aloittelevat metallibändit kuulostavatkin niin tylsiltä 4/4 renkutukselta, kun sitä yhteistä juttua ei vielä ole löydetty.
 
Jokainen bändi tehköön niin kuin haluaa, mutta vähän ihmeelliseltä tuntuu tuo kommentti että biisin tylsältä kuulostaminen johtuu sen tekotavasta..

Ihan vaan esimerkkinä:
Eikös Metallica ainakin dokumentääri "Some kind of monster":in perusteella vääntänyt St. Angerin biisit tuollaisella "onpas hyvä riffi, menepä James laulamaan siihen päälle noita lyriikoita"- periaatteella?
Vaikea sanoa miten herrat ovat muut laulunsa tehneet, mutta en ainakaan huomannut tuossa tavassa mitään vikaa.

Ei se ole mikään normi metallimusiikissa. Olenpa tehnyt tätä musaa jo niin kauan, että uskallan sanoa. Tuli vaan mieleen kun tsekkaileepi näitä juuri perustettuja kellariteinibändejä, että muutaman vitossoinnun keskitempoista tassutustahan se on, johon sitten liimataan vokaalit päälle. Itsekin tuli aloitettua niin :)
 
Ei sen tartte olla jatsia, mutta kun sävelletään, niin laulun ja taustan tulisi tukea toisiaan; eloa, varmuutta ja rikkautta saapi, oli 4/4 tai ei.
 
Olenpa itsekin tehnyt tätä musaa niin kauan, että uskallan sanoa että puhut edelleenkin puuta heinää. Taitava laulaja kyllä sovittaa vokaalit sujuvasti biisin päälle, niin että ne tukevat biisiä ja kaikki toimii moitteetta. Etukäteen tietenkin voi miettiä ja informoida laulajaa että mikä on kertsi, mikä säkeistö ja minkä riffin päälle ei tule lauluja jne. Joskus joutuu pikkasen ehkä korjaamaan ja kokeilemaan eri tavalla joitain kohtia, mutta sehän on sitä sovittamista.
 
Vaikka ei sinun bändissäsi toimita näin, niin älä tule selittämään aloittelevien bändien päälle liimatuista vokaaleista yhtään mitään!

Vaikka ei sinun bändissäsi toimita näin, niin älä tule selittämään aloittelevien bändien päälle liimatuista vokaaleista yhtään mitään!
 
No, minä olen oikeassa! kuulkaa kaikki! Älä tuu miulle selittämään nuorukainen! Ne onnistuu ne sävellykset, mutta parempia tulee kun sävelletään kumpaakin ajatellen. Mie tuun selitämään kauheasti päälle liimatuista vokaaleista. :) :(

Onko ihmiset täällä kokenut tilannetta, että on itse säveltäjänä ja sanoittajana ja sitten joku toinen bändin jäsen alkaa väsäämään omia biisejä bändille.
.....
.
 
onhan se ihan helkutia, että jätkät ei tiedä paikkaansa bändissä - kitaristi on se liideri ja muut vaikka toimii kynnysmattoina, että bändinjohtajan visio toteutuu
 
soitin aikanaan bändissä, jonka kitaristi soitti muita ylempänä korokkeella kaikki valot suunnattuna häneen. Siinä oli järjesteys kohdallaan eikä asioista yritettykään päättää missään kansankokouksissa kuten punakaartissa.

soitin aikanaan bändissä, jonka kitaristi soitti muita ylempänä korokkeella kaikki valot suunnattuna häneen. Siinä oli järjesteys kohdallaan eikä asioista yritettykään päättää missään kansankokouksissa kuten punakaartissa.
 
Hoho. Eräs suomalaisen levy-yhtiön edustaja oli paikalla kun Malmsteenin Ynkkää Suomessa jollakin keikalla tuli minivan hakemaan hotellilta keikkapaikalle (tahi toistepäin, en ny muista) bändinsä kera. Ynkkä örähti siinä jotain ja suomalaiskaveri ihmetteli kun muulla bändillä naamat venähtivät. Syy selvisi sitten kun Ynkvie könysi vaniin yksikseen ja muu bändi sai hoitaa itse itsensä keikkapaikalle/hotlaan.
 
