Bänditoiminta ›

Moi.
 
Porscu: No ongelma on se että, rumpali on ostanut bändiä varten pa-laitteita ja saattaa ottaa aika isonkin herneen nenään nyt kun niille ei ole enään käyttöä.
 
Mikä olisi hyvä tapa erottaa rumpali, kun kaikki bändin tyypit on kavereita keskenään ja rumpali on kyllä hyvä tyyppi ?
 
Asiallinen keskustelu vie pitkälle.
 
Ja turha sitä rumpalin PA läjää on murehtia, luultavimmin ottaa "pallon mukaan ja painuu parempaan liigaan", eipä PA kamat omaavalla soittajalla useinkaan ole kummoisempia ongelmia uusia soittokavereita löytää, jollei ihan hevon-hanurissa satu asustelemaan tai kyrpä-jooseppi satu luonteeltaan olemaan.
 
Erikoinen ajatusmalli muuten paistaa kirjoituksestasi lävitse: rumpalin ura on ikupäiväksi ohi jos potkaistaan tästä ko. bändistä veks.
 
Ei kai nyt sentään.
 

 
baron: Niistä ei mitään bad feelings mutta se kerta jäi vituttamaan kun kaverit kertoi että teillä on keikka siellä ja siellä silloin ja silloin ja mä sanoin että olette erehtyneet, kyllä mä tietäisin jos olisi mutta enpä vaan tiennyt, kyllä oli - ilman mua.
 
Samansuuntaisesti kävi aikoinaan kun yllätin "kaverit" roudaamasta kamoja keikalle "joka oli peruttu". Olin odotellut ko. keikka kuin kuuta nousevaa erittäin painavista syistä. Oharin jälkeen jäi sitten tuo soittaminenkin vuosiksi.
Eritoten korpesi kavereiden menetys, musa niin kamalan tärkeää ollut. Paha tuollaisen jälkeen oikein on vahvalle pohjalle mitään rakennella.
Enpä ole heebojen kanssa montaakaan sanaa tuon jälkeen vaihtanut ja hommasta on sentään jo 15 vuotta.
 
T:Samuli

Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kerran kun mulle kerrottiin että mut poistetaan bändistä ja uusi rumpali jo tiedossa. Aika monta röökiä piti polttaa putkeen. Silloin se ei toteutunut kylläkään. Myöhemmin erään nykyään hyvinkin tunnetun biisintekijän bändissä sain fudut kun näytin hieman hapanta naamaa kun tämä taiteilija sovitti lähes kaikki biisit uusiksi kun oli saanut Intia-matkallaan vaikutteita. Puhelu treenien jälkeen; "Mä en ihan oikeesti kaipaa tollasta asennetta ettei mua tueta. Se oli tässä." No kiitti vitusti pal!

Kailis: Muistan vieläkin elävästi ensimmäisen kerran kun mulle kerrottiin että mut poistetaan bändistä ja uusi rumpali jo tiedossa. Aika monta röökiä piti polttaa putkeen. Silloin se ei toteutunut kylläkään. Myöhemmin erään nykyään hyvinkin tunnetun biisintekijän bändissä sain fudut kun näytin hieman hapanta naamaa kun tämä taiteilija sovitti lähes kaikki biisit uusiksi kun oli saanut Intia-matkallaan vaikutteita. Puhelu treenien jälkeen; "Mä en ihan oikeesti kaipaa tollasta asennetta ettei mua tueta. Se oli tässä." No kiitti vitusti pal!
 
Aika perus. Mutta ei se ole helppoa sille vision saaneelle liderillekään. Se tuntee olevansa umpikujassa just sun kanssa. Mitä silloin pitäisi tehdä?
 
edit: liideri ja huomaa "tuntee".

Lennu: Aika perus. Mutta ei se ole helppoa sille vision saaneelle liderillekään. Se tuntee olevansa umpikujassa just sun kanssa. Mitä silloin pitäisi tehdä?
 
edit: liideri ja huomaa "tuntee".
 
Keskustella? Katsoa asioita eteenpäin vähän pitemmällä kuin yksien treenien aikajanalla? Olla vähemmän itsekeskeinen mulkku? Ehkä?

Kailis:Olla vähemmän itsekeskeinen mulkku?
 
Mää olen meijän bändin visionäärinen liideri, ja, tuota, toi ei kyllä onnistu.

Numb: Mää olen meijän bändin visionäärinen liideri, ja, tuota, toi ei kyllä onnistu.
 
