Bänditoiminta ›

Heh, ettei olis Mikael nauranut sanalle pioneeri. Ettei peräti Nuori Kotka? Siinä kyllä olit oikeassa, että pioneerit erehtyivät usein, esim laulaessaan "Stalin, lasten ystävä".
:-)
 
Samalla tavalla tässä pari viikkoa sitten naureskelin, kun Ilkka-lehti otsikoi teurastamolaitoksen historiasta Pohjanmaalla: "Nahkatakki ja paksu lompakko - lahtarin tunnusmerkit". Aivan vakavalla naamalla, ja ilman hymyn häivääkään...
 
Ei ole totta. :) Ei sinulla sattuisi olemaan tuota Ilkkaa tallessa? Tai oliskohan kirjastossa. Tuo on jo tuota, hmm.

Ei ole totta. :) Ei sinulla sattuisi olemaan tuota Ilkkaa tallessa? Tai oliskohan kirjastossa. Tuo on jo tuota, hmm.
 
Saksin talteen, kyllä. Pitää muistaessa skannata ja lähettää sulle, jahka kerkiää.

Amerikkalaisilla taas on unelmansa. Unelma jota jokainen kannattaa. Se on yhteiskuntana yrittäjyysystävällisin ja kannustavin. Se voimistaa luomaan ja ideoimaan ynnä kyseenalaistamaan vanhaa. Siksi se on niin ylivoimainen talousmahti maailmassa. Siksi se menee kaukana edellä myös estraditaiteen toteutuksessakin.
 
Amerikkalaisilla on myös valtionvelka joka hipoo pilviä, kerjäläisiä kaduilla, asunnottomia, syrjäytyneitä suhteellisesti hieman enemmän kuin täällä, sen talouden suuruus perustuu isosti orjatyövoiman käyttöön, lähellä olevien pienempien maiden hyväksikäyttöön ja tahalliseen köyhänä ja sosiaalisesti kehittymättömänä pitämiseen tukemalla sotilasjunttia yms.
 
Ja ettei syytettäisi kommariksi niin totean, että "hyi Neuvostoliitto, hyi".
 
Minusta niitten jenkkien pitäisi tulla ottamaan mallia meistä. Piste. Näin se pitää tehdä, tämän parempaa mallia ei ole käytännössä olemassa. Jos joku Par-kannu on sitten väärin suunnattu jonkun popparin keikalla, niin se on minusta pieni hinta yhteiskunnan turvaverkostosta. Jos minä olisin syntynyt Amerikkaan, olisin nyt todennäköisesti asunnoton tai kuollut. Nyt opiskelen yliopistossa ja toivonmukaan olen tulevaisuudessa yhteiskunnalle hyödyksi.

Heh, ettei olis Mikael nauranut sanalle pioneeri. Ettei peräti Nuori Kotka? Siinä kyllä olit oikeassa, että pioneerit erehtyivät usein, esim laulaessaan "Stalin, lasten ystävä".
:-)
 
Pioneer on myös stereomerkki ja sanaa käytetään muuallakin kuin Stalinismin opeissa. Kiitokseni Mikaelille tuli lähinnä sanasta "hyvä". Ymmärsin sen tahallani kehuksi. Noten ehdottamaa posiitiota. hähähäh.
 
Jos minä olisin syntynyt Amerikkaan, olisin nyt todennäköisesti asunnoton tai kuollut.
 
Eipä ku olsit törkeän rikas vaikka jakaisit hurjia summia hyväntekeväisyyteenkin. Toteuttaisit täysin rinnoin ideoitas ja hurjimpiakin unelmias.
 
Kaiken olis saanu aikaan innovatiivisuutes ja ahkeruutes jonka käyttöön yhteiskunta kannustaa ja antaa täydet valtuudet sekä oikeutuksen.
 
Eikä kukaan kadehtisi vaan katsois ihailevasti ja ottais oppia sun tavasta tehdä työtä ja jakaa hyvinvointia pyrkien samaan.
 
Mitä ny joku kaukainen sukulainen jossain jäisellä prutkunperällä, olikohan Soumi tai jotain, rutkuttais usasta ja ökyrikkaasta serkkupoijasta kattoonsyljeskelyn ja työkkärin korvauksien noston välis.
 
hähähähähääh.

