Bänditoiminta ›

Kefiiri: Tämä näkökohta onkin jäänyt turhan vähälle huomiolle. Soittimet, vahvistimet ja muut laitteet ovat kiehtovia räplättäviä, ja samanhenkisten kavereiden kanssa niistä piisaa aina juttua.
 
Aivan. Voin yhtyä tähän.

Kefiiri: Tämä näkökohta onkin jäänyt turhan vähälle huomiolle. Soittimet, vahvistimet ja muut laitteet ovat kiehtovia räplättäviä, ja samanhenkisten kavereiden kanssa niistä piisaa aina juttua.
 
Jep. Kitarakamat puolella on nyt yli 660.000 kirjoitusta, kitarat:soittaminen vajaat 200.000.

Vähän yli viiskymppisenä kellaribändissä, joka ei tosin keikkaile. Keikkakokemusta kyllä paljonkin puhallinokesterissa, mutta ei rock-bändissä kitaristina.
 
-Musiikki ja etenkin rock ja blues on minulle erittäin tärkeää. Tässä musiikinmakuni ei ole muuttunut nuoruudesta, vaikka olen tutustunut monenlaiseen muuhunkin musiikkiin.
-Yhdessä olo toisten musadiggareiden kanssa.
-Bändissä soittaminen antaa syyn harjoitella ja edistyä myös kotona.
-Metelöiminen kavereiden kanssa on terapiaa. Minulla on ollut viimeaikoina melko raskasta sairaan sukulaisen takia. Bänditreenien ajaksi unohdan huolet ilman alkoholia.

Itsellä varmaan jäi aikanaan jotain tekemättä ja "saavuttamatta" kun takavuosina lopetin ja myin kaikki musakamat pois ja harrastaminen siirtyi toiseen suuntaan ja oman aikansa vei myös perheen kasvattaminen. Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut taasen kiitettävästi aikaa soittamiseen ja hienoja keikkakokemuksiakin on takana. Myönnän että tässä jonkin verran haikaillaan menneeseen. Ei ollenkaan katkerana vaan pikemminkin todella iloisena että edes nyt homma kulkee :)
 
Motivaatio varmaankin tulee monestakin asiasta:
- soittaminen on vaan todella mukavaa
- kitarat, bassot ja vahvistimet ja niiden kanssa nysvääminen on erittäin kiinnostavaa ja ne näyttää hyvältä
- maailmassa on paljon hyvää rockmusiikkia, joita biisejä on hienoa oppia soittamaan ja tulkitsemaan omalla tavallaan. Omia biisejä en tee, eikä edes kiinnosta. Koen että mulla ei ole maailmalle mitään musiikillista uutta sanottavaa.
- keikalla on hienoa käydä joskus, koska pelkästään kellarissa soittamisessa ei itselle ole mitään tavoitetta. Olen todennut hyväksi tavoitteeksi saada aikaan hyvät bileet siellä missä soittaa.
- saa kokea hieman sitä rock-elämää, mikä ammattilaisilla ja suurilla nimillä on arkipäiväisempää, itsellä täysin stressitöntä ja juuri siinä määrin rasittavaa kuin itse haluaa ja viitsii.
- rockin soittaminen pitää nuorena, onhan tämä asennekysymys
- motivaatio pysyy yllä koska soittamiseen ei ole leipääntynyt vaan kaikki on vapaata aikatauluista ja tavoitteista. Harrastamisen saa valita, sitä ei ole pakko tehdä, kuten työtä on pakko tehdä.
 
Kun fysiikka joskus myöhemmin alkaa taistella soittosuoritusta vastaan ja totaalinen lopettaminen on edessä, niin keskityn sitten enemmän moottoripyörälläni ajamiseen. Siinä tarvii vähemmän sorminäppäryyttä kun otteet on paljon suoraviivaisempia :)

Osteri:
- saa kokea hieman sitä rock-elämää, mikä ammattilaisilla ja suurilla nimillä on arkipäiväisempää, itsellä täysin stressitöntä ja juuri siinä määrin rasittavaa kuin itse haluaa ja viitsii.
- rockin soittaminen pitää nuorena, onhan tämä asennekysymys

 
https://scontent-b-mad.xx.fbcdn.net … 9398_272853572806121_58574426_n.jpg

Jii-Gee: https://scontent-b-mad.xx.fbcdn.net … 9398_272853572806121_58574426_n.jpg
 
Tuo viimeinen ruutu on niin puhutteleva että on parempi vain keskittyä soittamaan pitkätukkaheviä tupakansavuisessa kämpässä ja juoda kaliaa. Pääsee aikonaan kotiin nukkumaan ja aamulla töihin. Ja Heh Heh.

Juhani_t:..... pitkätukkaheviä tupakansavuisessa kämpässä .... juoda kaliaa. Pääsee aikonaan kotiin nukkumaan ja aamulla töihin....
 