Yleisesti vaan vinkiksi että vaikka itsestä ne omat tekeleet tuntuu huimasti paremmilta kuin muiden bändin jäsenten, muut eivät välttämättä jaa tätä mielipidettä. Että ota harkintaan myös se mahdollisuus että et olekaan se seuraava villevalo ja se bändiharrastelu on antoisampaa jos tosiaan muutkin saa toteuttaa itseään.

Olenpa itsekin tehnyt tätä musaa niin kauan, että uskallan sanoa että puhut edelleenkin puuta heinää. Taitava laulaja kyllä sovittaa vokaalit sujuvasti biisin päälle, niin että ne tukevat biisiä ja kaikki toimii moitteetta. Etukäteen tietenkin voi miettiä ja informoida laulajaa että mikä on kertsi, mikä säkeistö ja minkä riffin päälle ei tule lauluja jne. Joskus joutuu pikkasen ehkä korjaamaan ja kokeilemaan eri tavalla joitain kohtia, mutta sehän on sitä sovittamista.
 
-Menee ehkä asian vierestä, mutta se laulun teko siihen päälle on nimenomaan säveltämistä, ne pohjalla olevat kitarat on sovitus.
 
Joskus on törmännyt 'säveltäjiin' jotka vääntävät riffejä ja sointuja peräjälkeen, ja siihen pitäisi laulajana tehdä laulumelodia päälle. Mikäs siinä, mutta silloin minä olen biisin säveltänyt (tosin olen joutunut tekemään sen aika tiukoin reunaehdoin josta on saattanut johtua ettei siitä ole kovin kummoista tullut). Joskus sointukulku tai riffi toki itsessään houkuttelee esiin hienon laulumelodian, silloin on tuo kitara-arrinkin teko säveltämistä.

-Menee ehkä asian vierestä, mutta se laulun teko siihen päälle on nimenomaan säveltämistä, ne pohjalla olevat kitarat on sovitus.
 
Joskus on törmännyt 'säveltäjiin' jotka vääntävät riffejä ja sointuja peräjälkeen, ja siihen pitäisi laulajana tehdä laulumelodia päälle. Mikäs siinä, mutta silloin minä olen biisin säveltänyt (tosin olen joutunut tekemään sen aika tiukoin reunaehdoin josta on saattanut johtua ettei siitä ole kovin kummoista tullut). Joskus sointukulku tai riffi toki itsessään houkuttelee esiin hienon laulumelodian, silloin on tuo kitara-arrinkin teko säveltämistä.
 
No voi helevatan teoriakouluhifistelijä. Jeesus.

Mulle tulee vähän outo olo ku näitä lueskelen. :) Mun bändissä mä teen biisit ja kukaan ei yleensä haluu muuttaa niitä,ne joko tyrmää sen ja sanoo et "toi ei oo hyvä" ja oottaa et mä teen uutta kamaa, tai sit ne vaan sanoo et tää on hyvä,harjotellaan tää.

Jos puhutaan otsikon aiheesta, eli kaksi säveltäjää bändissä, niin meillä ainakin on toiminut.
Aluksi oli ehkä niin, että laulaja/kitaristi teki rauhallisempia kappaleita kuin minä. Itse kitaristina tein rankempia biisejä. Sittemmin asetelma on mennyt mullin mallin, eli kumpikin suoltaa sellaista materiaalia, mitä millonkin syntyy.
 
Parasta bändisoitossa on mielestäni se, kun jotain biisiä aletaan sovittamaan koko orkesterin voimin treenikämpällä.

Väärä tyyli ei ole koskaan saanut olla syy jättää biisi kirjoittamatta. Sen sijaan se on mainio syy lykätä sen soittaminen toisiin projekteihin
 
Erittäin true. Me nykyään tehään kaikki paskakin jonkunlaiseksi biisiksi. Tai yritetään tehdä. Siitä saadaan sitten myöhemmin napsittua ideoita parempiin biiseihin. Tai sitten jos biisi on meille aivan jotain sellasta mitä ei normaalisti tehdä, niin se yritetään taivuttaa meidän jutuksi. Jos ei toimi niin otetaan hyvät ideat siitä ja tehdään niistä uusi biisi. Tai jätetään se lojumaan ja jos joskus saadaan toimimaan niin hyvä homma.
 