Joka maailmankolkasta löytyy paljon skeidaa ja paljon helmiä. Isossa maassa on molempia enämpi.
Tällähetkellä tuntuu esitysten visuaalinen suunnittelu menevän lujaa eteenpäin, sekä suomessa että maailmalla. Tekniikka on kehitetty ja nyt keksitään sille erilaisia sovelluksia. Isojen juttujen visualisointi on irtautumassa esitystä tukevasta, asioiden näkymiseen saattamisesta kokonaisvaltaisempaan esittämiseen. Artistista tehdään osa showta. Osana on näyttävä valotekniikka pyroineen yms yms. Katsojalle tarjotaan Show. Isolla ässällä. Hyvä malli esimerkki tästä on Rammstein live aus Berlin. Ei siinä bändi jää mielestäni mitenkään taka-alalle. Suomessa tällaista rajoittaa lähinnä se että ei ole paikkoja, eikä niin vetäviä nimiä että maksavaa yleisöä kymmeniä tuhansia.
 
Roadari
 
ps. tämä jäi taas vähän lyhyeksi, jatkan joskus, nyt töööihiiin...

Ihan hyviä pointteja Jami esille toi. Toisin hieman tekijän/kokijan näkökulmaa tähän. Olen joskus noita televiissio-keikkojakin joutunut tekemään (ääntä kylläkin) niin artistin leivissä kuin televisionkin puolella ja voisin taas pari juttua kertoa. Kun verrataan ameriikan ja härmlandin kvaliteettieroja kyllä monesti asiat taas jälleen kerran korreloi siihen rahaan ja käytettävissä olevaan aikaan. Noissa amerikan jutuissa on vaan yksinkertaisesti enemmän miehiä töissä ja aikaa enemmän käytettävissä. Kun on enemmän äijiä hommissa niin jokainen voi keskittyä täysipainoisemmin siihen omaan osaamisalueeseensa. Eipä siellä hunajan, leivän ja onnen maassa valosuunnittelija roiku pää alaspäin trussissa suuntaamassa par-kannua.
 
Käytännön esimerkki kotomaasta: Esim. konserttitaltiointi saattaa olla hyvinkin yhden päivän rutistus. Siihen aikajanaan mahtuu aika pirusti asioita. Aamulla artistin tekniikka sisään ja rakennus alkaa. Joskus aamupäivän aikana yleensä TV:n pojat tulee ja kantaa kamerapraktit sisään ja kaapelit ja lavarasiat vedetään tontille. Sitten lähdetään ruokatunnille (artistin tekniikka ei lähde – pitää vielä rakentaa). Kun sieltä sitten tullaan niin rakennetaan samaan aikaan ja yritetään olla törmäilemättä toisiinsa. Äänipuolella yritetään sovittaa TV-tekniikkaa ja artistin mukana olevaa tekniikkaa, jotta ääntä saataisiin tarvittaviin kohteisiin (ääniauto, monitorit, PA). Kanavalistat ja mikrofonivalinnat menee uusiksi. Sitten alkaa tämä pirinäjahti – linjat pitää saada häiriöttämäksi. Siihen saattaa mennä tovi. Sitten vedetään yhdet harjoitukset läpi. Välillä jopa ilman artistia kun ei vaivaudu saapumaan paikalle. Sitten käydään läpi työsuojeluasioita kun välittömästi kaiutinpinon eteen laitetun kameramiehen korvaan sattuu. Kun jupakka on selvitetty (kameran paikka vaihdettu) mennään syömään (artistin teknikot eivät taaskaan ehdi – pitää siistiä paikat, suoristaa johdot, virittää kitarat ja jopa PA). Sen jälkeen tv:n pojat käy kameramiesten kanssa kylmäharjoitteluna läpi tilanteita eli katellaan kuvakulmia ja ajoja jne. Valomiestä tarvitaan tässä hommassa. Ehkä sen jälkeen jopa näkee ja tapaa ohjaajan ja mahdollisesti ohjelman tuottajan. Kun tarjoaa kättä niin ohjaaja murahtaa: ”Pysykää poissa jaloista”. Kun sitten suuri hetki koittaa, artisti vetää homman läpi normaaliin tapaan ja asiat purkitetaan. (Tässä vaiheessa artistin tekniikka syö palapitsaa biisien välissä tai biisien aikana. Toinen käsi hamuaa fadereita ja toinen työtää rasvalättyä kitusiin.) Kun homma on ohi, ripeä purku ja baariin, nukkumaan – kuka minnekin…
 
