Bänditoiminta ›

Millä perusteella desibelit olisi ehkä kielletty puheenaihe? Mitkä muut mittayksiköt ovat kiellettyjä?
 
Se ei ole pilkunnussimista, jos asiantuntija puuttuu jonkin käsitteen virheelliseen käyttöön, tuli alkuperäinen asia ymmärretyksi tai ei.
 
Mistä tiedämme ketkä keskustelussa on minkäkin alan asiantuntijoita?
 
Voidaanko epäselvyyden välttämiseksi sopia, että itseään jollain alalla asiantuntijana pitävät laittavat kirjoituksensa loppuun ison A kirjaimen... insinööri saisi käyttää yhtä A kirjainta, diplomi-insinööri saa käyttää kahta A kirjainta. Tekniikan lisensiaatti saisi laittaa kahden A:n perään yhden pienen a kirjaimen ja tekniikan tohtori kolmea isoa A:ta! ;-)

Mistä tiedämme ketkä keskustelussa on minkäkin alan asiantuntijoita?
 
Ne, jotka osaavat niinkin perustellusti ja faktoihin perustuen, kuin nimim. "pitk" perustella desibeli-käsitteen käytön sudenkuoppia määriteltäessä äänenvoimakkuuden tuntemusta, ovat asiantuntijoita. Tunnen myös muita asiantuntijoita, jotka määrittävät k.o. asioiden mittausperusteita samalla tavalla. Tästä syystä pidän mm. k.o. nimimerkillä esiintyvää henkilää asiantuntijana tässä asiassa.
 
Tässä meluasiassa taas kaikki ovat asiantuntijoita, koska se meluhomma on niin subjektiiviseen kokemiseen perustuvaa.
 
Olen asiantuntija sanoessani:"Tässä on paska soundi". Äänentoistoalan ammattilainen on asiantuntija määritellessään k.o. alan yleisesti yksiselitteistä termistöä käyttäen, miksi se soundi on paska. Got it? En ala täm'än asiantuntijan tontille hyppimään kuin korkeintaan sanomalla, ettei budjetti riitä ehdottamiisi parannuksiin, otetaan hyvän vaihtoehdon tilalle hiukan vähemmän huono kuin nykyinen.

On tullut huomattua sellainen asia, että monet hyvät asiantuntijat osaavat selittää miten joku asia on myös hieman vähemmän asiantuntevalle.
 
Itse en ole mikään erityisen hyvä esim. elektroniikan asiantuntija. Sensijaan alalla hommissa oleva diplomi-insinöörikaveri on tässä huomattavasti minua taitavampi. Hän osaa esim. sähköpostissa kertoa ymmärrettävästi miten homma toimii ja viimeksi sain hyviä vinkkejä jakosuotimen modaamisessa ilman, että meni vittuiluksi.

Hän osaa esim. sähköpostissa kertoa ymmärrettävästi miten homma toimii ja viimeksi sain hyviä vinkkejä jakosuotimen modaamisessa ilman, että meni vittuiluksi.
 
Sitä saa mitä tilaa.
 
Sori.

Sitä saa mitä tilaa.
Sori.
 
Näetkö tässä keskustelunavauksessani jossain kohtaa vittuilua tai jotain erityisen asiantuntematonta - jos näet, niin kerro mikä kohdista on sellainen (minusta se on aika asiallista tekstiä):
 
"Mikä siinä on kun rock piireissä ei meinata saada meluongelmaa keikoilla aisoihin?

Jokainen voi käydä kuuntelemassa akustisesti soitettua musiikkia jonkun kaupunginorkesterin soittamana ja siellä ei ole "nupit koko aika kaakossa" - homma toimii, soitosta saa selvää, eikä yleisöä uhkaa meluvamma. Eivät esim. viulustit yritä soitollaan useinkaan jyrätä muuta orkesteria, vaan meininki ja tunnelma tulee ihan muusta.

Teknisesti meluasian ratkaiseminen on melko helppoa. Asenteellisesti se ei kuitenkaan ole. Miksi näin?"

Näetkö tässä keskustelunavauksessani jossain kohtaa vittuilua tai jotain erityisen asiantuntematonta - jos näet, niin kerro mikä kohdista on sellainen (minusta se on aika asiallista tekstiä):
 
"Mikä siinä on kun rock piireissä ei meinata saada meluongelmaa keikoilla aisoihin?

