Bänditoiminta ›

Nyt on trolli, ei tällaista ongelmaa ole.

aslak: Nyt on trolli, ei tällaista ongelmaa ole.
 
Ei oo peikkoja tällä puolen näppistä, haaste on oikea meidän bändissä. Mun ilme aiheesta keskusteltaessa on varmaan ollut luokkaa "tonnin seteli", koska ei tämmöistä ongelmaa uskoisi olevan. Kuulemma kitara ei vaan soi oikein kun on eri vireessä ja soinnut pitäisi merkitä vastaamaan ns. oikeaa virettä.
 
Jotenkin uskon taustalla olevan myös se, että levyn kanssa soittaminen yksin treenatessa on vaikeampaa kun kitara ei ole normaalivireessä, mutta siksi taas olisi tarjolla niitä kitaroita jotka ovat vireessä.
 
Kokeiltiin yhdet treenit normaalivireessä, cover-biisejä alkoi heti tippumaan listalta kun laulaja ei enää pääse ylös asti ja oktaavilla alastuominen ei taas sovi biisin tyyliin. Se on joskus pienestä kiinni.

bubu: Jotenkin uskon taustalla olevan myös se, että levyn kanssa soittaminen yksin treenatessa on vaikeampaa kun kitara ei ole normaalivireessä, mutta siksi taas olisi tarjolla niitä kitaroita jotka ovat vireessä.
 
Myös järkevissä mediasoittimissa (ja DAWeissa tietty) transponointi ja muut temput onnistuu lennosta ainakin jos levyt on esim. mp3-tiedostoina (en ole kokeillut CD:llä). Saundi toki muuttuu, mutta aika kätevä kompromissi treenaamiseen silti. Foobar2000 (+ sopivat DSP:t) on keveydessään osoittautunut omassa käytössä hyväksi.
 
Kannattaa huomioida toki sekin, että takana saattaa olla jokin muukin probleemi, joka realisoituu tällasessa spesifissä väännössä. Tämä siis kun implikoit parantamisen varaa mahdollisesti olevan henkilökemioissakin.

bubu:
Jotenkin uskon taustalla olevan myös se, että levyn kanssa soittaminen yksin treenatessa on vaikeampaa kun kitara ei ole normaalivireessä, mutta siksi taas olisi tarjolla niitä kitaroita jotka ovat vireessä.

Minä olen PC:ssä käyttänyt kätevää Transcribe! ohjelmaa mp3- ja vastaavien tiedostojen kanssa levytyksen vireen laskemiseen tai nostamiseen. Ja myös toiston hidastamiseen tarvittaessa.

sustain65: Minä olen PC:ssä käyttänyt kätevää Transcribe! ohjelmaa mp3- ja vastaavien tiedostojen kanssa levytyksen vireen laskemiseen tai nostamiseen. Ja myös toiston hidastamiseen tarvittaessa.
 
Puhelimeen etsin pitkään uutta appia, jolla nämä onnistuu. Vanha Practice Pro kun alkoi kenkkuilla jonkun ios-päivityksen jälkeen. Vihdoin ihan vähän aikaa sitten löysin Anytunen, joka on ehkä vielä astetta fiksumpi kuin vanha. Pystyy mm. tekemään soittolistoja biiseistä (eri bändit tai setit). Muistaa asetukset ja esim. soolot voi merkata niin löytyy helpommin. Suosittelen.
 
Aiheesta muuten onkin tullut jo paljon asiaa. Itsellä vireen laskeminen aiheutti joskus harmaita hiuksia. Itsellä on useimmiten ollut vain yksi hyvä sähkökitara kerrallaan. Covereita soittavassa bändissä päädyttiin laskemaan joskus aikoinaan D-vireeseen. En oikein ikinä tykännyt itse siinä soittaa kun tatsi muuttui niin paljon kun laski virettä vaihtamatta eri kieliä. Päädyin muutama vuosi sitten siihen että soittelen ihan normi vireellä itse. Treeneissä puhutaan yleensä muiden soinnuilla ja itse sitten mielessä lasken omat kuviot. Periaatteessa on ollut ihan virkistäväkin juttu kun saadaan tavallaan vähän eri fiilistä kitaroihin kun mennään usein eri kohdasta kaulaa. Biisejä nostetaan muutenkin laulun ehdoilla usein eli usein täytyy vapaita kieliä käyttävät kuviot vaan jotenkin vääntää sopiviksi. Toinen kitaristi osaa onneksi nämä jutut vähän paremmin :)

Tähän vire juttuun voisi hyvä ratkaisu olla pedaali jolla voi muuttaa virettä vaihtamatta kieliä toisiksi.
 
