Bänditoiminta ›

käsi: Noh noh. Oot vasta aloittanut. Siinä on ero olla paska tai aloittelija.
Lisää treeniä ja eri bändi/kavereita joiden kanssa jamitella.
Muusikkona kehittyy koko ajan jos niin haluaa.
 
Alkuun homma etenee hitaasti. Sitten tulee pysähdys ja asioita tapahtuu paljon kunnes taas homma miltei pysähtyy jne. Oppiminen menee sykleissä. Joskus on hyvä myös kuulla totuuksia vaikka ne sattuisi. Siten voit kehittyä kun tiedät mitä kehittää
 
Plussa! Ei ole paskoja, on vain niitä jotka ovat treenanneet oikein ja tarpeeksi, sekä niitä jotka eivät ole ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki lahjakkuushömpötys kannattaa unohtaa välittömästi. Suurin lahja, joka ihmisellä voi olla, on mielenkiinto ja usein ne, jotka ovat kiinnostuneita näyttävät erityisen lahjakkailta, koska mielenkiinto luo motivaation.

käsi: Noh noh. Oot vasta aloittanut. Siinä on ero olla paska tai aloittelija.
 
Näin juuri. Nuorena vuosikin tuntuu hirmuisen pitkältä ajalta mutta useimpien todellisten taitojen kunnollinen oppiminen vaatii monen vuoden sitkeää treeniä.
 
Kuten joku sanoi, aluksi kehitys on usein nopeaa ja kun perusasiat ovat hallussa voi tuntua että "nythän minä osaan tämän". Sitten kun tekee hiukan pidempään niin alkaa itsekin huomata ne pienet nyanssit jotka alkuhuumassa tuntuvat merkityksettömiltä mutta tekevät sen eron aloittelijan ja osaajan välillä ja joiden hiominen kestää useimmissa hommissa lopun ikää. Koskaan ei ole "valmis ja täysinoppinut" vaan mestarillakin on aina parantamisen varaa ja niistä jotka eivät tätä myönnä harvemmin tulee mestareita vaan jäävät keskinkertaisiksi. Pätee sekä musiikkiin, työhön että myös elämään yleensäkin.
 
Mutta tosiaan, ei kun kovaa treeniä ja onnea bändin etsinnässä, siinä sitä oppii kun soittaa muiden kanssa.