Jokainen voi käydä kuuntelemassa akustisesti soitettua musiikkia jonkun kaupunginorkesterin soittamana ja siellä ei ole "nupit koko aika kaakossa" - homma toimii, soitosta saa selvää, eikä yleisöä uhkaa meluvamma. Eivät esim. viulustit yritä soitollaan useinkaan jyrätä muuta orkesteria, vaan meininki ja tunnelma tulee ihan muusta.

Teknisesti meluasian ratkaiseminen on melko helppoa. Asenteellisesti se ei kuitenkaan ole. Miksi näin?"
 
Juu, tuossa ei ollut mitään erityisen asiantuntematonta, myöhemmin meni sitten puurot ja vellit sekaisin. Mutta asiaahan tuo avaus oli. Siinä varmaan vaan pisti monen silmään se, että verrattiin akustiselta pohjalta ponnistavaa isoa orkkaa rock-hommiin, rock kun kumminkin on sähköistä musiikkia.

Omat keikkani meinaa tätä nykyä olla kaikki sellaisia, jossa on syytä soittaa melko hiljaa lavalla ja yleisöllekään ei ole tarkoitus erityisen kovaa ääntä ajaa vaikka ohjelmistossa myös rock osastoa. Myös yleisön keski-ikä vaikuttaa siihen, että he eivät taida kovasta melusta tykätäkään. 30-60 vuotiasta porukkaa.
 
Seuraavalla keikalla luvassa mahdollisesti haasteena, että tila ei ole akustisesti paras mahdollinen, mutta otan se lähinnä mielenkiintoisena ääniteknisenä haasteena.
 
Hämmästyttävää onkin se, että niillä akustiselta pohjalta toimivilla isoilla orkilla on homma niin hyvin hanskassa kuin se on. Ilmeisesti ammattitaito on niissä siis keskimäärin parempi ja homman balanssiin laiton harjoittelussa on pitkät perinteet... Olisiko yksi pohjimmaisia syitä kurinalaisuus.

Hämmästyttävää onkin se, että niillä akustiselta pohjalta toimivilla isoilla orkilla on homma niin hyvin hanskassa kuin se on. Ilmeisesti ammattitaito on niissä siis keskimäärin parempi ja homman balanssiin laiton harjoittelussa on pitkät perinteet... Olisiko yksi pohjimmaisia syitä kurinalaisuus.
 
On kyllä, ja se. että jokainen hoitaa siellä oman tonttinsa. Sinänsähän siinä ei pitäisi olla mitään hämmästyttävää. Myös esim. Jenkkilän isot countrybändit osaavat tämän oman tontin hoitamisen taidon.

Täällä keskustelussa oli toisaalla jotain sen tapaisia viestejä, ettei laulu meinaa kuulua treeneissä.
 
En ole koskaan ollut klassisen musiikin konsertissa, jossa esimerkiksi sävellykseen kuuluva soolo-osuus ei meinaa kuulua muiden jyrätessä päälle.
 
Kuuntelin HIFI lehden testilevyltä PA vempeleideni läpi Porilaisten marssia tarkoituksena säätä subbari optimaalisella tavalla. Siinä tuli "laukauksia". Voimakkaat iskut oli juuri oikeassa paikassa, eikä koko ajan jytisemässä.

Täällä keskustelussa oli toisaalla jotain sen tapaisia viestejä, ettei laulu meinaa kuulua treeneissä.
 
Tätä on moni marissut, juu. Kamat pitäisi olla treeneissäkin sen mukaiset, että laulu kuuluu. Lisäksi pitää osata laulaa. Jos vaan inistään, ei laulu kuulu.
 
Kitaristilla on usein 2500 euron Les Paul ja parin tonnin kamat, rumpalilla 4000 euron rummut ja basistilla 3000 euron Neuser ja 5000 Ampeg-läjä. Laulajat sitten ovat niitä, joilla ei tarvi edes olla kunnon mikkiä ja jotka vetelevät jollain 11 watin säröllä olevalla mikserivahvistimella joka on säädetty päin helvettiä, kun "miksaaja hoitaa keikallakin"
 
Sitten pitäisi vielä san muunkin bändin olla sellaisessa balanssissa, että laulu kuuluu.
 
