Bänditoiminta ›

Kartingia en olekaan kokeillut, olisikohan siinä bändi-get-togetherin teema?
 
Ilman muuta.
 
Hahahahahah.
 
Mitäs siinä naurat? Karting on erittäin vakavasti otettava asia, eikä ollenkaan huvittuneisuutta herättävä ole se ;)

 
Mitäs siinä naurat? Karting on erittäin vakavasti otettava asia, eikä ollenkaan huvittuneisuutta herättävä ole se ;)
 
Prkl minä sovi niin pieneen autoon.

Prkl minä sovi niin pieneen autoon.
 
Hei, jos minä mahdun, niin...
 
Hienoimmilla radoilla on jopa usealla eri penkki- ym. koolla varustettuja autoja.

Pöh, pitäähän soittajallakin ralliauto olla.
 
Apulannan Simohan ajaa jokkisluokkaa aina silloin tällöin. Tai en tiedä ajaako enää jos on siirtynyt kokonaan "kunnon" rallin pariin.

Kerran piti päästä lähteen, mutta Sisu nalle vm 1961 oli halunnut luopua virroistaan. Moista hurjaa diisselipeliä ei aivan pienillä virroilla pyöritetä, ja 4amp einhelli ei kyennyt lataamaan totaalisen tyhjää 220Ah.n akkua... Saatiin onneksi sitte yks sevyvani lainaan, mutta ahasta oli!
 
Oon kerran saanu kunnian luovuttaa bassoni käyttöön yhelle tanssipändille, oli basisti jättäny omansa kotiin. Ehdoksi laitettiin tietysti, että saajaan kahtua keikka. Alaikäisenä baarissa, poke kahto rumasti...

Heh, mäkin äidyin onnen huumassa katsoon hiaceita käytettynä. Alle 5000 egee. Trio kulkis siinä mukavasti. hm.
 
Olis 2000 eurolla MB309 vm 82, korotettu, tiedossa tuolta varsinais-suomen puolesta; 2 renkaat, katsastettu. Eli samanlainen kuin mulla itselläni, mutta ilman matkustamoa. Pikaviestillä kysykää äijän numero, jos kiinnostaa. Eilen tuli varaosatorilla vastaan.
 
Se on suomen ilmastoon sopiva auto:-)

Se on suomen ilmastoon sopiva auto:-)
 
Odottelen kuitenkin ensin niitä keikkoja ;)

26 viestistä kolme liittyy otsikkoon... pitäiskö nyt alkaa varottelemaan?? ;)
Ei, vaan olen varma että soittohomma on spinal tapia pullollaan, joten tarinoita kehiin!

En tiedä onko tässä välttämättä Spinal Tap:ia paljoa, mutta pistetään meneen.
 
Kyseessä oli olemaan ensimmäinen keikka Pohjois-Satakuntalaisella nuorisotilalla 90-luvun alussa. samalla keikalla oli joku "anti-jeesus hc-satan". Meidän piti soittaa ekana. Tuntia ennen vetoa kitaristimme ilmoittaa, kotipuhelimeen(asuin silloin ky. paikassa), että on vielä Tampereella, eikä tiedä millä pääsee tulemaan, tai missä kyseinen paikka edes on. Noh, kyyti järjestyi, mutta paikan löytämisen suhteen oli vaikeuksia, silloin kun nuorilla miehillä kännyköitä ei ollut.
 
"Anti-jeesus hc-satan"-bändin kanssa sovimme että he vetävät sitten eka. Noh tämähän ei heille käynyt, mutta koska ne käyttivät meidän kamoja niin kiristimnme heidät soittamaan ensin. He aloittivat soittamaan kiljupäissään järkyttävää HC-mättöä, ja me menimme viereiselle grillille syömään. Takaisin tultuamme laulaja oli pistänyt kitaransa kiinni bassovahvistimeeni, jossa oli kiinni jo yhtyeen bassotaiteijan basso, ja meno oli muutenkin senlaatuista että kamojen puolesta sai lausua hiljaista rukousta.
 
Noh, kamat kestivät, ja pojat lopettivat keikkansa. Samaan aikaan kitaristimme saapuu järkyttävässä humalatilassa, hyvä että sisään pääsi koska kyseessä oli kuitenkin nuorisotila. Kaikki näyttää hyvältä ja olemme valvistautumassa vetoon sermin takana. Sermin taakse yht'äkkiä ryntää kolme paikkakunnan "kovinta" teini-corolla-karvanappi-valkolewis-purjehduskenkä-verkkatakki- jätkää
, jotka ilmoittavat että keikan jälkeen sitten lätty lätisee, kun oltiin puhuttu jonkun väärän tytön kanssa. Vastasimme, että jaa, ja menimme lavalle.
 
Kyseiset Corollapojat seisovat koko keikan kädet puuhkassa tilan takaosassa kuin myrkkynaamamuusikot. Keikka meni hyvin, paitsi että kjesken keikkamme edellisen Hc-bändin soittaja aloitti yleisössä tappelun. Soittelimme kuitenkin nauraen. Encoreakin vaadittiin ja olimme innoissaan, encoressa oli kaksi biisiä, mutta ensimmäisen aikana kitaristi Marsu meni rikki ja siihen se keikka sitten loppui.
 
