Bänditoiminta ›

Empä kyllä osaa kuvitella, että keikalla tapahtuisi mitään NOLOA. Housut repeää persiin kohalta, kitarat epävireessä, soundi ei kuulu, soitaa väärin, what ever.. Noihin kaikkiin ja muihinkin mainitsemattomiin esimerrkeihin pitää asennoitua oikein.
 
Itselle ei ole mitään noloa sattunu. Huvittava juttu oli, kun basistin kanssa kummatkin juostiin toisiamme päin ja kellahdettiin kumoon(oli iso lava, pääs irrottelee).
 
Joskus Factoryn omistaja oli heittämässä mua ulos paikasta, vaikka soitin illan toisessa "headline"bändissä.
 
Ja kyllä vitutti, kun oli kerran sormet jäässä keikalla. Se oli sitä aikaa, ku ei tajunnu lämmitellä puolta tuntia ennen vetoa.

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu... Useimmiten pikkukämmit menee meiningin piikkiin, teknisille ongelmille nyt vaan ei voi mitään. Kun panokset ja ammattitaito kasvaa, oppii tilanteisiin suhtautumaan rennommin - ja toisaalta varautumaan siihen, että mitä tahansa voi sattua. Vaikka myönnän kyllä itsekin tuntevani jonkunlaista myötähäpeää, kun jo valmiiksi huonosti soittavan aloittelijabändin jäsenet mokailevat, kuka mitenkin.
 
Eipä siinä, kyllähän itsellekin on näitä noloja sattunut:
 
Oltiin erään, vankkaa humanistien suosiota nauttivan, orkesterin kanssa keikalla jonakin vapun aattona Helsingin Vanhalla. Tupa täynnä, meininki korkealla. Kuinka ollakaan, kesken vedon kitaristi-laulajan instrumentti hiljenee tyystin. Monitorimiksaaja ei ollut mikään kitarakamojen erikoistuntija, mutta tietysti ryntää lavalle tarkistamaan soittoniekan kanssa johtoja ja kytkentöjä. Molempiin kahdesta kitaravahvistimesta tulee virta, ja kuuluu napse kun piuhasta kokeilee suoraan. Mutta kun järjestelmän kytkee, ei mitään tule ulos. Johtojen, kitaran tai minkään vaihto ei auta.
 
Meikäläinen pitkän arpomisen jälkeen rynnii etupään tiskiltä lavalle, ja alkaa (hieman kiukkuiseenkin sävyyn) kyselemään mikä kamoja vaivaa. Ja hoitamaana koko testirupeamaa uudelleen alusta. Kokonaisuutena keikka on poikki yli kymmenen minuuttia. Kosketinsoittaja ja rumpali lähtevät soittelemaan rauhallista hissimusiikkia kamaselvityksen ajaksi, mutta muutaman tovin kuluttua laulaja hermostuksissaan komentaa poikia olemaan "**ttu hiljaa!".
 
Salissa oli vain ehkä 700-800 ihmistä tuijottamassa kun kolme hahmoa kyykistelee kitarakamojen kanssa ja koittaa saada ääntä aikaiseksi. Eikä se sinänsä nolottanut, pakkohan se homma on saada kuntoon.
 
Siinä vaiheessa nolotti, kun vika löytyi. Tiesittekö, että Danelectron pedaalista ei kuulu enää mitään, kun patteri on lopussa eikä muuntajan piuha ole kiinni?
 
Keikka kyllä siitä jatkui ja yleisö oli hyvin tyytyväinen. Eikä pienen tovin jälkeen kukaan takahuoneessakaan muistanut pahalla.
 
Toisaalta, saman bändin sama laulaja, eri keikalla, keskeytti huonosti lähteneen intron huutaen laulumikkiinsä hymyillen "haistakaa **ttu koko bändi!"... Ja siitä sitten orkesteri nauraen aloittaa biisin alusta. Suorassa radiolähetyksessä, loppuunmyydyllä Tavastialla. Eikä sekään niin noloa ollut, toivottavasti kukaan ei vaan ymmärtänyt väärin... :)

No tää juttu ei mitenkään erikoisen nolo ole, mutta kerron kuitenkin..
 