Ja vielä yks homma; moni laulaja ei osaa valita laulettavakseen omalle äänialalleen ja laulutavalleen sopivia biisejä, vaan yritetään jollain Jore Marjaranta-soundilla laulaa rock´n rollia. Ei kai sillon mitään kuulu!

Yleensä niissä bändeissä, jossa olen mukana, omat soittimeni ja muut laitteeni muodostavat hintansa puolesta "osake-enemmistön", jota käytetään myös siihen tarkoitukseen, että laulaja - ja miksei myös muut - kuuluisi asianmukaisesti ja miellyttävästi.
 
Testaan ensin itse, että kuuluuko laulu asiallisesti ja sitten annan vuoron paremmille laulajille.
 
Laulajat sitten ovat niitä, joilla ei tarvi edes olla kunnon mikkiä ja jotka vetelevät jollain 11 watin säröllä olevalla mikserivahvistimella joka on säädetty päin helvettiä, kun "miksaaja hoitaa keikallakin"
 
Mistä tämä ajattelu johtuu?
 
Ennemmin soitan livetilanteessa vaikka itse Anttilan Casiolla kuin päästäisin laulajan laulamaan laulamiseen soveltumattomilla laitteilla. Siis laitan laulajan etusijalle silloin kun on laulua ja yritän tietenkin huolehtia, että omat kosketinsoitinlaitteeni olisi mahdollisimman hyvät.
 
Laulajalla olisi vähintään syytä olla oma mikrofoni, jota on tottunut käyttämään. Näin ei kuitenkaan jostain syystä useinkaan ole?

Mistä tämä ajattelu johtuu?
 
Laulaja on herkkä taiteilija, jonka taiteellisuus voi kärsiä, jos tietää jotain siitä, miten oma laulu kuulostaa hyvältä. Onneksi itselläni on ollut kunnia työskennellä myös toisenlaisten laulajien kanssa. Omaan hyvältäkuulostamiseen ollaan valmiita jipa sijoittamaan kovalla työllä ansaittuja palkkarahoja!
 
Sinänsä hassua, että on olemassa soittajia, joilla on otsaa leikkiä keikkamuusikkoa ja nostaa palkkioita esiintymisestään, jonka eteen ei ole nähty minkäänlaista vaivaa. Jos maksan elokuvalipusta, voin odottaa että kelat ja kuvasuhde ovat kohdallaan ja että ääni kuuluu molemmilta puolilta niin kuin sen on tarkoitettu tulevan. Sama moraalikoodi ei koske kuitenkaan läheskään kaikkia soittajia, olen kyllä itsekin moiseen moraalin löyhyyteen sortunut osaamattomuuttani, myönnän.

Omalla kohdallani niin, että eipä ole kertaakaan tullut bändin kanssa nostettua varsinaista rahallista keikkapalkkiota - eikä ole välttämättä tarkoitus nostaakaan!
 
Tällä toimintatavalla on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä puolena se, että saa pitää aika paljon taiteellista vapautta ilman, että sitä täytyy kaupallisten voimien alttarille uhrata. Keikat voi valita sen mukaan mitkä bändin mielestä hauskimpia. Huonona puolena se, että esim. välineisiin saa laittaa rahat omasta pussistaan, mutta laittaapa jotkut rahaa etelänmatkoihinkin tai kauneusleikkauksiin...
 
Suurin osa bändin jäsenistä on riittävällä tavalla palkattuja muiden työtehtäviensä takia, joten ei tarvita muuta keikkapalkkiota kuin hyvä ruoka, juoma ja seura.

Osa urkumusiikista on tosiaan aika heavyn kuuloista vielä tänäkin päivänä.
 
Kieltämättä, mutta korvatulppiin ei ole ainakaan tähän mennessä tarvinnut turvautua..

Tätä on moni marissut, juu. Kamat pitäisi olla treeneissäkin sen mukaiset, että laulu kuuluu. Lisäksi pitää osata laulaa. Jos vaan inistään, ei laulu kuulu.
 
Kitaristilla on usein 2500 euron Les Paul ja parin tonnin kamat, rumpalilla 4000 euron rummut ja basistilla 3000 euron Neuser ja 5000 Ampeg-läjä. Laulajat sitten ovat niitä, joilla ei tarvi edes olla kunnon mikkiä ja jotka vetelevät jollain 11 watin säröllä olevalla mikserivahvistimella joka on säädetty päin helvettiä, kun "miksaaja hoitaa keikallakin"
 
Sitten pitäisi vielä san muunkin bändin olla sellaisessa balanssissa, että laulu kuuluu.
 