Hyvin usein homma menee siten, että homma taltioidaan siten, että sitä ei juurikaan pysty editoimaan. Ääni niinikään miksataan suoraan kahteen raitaan. Eli ei sitäkään sitten kauheasti enää jälkeenpäin miksailla. Mistäs tämä johtuu? Vastaus: r a h a s t a. Tuotantokustannukset pitää pysyä kohtuullisina (=pieninä). Ei siitä ameriikan kuvia ja soundia taaskaan leivota. Toisaalta jos katselee jotain jenkkituotantoja, jotka ovat 100% liveä, on välillä se kuva ja äänikin sellaista soopaa, ettei hävetä yhtään olla suomalainen. Onneksi nykyään hommaa täällä meillä tehdään jo hieman toisinkin. TV2 alkoi jo aikapäiviä sitten taltioimaan ääntä moniraitaan, jotta sitä voitiin jälkikäteen miksata. Kuvapuolesta en tiedä juurikaan miten se nykyään koostetaan. Yhden projektin kävin Tohlopissa bändin livemiksaajan ja levyn tuottajan ominaisuudessa miksaamassa. Kivasti meni ja kaikki oli tyytyväisiä. Kyllä muutkin yhtiöt jo hieman enemmän satsaavat näihin asioihin. Luullakseni sekin johtuu siitä, että alalle on ilmestynyt jos jonkinlaisia tuotantopuljuja, jotka ovat varsin kustannustehokkaita.
 
Toki myös valoheebon kokeneisuudella on osuutensa. Normaalistihan se valomies tekee valoa paikalla olevalle yleisölle. Tässähän on kokemattomalle miehelle miinan paikka. TV-taltiointia valaistaessa ollaan täysin eri maailmassa. Aika monesti tv:n pojat kantaa valomiehelle (joskus jopa äänimiehellekin) tv-monitorin, josta kuvaa voi töllistellä. Tämän mukaanhan valomiehen sitten pitäisi valoa ajella. Ei ole helppo rasti, ei. Välillä voi olla pimeää kuin hiilikellarissa ja välillä kuva ”palaa puhki”. Koko show pitäisi ennalta ajaa läpi ja tuijottaa kuvaputkea ja karsia pimeät ja liian valoisat paikat. Kun on tehnyt valoja pelkästään paikan päällä olevalle yleisölle lavalle katsoen ollaan aika vaikeassa ellei mahdottomassa tilanteessa. Pelkästään valomiehen piikkiin ei voi tätäkään täysin laittaa, vaan kyllä niistä kameroistakin säätöjä löytyy, värilämpötilat yms. Niiden avulla voidaan vetää aika pienelläkin valosetillä eikä tarvii aina kantaa niitä 2kW:n päivävaloheittimiä kuorma-autollista.
 
Näissäkin hommissa on jälleen kerran ennakkosuunnittelun osuus erittäin tärkeä. Tässäkin suurta osaa näyttelee raha. Kuka sitä ennakkosuunnittelua haluaa tehdä, jos siitä ei mitään makseta. Aina nämä suunnittelut eivät vaan mahdu tuotantoaikatauluun ja –budjettiin. Kun sitä tv:n heppua ei saa mitenkään kiinni on aika hankala suunnitella mitään. Joskus on käynyt niinkin, että olen tehnyt äänisuunnittelun myös tv:n pojille. Taitaapi olla siellä valopuolella sama homma. Valosepot varmaan vois kertoa enemmän. Summa summarum: on maamme köyhä ja pieni ja siksi jää. Siihen nähden väittäisin kuitenkin, että osaaminen täällä on kansainvälisesti vertailukelpoista. Toisaalta myös tekemisen kulttuuri eroaa aika lailla meidän ja amerikan poikien välillä.
 
Tuli taas kirjoiteltua aika pitkästi. Mitä tulee tohon valojen välkyttämiseen päin näköä, totean että kyse on valomiehen taiteellisesta tulkinnasta enkä nyt oikeen sitä osaa arvioida. Kyllähän se välillä vähän pahalta silmässä tuntuu, kun vedetään koko arsenaalilla kohti. Kestää vähän aikaa, ennen kuin taas mikserin potikat löytyy ;C) Tulikohan tässä näkökulmaa Jamin aloittamaan topiciin? Ehkä jotain…

Ei se amerikkalaisuus autuaaksi tee. Olen kuullut hyvää soundia ja nähnyt hyvää valoa aika monenmaalaisen tekemänä. Ja vielä enemmän huonoa soundia ja kammottavaa valoa samoin parametrein. Näkemys ei ole kansallisuuskysynys.

