Bänditoiminta ›

Itse liityin Nailgunneriin niin, että menin ekoihin treeneihin, katselin ja kuulostelin äijien soittoa tunnin verran ja sit ne sanoi, et otahan skeba käteen, niin vedetään jotain. Pari riffiä opin ja soitin todella huonosti. Tauolla turistiin kaikkea mahdollista, heitettiin läppää yms. ja sovittiin että jätkät laittaa mulle pari biisiä guitar pro:lle ja sit treenaan niitä kotona. Treenasin parin viikon ajan pirusti (n.5 h/päivä) ja kehityinkin melkoisesti. Parit treenit kävin läpi ennenkuin ilmoittivat, että olen täysipainoinen bändin jäsen. Jännäksi teki tilanteen se, että samanaikaan bändiin pyrki toinen minua siinä vaiheessa taidoiltaan hiukan parempi kepittäjä. Minut kuitenkin valittiin nopean kehitykseni sekä kunnon heavy fucking thrash -asenteeni vuoksi :)
 
Eli pointti on se, että ehkä pelkkä koesoitto ei ole hyvä juttu, sillä miten hitossa voi osata soittaa niitä biisejä joita ei ole ennen kuullutkaan. Vähintään pari viikkoa pitäisi varata kaverin sisäänajamiseen, näkee, mikä sillä on asenne, miten tullaan juttuun, käykö se treeneissä ja onko se valmis panostamaan bändiin riittävästi. Pelkkä soittotaito ei todellakaan saa olla ainut ratkaiseva tekijä, ei missään nimessä.

Eli pointti on se, että ehkä pelkkä koesoitto ei ole hyvä juttu, sillä miten hitossa voi osata soittaa niitä biisejä joita ei ole ennen kuullutkaan. Vähintään pari viikkoa pitäisi varata kaverin sisäänajamiseen, näkee, mikä sillä on asenne, miten tullaan juttuun, käykö se treeneissä ja onko se valmis panostamaan bändiin riittävästi. Pelkkä soittotaito ei todellakaan saa olla ainut ratkaiseva tekijä, ei missään nimessä.
 
Onhan ne ekat reenit aina myöskin "koesoittoja", ainakin jos ei tyyppi ole muista yhteyksistä tuttu. Reaktiot voi sitten molemminpuolin olla "ei helvetti tällästä", "ihan %&tun jees" tai sitten katellaan parit reenit pidemmälle.
 
Yksi vähintään yhtä tärkeä asia kuin soittotaito ja mukavuus on motivaatio. Vituttaa odotella treenien alussa tuleeko se heebo nyt paikalle vai ei, onko se opetellut sitä mitä sovittiin porukalla, että kaikki opettelee jne.

Eli pointti on se, että ehkä pelkkä koesoitto ei ole hyvä juttu, sillä miten hitossa voi osata soittaa niitä biisejä joita ei ole ennen kuullutkaan.
 
Sitä kutsutaan sopeutumiseksi ja biisin haltuunotoksi. =)
Joillain siihen menee pidempää joskus jopa liian pitkään, ja jotkut taas löytää langan hyvinkin nopeesti.
 
Vähintään pari viikkoa pitäisi varata kaverin sisäänajamiseen, näkee, mikä sillä on asenne, miten tullaan juttuun, käykö se treeneissä ja onko se valmis panostamaan bändiin riittävästi. Pelkkä soittotaito ei todellakaan saa olla ainut ratkaiseva tekijä, ei missään nimessä.
 
Joo totta turiset, mutta kyllä mun mielestä yhtien treenien aikana saa kyllä sen tuntuman miehestä/naisesta. Jokainen musiikkityyli tarttee "erillaisen" soittajan. Tarkoitan sillä että esim. maailman groovaavin blues/rock soittaja ei välttämättä sopeudu trash, POP tai johonkin muuhun musiikki tyylin soittajaksi. Ja sama myös toisinpäin.
 