Kuten https://www.youtube.com/watch?v=7Nx_flYuCkc
 
Thomann linkki https://www.thomann.de/fi/digitech_the_drop.htm

Metalkallo: Tähän vire juttuun voisi hyvä ratkaisu olla pedaali jolla voi muuttaa virettä vaihtamatta kieliä toisiksi.
 
Kuten https://www.youtube.com/watch?v=7Nx_flYuCkc
 
Thomann linkki https://www.thomann.de/fi/digitech_the_drop.htm
 
No tuotakin yritin tuoda jo tuolla esiin yhtenä vaihtoehtona, mutta ilmeisesti digi on väärä ratkaisu heidän mielestään.

sustain65: No tuotakin yritin tuoda jo tuolla esiin yhtenä vaihtoehtona, mutta ilmeisesti digi on väärä ratkaisu heidän mielestään.
 
Digitechin Drop on tuttu laite, samoin softat joilla voi tiputtaa virettä äänitteestä tai nuotinnoksista. Sinänsä asia ei ole millä tai miten sen vireen muuttaa, kun kitaristin korvaan istuu vain se normaalivire. Kenellekään ei ole haaste esim. kielten eri jäykkyys. Digitechin Drop-pedaalin rajallisuus tulee vastaan muistaakseni avosointuja soittaessa, ei vaan pysty träkkäämään kaikkea tarkasti ja menee mulinaksi.
 
Itselle vireen muuttaminen on käytännössä vain "eri vire", eikä se häiritse nuottien lukemista tai kappaleen esittämistä, mutta toiselle henkilölle tämä luo paljon haasteita eri soinnin vuoksi.

bubu: Digitechin Drop on tuttu laite, samoin softat joilla voi tiputtaa virettä äänitteestä tai nuotinnoksista. Sinänsä asia ei ole millä tai miten sen vireen muuttaa, kun kitaristin korvaan istuu vain se normaalivire. Kenellekään ei ole haaste esim. kielten eri jäykkyys. Digitechin Drop-pedaalin rajallisuus tulee vastaan muistaakseni avosointuja soittaessa, ei vaan pysty träkkäämään kaikkea tarkasti ja menee mulinaksi.

Onko tuosta mulinasta" jossain esimerkki? Muutoin en usko. Itsellä on kaksi kpl noita pedaaleja. Eihän tuon mielestäni edes tarvitse "träkätä" yhtään mitään.

sustain65: Eihän tuon mielestäni edes tarvitse "träkätä" yhtään mitään.
 
En kyseistä kampetta omista, mutta eikös tuo juurikin käsittele signaalia polyfonisesti luonnollisempaan tulokseen pyrkien? Ihan selväksi ei kyllä äkkigooglemalta käynyt, että mitä se tarkalleen ottaen tekee, mutta saundista (ja hinnasta, heh) päätellen jotain muuta kuin ihan perus pitch-shiftin.

Arkka: En kyseistä kampetta omista, mutta eikös tuo juurikin käsittele signaalia polyfonisesti luonnollisempaan tulokseen pyrkien? Ihan selväksi ei kyllä äkkigooglemalta käynyt, että mitä se tarkalleen ottaen tekee, mutta saundista (ja hinnasta, heh) päätellen jotain muuta kuin ihan perus pitch-shiftin.
 