Joka maailmankolkasta löytyy paljon skeidaa ja paljon helmiä. Isossa maassa on molempia enämpi.
Tällähetkellä tuntuu esitysten visuaalinen suunnittelu menevän lujaa eteenpäin, sekä suomessa että maailmalla. Tekniikka on kehitetty ja nyt keksitään sille erilaisia sovelluksia. Isojen juttujen visualisointi on irtautumassa esitystä tukevasta, asioiden näkymiseen saattamisesta kokonaisvaltaisempaan esittämiseen. Artistista tehdään osa showta. Osana on näyttävä valotekniikka pyroineen yms yms. Katsojalle tarjotaan Show. Isolla ässällä. Hyvä malli esimerkki tästä on Rammstein live aus Berlin. Ei siinä bändi jää mielestäni mitenkään taka-alalle. Suomessa tällaista rajoittaa lähinnä se että ei ole paikkoja, eikä niin vetäviä nimiä että maksavaa yleisöä kymmeniä tuhansia.
 
Roadari
 
ps. tämä jäi taas vähän lyhyeksi, jatkan joskus, nyt töööihiiin...
Älä ny onhan niitä:Turun VPK -talo,Järvenpään RT(ent.Honky Tonk Café),Mikkelin Elvis-baari,Semifinal,ja vaikkapa Saariselän tunturihotelli. Mä oon nänhy siellä Souvarit ja oli valokin!

Eipä ku olsit törkeän rikas vaikka jakaisit hurjia summia hyväntekeväisyyteenkin. Toteuttaisit täysin rinnoin ideoitas ja hurjimpiakin unelmias.
 
Jaa'a. Katsos kun tietää amerikkalaisten köyhien terveydenhuollon tason, niin voi olla sen hommelin kanssa vähän niin ja näin. Kyllä minä olen kiitollinen nimenomaan suomalaiselle sosiaaliselle turvaverkolle.
 
No menipäs offtopickiin. Hupsista. No minulla on siihen taipumusta. Sori vaan kaikille.
 
Ps. Hyvät kirjoitukset tuossa yllä. Niin se vain on. Ja Suomesta ei Amerikkaa saa vaikka mitä tekisi. Täällä on niinpaljon pienemmät sisämarkkinat, että samat talouden lainalaisuudet eivät vain yksinkertaisesti toimi. Ja toisekseen puuttuu lähiympäristön hyväksikäytettävät. Ollaan mieluummin Suomi. Se on ihan hyvä juttu, eikä tarvitse yhtään hävetä. Edelleen siellä Amerikassa kun on kaikki isompaa, on myös yhteiskunnan lieveilmiöt isompia. Orjuuden perinnöstä lähtien.
 
Siksi on harhaisaa verrata Suomea Amerikkaan jossain valoshöyssä. Täällä on nämä resurssit. Niillä mennään.

Käytännön esimerkki kotomaasta: Esim. konserttitaltiointi saattaa olla hyvinkin yhden päivän rutistus.
 
-Nykyään lähes aina on näin.
 
Hyvin usein homma menee siten, että homma taltioidaan siten, että sitä ei juurikaan pysty editoimaan. Ääni niinikään miksataan suoraan kahteen raitaan. Eli ei sitäkään sitten kauheasti enää jälkeenpäin miksailla. Mistäs tämä johtuu? Vastaus: r a h a s t a. Tuotantokustannukset pitää pysyä kohtuullisina (=pieninä). Ei siitä ameriikan kuvia ja soundia taaskaan leivota. Toisaalta jos katselee jotain jenkkituotantoja, jotka ovat 100% liveä, on välillä se kuva ja äänikin sellaista soopaa, ettei hävetä yhtään olla suomalainen.
 
-Lohduttaa sekin että edes joskus näkee "suuren rahan" tuotantoja, jotka näyttävät ulos ihan yhtä "liveltä" kuin pienet kotoisemme.
 
Kuvapuolesta en tiedä juurikaan miten se nykyään koostetaan.
 
