Bänditoiminta ›

Tyttöystävä oli päättänyt lahjoittaa minulle hänen luonaan käydessäni pinon julisteita ja lehtileikkeitä eri bändeistä.
Kotona sitten teippailin niitä ympäri huonettani. Jotenkin sitten onnistuin pudottamaan sakset kädestäni. Suoraan kärki edellä puoliakustiseni koppaan. Maalipinta ei varsinaisesti tykännyt. Ihme ettei sen pahempia vaurioita tullut. Lähti kyllä aika komea (ja korkea) "IIIHHHH"-ääni minusta kun tajusin mitä oli juuri tapahtumassa.

mä jätin vahingossa mun fenderin nojaamaan mun akustiseen. Lopputulos oli se että akustisesta kielet oli kuoriutunu yöllä(niitä oli tosi kiva ottaa pois). sen pahempaa ei oo tapahtunu onneks, mitä ny pari kolhuu ja yks vahvistinjohto katkennu
 
Provopoju?... mun akkarit, sähkikset ja bassot saapi nojailla toisiaan vasten miten huvittaa... eivät tee toisilleen vahinkoa...johtojakaan eivät osaa katkoa...

Kerran peruutettiin velipojan kitaralaukun päältä. Auto pompsahti hieman ja ensimmäinen tunne oli säikähdys, kun luultiin, että joku lapsi jäi alle. Sitten tuli helpotus, kun nähtiin että se olikin "vain" kitaralaukku. Seuraavaksi kauhistus, kun keikalle oli meno ja ainoa kitara. No, onneksi oli hyvä laukku ja siihen tulleesta pienestä painaumasta huolimatta kitara oli täysin kunnossa.
 
Sama kitaralaukku lensi kerran keikkareissulta kotipihalle tullessa kaaressa kivikkoon, kun veli oli niin kännissä, ettei älynnyt ottaa sitä peräkontista, vaikka tyrkytin. No, minä yhtä kännissä hermostuin ja annoin kitaralle elämänsä ilmalennon. Seuraavalla keikalla ihmeteltiin, kun tone-säädin ei toiminut, kunnes kuskina ollut rumpali kertoi mitä oli tapahtunut. Hämärästi muistan...

Meidän treenikämppä sijaitsee kellaritilassa jonne pääsee isolla tavarahissillä. No hissin ovien edessä pihalla on sitten vajaan metrin korkuinen tasanne johon johtaa luiska roudausta helpottamaan. Lisäksi paikalta löytyy semmosia suht hyvänkokosia vetokärryjä.
 
Noh. Menossa oli kamojen roudaus keikalta takaisin kämpille ja tasanteella olevan vetokärryn päälle oli lastattu kamaa. Muunmuassa vahvistimia, parit kitarat ja rumpukamaa. En sitten tiedä tarkalleen mitä pojat olivat sählänneet kun en ite paikalla ollut (liekö krapulalla osuutta asiaan) mutta lopputulos oli kuitenkin se että koko helvetin kärry oli tullut kamoineen ryminällä alas tasanteelta. Ihme kyllä ainoaksi vahingoksi jäi että rumpalin hi-hat standista lohkesi pieni pala, tosin vituttaahan tuokin.
 
Kyllä tuli taas todistettua että kannattaa todellakin investoida niihin koviin caseihin, jos yhtään enempää keikkaa heittää...

Olen erittäin tarkka soittimistani ja annan niitä vain valikoitujen henkilöiden käsiin. Kerran teinivuosina sain kuitenkin stratokopioni kaulan rikki, kun varovaisesti kokeilin miltä tuntuu heittää kitara lattialle. Huomasin vian vasta kun otin sen taas käteeni - lavan läheisyydessä jöpötti halkeama kuin routavaurio tiessä. Isä nikkarina liimasi sen vielä kuntoon ja kitara oli ihan soitettava, mutta möin sen lopulta enolle aika halvalla.
 