No enhän minäkään tiedä miten Drop on toteutettu ja pohdinnassani saattoi tulla ajatusvirhe, ehkä tuossa ei pärjääkkään DFT:llä ja sopivan suuruisilla siirroksilla taajuustasossa. "Mulinoita" ei ole kuulunut, ainakaan yhden tai muutaman puolikkaan pudotuksissa.

bubu: Onko kellään ollut vastaavaa ongelmaa? Sovimme aikanaan bändin kanssa, että tiputamme virettä E --> Eb-vireeseen, jotta laulajat saavat edes sen pienen helpotuksen korkeimpiin nuotteihin. Toiselle kitaristille tämä on osoittautunut ylitsepääsemättömäksi haasteeksi, koska Eb-vireessä soittaessa ei enää voi sanoa soittavansa kitaran 5. nauhalta A-soinnun, koska se oikeasti soi G#-sointuna. Tämä on ilmennyt muun muassa semmoisena, että välillä treenikselle tullessa muiden kielisoittimet on viritetty normaalivireeseen, syystä tai toisesta, ja vireen laskemisesta taas Eb-vireeseen tulee jälleen keskustelun aihe.
 
Omat lähestymistavat alkaa olemaan loppu, koska laulajien haaste ei ole ilmeisesti kelpo syy. Miten tätä asiaa voisi vielä lähestyä? Sointujen ilmoittaminen absoluuttisesti soivina ääninä? Vireen nostaminen normaaliksi ja laulajat vaihtoon?
 
Jotenkin kuulostaa tutulta tuo vireen laskemisen ongelma. Tykkään kitaralla soitella ja säveltää puolisävelaskelta alemmassa vireessä, kun se tuntuu jotenkin dynaamisemmalta ja ehkä jopa kuulostaa paremmalta. Mutta heti jos jonkun kaverin kanssa pitää soittaa perusvireessä, niin kyllä ne biisit heti kuulostaa menevän jotenkin vain väärin mitä alun perin oli ajatellut. Huomasin omassa biisissä, että sähköpianolla on soitettava pääsääntöisesti mustilla koskettimilla, muttei mikään ylitsepääsemätön ongelma.
Jos jotain covereita tulee soiteltua, niin nekin voi alun perin olla perusvireessä olevia, mutta kuulostaa omaan korvaan paremmalta, kun tiputtaa virettä puolikkaan alaspäin.
En ajattele että sointumerkinnät olisi absoluuttisia, vaan nimenomaan otteina. Joskus on pitänyt muutamallekin kaverille näyttää miten kitara viritetään alemmas. Silti tuntuu että perusvire on joillekin se ainoa oikea vire.
 
Semmosestakin on ihan hauska repiä huumoria, jos soittaa jonkun biisin päälle eri vireessä. Kuulostaa poikkeavalta mihin olikaan tottunut. En sitten tiedä jos bändi treenaa eri vireissä, niin voi siinä mahdollisesti joutua tekemään kompromissejakin jossain kohdin. Ainakin sen konkreettisesti huomaa, miksei biisi kulje vaikka kaikki samaa kappaletta soittaakin. Ehkä toinen kitaristi voisi oivaltaa jotain uutta, eikä tarvitsisi yrittää selittää asioita.
 
Eiköhän lopulta yhteisissä musajutuissakin ole kyse miten ihmiset yleensäkin suhtautuu asioihin. Mun mielestä hyvät muusikot on niitä jotka kykenee vastaanottamaan toisten mielipiteitä, ja tarvittaessa pystyvät tekemään töitä itsensä kanssa, jotta kaikenlaisista vireongelmistakin voi esimerkiksi päästä ylitse. Ja hyvä muusikko myös ymmärtää sen, että musiikin esittämisessä on kyse omaa egoa suuremmasta asiasta. Se on tietenkin eri asia jos musiikin tyyliin ja sen esittämiseen kuuluu egoilu ja kukkoilu, mutta muutoin tykkään asiallisesta käytöksestä. :)

Kale G.L.P.: Joskus on pitänyt muutamallekin kaverille näyttää miten kitara viritetään alemmas. Silti tuntuu että perusvire on joillekin se ainoa oikea vire.
 