One man band? =D

Muut soittajat pitää vaan olla mulkunkestäviä.

niin tai sitten kaikki mulkut voi mennä vähän itseensä ennen ku mulkun osat lähtee pois paikoiltaan. Se on tietysti vaikeampaa, kuin itkupotkuraivota toisille. Ja jokainen, ihan jokainen sortuu siihen joskus. Yhtyeessä ei oo hyvä olla jos joku yks ja sama joutuu olemaan joku rauhanneuvottelija. Jaettu vastuu sitten siinäkin, että jokanen vuorollaan joutuu ottamaan toisten kiukuttelet vastaan. Semmonen "vaihtuva" ymmärtäjä systeemi. Tiedostettu ymmärrys ymmärtämättömyydestä ja yhtälainen lupa jokaiselle tehdä virheitä. Tiivistettynä. Solidaarisuus.

Omalla tavallaan bändi on aina se yhteinen hiili mihin puhalletaan. Se on yllättävän vaikea erottaa jäsentä joka on elänyt unelmaa(joskin ehkä turhaa sellaista) että jos tästä vaikka joskus sattuisi tulemaankin jotakin. Se on vain helvetin vaikeaa, vaikka jokainen osapuoli tietäisi asian olevan paremmin niin. Ja aina se jää kaivelemaan, mikäli siihen on vähääkin laittanut itseään likoon.
 
Esim tämmöisiäkin tapauksia olen kuullut että, kymmenen vuotta painetaan demoasteella myötä- ja vastamäet ja sitten kun jotain alkaa tapahtumaan niin joku bändin leaderi on vain ilmoittanut: et ole tarpeeksi hyvä, uus soittaja on jo tilattu.. Toki tämäkin tarina vain yhdestä näkökulmasta.

Tuli aiheesta mieleen vielä tämmönen, että mitäs tehdä sillon, kun bändikaveri vetää ittensä piippuun? Sillon kun päihteet ja niiden täyteinen elämäntyyli vaikuttaa jo selkeesti oma-arviointiin ja terveyteen, ja luottamus häneen muilta jäseniltä alkaa karista jatkuvan stressaamisen takia siitä, että missähän kunnossa kaveri nyt on tulossa treeniin, vai tuleeko, tuleeko keikalle ja pystyykö vetään, ja kuinka käy keikan jälkeen (, varsinkin kun kyse pidemmistä matkoista)? Onko kokemuksia? Erottaminen saattais vaan pahentaa alkanutta kierrettä, mutta toisaalta, kykeneekö syyllisyyden kaverin heivaamisesta elämästään kokonaan perustelemaan itselleen niin, että sen tunteen kanssa vois elää, tapahtu mitä tapahtu. (Puhun ny vanhasta jutusta, mutta näköjään jotkut asiat vain painaa mieltä useamman vuoden, siksi olisi kiva kuulla kanssakokemuksia.)

Entäs se vitutus ja mielipaha mitä tämä rokkitähti aiheuttaa muille perseilyllään? Mun mielestä soittohomman pitää olla hauskaa eikä stressaamista toisten ongelmilla. Näillä veijareilla riittää aina selityksiä siihen miksi mopo lähtee käsistä ja kierre syventyy.
Kenkää vaan! Ja terveistiä sille Tampereelle jätetylle kitaristille joka sammui lavalle. Ootkohan vielä hengissä..
 
tatta: Tuli aiheesta mieleen vielä tämmönen, että mitäs tehdä sillon, kun bändikaveri vetää ittensä piippuun? Sillon kun päihteet ja niiden täyteinen elämäntyyli vaikuttaa jo selkeesti oma-arviointiin ja terveyteen, ja luottamus häneen muilta jäseniltä alkaa karista jatkuvan stressaamisen takia siitä, että missähän kunnossa kaveri nyt on tulossa treeniin, vai tuleeko, tuleeko keikalle ja pystyykö vetään, ja kuinka käy keikan jälkeen (, varsinkin kun kyse pidemmistä matkoista)? Onko kokemuksia? Erottaminen saattais vaan pahentaa alkanutta kierrettä, mutta toisaalta, kykeneekö syyllisyyden kaverin heivaamisesta elämästään kokonaan perustelemaan itselleen niin, että sen tunteen kanssa vois elää, tapahtu mitä tapahtu. (Puhun ny vanhasta jutusta, mutta näköjään jotkut asiat vain painaa mieltä useamman vuoden, siksi olisi kiva kuulla kanssakokemuksia.)

