Bänditoiminta ›

Omasta kokemuksesta huomannu, että motivaatiota ylläpitää kummasti se, että tekee myös jotain toista projektia siinä samalla. Sivuprojektin ansiosta ei rupea jurppiintumaan pääjuttuun, tai sen jäseniin, materiaaliin tms. Ja ties vaikka sivuprodusta tulisi ajan myötä se pääprojekti. Tällöin pitää tietysti sitten punnita se, onko mielekästä jatkaa aiemmassa jutussa. Jos kyllä, niin hyvä niin. Jos ei, niin sitten olkoon niin.

Jep. Ja jos ensimmäinen projekti rupeaa kyrsimää, menee toisen projektin hommiin vähäks aikaa ni kyllä se siitä ja taas jaksaa keskittyä ensimmäisee.
 
Ehkä?

Krister: Omasta kokemuksesta huomannu, että motivaatiota ylläpitää kummasti se, että tekee myös jotain toista projektia siinä samalla. Sivuprojektin ansiosta ei rupea jurppiintumaan pääjuttuun, tai sen jäseniin, materiaaliin tms. Ja ties vaikka sivuprodusta tulisi ajan myötä se pääprojekti. Tällöin pitää tietysti sitten punnita se, onko mielekästä jatkaa aiemmassa jutussa. Jos kyllä, niin hyvä niin. Jos ei, niin sitten olkoon niin.
 
Tässä nyt puhutaan kiinnostuksesta henkilötasolla. henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että tämänlainen käytös tekee hallaa sekä molemmille näistä "projekteista". Toi on vähän sama kun olis parisuhteessa ja ainakun tulis ongelmia niin menis kiksauttaan naapurin tellervoa; onhan se jo tiedetty fakta että sen jälkee oma muija tuntuu taas paremmalta mutta...

Tohon otsikkoon nyt ei suoraan voi vastata. Miten kiinnostus säilyy? Se riippuu ihan siitä, millä tavotteella ollaan liikenteessä, onks bändi ihan vaan harrastus, jolloin ei kannata väkisin naama rutussa käydä vääntämään. Vai onko se sitte sellanen vakava rojekti, josta olis tarkotus tulla jotain Nightwish-tasoa joskus. Sillon treenataan, vaikkei huvittaiskaan.