Kaikki aloittaa yleensä perus E- vireellä soittamisen alussa ja ne jämähtää siihen, kun tuttu ja turvallinen. Itse kuulin ekaa kertaa Eb virettä Megadethin Youthanasia levyllä ja se oli korvia hivelevä kokemus heti ja siinä. Eb:ssä vaan on munaa ja jotenkin se sopii vaan monille kitaroillekin paremmin, ja auttaa laulajaakin monesti. Stratokin kuulostaa ainakin meikälle paremmalta aina Eb vireellä kuin normi E:llä.

Metalkallo: Kaikki aloittaa yleensä perus E- vireellä soittamisen alussa ja ne jämähtää siihen, kun tuttu ja turvallinen. Itse kuulin ekaa kertaa Eb virettä Megadethin Youthanasia levyllä ja se oli korvia hivelevä kokemus heti ja siinä. Eb:ssä vaan on munaa ja jotenkin se sopii vaan monille kitaroillekin paremmin, ja auttaa laulajaakin monesti. Stratokin kuulostaa ainakin meikälle paremmalta aina Eb vireellä kuin normi E:llä.
 
Joo näin se varmaan menee jos on tottunut soittaan perus E:llä, niin vaikeaa voi olla siirtyä muihin vireisiin. Oli siitä yhden kaverin kanssa puhettakin, että laulaminenkin voisi olla helpompaa, mutta jos on soittanut jo ainakin 80-luvulta asti, niin ei voi itsekään tehdä isoa numeroa vireen pudottamisesta.
Toinenkin kaveri joka on aloittanut joskus 70-luvulla kitaroinnin, niin osaa jo soittaa omasta mielestäni riittävän hyvin, ettei ole mitään syytä pyrkiä väkipakolla häntäkään uusiin juttuihin.
 
Toki omat musahommat on tällä hetkellä noin 99% yksin soittelua, etten voi sanoa olevani mikään kokenut bändisoittaja. Mutta hauskaahan se tietenkin on jamitella porukallakin. Yksin kun soittelee ja tekee musaa, niin saa tehdä juuri sellaista kamaa mistä tykkää, tai ainakin mitä sattuu tulemaan. Yksin soittelussa on helposti se puoli, ettei ole mitään päämäärää milloin joku biisi pitäisi saada tehtyä valmiiksi. Saattaa jäädä leijumaan vuosikausiksikin joitain ideoita, että tuokin pitäisi tehdä loppuun. Ja oma kriittisyys myös. Miten vaikka se kitarasoundi ei olekaan täydellisesti kohdillaan. Ehkä nämä on muillekin tuttuja juttuja.
Eb-vireessä se kielten löysyys miellyttää myös.
Tulee soiteltua eniten Gibsonilla, kun Les Paul on eka kitara ja tykkään soitella sillä.

Tää on hämmentävää. Itse kun aloin soittamaan kitaraa niin dropped-d oli ihan ehdoton ja oikeastaan iso apuväline. Pystyi yhdellä sormella soittelemaan riffejä tyyliin Sepi Kumpulainen. Samoin pakkohan se oli avoinmeen g:hen vetää jos meinasi rollareita testata. Samoin se, miten erityyppiset vireet saundasivat eri tavalla ja insipiroivat soittamaan ja kokeilemaan. Eri vireiden kokeilu oli itellee kans tärkeää otelaudan opiskelua.
 
Alun kysymykseen, kitara on sen verran visuaalinen soitin, että ihan sama mikä vire mutta pitkälle pääsee sillä, että joku huikkaa / näyttää mistä "oksankohdasta" menee.
 
Kale G.L.P.: Joo näin se varmaan menee jos on tottunut soittaan perus E:llä, niin vaikeaa voi olla siirtyä muihin vireisiin. Oli siitä yhden kaverin kanssa puhettakin, että laulaminenkin voisi olla helpompaa, mutta jos on soittanut jo ainakin 80-luvulta asti, niin ei voi itsekään tehdä isoa numeroa vireen pudottamisesta.
Toinenkin kaveri joka on aloittanut joskus 70-luvulla kitaroinnin, niin osaa jo soittaa omasta mielestäni riittävän hyvin, ettei ole mitään syytä pyrkiä väkipakolla häntäkään uusiin juttuihin.