Juu soittotaito siinäpä pulmallinen kysymys, patti tilanne voi syntyä kun orkesterii tulee 2 koe soittajaa. Toinen on todella kova soittaja, ottaa biisit nopeesti haltuun MUTTA jotain puuttuu. Toinen taas ei ole niin todella hyvä, kestää aikansa ennekun biisit alkaa toimii MUTTA ne toimii kun junan vessa.
 
Tällänen asia on askarruttanut mieltäni usein, noin omalta osaltani. Kun pitäisi kumminkin suht nopeesti päättää soittajien kohtalo, antaako porukka ja antaisinko itse mahdollisuuden tälle ei niin hyvälle joka kumminkin sai paljon isommalla työllä sen homman toimimaan. Olisiko kärsivällisyyttä? Omalta osaltani en todellakaan osaa vastata.
 
Siinä syntyjäsyviä pirun suuresta sydämmestä.

Jep, koesoitossa saa ehkä selville, riittääkö soittajan kyvyt touhuun ja ollaanko edes suurin piiirtein samalla tasolla.
 
Lopullisesti homman toimivuus selviää muutaman viikon sisään treenaillessa. Mutta ei kaikkia voi soitattaa viikkotolkulla, koesoitto on se jolla valitaan ne joiiden kanssa katotaan hommaa vähän pidemmälle.
 
Oon muutamissa koelauluissa ollut, pari kertaa on riittänyt se yksi kerta (coverbiisejä, joita osasi heti laulaa), sitten on ollut alkutekijöissään olevia proggiksia joihin on riittänyt, että on ollut kiinnostunut hengailemaan mukana, ja joista on sitten ne joilla kiinnostus lopahtaa lähteneet pois tai potkittu ulos.
 
Jännäähän se aina on, mutta jos haluaa bändiin, eikä ole rahkeita sellasta perustaa itse alusta pitäen (ja vaikka olisi niin tuo perspektiiviä soittaa muissa bändeissä) niin on vaan heittäydyttävä leikkiin mukaan.
 
Vinkiksi bändiin pyrkimistä helpottamaan (ei toimi ekan bändin kohdalla); säästäkää kaikki treeni- tai keikkanauhoitukset, niitä on hyvä antaa referenssiksi uusille tyypeille, näkevät ainakin jos ääni tai soitotatsi on ihan eri mitä ovat hakemassa. Ja toisaalta näkevät, että osaahan tämä jotain, usein uusien tyyppien ja biisien kanssa hyväkin soittaja on hukassa vähän aikaa.

Aika monessa koesoitossa oon - yllätys yllätys - ollut, ja vielä monin verroin useampia koesoitattanut. Itsellä on ollut tapana antaa vähän vieraammalle testiintulijalle kasetilla pari biisiä ja lapulla soinnut noin niinkuin etukäteisläksyksi, joskus se kasetti on riittänyt kertomaan että tyylit ei tuu toimimaan yhteen ja aiheuttanut koesoiton peruuntumisen
:-) - tuttavuus on silti voinut hyvinkin kehittyä ystävyydeksi, vaikkei yhteistä bändiuraa olekaan tullut.
 
Rumpaleille ei ymmärrettävästi oo tarvinnut antaa mitään äänitteitä etukäteen - hyvä rumpali tietää biisiä kuullessaan, koska alkaa filliin saattelu tai osa vaihtuu, ja jos ei tiedä, ei kyseessä liene (ainakaan mulle) halutunlainen rumpali. (Jos mielessä sen sijaan on joku tietty komppi, sovituksellinen jippo, tms. - sellaiset kannattaa antaa äänitteellä läksyksi, nopeuttaa hommaa. Mutta niiden aika ei oo ekoissa treeneissä, vaan vasta kun biisistä on joku kuva mielessä.)
 
Aika usein se kumminkin menee sellaisille simppelien biisien osastoille, jamitteluksi, se koesoitto. Ja hyvä niin, siinähän otetaan mittaa. Joku kahden soinnun ralli kuten Freen "Allright now" on helppo omaksua minuutissa, mutta kertoo soittajasta paljon. Ja 12 tahdin bluesissa punnitaan traditioiden tuntemus tuosta vaan.
 