Olen lähtenyt oikeastaan kahdesta bändistä sen takia että laulaja alkoi luisua liikaa. Toinen kuoli myöhemmin, toinen veti itsensä reunalta ja on nykyään absolutisti ja ihan mukava veikko.
Hirveästi olen pohtinut tuota ensimmäistä, ja mielessäni pohdin olisinko voinut tehdä asialle jotain. Se oli unissakin usein, ja loppui oikeastaan siihen että näin unta missä olin bussipysäkillä ja tuntui että olin odottanut ikuisesti. Paikalle kävelee tämä kaveri ja sanoo; "Ei sun kannata odottaa, jatka matkaa, ei se bussi tule". Tämä kaveri oli vielä se nuori versio johon tutustuin silloin kun aloiteltiin bändihommia. Heräsin siihen ja mulla oli uskomattoman hyvä ja helpottunut olo.

poopi: Entäs se vitutus ja mielipaha mitä tämä rokkitähti aiheuttaa muille perseilyllään? Mun mielestä soittohomman pitää olla hauskaa eikä stressaamista toisten ongelmilla. Näillä veijareilla riittää aina selityksiä siihen miksi mopo lähtee käsistä ja kierre syventyy.
Kenkää vaan! Ja terveistiä sille Tampereelle jätetylle kitaristille joka sammui lavalle. Ootkohan vielä hengissä..
 
Niin, edellä mainitut asiat ovat juuri se rasite, jota se tyyppi ja kierteessä elävät ihmiset ei osaa ajatella, vaikka sata kertaa ois koittanut puhua ja pyytänyt miettimään toisen näkövinkkelistä. Mielummin eteenpäin, kuin moniongelmaisen kanssa paikallaan.

Kailis: Olen lähtenyt oikeastaan kahdesta bändistä sen takia että laulaja alkoi luisua liikaa. Toinen kuoli myöhemmin, toinen veti itsensä reunalta ja on nykyään absolutisti ja ihan mukava veikko.
Hirveästi olen pohtinut tuota ensimmäistä, ja mielessäni pohdin olisinko voinut tehdä asialle jotain. Se oli unissakin usein, ja loppui oikeastaan siihen että näin unta missä olin bussipysäkillä ja tuntui että olin odottanut ikuisesti. Paikalle kävelee tämä kaveri ja sanoo; "Ei sun kannata odottaa, jatka matkaa, ei se bussi tule". Tämä kaveri oli vielä se nuori versio johon tutustuin silloin kun aloiteltiin bändihommia. Heräsin siihen ja mulla oli uskomattoman hyvä ja helpottunut olo.
 
Toi uni oli jotenkin kaunista. kiitos kun jaoit sen täällä. Näin mielessäni sen elokuvakohtauksena. Kosketti.

Kailis: Olen lähtenyt oikeastaan kahdesta bändistä sen takia että laulaja alkoi luisua liikaa. Toinen kuoli myöhemmin, toinen veti itsensä reunalta ja on nykyään absolutisti ja ihan mukava veikko.
Hirveästi olen pohtinut tuota ensimmäistä, ja mielessäni pohdin olisinko voinut tehdä asialle jotain. Se oli unissakin usein, ja loppui oikeastaan siihen että näin unta missä olin bussipysäkillä ja tuntui että olin odottanut ikuisesti. Paikalle kävelee tämä kaveri ja sanoo; "Ei sun kannata odottaa, jatka matkaa, ei se bussi tule". Tämä kaveri oli vielä se nuori versio johon tutustuin silloin kun aloiteltiin bändihommia. Heräsin siihen ja mulla oli uskomattoman hyvä ja helpottunut olo.
 
Sama tunne kuin Tatta:lla. Kiitos jaosta. Itse näin jotain samantyylistä edesmenneestä ystävästäni. Kai se on surutyötä.

Unissa todellakin alitajunta työstää kipeitä asioita. Kerran tulin jätetyksi aika rumasti, ja menin siitä kahdeksi vuorokaudeksi psykoosiin. Siis sellaiseen kuumeiseen, missä ei syödä eikä tajuta vuorokaudenajoista mitään. Ainoat muistikuvat ovat niitä missä istun sängyn laidalla, tuijotan omia yhteenpuristettuja nyrkkejä ja hoen "ei vittu, ei vittu...". Tämäkin surutyö loppui pitkän ajan kuluttua siihen että näin unen missä tämä tyttö oli auton takapenkillä, kääntyi katsomaan minua kun auto lähti liikkeelle ja hymyili maailman suloisinta hymyä. Olin vihdoinkin antanut anteeksi ja päästin hänet menemään. Unet ovat hyvää terapiaa.