Jos asiassa on vastakkain bändi ja kitaristi, eikä keskustelemalla päästä maaliin, niin itse lähtisin kitaristina hittoon bändistä ja bändinä laittaisin kitaristin vaihtoon.

jannu: Jos asiassa on vastakkain bändi ja kitaristi, eikä keskustelemalla päästä maaliin, niin itse lähtisin kitaristina hittoon bändistä ja bändinä laittaisin kitaristin vaihtoon.
 
Melko samoilla linjoilla itsekin. Kyllä transponoinnin (ja virittämisen) pitäs kitaristille olla ihan perushuttua.

Kitaristi vaihtoon. Jos ei lähde niin ei lähde. Tai siis lähtee mutta. Saundi edellä, aina. Jos vireen pitää olla Eb niin silloin sen pitää olla Eb, joka siihen ei taivu niin hei hei ja uutta tilalle.

Kale G.L.P.: Semmosestakin on ihan hauska repiä huumoria, jos soittaa jonkun biisin päälle eri vireessä. Kuulostaa poikkeavalta mihin olikaan tottunut.
 
https://youtu.be/iml9_6OAdOc?t=185
 
Itse en tykkää noista digitaalisista vireenmuuttajista, kun soittelen vain itsekseni kotona ja jos soittelee voluumeilla, jossa sähkiksen kielten akustinen ääni kuuluu hiemankin läpi, niin on todella hirveän kuuloista, kun kuuluu kaksi ääntä joista toinen on vaikka puolisävelaskelta korkeammalla. Nykyään soitettelen enimmäkseen kuulokkeilla, joten tuo ei varmaan olisi enää välttämättä ongelma, mutta mielummin silti ruuvaan kitaran vireen vain alaspäin. Les Paulissa ainakaan puolisäveltä alaspäin tai drop-d ei tunnu aiheuttavan kummempia intonaatio-ongelmia. Sitten on 7-kielinen, jolla voi möyriä alempaa. Yleensä kyllä soittelen ihan standardivireessä.

Kampela77:
 
Itse en tykkää noista digitaalisista vireenmuuttajista, kun soittelen vain itsekseni kotona ja jos soittelee voluumeilla, jossa sähkiksen kielten akustinen ääni kuuluu hiemankin läpi, niin on todella hirveän kuuloista, kun kuuluu kaksi ääntä joista toinen on vaikka puolisävelaskelta korkeammalla. Nykyään soitettelen enimmäkseen kuulokkeilla, joten tuo ei varmaan olisi enää välttämättä ongelma, mutta mielummin silti ruuvaan kitaran vireen vain alaspäin. Les Paulissa ainakaan puolisäveltä alaspäin tai drop-d ei tunnu aiheuttavan kummempia intonaatio-ongelmia. Sitten on 7-kielinen, jolla voi möyriä alempaa. Yleensä kyllä soittelen ihan standardivireessä.
 
Joo, kyllä se kuulostaa oikeasti ihan kauhealta, että parempi vaan virittää samaan vireeseen. Kokeilumielessä voi silti testailla. Digitaalisista vireenmuuttajista ei oo kokemusta, mutta ehkäpä niillekin paikkansa löytyy. Digitaalisuus ja musiikki ei tunnu mulle kovin läheiseltä, kun on vaan niin hienoa kuunnella soittoa, jossa oikeasti muusikot tulkitsee jotain teosta, ilman mitään digitaalisia efektejä tms. Mutta jokainen tekee tietenkin tyylillään.
Itse tykkään soitella perinteisellä tavalla vahvistimen kanssa. Se on sellaista soundifiilistelyäkin, missä omalla soitollaan saa revittyä irti mielenkiintoisia asioita. Helpolta vaikuttava kappale muuttuu yhtäkkiä omaksi tulkinnaksi, vaikkei edes säätäisi potikoita tai mikkikytkintä. Jotka nekin antaa vielä lisää mahdollisuuksia soittamiseen ja soundeihin. Ja erilaiset plekutkin tuntuu vaikuttavan soittamisen lopputulokseen.