Itse asiassa alkoi harmittaa, ettei oo pitkään aikaan soittanut vieraiden tyyppien kanssa tuntemattomia biisejä. Biisien plokkaaminen lennosta on kuitenkin hauskaa ja kivaa, ja sitä sois harrastavan joka päivä, että joku vain aloittaa soiton ja muut menee mukaan. Lähtökohtana voi olla vaikka joku sointukierto tai riffi, joka tuli aamukahvipöydässä mieleen tms.
 
Siitä "oikeasta" soittajasta tietää jo soiton aikana, että "toi se on". Silloin homma menee kuin ois vuosia treenattu, telepatia toimii. Huonosta ryhmästä oon lähtenyt kohteliaasti kiittäen joskus jo ensimmäisten parin biisin jälkeen, että "eipäs haaskata enempää teidänkään aikaa".

Aika monessa koesoitossa oon - yllätys yllätys - ollut

Mä huomasin just, että en ole koskaan ollut ainoassakaan koesoitossa! Hirvittää kyllä ajatuskin tuollaisesta, menis varmaan ihan puihin :)

Itse asiassa alkoi harmittaa, ettei oo pitkään aikaan soittanut vieraiden tyyppien kanssa tuntemattomia biisejä.

Sama juttu...95 prossa musasta tulee tehtyä tyyppien kanssa, joille ei tartte kuin murahtaa jotain ja sieltä tulee mitä halutaan...pelottavaa, mutta mukavaa.

Biisien plokkaaminen lennosta on kuitenkin hauskaa ja kivaa,

Joo, näin on. Mulla on ain mukana nuottipaperia, jos kuulee vaikka tavaratalossa jotain niin ylös vaan...vaikka olis vaan yksi uusi hyvä sointu tai käännös. Usein sitä ajattelee että kyllä mä muistan tämän sitten himassa, mutta aina unohtuu, ainakin multa, jos ei johonkin talleta.

Joo, näin on. Mulla on ain mukana nuottipaperia, jos kuulee vaikka tavaratalossa jotain niin ylös vaan...vaikka olis vaan yksi uusi hyvä sointu tai käännös.
 
Heh, tuli hieno visio, sulla deadline painaa päälle ja uutta hittiä ei lähde syntymään, meet sitten S-marketin keskusradiosta hissimusaa kuuntelemaan, jos sieltä "kierrätyskaukalosta" vaikka tulis hitin siemen. Onhan ne ainakin testattuja juttuja...
 
Ei vaan, tiedän mitä tarkoitat. Nimim. "itsekin kirkonkelloja, työmaasireenejä ja ympäristön random-ääniä sillä korvalla kuunteleva" Joskus vaikka raitiovaunun jarrut voi antaa idean, joka pitää vain saada muokattua korvaystävällisempään muotoon.

Ei bändejä koesoitoilla pystyyn laiteta IMHO. Bändihommat ovat mielestäni ihan perseestä, jos bändin jäsenillä ei ole muuta yhteistä, kuin se bändi. Meidän bändissä 15% on soittamista, loput ovat yhteistä lystiä ja kikatusta. Nyt kyllä menee niin ohi, että ohhoh. Minä en ole koskaan noista ilmoituksista oikeen lämmennyt. Voiko ilmoituksilla saada pystyyn bändin, joka toimisi ja missä viihtyisi?

Mut en mä ihan paskojen kanssa haluu samaan bändiin, siis ne jotka ettii kitaristii, niin niiltä mä vaadin vähintään että ne osais soittaa trooperin, wickermanin tai hallowed be thy namen.
 