Tiedättehän niitä suoria mikkiständejä joissa on semmonen pyöreä "limppu" jalustana? Meidän laulajalla on keikoilla toisinaan tapana antaa vauhtia mikkiständilleen pienellä tönäisyliikkeellä, jolloin teline rupeaa huojumaan puolelta toiselle kuin heiluri ikään.
 
No oltiin sitte Juttutuvassa keikalla muutama vuosi sitten, meininkihän oli mahtava ja bändi kuten yleisökin oli tunnelmassa. Päästiin sitten samannimisen kappaleen ("Tunnelmassa") loppusointuhehkutukseen, hirveetä revitystä, hyppimistä, pomppimista, mikkiständikin pantiin heilumaan.... ja KOPS! .. fysiikan lait muistuttivat laulajaamme olemassaolollaan. Heiluriliike oli tullut taikaisin silmät kiinni tunnelmoineen solistimme otsan luo. AUTS!
tuloksena auennut silmäkulma, ja pieni paikkaustuokio, mutta sen jälkeen keikka vedettiin kunnialla loppuun loppuun, mitäs pienistä.
 
Luettuna aika tylsä juttu vai mitä?
Onneksi tämä hetki on tallennettu jälkipolville.
Tältä kuulostaa kun Shure 55SH kumahtaa ohtaan:
 
http://webusers.siba.fi/~vbruun/tunnelmassa.mp3

Viimeisen biisin loppurutistuksen aikana rumpaliltamme tippui pelti telineestä ja leikkasi kitarapiuhani poikki. Kukaan ei tietenkään ymmärtänyt kuin vasta keikan jälkeen, miksi ääni yhtäkkiä katosi.

Kyseessä ei ole oma bändini mutta koulun tyttöbändin kitaristilta tippui kitara heti ennen kappaletta maahan. Pianisti istui melkein ohi tuolin ja laulaja kuulosti aivan kauhelta kun ei pystynyt vetämään koko biisiä loppuun ilman että hänen kurkustaan kuuluisi outoja raakumisia.
 
Pelottavinta koko jutussa on että oma bändini soittaa huhtikuussa samoissa tiloissa.

Viimeisen biisin loppurutistuksen aikana rumpaliltamme tippui pelti telineestä ja leikkasi kitarapiuhani poikki. Kukaan ei tietenkään ymmärtänyt kuin vasta keikan jälkeen, miksi ääni yhtäkkiä katosi.
 
Mitä helevettiä?! Miten voi pelti lähtä telineestä ja olla vielä niin terävä, että leikkaa piuhan poikki? Käsittämätön tuuri.

En ollut itte tällä keikalla, vaan tää on intin puolelta (soittokunta) kuultu. Kantahenkilökunnan bändi oli vetämässä jossain Naisten Jalkaväki-yhdistyksen pippaloissa. Takahuoneessa sitte heiteltiin läppää naisten jalkoväliyhdistyksestä. Tämän päälle mietittiin että kuinka noloa se olisi jos lavalla menisi sitten sanat sekaisin.
 
Sitten bändi nousee lavalle ja kapellimestari (mielenkiintoinen hahmo muutenkin) sotkee tietysti sanat: Tervetuloa tänne naisten jalkoväliyhd... jalkoväki... jalkaväli... möyhsoh öh mös höm mmm. Sitten vaan soittamaan ja kyllä oli kaikki ollut aika hemmetin noloina.
 
Mieleen tulee vielä toinen inttijuttu soittokunnasta. Olin itse yksin vetämässä pianolla jossain jonkun komentajan nimitysjuhlassa. Olenhan siis rumpali-basisti, mutta kun meidän varsinainen pianisti ei päässyt, niin menin yksin muutamaksi tunniksi improvisoimaan pianolla jotain jazzin tyyppistä. Mulla oli siinä sitten nautittavana lasillinen kuohuviiniä (eka lasillinen) jonka tyylikkäästi pudotin pöydältä lattialle paskaksi. Joku tarjoilijaksi käsittämäni nainen pyöri siinä sitten ja aloitin "Hei anteeksi, tää lasi tippui tähän lattialle että jos...". Siinä vaiheessa mestan korkea-arvoisin, joku kenraali tulee tuomaan tälle naiselle, vaimollensa takin ja he lähtevät ulos. Ei varmaan ois tykännyt hyvää jos olisin saanut loppuun tuon lauseen :D

Mitä helevettiä?! Miten voi pelti lähtä telineestä ja olla vielä niin terävä, että leikkaa piuhan poikki? Käsittämätön tuuri.
 