Onneksemme kitaristimme oli tuonut keikalle mukaan Tampereelta ison ja ilkeän näköisiä kavereita, jotka toimivat henkivartijoinamme Corollapoikia vastaan, jotka ei sitten sillä kertaa uskaltaneet mitään tehdä. Myöhemmin puhkoivat tosin renkaan autostamme.
 
Keikkaliksaa tuli sen verraan, että joka bändin jäsen sai grilliltä makkaraperunat ja pienen maidon, pennilleen rahat siihen riittivät.
 
Eipä tuossa nyt kauheati olle Tap:ia, mutta jäänyt tuo keikka mieleen mukavasti.

Mä näin kerran tosi koomisen jutun. Bar 68:ssa, Jyväskylässä, oli soittamassa muistaakseni Machine Men niminen bändi joka soitti raskaampaa musaa. Lavan edessä rupesi yksi hevari moshaamaan sillä seurauksella, että hänen hiuksensa tarttuivat lavan reunalla soittaneen basistin basson viritys koneistoon. Bändi ei edes lopettanut soittamasta, vaan soitto jatkui taukoamatta huolimatta siitä, että hiusten irroitus bassosta kesti noin minuutin. Tuossa oli minun mielestäni aika Spinal tap meininki.

Bändi ei edes lopettanut soittamasta, vaan soitto jatkui taukoamatta huolimatta siitä, että hiusten irroitus bassosta kesti noin minuutin. Tuossa oli minun mielestäni aika Spinal tap meininki.
 
Hoho, ei too totta. Loistavaa.

Varmaan moshaaja osas arvostaa sitä, että letti irtos koneistosta ilman saksia.

Mä näin kerran tosi koomisen jutun. Bar 68:ssa, Jyväskylässä, oli soittamassa muistaakseni Machine Men niminen bändi joka soitti raskaampaa musaa. Lavan edessä rupesi yksi hevari moshaamaan sillä seurauksella, että hänen hiuksensa tarttuivat lavan reunalla soittaneen basistin basson viritys koneistoon. Bändi ei edes lopettanut soittamasta, vaan soitto jatkui taukoamatta huolimatta siitä, että hiusten irroitus bassosta kesti noin minuutin. Tuossa oli minun mielestäni aika Spinal tap meininki.
 
Hoho. Hah hah hihi hih haa! Niitä harvoja kertoja ku todella repee ittekseen ääneen koneen edessä. Aivan loistava juttu!

Onhan näitä kommelluksia sattunut.
 
Joskus 97-syksyllä pääsimme soittamaan paikalliselle nuorisoseuralle ja sovimme etukäteen DJ:n kanssa, että he toisivat kamat ja että me saisimme soittaa niillä. Sitten paikanpäällä selvisi että soittamaan tullut DJ ei ollut kuullut asiasta mitään, eikä hänellä ollut mukana minkäänmoisia limittereitä. No pienen neuvottelun jälkeen saimme kuitenkin käyttää heidän laitteita. Tämän DJ:n käsitys soundchekistä oli valitettavasti sellainen 5min soitto, jonka jälkeen hän ilmoitti että se oli siinä. Herkästi suuttuva kitaristimme totesi sopivasti että "Ai se oli siinä? Joo, me taidetaan lähteä kotiin"
 
Keikan alkaessa huomasimme että DJ-pöytä oli vielä keskellä lavaa, vaikka olimme sopineet että se nostetaan meidän keikan ajaksi sivuun ja kun tiedustelimme DJ:ltä pöydän siirtämisestä, hän tokaisi ettei sitä nyt voikkaan siirtää. Ei siinä mitään pöytä vain oli niin iso, että osa bändistä joutui soittamaan sen takana, sivuilla ja ties missä. Tuon 5min soundchekin ansiosta volyymit oli säädetty niin että yleisölle päin ei todellakaan kuulunut kuin rummut ja taustakitara. Onneksi se taustakitara kuului niin lujaa että puolivälissä keikkaa järkkärit tuli megafonien kanssa lavalle huutamaan musiikkia hiljaisemmalle. Lopuksi keikan kruunasi vielä se että onnistuimme hajoittamaan kaiuttimista pillit ja keikkapalkkiot menikin niiden korvaamiseen. Kyseinen DJ ja hänen firmansa on tuon illan jälkeen ollut aika korkealla meidän Hate-listalla.
 
Tuon tapahtuman huvittavuutta lisää vielä se, että jostain syystä helvetin moni oli luullut että sinä iltana siellä esiintyy Rasmus ja ymmärtääkseni lippuja myytiin sellaiset 400kpl.
 