Symbaaleita, kieliä ja kalvoja olen kyllä rikkonut mutta ihan soittamalla. Keikkailun myötä kamat kokee myös hieman luonnollista rappeutumista. Ruuveja sun muuta prakaa sieltä sun täältä.

Eipä ole oikein isompia vahinkoja tullut. Kerran olen itse hlökohtaisesti oksentanut markan stratokopioni päälle, se nyt oli onneksi muutenkin rikki jo siinä vaiheessa.
 
Nyttemmin fretlessprojektiksi ajautunutta Yamahan bassoa tuli joskus reeniksellä nelivetohumalassa heiteltyä pitkin seiniä, jurppi kun siinä oli kosketushäiriöitä. No sen jälkeen ei ollut kosketushäiriöitä kun ei ollut mitään kosketustakaan.
 
Ibanezin SR500:n päälle on kissa kerran oksentanut. En edes huomannut heti niin oli kerinnyt kuivumaan, mukava sitä oli siitä pois rapsutella. Sama vehje on muutenkin kerinnyt bodyynsa ottamaan jo vilamaa vaikkei se ole ollut mulla vuottakaan ja kovassa laukussa on kuljeteltu. Ei sovi lakkaamattomat vehkeet mämmikourille.

Studio Juliuksessa Helsingin asematunnelissa Public Reaction keikan jälkeinen tilanne joskus -90 luvun alkupuolella. Lavan vieressä pöytä, pöydällä kitarakotelo auki, kotelossa kitara. Joku seurueesta katsoo että mitä vittua, siellä on joku kusemassa sinne kitaran päälle. Tilannetta lähtee selvittämään oululainen karateka. Hyvin selviää, kaveri makaa lattialla omassa kusessaan tajuttomana muna kädessä. Soitettiin sille vielä poliisit varmuuden vuoksi. Kitaristi/laulaja väitti vielä ajan päästä että skeba tuoksahtaa virtsalle.

Ennen hihnalukkoja Les Paul sukelsi muutaman kerran lopputuloksena haljennut jakkilevy, ja puun paljastuminen. Köyhä kun on, niin soittimista tulee pidettyä huolta välillä neuroottisuuteen asti.

basisti kaatu kerran ihan hirveessä kännissä rumpujeni päälle suoraan edestäpäin. Siinä se köllötteli basarin päällä ja piteli etutomia kädessään =) Oli kyllä jännä kun näki sen tilanteen, mutta mitää ei kerenny tehdä.Mitään ei kamoille käynyt onneksi. Joku kaverini kanssa kaatoi kerran symbaalitelineeni symbaaleineen päivineen. Mitään ei taaskaan :)

Olen erittäin tarkka soittimistani...
 
...Kerran teinivuosina sain kuitenkin stratokopioni kaulan rikki, kun varovaisesti kokeilin miltä tuntuu heittää kitara lattialle.
 
Repesin.

...................................................

Luonnollisesti soittimista pidetään hyvä huoli, niitä EI heitellä lattioille tai muuallekaan.
Kerran koitui luonnonvoimat soittimen kohtaloksi, kun ulkoilmakeikalla pääsi vähän sadetta synaan. Otettiin myöhemmin auki ja kuivattiin, toimi monta vuotta kunnes eräänä päivänä lakkasi toimimasta. Oli kosteus syövyttänyt piirejä kuitenkin.

moder: Luonnollisesti soittimista pidetään hyvä huoli, niitä EI heitellä lattioille tai muuallekaan.
Kerran koitui luonnonvoimat soittimen kohtaloksi, kun ulkoilmakeikalla pääsi vähän sadetta synaan. Otettiin myöhemmin auki ja kuivattiin, toimi monta vuotta kunnes eräänä päivänä lakkasi toimimasta. Oli kosteus syövyttänyt piirejä kuitenkin.
 
Kitaroissa mun mielestäni pieni kulumajälki ei haittaa mitään. Melkeimpä päinvastoin.

Mirk0: Kitaroissa mun mielestäni pieni kulumajälki ei haittaa mitään. Melkeimpä päinvastoin.
 