Tuo ei nyt ollu mikään paras vertaus... :D

Ei bändejä koesoitoilla pystyyn laiteta IMHO. Bändihommat ovat mielestäni ihan perseestä, jos bändin jäsenillä ei ole muuta yhteistä, kuin se bändi. Meidän bändissä 15% on soittamista, loput ovat yhteistä lystiä ja kikatusta. Nyt kyllä menee niin ohi, että ohhoh. Minä en ole koskaan noista ilmoituksista oikeen lämmennyt. Voiko ilmoituksilla saada pystyyn bändin, joka toimisi ja missä viihtyisi?
 
Tuuri sais käydä...

niin, elikkä ongelmana on se kun en oikeen uskalla pistää minnekkään ilmoitusta että etsin bändiä koska "pelkään" koesoittoja. Elikkäs tunnen itseni vaivautuneeksi tällaisessa tilanteessa. Pitäisikö vain rohkeasti pistää ilmoitus jonnekkin ja mennä koesoittoihin?
 
Kun meille tuli uus basisti niin järjestin tilanteen niin että sanoin että aletaan samantien tekemään biisiä. Siinä sitten unohtui jäykkyys ja jännitys.
 
Niin, kuten varmaan fiksuimmat huomasivat minulle on aivan yhtä ahdistavaa näyttää uudelle jäsenelle omaa matskua kuin olla itse näyttämässä mitä osaa.
 
Onnea.

Ei bändejä koesoitoilla pystyyn laiteta IMHO. Bändihommat ovat mielestäni ihan perseestä, jos bändin jäsenillä ei ole muuta yhteistä, kuin se bändi. Meidän bändissä 15% on soittamista, loput ovat yhteistä lystiä ja kikatusta. Nyt kyllä menee niin ohi, että ohhoh. Minä en ole koskaan noista ilmoituksista oikeen lämmennyt. Voiko ilmoituksilla saada pystyyn bändin, joka toimisi ja missä viihtyisi?
 
tämä on tietty paras tilanne, mutta esim toiselle paikkakunnalle muuttaessa se on monesti melkeinpä ainoa vaihtoehto. kyllähän sitä tutustusmisvaiheen jälkeen aikaa yleensä muutenkin porukalla viettää, kun ei möksyjen kanssa bändiä pystyyn pistä.

Mäki pelkäsin ennen kaikenmaailman koesoittoja, mut sitku halusin musaopistoon ni oli pakko mennä niihin, eikä se niin kovin ihmeellistä ollukkaa, olihan se vähän sillai ihmeellist ku siin istu viis ihmistä rivissä ja niil oli paperit sylis ja ne kirjotteli koko ajan jotain sinne samal ku tein rytmujuttui ja lauloin ja soitin.

Ei bändejä koesoitoilla pystyyn laiteta IMHO. Bändihommat ovat mielestäni ihan perseestä, jos bändin jäsenillä ei ole muuta yhteistä, kuin se bändi. Meidän bändissä 15% on soittamista, loput ovat yhteistä lystiä ja kikatusta. Nyt kyllä menee niin ohi, että ohhoh. Minä en ole koskaan noista ilmoituksista oikeen lämmennyt. Voiko ilmoituksilla saada pystyyn bändin, joka toimisi ja missä viihtyisi?
 
Meidän bändi on kasattu ilmoituksilla. Ekaks löysin laulajan ja sitten myöhemmin meidän ilmotuksiin vastas 2 uutta tyyppiä, ja bändi kasassa. Kyllä mä toki huomaan eron tään bändin ja mun edellisten kaveri-bändien välillä, mut ei tää nyt ihan muukalaisten kanssa soitolta tunnu =)
 
Jos teidän bändissä 15% on soittamista, niin ette te kyllä tuu menestyyn musamaailmassa.. paitsi eihän se välttämättä teidän tavote ookkaan.

Jos teidän bändissä 15% on soittamista, niin ette te kyllä tuu menestyyn musamaailmassa.. paitsi eihän se välttämättä teidän tavote ookkaan.
 
hähää!! meistä tulee maailman mahtavin teinipimmpiä soittava bändi! Eihän sitä aina voi soittaa, välillä pitää edustaa..