Bänditoiminta ›

baron: Viinasta kaikki johtui!
Mä olin kaverin himassa isoissa juhlissa ja join itseni känniin. Sitten mä kielloista huolimatta menin sen pianon kimppuun. Isäntä kielloista huolimatta otti esiin bassonsa ja kielloista huolimatta soitettiin.
Ämmät purputti että hirveää, lopettakaa.
Me funtsattiin että ens kerralla mennään soittamaan johonkin paikkaan missä omat ämmät ei nipota ja siitä alkoi keikkailu.
 
Ja vielä menitte selvin päinkin soitteleen! Monasti jää puheen asteelle nää bändin perustamispuheet.
 
Miks naiset ei muuten ymmärrä musiikillisen ilmaisun viettiä kaljottelun ohella?

Täältä. Paskaa porukkaa ja haiseekin!

Jossakin olen aiheesta aika pitkän historiikin rustaillutkin, mutta menköön nyt.
 
Prologi:
 
Vuonna 2000 nauhoitamme kaverini kanssa c-kasetille musiikkia syntikalla. Bändin nimi on Fire Eaters (hauskaa, mutta me olemme tässä vielä ala-aste-ikäisiä).
Sitten homma loppuu, kun minua vanhempi kaveri lähtee ala-asteelta.
 
Kasetti on edelleen tallessa. Sen kannessa on kuva paholaisesta joka soittaa liekkimeressä koskettimia. Hehe. Jos muistan oikein, niin kasetin biisit olivat jotakuinkin tällaiset:
- Song of Fire
- Hot Beach
- When Fire Cry
- Popcorn (jungle mix)
- Popcorn (polka mix)
Perse, en sittenkään muista kaikkia nimiä... No, tuommosia ne oli. Fire sitä ja Fire tätä.
 
I Tärinä älkää.
 
Vuosi on ehkä noin 2002 tai 2003. Bändi pitäisi saada perustettua, mutta ei ole rumpuja. Eikä kyllä juuri muitakaan soittimia. Nimi on kuitenkin valmis, se on Ruoto. En tiedä miksi, mutta ehkä se kuvastaa jotenkin sellaista punkki- ja rokkimeininkiä, jota haluamme edustaa. Jäseniä on kolme, mutta aika pian enää vai kaksi.
 
Syksyllä 2003 törmäämme muistaakseni aikalailla vahigossa samaiseen kaveriin, jonka kanssa soitin Fire Eatersissä. Kerromme hänelle bändisuunnitelmasta, ja hän innostuu. Soittimia on kaksi, molemmat syntikoita. Enää tarvitsemme rummut.
 
II Aarrekätkö löytyy
 
Tässä vaiheessa tapahtuu semmoinen onnenkantamoinen, että sitä ovat monet kertoessani hämmästelleet. Olleet jopa hieman epäluuloisia.
 
Koska olemme kaikki köyhiä ja varattomia, ei mahdollisuutta rumpujen hankkimiseen juurikaan ole. Siksipä päätämme yksinkertaisesti etsiä jostakin rummut käsiimme.
 
Hatarat muistikuvat lapsuudesta palauttavat mieleen takauman, jossa pikkulapsena kolistelemme kosketinsoittajamme mummolan liiterissä symbaaleja ja joitakin percussiivisia vehkeitä. Koska yrittänyttä ei laiteta, suunnistamme mummolaan, jossa kysymme mahdollisia havaintoja vehkeiden myöhemmistä vaiheista. Niitä ei ole. Liiterikin on tyhjä.
 
Haravoimme kaikki piharakenukset tuloksetta. Huvittavaa, etsien rumpuja, joita ei ehkä olekaan. Pihan reunalla seisoo vanha linja-auto. Tyylikäs, mutta vähän ruosteinen, Lapinkullan värinen ja pyöreälamppuinen. Tutkimme senkin tuloksetta, kunnes viimeinen mahdollinen piilo löytyy.
 
Avaamme suuren jännityksen vallitessa linja-auton takaovet ja katsomme tavaransäilytystilaa.
 
Teksti MAXTONE hohtaa silmään kuin taivaallinen näky. Kiljahtelemme kuin pikku tonttuset ja kasaamme rummut riemukkaina pihalle. Tästä se lähtee.
 
Tällä kokoonpanolla soiteltiin noin vuoteen 2005, ellen väärin muista. Tuotokset löytyvät kuitenkin täältä, nimelllä Fire Eaters:
http://www.mikseri.net/artists/?id=63228
Paikallislehtikin meistä kirjoitteli:
http://www.iijokiseutu.fi/jutut/2004/08_2004/1908_ruoto.htm hauskaa.
 
omalla tavallaan minua edelleen viehättää tuo musiikki.
 