Jos teillä ei ole kiire keikoille, eikä levyä ole just nyt tulossa ulos niin miksi ette ottaisi asiaa esille rumpalin kanssa silleen että kehottaisitte sitä ottamaan vaikka rumputunteja. Kitaristi voisi myös treenata ite enempi. Näin nuo soittotaidot kasvaa.
 
Jos kakkoskitaristilla ei ole motivaatiota treenata kitaraa miksi sillä olisi motivaatiota treenata rumpujen soittoa?
 
Jos rumpalinne on sitoutunut bändi toimintaan niinkin paljon että on laittanut rahaa haisemaan pa kamoihin niin miettisin tarkasti kannattaako se potkia pois. Sitoutuminen on todella tärkeä osa bänditoimintaa.
 
Soittotaitoja voi hioa treenaamalla

Jotenkin itseä ihmetyttää ja jopa vituttaa tuo mentaliteetti että vaihdetaan soittajat parempiin. Onkohan bändin liideri jotenkin niin erinomainen laulaja ettei parempaa löydy?
Eikö se olisi sitten ihan sama lopettaa koko touhu ja antaa niitten tehdä jotka tekee sen paremmin. Itse olen bändissä se, joka sanoittaa ja säveltää ja tekee pääosan sovitustyöstä, hoitaa keikkamyynnin yms.
Mutta me olemme bändi jossa jokaisella on ihan yhtäläinen sananvapaus. Vaikka se nyppii minun sisäistä taiteilijaa kun ensin näkee vitunmoisen vaivan ja sitten toiset sanoo että tää biisi ei toimi. Mutta kuten sanoin me olemme BÄNDI eikä mikään Artisti ja taustapoppoo. Enkä kyllä haluaisi asioiden olevan mitenkään muuten. Tai sitten nämä kanssani soittavat herrat ovat mulkun kestäviä...

SuomiRokinToivo: Jotenkin itseä ihmetyttää ja jopa vituttaa tuo mentaliteetti että vaihdetaan soittajat parempiin. Onkohan bändin liideri jotenkin niin erinomainen laulaja ettei parempaa löydy?
Eikö se olisi sitten ihan sama lopettaa koko touhu ja antaa niitten tehdä jotka tekee sen paremmin. Itse olen bändissä se, joka sanoittaa ja säveltää ja tekee pääosan sovitustyöstä, hoitaa keikkamyynnin yms.
Mutta me olemme bändi jossa jokaisella on ihan yhtäläinen sananvapaus. Vaikka se nyppii minun sisäistä taiteilijaa kun ensin näkee vitunmoisen vaivan ja sitten toiset sanoo että tää biisi ei toimi. Mutta kuten sanoin me olemme BÄNDI eikä mikään Artisti ja taustapoppoo. Enkä kyllä haluaisi asioiden olevan mitenkään muuten. Tai sitten nämä kanssani soittavat herrat ovat mulkun kestäviä...
 
Ootko sä se tyyppi, joka jää ikävystyneenä baarissa notkumaan sen oksentelevan ja örveltävän kaverin seuraan, kun "sen kanssa nyt baariin lähettiinki". Mä tuuppaan ne taksiin, rahat mukaan ja moikka soitellaan.

Lennu: Ootko sä se tyyppi, joka jää ikävystyneenä baarissa notkumaan sen oksentelevan ja örveltävän kaverin seuraan, kun "sen kanssa nyt baariin lähettiinki". Mä tuuppaan ne taksiin, rahat mukaan ja moikka soitellaan.
 
En vaan oli kyse SOITTAMISEN paremmuudesta, ei henkilökemioista tai paskasta työmoraalista. En nimittäin jaksaisi todellakaan lähteä veivaamaan rokkia jonnekin jumalan selän taakse sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa yhteistyö ei suju. Me emme ole mitään musiikkiteknisiä ihmeitä mutta jonkun sortin synergia tässä touhussa on ja se välittyy kyllä yleisöllekin. Ja väittäisin jopa että paremmin kuin se, että keikalla ei tule yhtään ainoaa virhettä mutta kaikkia nyppii soittokavereiden naamat.