Peltiruuvi on aika herkkä irtoamaan kun rumpali mättää vähän enemmän. Se taas ei ole harvinaista, että tippuva pelti halkaisee kitarakaapelin. Eikä pellin tarvitse olla mitenkään teroitettu, jotta se katkaisee kaapelin ihan puhtaasti leikaten kun se putoaa suoraan kaapelin päälle (ei siis vieri siihen) "terä" edellä.

Mitä helevettiä?! Miten voi pelti lähtä telineestä ja olla vielä niin terävä, että leikkaa piuhan poikki? Käsittämätön tuuri.
 
Kyllähän tuo onnistuu. Itseltäni kaatui joskus peltiständi treenikämpällä ja symbaali leikkasi siististi virtajatkojohdon poikki. *pluh* Oikosulku, sulake kärähti ja täytyi hapuilla ulos käsikopelolla pimeästä kellarista. :-)

Tietääkseni palohälyttimiä on erilaisia, toiset pamahtavat päälle savusta, toiset lämmöstä. Tarttee aina varmistaa, kumpaa laatua ne on ennenkuin alkaa puhkumaan.
 
Jep. Kiinteistön huoltomiestä voi etukäteen pyytää kytkemään palokeskuksesta irti lavan läheisyydessä olevat savuilmaisimet keikan ajaksi. Sitten voi rauhassa tuprutella savukonetta ilman pelkoa aiheettomasta palohälytyksestä.

No tää juttu ei mitenkään erikoisen nolo ole, mutta kerron kuitenkin..
 
Tiedättehän niitä suoria mikkiständejä joissa on semmonen pyöreä "limppu" jalustana? Meidän laulajalla on keikoilla toisinaan tapana antaa vauhtia mikkiständilleen pienellä tönäisyliikkeellä, jolloin teline rupeaa huojumaan puolelta toiselle kuin heiluri ikään.
 
No oltiin sitte Juttutuvassa keikalla muutama vuosi sitten, meininkihän oli mahtava ja bändi kuten yleisökin oli tunnelmassa. Päästiin sitten samannimisen kappaleen ("Tunnelmassa") loppusointuhehkutukseen, hirveetä revitystä, hyppimistä, pomppimista, mikkiständikin pantiin heilumaan.... ja KOPS! .. fysiikan lait muistuttivat laulajaamme olemassaolollaan. Heiluriliike oli tullut taikaisin silmät kiinni tunnelmoineen solistimme otsan luo. AUTS!
tuloksena auennut silmäkulma, ja pieni paikkaustuokio, mutta sen jälkeen keikka vedettiin kunnialla loppuun loppuun, mitäs pienistä.
 
Luettuna aika tylsä juttu vai mitä?
Onneksi tämä hetki on tallennettu jälkipolville.
Tältä kuulostaa kun Shure 55SH kumahtaa ohtaan:
 
http://webusers.siba.fi/~vbruun/tunnelmassa.mp3
 
napsista vaan :D

Säestettiin kirkos biisei ja sit mun filli meni perselleen ja kitaristi ja basisti lopettaa soittamisen ja sit kaikki oli tosi nolona!!! not

Melko peruskauraa mutta kerrotaan nyt kuitenkin..
Yläasteella oli keikka jossai nuokkarilla jolloin en vielä ollut kuullutkaan hihnalukoista. Troopperissa soolon soitin niskan takana ja ku kitaran otin takasin eteen nii ohhoh hihna irti, siinä sitä sitte miettii että pitäskö laittaa hihna takas vai soittaa toinen jalka ilmassa kitara polven päällä. vika säe tais mennä että sain tapeltua hihnan takas ja kerkeskin vaa soittamaa enää din din dididii din din dididii din din dididii dii dii dii dii

No kerran on keikalla eka biisi jääny introsta kesken kun mulla oli viritinpedaali päällä, ja pidän sitä aina niin, että virittäessä se ei päästä ääntä läpi.... Lähinnä nolotti kun ei tajunnut heti sitä, että mikä on meininki.
 