- Yleisin käytäntö on että nauhalle menee mix ja pari kameraa omalleen, "paikkakuviksi".
 
Mitä tulee tohon valojen välkyttämiseen päin näköä, totean että kyse on valomiehen taiteellisesta tulkinnasta enkä nyt oikeen sitä osaa arvioida. Kyllähän se välillä vähän pahalta silmässä tuntuu, kun vedetään koko arsenaalilla kohti. Kestää vähän aikaa, ennen kuin taas mikserin potikat löytyy ;C) Tulikohan tässä näkökulmaa Jamin aloittamaan topiciin? Ehkä jotain…
 
Tuli, ja paljon asioita ihan oikeinpäin, valomiehen rooliin vielä sellainen pointti, että joutuu usein olemaan vielä kuvaajan ( ei siis kameramiehen, vaan kuvaajan) komentojen alla.

Jami, useimmat kirjoituksesi ovat täyttä puppua. Et selkeästi ymmärrä ääni- ja valosuunnittelustayhtään mitään. Ammattisi ei selvästikään liity millään muotoa musiikkiin.

Tuo on hyvä strategia markkinajohtajalle, tunnustetulle auktoriteetille, sille jota massa seuraa. Muiden ainut mahdollisuus muuttaa jotain on vallankumous. Raju hyökkäys epäkohtia vastaan. Vain se herättää ihmiset ottamaan kantaa koko asiaan.
 
Jopas puhuu Jami sosialistisia, vallankumoukset ja kaikki.

EDIT: hetkinen nyt..
 
Mahetonta menoa?

Täytyy vielä vähän kommentoida...
 
Yhteiskunnallinen kulttuuri tekee suomalaisista varovaisia ja hitaastisyttyviä. Ei oikein hyväksytä poikkeavuutta ja luovuus otetaan vastaan tyyliin "paa ny jäitä hattuus". Tasapäistäminen ja tasa-arvo ovat hyveitä. Poikkeukset saavat todella tuntea nahoissaan erilaisuutensa.
 
Jaa, ehkä se sitten Härmässä on noin. Mutta jos katsoo tätä musatarjontaa, mikä meillä on, niin hyvin äkkiä voi todeta ettei toi pidä paikkansa.
 
Amerikkalaisilla taas on unelmansa. Unelma jota jokainen kannattaa. Se on yhteiskuntana yrittäjyysystävällisin ja kannustavin. Se voimistaa luomaan ja ideoimaan ynnä kyseenalaistamaan vanhaa. Siksi se on niin ylivoimainen talousmahti maailmassa.
 
Hm. Toisaalla kehottaa kyseenalaistamaan ja uimaan vastavirtaan, ja sitten puhuu noin sinisilmäisesti. Mun mielestä tässä on ristiriita.
 
Siksi se menee kaukana edellä myös estraditaiteen toteutuksessakin.
 
Vaiko estradiviihteen?

 
Amerikkalaisilla taas on unelmansa. Unelma jota jokainen kannattaa. Se on yhteiskuntana yrittäjyysystävällisin ja kannustavin. Se voimistaa luomaan ja ideoimaan ynnä kyseenalaistamaan vanhaa. Siksi se on niin ylivoimainen talousmahti maailmassa. Siksi se menee kaukana edellä myös estraditaiteen toteutuksessakin..
 
Oletko ikinä käynyt edes Amerikassa? Punaniskaisuus jutuistasi ainakin paistaa pahasti

. Mitä tulee tohon valojen välkyttämiseen päin näköä, totean että kyse on valomiehen taiteellisesta tulkinnasta enkä nyt oikeen sitä osaa arvioida.
 
Kuten jo aikaisemmin totesin niin mielestäni taiteilija tekee taiteen oli kamat mitä oli. Kyllä pienilläkin resursseilla voi tehdä aistikasta ja esiintyjää tukevaa. Tuo taiteellinen näkemys on se minkä perään kyselin.
 
Mielenkiintoinen tekstisi keskittyi resursseihin ja käytännön toteutukseen. Taide ja näkemys ei mielestäni kuitenkaan ole niistä kiinni. Saman lampun voi samalla vaivalla suunnata moneen suuntaan.
 