Toinen tapaus sattui kun olimme joskus 2000-keväällä paikallisessa baarissa soittamassa. Ja kun tälläisellä pikku paikkakunnalla ei pitkätukkaisia katsota kovin hyvällä, niin joku isäntä paskaisissa(tämän jälkeen olemme kutsuneet häntä nimellä vammainen juoppo) navettavaatteissaan tuli ilmoittamaan kusevansa tuon tytönnäköisen laulajan päälle ja rupesi laskemaan housujansa, onneks järkkärit kerkes väliin. Kyllä meidän kitaristikin yritti potkaista tätä vammaista juoppoa päähän, muttei aivan osunut.

soittohomma on spinal tapia pullollaan, joten tarinoita kehiin!
 
Kaunis keskikesän aamuyö ajalta ennen "kännykkää joka heebolla", paluumatkalla keikalta jostain Tampereen pohjoispuolelta.Porukka jaettuna 2 autoon, kamojenkuljetuspakussa silloinen keyboardvirtuoosi kuskina ja roudari-äänimies. Oltiin sovittu että muut soittajat eivät katoa kun päästään kämpille vaan odottavat että kannetaan kamat yhdessä sisään ja sen jälkeen vasta mennään xx:n mökille saunomaan. Kosketinsoitintaiteilija tauolla T:reella: "mä käväsen nopeesti moikkaamassa yhtä tytsyä, me ollaan kyllä puol kolme kämpillä" Muu porukka odotteli puoli viiteen, sitten eikun takasinpäin toisella autolla. Treenikämpältä n.35 km jyrkän mäen päällä näkyi roudari etenemässä määrätietoisesti jalan. "Missäs auto & kamat & hra J? - Tuolla ne on mäen alla, piti hakee se J:n tyttökaveri sieltäjasieltä ja sitte loppu gaso..." Polttoainemäärä olikin äärimmäisen tarkkaan laskettu mutta eipä riittänyt ylimääräiseen kierrokseen. Ja keikkapakun bensamittari oli ollut rikki jo kuukausimääriä.

No ei nyt aivan täysin perseelleen mennyt, mutta kuitenkin...
Oltiin entisen opinahjoni Moision Ylä-asteen Moisio Steelbands -orkesterin kanssa keikalla (en nyt mainitse missä). Kuitenkin siinä sitten kävi niin että kun aletaan soittaa, niin huomaan että juma! Mulle ei oo jaettu nuottikansiota. Siinä sitten opettajalle viittelöin ja se vaan näyttää että homma pyörii. Kaksi ekaa biisiä soitin ilman nuotteja kunnes kaveri löysi ne takahuoneesta.
Sitten aina silloin tällöin on jotain kapuloita putoillut ja nuottiteline kaatunut yms. pientä :-D Hauskaa keikkaileminen. Nyt vaan on vähän hiljaista :-/

Yleensä on mennyt humalan piikkiin.
"Vittu tää mun basso ei kuulu yhtään"
Laulaja "No ei kai saatana kun kaula on mun selässä kiinni".

Tuli tämmönen mieleen: Soitettiin semmosessa "3 biisiä ja seuraava" -happeningissä. Biisi alko rummuilla ja minä aloin soittamaan.. Siinä vaiheessa kitaristi huomasi, että featuring-kitaristi puuttuu lavalta. No minähän en tajuu mitään ja katon vaan, "että mikäs tolle nyt tuli?", kun tyyppi juoksee pois ettimään kadonnutta soittajaa.. No, minä jatkan soittamista ja tuskallisen pitkältä tuntuneen ajan jälkeen ovat soittajat lavalla ja biisi voi alkaa..

Tamperelaisessa ravintolassa järjestettiin bändimaraton, jossa soitti varmaan parikymmentä bändiä, aamukymmenestä aamuneljään. Oma bändimme soitti joskus vähän ennen puolta yötä. Kitaristi oli ollut paikan päällä melkein koko päivän, koska oli soittamassa toisessakin kokoonpanossa tunteja aikaisemmin ja oli nauttinut lähes kohtuuttomasti takahuoneen tarjoiluja...
 
Solistimme oli tarkoitus ottaa pariin biisiin kaulaansa akustinen kitara ja rimpauttaa sillä muutamia sulosointuja, mm. erään biisin intro. Kun akkari piti virittää, vastuu siitä annettiin em. kitaristille. Tämä kysyi bäkkärillä onko kenelläkään antaa aata... Vieressä istunut toinen, lähes yhtä humalainen muusikko mölisi "aaaaaa..." ja kitaristi mitään ihmettelemättä laski soittimen virettä saamansa viritysäänen perusteella liki puolitoista sävelaskelta!
 
Keikalla solisti soitti, tällä kitaralla, mainitun intron...

Väänsin tähän tunnin tarinaa omasta ekasta keikastani, kunnes huomasin, että siihen liittyi niin paljon huvittavia yksityiskohtia, joita en pysty kuvailemaan tekemättä itseäni epäselväksi, joten sanonpa vain, että eka keikkani oli hassu ja kommelluksia täynnä ja löytyy muuten jollain tavoin ironisesti selitettynä yhtyeeni kotisivuilta (osoite allekirjoituksessa)...
 
Loistava keskustelun-aihe kaikinpuolin.