Meillä on bändissä myös kaksi säveltäjää. Meillä homma toimii hyvin. Mulla saattaa tulla joku idea mutta ei jatkoa sille. Heitän idean kaverille ja se tekee siihen lopun. Ja toisinpäin myös. Tai sitten tarkoituksella mennään johonkin ja ruvetaan tekemään uusia biisejä.
Me tykätään jammailla paljon, ja silleen saadaan hemmetisti biisejä ja ideoita. Siinä sitten saattaa jollekin tulla jostain ideasta aivan kuningasidea ja sitä ruvetaan työstämään.
 
Jos käy niin, että mulla on joku tietty visio jostain biisistä, mut sitten se ymmärrettävästi muuttuu johonkin suuntaan kun sitä soittaa bändin kanssa. Ja hyvä niin, koska sillon se on lähempänä meidän bändin juttua. Sillon siinä on jotain meistä kaikista, eikä vaan mua. Vaikkakin se välillä tuntuu siltä että meni hyvä visio persiilleen. Viikko siitä etiäpäin ja tuntuu siltä jotta hitto, olipas oma visio sittenkin skeidaa verrattuna siihen mitä siitä lopulta tuli.
Kuitenkin meillä huomaa aika hyvin kumpi meistä on pääasiassa tehnyt biisin, tai kumman ideasta se on lähtenyt. Meillä on aika eri tyyli tehdä asioita ja toteuttaa joku. Mut kun yhdistetään ne voimat mitä meillä on niin lopputulos on toimivaa kamaa joka kuulostaa meiltä, Loafersilta.
 
Jaa, jos tuosta joku jotain selkoa saa niin hyvä. Mä en tiedä saanko siitä itsekään selkoa. Taidan painua nukkumaan.

Divinerille (nykyinen poppoo, kaksi jäsentä) olen kirjoittanut sanat, komppikitaran, kitarasoolot ja basso on tehty melko lähelle valmista. Rummut ovat asia joita en hallitse joten annan toisen jäsenen (rumpali) tehdä ne. Ehkä voisin tehdä muiden kanssa biisejä, mutta ei näytä olevan muita halukkaita bändiin. Tai onhan niitä, mutta yksikään ei ole ollut sellainen meidän tyyppi. Yksi oli just semmonen kasari rokkari ja toinen makuuhuonealexxxilaiho.

Oma fantasiani on, että teen biisit ja sovitukset ja valitsen bändiin soittajat. Tietenkin tämä toimii, jos soittajille pystyisi maksamaan ja he soittavat, mitä käsketään. Käytännössä se ei toimi, soittajat kootaan kaveripohjalta ja heillekin täytyisi antaa mahdollisuus itsensä ilmaisuun.

Oma fantasiani on, että teen biisit ja sovitukset ja valitsen bändiin soittajat. Tietenkin tämä toimii, jos soittajille pystyisi maksamaan ja he soittavat, mitä käsketään. Käytännössä se ei toimi, soittajat kootaan kaveripohjalta ja heillekin täytyisi antaa mahdollisuus itsensä ilmaisuun.
 
Pomottaminen toimii kaveripohjaltakin kerätyssä bändissä jos teet pomona sille pomolle kuuluvat ikävätkin hommat. Eli hommaat bändille keikkoja (mielellään sellaisia joista saa palkkaa edes vähän) ja järkkäilet demoja ynnä muuta mukavaa. Kyllä ainakin minä soittaisin tuollaisessa ihan tyytyväisenä juuri niinkuin käsketään. :)

Sinuna tekisin näin, että alkaisin kasaamaan hiljalleen toista bändiä, jossa tekisin itse biisit. Sitten katsoisin, kehittyykö siitä mitään. Jos olisin tyytyväinen siihen uuteen kokoonpanoon, ilmoittaisin eroavani vanhasta, mikäli ei vieläkään maistuisi.