Yhdellä kerralla taas en ollut laittanut sansamppiin virtapiuhaa kiinni :D
 
Yhdellä ex-bändin kitaristilla taas oli eräällä keikalla hirveä pedaaliviidakko ja ei kuulunut mitään. Siinä se sitten kävi piuhoja läpi vaikka kuinka kauan, ja yleisö alkoi jo huudella että "soittateko vai ette?!"
Vihdoin tämä sankari tajusikin että sillä menee piuhat vahvistimesta efekteille ja efekteistä kitaraan :D
 
Oikeesti noi aiheuttaa usein häslinkiä kun pitää bändien välillä kiireesti vaihtaa omat kamat tilalle, eikä aina tule edes testattua että toimii
Onneks noita on kuitenkin tapahtunut ehkä 1/10 keikoista ja usein ne tilanteet pystyy jopa vetämään läpi niin, ettei kukaan edes tajua mitään.

Parilla keikalla olimme soittaneet erästä kappaletta, jonka olin suunnitellut pelkäksi livebiisiksi. No, keikalla kappale kuulosti jälleen hiukan epävireiseltä. Nauhoitimme keikan, joten myöhemmin dvd:ltä katsottuna virhe löytyi: Kosketinsoittajamme oli transponoinut itsekseen säkeistöt sävelaskelta korkeammaksi. Muu bändi soitti peruskorkeudelta. Teki mieli todeta, ettei säätelisi synasta transponointia vaan itse soittaisi aina eri korkeuksilta, kun korkeus muuttuu.
 
Samainen keikka oli muutenkin aikamoista kaaosta, kun vettä satoi lavalle ja bassoefekti sanoi itsensä irti kesken kappaleen.
 
Tapahtui erään toisen bändin kanssa näytelmässä, kun oli vuorossa bändin esiintyminen: Sähkörummut eivät kuuluneet minnekään, vaikka rumpali potki ja potki. Siinä sitten mietittiin, missä mättää ja jotta päästäisiin eteenpäin, pisti kiippari synasta diskokompin ja soitettiin sen päälle (kuulosti todella herkulliselta, eri tempokin kaiken lisäksi). Väliajalla ihmeteltiin asiaa, ja huomattiin, että jatkoroikka, jossa rummut olivat kiinni, oli kytketty itseensä kiinni. Halleluja!

Noloin tilanne keikalla on tähän mennessä ollut muutan kuukauden takainen Rocksin keikka.
 
Alkuun hommat meni ihan ok, kunnes totesin, et harmi ei ole settilistaa. No sanoin laulajalle, että tekaiseppas lista.
 
No okei hän alkoi värkkäämään sitä sanomalehden nurkkaan lyijykynällä. Kun hän oli tehnyt kyseisen listan. Totesin, että voitko vääntää sen ihan vaikka yhdelle A-neloselle. No äijä oli olevinaan tekemässä sitä listaa kun me tehtiin soundcheck.
 
Olen aina tarkistanut tätä ennen listan, jostain syystä tuolloin jäi tarkistamatta.
 
Seuraavaks kaikki lähti omille teilleen, sovittiin, että nähdään varti ennen keikkaa. No nähtiin, yllättäen laulaja oli vetänyt parissa tunnissa itsensä sellaiseen kuntoon, että lähinnä jotain murahtelua kuulu ku keskusteli.
 
Sitä settilistaa ei tietty löytynyt mistään, kaveri mölisi mikkiin mitä sattuu. Potki siinä heiluessaan osan kannujen mikeistä kumoon. Hakkasi tamburiinilla rumpalin peltejä ja tietty kaatuili. Kaveri yritti epätoivoisesti esitellä seuraavia biisejä kun ei sitä settilistaa löytynyt. Muutamaan kertaan esitteli saman biisin, eikä suurimmasta osasta selittelyä saanut mitään selvää.
 
Että näin. Onpa laitettu "selvät" säännöt bändille tuon jälkeen, jälleen kerran. Toki muutamat saa ottaa mutta rajansa kaikella.