Ei myöskään flyygeleissä, ei pieni kulumajälki vaikuta soundiin yhtään mitään!

Mirk0: Kitaroissa mun mielestäni pieni kulumajälki ei haittaa mitään. Melkeimpä päinvastoin.
 
Ei haittaa ! Willie Nelsonin akustisessakin on muutama naarmu eikä vaikuta millään tavalla.
 
http://www.youtube.com/watch?v=vD-Ct7GoxQs

baron: Ei myöskään flyygeleissä, ei pieni kulumajälki vaikuta soundiin yhtään mitään!
 
Mun akustisen kansi hajos, lähetin korjaajalle. Ja kun sain takaisin korjauksesta niin sehän soi vielä paremmin kuin ennen.

Deanin lapa kolahti kattolamppuun n. 1,5 tuntia sen jälkeen kun sain kepukan kotiin. Vähän lohkesi maalit mutta vitut siitä, ja sehän on V eli sakarat kolhiintuvat milloin minnekin.

Joo tottakai soitin saa väistämättä kolhua ja naarmua keikkarundilla, eikä se vaikuta soundiin, ja olen myös sitä mieltä että se tuo vaan soittimeen sitä katu-uskottavaa näköä, että ompahan ollut ahkerassa käytössä.
 
Mut tarkotin että TAHALLINEN vaurioiden aiheuttaminen ei ole laisinkaan kannatettavaa toimintaa. Ja taitaa olla soittajan itsehillinnässä vikaa, jos esim. hermostuminen bändikaveriin pitää purkaa omaan soittimeen.

Epiluuri Les Paul Studion lapa kolahti kattolamppuun - sellaiseen 60cm halkaisijaltaan olevaan lautaseen. Lasi hajosi oikein nätisti siten, että keskelle jäi 10cm reikä. Kun lasin ripustus oli näin saatu rikottua, putosi koko roska selkääni. Kitaraan ja soittajaan ei vaurioita - lompakkoon kylläkin uutta lamppua ostaessa...

Kaiken näköistä on kamoille käynyt, mutta ihme ja kumma että vahingot ovat aina jääneet minimiin. Trankkucombo lensi joskus samoissa treeneissä pariin otteeseen ihmisen pään korkeudelta lattialle, ja kerran on keikallakin lentänyt vahvari tuolilta kaaressa parin metrin päähän otettuani spurtin lavan toiselle puolelle. Putkinuppi on myös tippunut kaapin päältä asfaltille roudauksen yhteydessä. Tuorein tapaus, missä olisi voinut käydä soittimelle ikävästi (kyseessä oli vieläpä Eclipse), on eiliseltä keikalta kun liukastuin jossain rokkihypyssä ja kaaduin turvalleni. Missään edellämainituista ei tapahtunut mitään vahinkoa, ihme ja kumma.
 
Sitten näitä hauskoja tapauksia, millä on ollut "lievää" vaikutusta soittimen soitettavuuteen :) Ala-asteella juuri saatuani ensimmäisen kitarani halusin laskea Squierin Stratoni kieliä. En keksinyt että millä logiikalla niitä saa laskettua, joten annoin tehtävän isoveljelleni. Jollain mystisellä tavalla hän onnistui irroittamaan kitarasta kaulan, jonka jälkeen se ei ikinä ollut millään muotoa suorassa.
 
Toinen vastaava tapaus oli, kun halpiskitarani virityskoneisto oli nähnyt parhaat päivänsä eikä kitara pitänyt virettä. Isoveljeni näytti taas innovatiivisuutensa, ja keksi laittaa rattaisiin suolavettä. "Koneisto jämähtää mukavasti eikä varmasti enää luista". Niinhän siinä kävi (pääosin). Vireongelma ei hävinnyt mihinkään, mutta sen jälkeen kitara piti virittää kieliveivillä. Niin pitkään, kunnes kauniisti ruskettuneet rattaat pettivät.