Kyllähän se välillä vähän pahalta silmässä tuntuu, kun vedetään koko arsenaalilla kohti. Kestää vähän aikaa, ennen kuin taas mikserin potikat löytyy ;C) Tulikohan tässä näkökulmaa Jamin aloittamaan topiciin? Ehkä jotain…
 
Toimiihan häikäisy tehokeinona ja vahvana sellaisena. Mutta että ne lamput räkittää koko ajan täysillä ja periaatteella että kun ne kerran on olemassa niin niitä pitää koko ajan tykittää. Nyanssit on unohdettu niin musassa kuin valoissakin.
 
Esittävä taiteilija parka. Häneltä on tekniikka varastanut shown. Miksaaja päättää saundista, dynamiikasta ja tilasta, valomiehet luovat präiskeen jonka lomasta yleisö ei esiintyjää huomaa. Ja kaikki tämä esiintyvän taiteilijan siunauksella. Ehkä he joutavatkin romukoppaan. Koneet hoitaa. Ei ole tilaa ihmisellä siinä.
 
Uskoa antaa maailmalta tulevat taltioinnit jotka ovat niin äänen kuin valonkin osalta todella aistikkaita ja kauniita, sanoisinko taiteellisia. Ja ne todella tuo esittävän taiteilijan esille ja näyttää heistä parhaat puolet.
 
Niin ja osaahan yks porukka Suomessakin. On hienoa että telkkarikin on pikkuhiljaa siirtymässä moniraitaääneen. Toki 48raitaa on lähes joka kotiväsääjällä jo ollut vuosia mutta että tv:kin jo satsaa siihen. Täytyyhän sitä sitten uskoa että maailman kärkeä tässä ollaan. hähähäh.

Tv:ssäkin niillä on jo paljon pelätty ALSIHAD! Mixermanin kaikkivoipainen ihmevaltikka.
Nyt meni off-topiciksi mut ehkä noin kevennyksenä sallittakoon...

Kuten jo aikaisemmin totesin niin mielestäni taiteilija tekee taiteen oli kamat mitä oli. Kyllä pienilläkin resursseilla voi tehdä aistikasta ja esiintyjää tukevaa. Tuo taiteellinen näkemys on se minkä perään kyselin.
 
Mielenkiintoinen tekstisi keskittyi resursseihin ja käytännön toteutukseen. Taide ja näkemys ei mielestäni kuitenkaan ole niistä kiinni. Saman lampun voi samalla vaivalla suunnata moneen suuntaan.
 
Kyllä valosuunnittelu on taidetta. Ei taiteen tekemiseen tartte nähdä aina pirusti fyysistä vaivaa. Sulla on näkemys, jonka toteutat. Ei se soittajallakaan sen kummempaa ole, samalla vaivalla sitä kääntää sormensa johki toiseenkin asentoon. Jos et osaa nähdä valoja sekä ääntä taidemuotona, niin sun pitäis ehkä kyseenalaistaa asioita. Ei mennä aina niinkun ennenkin!
 
Ennen oli artisti ja sillä taustamuusikot. Sitten kun juhannus on vaan kerran vuodessa tuli valot jotta artisti näkyy. Sitten tuli hienot värivalot että artisti näyttää mageemmalta. Koko ajan myös vaatimukset yleisössä lisäänty. Piti kehittää tekniikkaa. Muistaakseni Phil Collins joskus sanoi että hänen rundilleen hän haluaa lamppuja jotka kääntyilevät. Tästä syntyi VariLite (korjatkaa jos olen väärässä). Artistin aloitteesta.
 
Toimiihan häikäisy tehokeinona ja vahvana sellaisena. Mutta että ne lamput räkittää koko ajan täysillä ja periaatteella että kun ne kerran on olemassa niin niitä pitää koko ajan tykittää. Nyanssit on unohdettu niin musassa kuin valoissakin.
 
Mielestäni tällä alalla pitää aina olla kehittämässä itseään. Pitää omaksua uusia asioita, ja kyseenalaistaa vanhaa. Myös itseään. Entäs jos sää et vaan ite ymmärrä kuinka hienoa taidetta sun etees tuodaankaan?
Jouduin teatterissa töissä ollessani useasti sellaisiin kokeellisiin taidepläjäyksiin että oli pakko todeta että minä en ymmärrä. Juttu arvosteltiin pilviin, mutta mulle ei auennu kymmenennenkään kerran jälkeen.
 
Esittävä taiteilija parka. Häneltä on tekniikka varastanut shown. Miksaaja päättää saundista, dynamiikasta ja tilasta, valomiehet luovat präiskeen jonka lomasta yleisö ei esiintyjää huomaa.
 