Viime kesän baarikeikka oli ihan helvetin nolo. Saatiin keikka-aamuna tietää ettei toinen kitaristi/laulaja pääse tulemaan. Mentiin silti vetämään ne biisit mitä sillä miehityksellä pystyttiin.
Vedettiin napakka jurri ennen keikkaa. Ennen lavalle menoa sovittiin että minä hoidan kaikki illan välispiikit rumpujen takaa kun kitaristi ei päässyt tulemaan. Aloitin hirmu fiiliksellä väärän biisin vaikka kaverit huitoo että "älä nyt jumalauta!" Aattelin vaan että ompa hyvä meininki, jätkä heiluu. No, lopetin komppaamisen noin 10 sekunnin jälkeen ja aloitin oikean biisin.
Välispiikit olivat jotain niin ala-arvoista paskaa ettei ole ennen kuultu. Yleisö oli välinpitämätöntä ja jäistä. Se vitutti ja päätin keventää tunnelmaa jutustelulla.
Tarkoitus oli sanoa että "ei meidän pändi taida kiinnostaa ketään, ootte vissiin tullu kattomaan tota toista pumppua. onko täällä ketään joka on tullut katsomaan meitä?" Sain sen kuitenkin kuulostamaan siltä että olin maailman suurin kusipää, tyyliin "ai kukaan ei ole tullut katsomaan sitä toista bändiä" ja että pidin meitä parempana kuin sitä toista pändiä vaikka se ei tosiaan ollut tarkoitus. Onneksi miksaaja veti mikistäni linjat kiinni vaikka sitä naurattikin ihan helvetisti. Hirvee morkkis seuraavana aamuna ja jätkät sopivat ettei minulle anneta enää ikinä mikkiä. Yleisö tunsi varmasti ihan helvetillistä myötähäpeää.

Tältä kuulostaa kun Shure 55SH kumahtaa ohtaan:

http://webusers.siba.fi/~vbruun/tunnelmassa.mp3

Rytmisesti vielä just oikeassa paikkassa. Kitaralla tulee ti-ta ja sitten kops!
 
Onhan noita sattunut vaikka mitä. Takki syttynyt palamaan rumpujen vieressä, Rock SM skabojen finaalissa lähti sekä palli että haikka laskeutumaan. Olen myös onnistunut katkaisemaan kaatuneella pellillä kitaristin piuhan.
Lepakossa joku yritti heittää päähän neliskanttisella viskipullolla, sain väistettyä, mutta pallin jalka lipesi lavan taakse ja kaatuessani vedin haikan ja snaren perässäni. Pudotus oli n. 1,5 metriä, hyvä ettei sattunut.
Ruotsissa piti aloittaa keikka Tre Backor (?) klubilla, mutta oli palli kateissa. Jengi alkoi jo huutamaan ja buuaamaan. Miksaaja sitten huomasi että pahimman buuaajan allahan se palli oli.
Ihan ekoja keikkojani oli Maunulan maja v. -79. Taas palli kateissa, unohtunut treenikämpälle. Menin Remun broidilta, joka roudasi Hurriganesia silloin, olisiko lainaksi. Se meni kysymään Remulta, joka makasi ison kuorma-auton lavalla aurinkoa ottamassa, olisko pallia lainaksi. Remu sanoi että ei. Broidi otti sen pallin ja antoi mulle. Remu aloitti kauhean huutamisen; "Vie saatana kaikki, vittu pelastusarmeijalle vaan perkele!" "Tollanen se on, ei kannata välittää." tokaisi veljensä.
Kuudes Tunti bändin Milli Miettinen oksensi kesken säkeistön laulaessaan ja soittaessaan bassoa keikalla Vanhalla.

Kaveri pisti vahingosta Boss ME-50 multiefektistä virittimen päälle kun piti laittaa clean. Huomasin tilaisuuteni tulleen ja menin säätämän itseltäni volat liian kovalle :D

Ekalla keikalla jännitti ja kädet tärisi niin paljon ettei kitarasta kuulunut juuri mitään varttiin.Keikka kesti puoli tuntia.Mainittakoon että olin bändin ainoa kitaristi.
 
Yhellä keikalla meidän rumpalilta lensi kesken biisin rumpukapula kädestä ja se osui suoraan meidän basistin takaraivoon.Jälkeenpäin basisti kertoi että se luuli soittavansa koko ajan päin v****a.