Ja vielä yks homma; moni laulaja ei osaa valita laulettavakseen omalle äänialalleen ja laulutavalleen sopivia biisejä, vaan yritetään jollain Jore Marjaranta-soundilla laulaa rock´n rollia. Ei kai sillon mitään kuulu!
 
Puhumattakaan siitä ,että treenikämppä yleensä on betoniseinäinen kellari/pommari...Poikkeuksia toki on.
 
Joillekin ei verovaroista kustanneta hienoja konserttisaleja tai akustisesti oikein rakennettuja harjoitustiloja.
 
Millaisethan olisi klassisen musiikin konsertit jos jäähalleissa vedettäisiin...

Itse toimin niin, että koska hyvät harjoittelutilat eivät tule minun luo, niin minä voin mennä hyvien harjoittelutilojen luo.
 
Myöskin keikat lasken omalla tapaa hyviksi harjoituksiksi.

Itse toimin niin, että koska hyvät harjoittelutilat eivät tule minun luo, niin minä voin mennä hyvien harjoittelutilojen luo.
 
Myöskin keikat lasken omalla tapaa hyviksi harjoituksiksi.
 
Mä reenaan yleensä kirkoissa, tosin talvisin on hieman viileä.
 
No ei kai vaan. Haluaisin vaan tietää miten desibelitason saa alas rockbändin reeneissä pienessä huoneessa, jossa ei ole mahdollista mikittää rumpuja ja laittaa rumpalia lasikoppiin?

Itse toimin niin, että koska hyvät harjoittelutilat eivät tule minun luo, niin minä voin mennä hyvien harjoittelutilojen luo.
 
Myöskin keikat lasken omalla tapaa hyviksi harjoituksiksi.
 
Joo mutta kun kaikkialta ei ihan välttämättä löydy niitä hyviä tiloja.Ja toisaalta kun ei veronmaksajien elättinä niin yhteiskuntakaan ei tule välttämättä apuun.
 
Olisi hyvä tajuta ,että soittajat on eri tilanteessa treenikämppien/keikkapaikkojen suhteen.
 
Suoraan sanoen vituttaa kun tullaan pikkurilli pystyssä kertomaan miten hyvältä se klasarikama kuulostaa veronmaksajien rahoilla rakennetussa hyvin akustoidussa tilassa.Sitten arvostellaan kun joku rockbändi vetää jossain ravintolassa joka ei edes ole rakennettu musiikkia varten.Siinä voi käydä niin ,että on vain huonoja vaihtoehtoja - esmes voluumin suhteen.
 
Millaisessa tilassa mahtaisivat nämä "vakavan musiikin" orkesterit veivata jos pitäisi lippu/levymyyntituloilla elää?
 
Anteeksi avautuminen ,mutta otti pannuun kun jo lähtökohdat keikkapaikan suhteen on täysin erilaiset eikä asiaa oteta mitenkään huomioon.

Mä reenaan yleensä kirkoissa, tosin talvisin on hieman viileä.
 
Itse on tullut hyödynnettyä mm. kirkkoa, seurakuntataloa ja kansalaisopistoa. Näin siis siitäkin huolimatta vaikken muuten ole kaikista aktiivisimpia kirkossa kävijöitä.
 
Nuorempana kun meillä oli jonkinlaista "progebändiä", oli lähinnä omassa käytössä oleva treenikämppä.
 
Eiköhän rokkibänditkin pääse ihan hyviin tiloihin treenaamaan jos on se asenne omalla puolella kohdallaan. Meidän nuorten poikien progebändi sai vuosia sitten kunnalta ilmaiseksi käyttöön hyvän puurakenteisen treenikämpän.

Eiköhän rokkibänditkin pääse ihan hyviin tiloihin treenaamaan jos on se asenne omalla puolella kohdallaan. Meidän nuorten poikien progebändi sai vuosia sitten kunnalta ilmaiseksi käyttöön hyvän puurakenteisen treenikämpän.
 
Mitäs luulet saiskohan Helsingin kaupungilta myös ilmaisen puurakenteisen treenikämpän käyttöön?
 
Niijoo kannattaa muuten yrittää ottaa huomioon hieman erilaisia lähtökohtia, oli sitten kyse meluongelmista tai treenikämpistä.