En taida päästä tuohon sarjakuvaan ollenkaan kun bändin nuoremmat jäsenet on kaikki muut kaljuja, kukaan ei polta röökiä ja kaljatkin juodaan treenin ulkopuolella. Ei oikeen mätshää...... :)

Toive siitä, että jäisi jälkipolville edes joku oma piisi.

Se kun pelkästään yksin toimien ei saa tarpeeksi aikaan mm. keikkojen hommaamisen suhteen ja kun on muitakin mukana, ei tarvi olla hyvä kaikilla osa-alueilla.
 
Yhdessä muiden kanssa toimiminen täydentää siis yksin toimista, jossa tulee oltua ehkä vähän kriittisempi mm. taiteellisen tason suhteen.

Meillä kasassa työpaikkabändi, jossa nuorin soittaja kohta 42 vee. Osaltani komppaan kyllä tuota kamarunkkauksen kummallista vetovoimaa (GAS). Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta jotenkin vaan ne roippeet tuppaa aina menemään vaihtoon...
Terapianahan tuota voimasointumekastusta pidetään. A5 soitettuna kovalla volalla ja iso(hko)lla säröllä putsaa kyllä korvien välin kaikesta stressistä ja muusta maallisesta!
Eikä yritetäkään tehdä mitään ylitaiteellista rajoja rikkovaa vaihtoehtomitätahansa, vaan simppeliä kolmen soinnun rokkia. KISS-ajattelu päälinjauksena: Keep It Simple Stupid.
Eipä tähän sitten muuta. Kevättä.

musamies: Yhdessä muiden kanssa toimiminen täydentää siis yksin toimista, jossa tulee oltua ehkä vähän kriittisempi mm. taiteellisen tason suhteen.
 
Toisaalta porukalla syntyy sellaisia ideoita, joita ei millään tulisi keksineeksi itsekseen.

Kefiiri: Toisaalta porukalla syntyy sellaisia ideoita, joita ei millään tulisi keksineeksi itsekseen.
 
Tätä samaa on moni varmaan käräjillä miettinyt itsekseen...

Harrastebändeissä on se vika että siellä käydään soittamassa se viikon turhautuminen ja paska pois, mutta joku jäsenistä keksii lisäohjelmaa keikkojen muodossa ja kuka nyt sellaisesta enää jaksaisi ressata.

LamaAjanElvis: Harrastebändeissä on se vika että siellä käydään soittamassa se viikon turhautuminen ja paska pois, mutta joku jäsenistä keksii lisäohjelmaa keikkojen muodossa ja kuka nyt sellaisesta enää jaksaisi ressata.
 
Ei kyllä oikeasti nappaa yhtään lähteä keskellä yötä ajamaan ja raahaamaan kamoja jonnekin periferiaan. Ja tietenkin keskellä yötä. Se joka tuommosia menee järjestämään niin menköön tekemään keikkansa ihan itsekseen.
 
Soittaminen on kyllä mukavaa eikä mulle mitään paskaa tai turhautumista kerry. Ajoittain on kiva huomata homman kehittyvän ja tulee itsekin opittua monenlaista juttua.

LamaAjanElvis: Harrastebändeissä on se vika että siellä käydään soittamassa se viikon turhautuminen ja paska pois, mutta joku jäsenistä keksii lisäohjelmaa keikkojen muodossa ja kuka nyt sellaisesta enää jaksaisi ressata.
 
Omasta mielestä sellainen yhdistelmä voisi olla hyvä, jossa on mukana harrastebändin vapaus ja ammattibändin keinot ja taidot.
 
Eli ei niitä ammattibändin raskaimpia keikkamatkoja, mutta mukavia keikkoja kohtuullisen matkan päässä ja halua kehittää taitoja monipuolisella tavalla.

musamies: ......sellainen yhdistelmä, jossa ei niitä ammattibändin raskaimpia keikkamatkoja, mutta mukavia keikkoja kohtuullisen matkan päässä ja halua kehittää taitoja monipuolisella tavalla.
 
Otin vapauden terävöittää lausetta hieman, kiitos. Juurikin tuosta on kysymys, tuota kun saa tehdä niin kaikki on hyvin :)

Ainakin -90 luvun alussa Röyhkän keikkakalenteri näytti siltä että olisi tikalla heitetty kartalta. Tuskin toi on muuttunut. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Jos ei kestä paskaa on huono.

Soittaminen bändissä olisi kai turvallisempi vaihtoehto
http://www.vauva.fi/keskustelu/3948 … tju/mieheni_kitaran_soitto_arsyttaa

whitler: Soittaminen bändissä olisi kai turvallisempi vaihtoehto
http://www.vauva.fi/keskustelu/3948 … tju/mieheni_kitaran_soitto_arsyttaa
 
"Alkaa hyvat ihmiset sanoko "I feel you" kun se tarkoittaa "mina kopeloin sinua". Joku tolkku noilla englannin lainauksilla!"