III En jaksa enää kyllä kovin yksityiskohtaisesti selittää
 
Ehkä vuonna 2005 kitara ja basso tulivat kuvioihin. Kitaran varteen siirryin minä ja bassoon Marko, joka oli ollut jo ala-asteella meiningeissä mukana. Musiikki alkoi saada raskaampia sävähdyksiä ja lyriikat, joita olin iät ja ajat kirjoitellut, pääsivät esiin.
 
Onneksi tuo hevihumu sitten laantui, kun huomasimme, että muutkin pässit soittavat sellaista.
 
Kosketinsoittajaa ei kuitenkaan enää jaksanut soittaminen kiinnostaa. Ohari keikalta sitten aiheutti lopullisen eroamisen.
 
Nimi vaihtui myös. Tämäkin juttu on ihan hauska:
Emme halunneet luopua nimestä Ruoto, mutta emme myöskään halunneet käyttää pelkästään sitä. Nero leimahtaa: Ruokottomat Tosikot = RuoTo, ja siinäpä se. Nykyisin tosin tuonkaan nimen hauskuus ei juuri kuvaa musiikkiamme, joka ei ole kyllä ruokotonta. Heh. Mutta ehkä me itse olemme. Musiikki on kuitenkin... omalla kierolla tavallaan vakavaa.
 
Myöhemmin, ehkä 2007, myös pasisti erosi. Mutta se ei haittaa, sillä viimeinkin teimme sellaista musiikkia, jota haluamme ja joka kuulostaa meiltä itseltämme.
 
Ensimmäinen levy kehuttiin Soundin demoarviossa aika mukavasti, muutama biisi siltä löytyy myspacesta.
 
Nyt ollaan saatu toinen levy valmiiksi ja se on aiika hyvä.
 
http://www.myspace.com/ruoto
 
Tuommoisia me ollaan. Aika kaukana juuriltamme, mutta lähempänä juuria.

Kerrankin jotain hyötyä olla isossa firmassa töissä. Viime syksynä yhden yksikön pikkujouluihin tarvittiin ohjelmaa ja joku siellä keksi, että pistetään bändi pystyyn. Siitä yksiköstä sitten ei löytynytkään kitaristia oten tuossa yksikössä ollut vanha kaverini joka soitta rumpuja kysyi että lähdenkö mukaan soittaan kitaraa ni saadaan bändi kasaan. Pikkujouluja varten treenattii puolentusinaa biisiä kokoonpanolla laulu, kitara, basso, rummut ja sax/haitari ja "keikkahan" meni sen verran hyvin, että kaikille jäi sellanen maku suuhun, että tätä pitää saada lisää. Vuodenvaihteen jälkeen rumpali sitten päätti ettei pystykään sitoutumaan ja hetken näytti koko homma kuivahtavan siihen, mutta onneksi puulaakissa on noita yksiköitä sen verran, että eräästä kolmannesta yksiköstä löytyi sitten toinen kitaristi ja rumpali bändiin. Tällä kokoonpanolla on nyt treenattu reilut pari kuukautta ja yks reilulle parille sadalle ihmiselle heitetty keikkakin firman bileissä on tullut tehtyä ja ens syksyn Firmarokin karsintaankin on jo paikka varmistunut. Siihen nähden, että porukasta kaks kolmasosaa ei ole koskaan aiemmin soittanut bändissa saatikka esiintynyt julkisesti keikalla homma on lähtenyt ainakin omasta mielestä suorastaan loistavasti käyntiin. Ja kun into porukalla tuntuu olevan kova ja firman kellarissa trenitilat käytettävissä iltaisin ja viikonloppuisin niin mikäs tässä on treenaillessa uutta matskua tulevia koitoksia varten.

Mä vaan soitin joulukuun 25 mun kaverille: "Perustettaisko bändi?" ja sit me perustettiin. yhtenä iltapäivänä se lähetti viestin että se oli kysyny meille keikkaa vaikka me ei oltu ees harjoteltu. Suurella vaivalla ja vänkäyksellä me saatiin treeniaika ja päästiin treenaamaan. Aluks se ei menny oikein hyvin mut nyt me ollaan aika hyviä. Se keikka on tossa parin viikon päästä ja bändi on ollu pystyssä jo n. 5 kk. On se muuten jännä juttu.

Aikoinaan muiden taustalla hääräsin.Kunnes jostain syystä päätin.Kokeillaampa omalla nimellä valjastettua hässäkkää.Suhteet oli toimistoihin kunnossa ja keikat hoidettiin kunnialla.Oli se tietty aika hienoa.Kun nimi oli hesarissa kuin myös maakuntalehdissä.
Joutui alkuaikoina tekemään melkoisia pistokeikkoja minimi liksalla.Mutta silloin se oli saakutin kliffaa.Olinhan mä muusikko!Ja bändini luotettava.Välillä jopa suosittu.
Nykyään ikärasismi vaatii veronsa.