Juu! Sillonkun ei oo keikkaa me kokoonnutaan kadunvarteen ja käydään kiinni joka artistiin joka ohi kulkee. Vedetään turpiin, puetaan hassuun pukuun, lyödään lavalle laulamaan, tehdään tekniikka ihan päin persettä, pyrolla poltetaan äijän perskarvat ja viedään kaikki rahat! Kaikilta! Leipä meidänkin pitää ansaita.
 
Tämä oli siis vitsi. HÄHÄHÄHÄH ja HOHO ja This is humor!
 
Niin ja osaahan yks porukka Suomessakin. On hienoa että telkkarikin on pikkuhiljaa siirtymässä moniraitaääneen. Toki 48raitaa on lähes joka kotiväsääjällä jo ollut vuosia mutta että tv:kin jo satsaa siihen. Täytyyhän sitä sitten uskoa että maailman kärkeä tässä ollaan. hähähäh.
 
Ei ne laitteet maksa, vaan niiden käyttöön tarvittava työaika. Kotiväsääjälle ei kukaan maksa palkkaa kun hän tekee sitä harrastuksekseen.
 
Roadari

Kyllä valosuunnittelu on taidetta.
 
Ja kun sen tarkoitus on saada joku esitys näyttämään hyvältä niin sen pitäis olla taidetta sen koko esityksen ehdoilla. Ei omana itseisarvonaan vaan tekemässä jostain muusta elämääsuurempaa. Samoin kuin äänentoiston pitäis olla vain vahvistamassa sitä mitä muusikot taiteilevat.
 
Entäs jos sää et vaan ite ymmärrä kuinka hienoa taidetta sun etees tuodaankaan?
 
Tuo on varmasti yks taiteenteon ongelma. Yleisö sulattaa ja nauttii määrätynlaisista, monesti aika konservatiivisista tavoista. Performanssien tehtävä mun mielestä onkin sysätä sitä sietoa ja ymmärrystä vähän pidemmälle. Totuttaa toisaalta katsomaan vaikeitakin juttuja ja etsiä jotain uutta. Joku juttu niistä saattaa jäädä elämään vaikka suurin osa jää kokeiluksi.
 
Kuten aikaisemmin jo todettiin niin suuri enemmistö on aivan tyytyväistä nykymenoon. Pieni osa tekijöistä potkii uutta ilmaisua eteenpäin. Se voi hyvinkin olla esim. Phil Collins. Hän on aika paljon kokeillut ja hakenut vähän erityyppistä äänimaailmaakin.
 
Ei ne laitteet maksa, vaan niiden käyttöön tarvittava työaika. Kotiväsääjälle ei kukaan maksa palkkaa kun hän tekee sitä harrastuksekseen
 
Kun tv-porukan monikymmenpäinen sakki on varaa laittaa satojentuhansien kaluston kera muutaman sadan kilometrin päähän tekemään konserttitaltiointia niin ei päivän panostus miksaukseenkin ole rahasta kiinni. Vaikka en ole tv-herrojen kokouksissa ollut niin mulle moinen näyttää vain ja ainoastaan priorisoinnilta.
 
Kaikesta muusta, mihin en kommentoinut, olen samaa mieltä. Tai ei ollut lisättävää. Tuntuu vain tyhmältä lainata kaikki ja panna perään että joo. Vois niinkin joskus tehdä ja olla posetiivinen. Keskustelun kannalta vain tuntuu että on parempi etsiä uusia näkökantoja vaikka samaa mieltä periaatteessa oltaiskin.

Kun tv-porukan monikymmenpäinen sakki on varaa laittaa satojentuhansien kaluston kera muutaman sadan kilometrin päähän tekemään konserttitaltiointia niin ei päivän panostus miksaukseenkin ole rahasta kiinni. Vaikka en ole tv-herrojen kokouksissa ollut niin mulle moinen näyttää vain ja ainoastaan priorisoinnilta.
 
Ja tähän vielä yksi pointti joka vaikuttaa: Jos on kyse puhtaasti taltioinnista, nauhoitus tehdään esityksen ehdoilla, jos on kyseessä tv-nauhoitus/lähetys, mennään tv:n ehdoilla.
Ehkä tässä jotain vastausta priorisointi kysymykseen.