Bänditoiminta ›

Eka kirjotan sanotuksen niille pyhitettyyn vihkoon, yleensä ihan runona, ajattelematta sen tarkemmin tulevia sointuja ja melodioita. Runosta tulee tietysti liian lyhyt, jolloin biisistäkin tulee kaksiminuuttinen nytkösejoloppu-tynkä.
 
No, se runo odottaa vihkossa noin 3 kuukautta, kunnes on pakko saada edes jotain uutta matskua valmiiksi. Vääntäydyn flyygelin ääreen, ja katson sointukulkuja sekä melodioita. Katson, kertaan ja heitän roskiin.
 
Lopulta saan aikaiseksi jotain, joka omasta mielestä kuulostaa vieläkin liian plagioidulta. Sitten täytyy vielä vääntää sovitukset kuntoon Sibeliuksella, tästä n. 1/3-osa tehdään puoliunessa "deadline"-harkkoja edeltävänä iltana. Seuraavaksi harkat.
 
Soitan biisin nuotinnusohjelmalta bändille, ja käsittämätön midisotku saa aikaiseksi mitä erilaisimpia ilmeitä. Seuraavaksi nuotit ihmisille, ja tästä voi seurata esim. kitaristin kommentti: "Mitä vitun progea sää oot vääntäny?". Ja tosiaan, joitakin edellisillan taiteellisia pikaratkaisuja suoristetaan, ja tunnin päästä on saatu aikaiseksi ihan raakademoäänityksen arvoinen kokonaisuus.
 
Kyllä, kaiken tämän jälkeen biisistä tulikin aika hemmetin hyvä. Tai miten kukin sen nyt ottaa.

Miten merkkaatte omat biisit muistiin mihin ja millä lailla.
 
Yleensä joku tuo ns. "raakileidean" treenikämpälle ja sitten lähdemme ääni-ääneltä ja rytmi-rytmiltä katsomaan biisiaihiota läpi ja ajan kanssa jokainen tekee omat osuutensa biisiin. Jokainen saa ehdottaa soittoideoita jokaisen soittimelle ja pyytää ideoita omaan soittamiseen, koska kukaan ei onneksi näistä ideoista ja ehdotuksista loukkaannu, koska jokainen jäsenemme on avoin uusille ideoille.
 
Sovittamisen ja treenamisen jälkeen äänitämme biisin pohjat ja lähetämme demon vokalistille, joka tekee lauluosuudet sanoituksineen ja sitten alamme tahkoamaan biisiä esityskuntoon ja tällöin saatamme vielä muokata biisiä joiltain osin jotta se kuullostaa meidän mielestä hyvältä.
 
Sitten meillä on biisi valmiina esitettäväksi yleisölle ja siitä myös tehdään sellainen äänite, jonka mukaan jokainen yhtyeen jäsen voi treenata kotona, jotta kappaleiden rakenne ja tempo eivät pääse unohtumaan.

Meillä lähinnä treeneissä heitellään jotain riffejä ja sointukulkuja ja jos joku niistä on niinkin hyvä että herättää huomiota, niin se väännetään myöhemmin himassa guitar prolle ja jokainen opettelee sitä himassa ja treeneissä mietitään rakenteet ja sovitukset paperille. Aluksi soittajat soittavat vain sointuja ja rumpali peruskomppia mutta sitten kun biisi rupeaa tulemaan tutuksi niin ruvetaan improlla heittämään jotain kuvioita ja soolonpätkiä ja jos ne ovat hyviä, ne jäävät biisiin.
Valitettavasti meidän bändillä on käynyt liian usein niin, että jäädään vain sille guitar pro tasolle sen enempää miettimättä mitään väliosia tai uusia kohtia biiseihin. Vittumaista.

Valitettavasti meidän bändillä on käynyt liian usein niin, että jäädään vain sille guitar pro tasolle sen enempää miettimättä mitään väliosia tai uusia kohtia biiseihin. Vittumaista.
 
Bändissä pitää olla "diktaattori" joka vie itse biisit loppuun asti, muuten niitä ei synny.

Mistä tulikin mieleen myös yksi riffientallennuskonsti: hyräilemällä puhelimen äänitykseen.
 
Ja vaikkei riffi ihan samantien olisikaan hyvä, se voi olla mainio aihio joka vaatii vain hiukan hiomista että siitä tulisi killeribiisi.
 
Tätä olen kanssa harrastanut paremman puutteessa. Tai vaikka himassa akustista rämppäillessä jos löytyy joku hauska juttu niin voi myös sen nauhoittaa samalla lailla nokialaiseen. On niin paska puhelin tuo n70 että akustinen soi siitä kuunneltun kun sähkis :)
 
Yleensä kuitenkin lähes kaikki mitä yleensäkään tulee mihinkään tallelle tapahtuu niin että cubaseen rakentelen tai yritän rakentaa jonkinlaisen aneemisen rumpukompin tai pari, ja laitan ne jankkaamaan ja nauhoitus päälle improvisoiden kokeilemaan mitä syntyy, jos syntyy mitään.
 
Lyriikka onkin sitten jo paskamaisempi homma keksiä. Laulumelodioita keksin vasta puolivalmiin raakileen päälle, vielä kun sanoja keksisi :)
 
Sen muutaman kuukauden vasta ollut vehkeet millä voi mitään kotona nauhoitella niin aikamoista harjoitteluahan koko touhu on että oppii edes ohjelmia käyttämään..
 
Nimim. Ei yhtään valmista biisiä.
 
:)

Lyriikka onkin sitten jo paskamaisempi homma keksiä. Laulumelodioita keksin vasta puolivalmiin raakileen päälle, vielä kun sanoja keksisi :)
 
Lyriikka on kettumainen juttu mullekin, biisi on täysin valmis laulumelodioita myöten ja reeneissä on vedetty pizzalistaa ja ties mitä biisin tahtiin, ja sitten kun joku päivä intoa löytyy, niin pitäisi siihen melodiaan ja sen rytmityksiin saada vielä ihan oikeat sanat keksittyä, jotka kuulostaa hyvältä ja tarkoittaa jotakin. Harvoin niistä hyviä tulee.

Whoaa! Neitsyys viety ja ensimmäinen täysin kokonaan oma biisi on valmis.
Vielä kun saan mikin lainaan ja lyriikat nauhalle niin voin ottaa vastaan murskatuomiot :)
 
Kummasti se oli luontevampi tehdä lontooksi lyriikat..
 
Vielä kun osaisi laulaa...

komppilappu, siihen huomautuksia. kuningasriffit/melodiat nuoteiksi/tabeiksi, riippuen siitä mille instrumentille tarkoitettu. lyriikoita ei nykyään enää oikein jaksa, mutta jos joku idis tulee niin johonkin pastillirasian kanteen sitten :)
 
joskus iskee laiskuus eikä jaksa kirjoittaa kuin sointumerkinnät (ja jos musiikillinen idis sisältää paljon lisäsäveliä yms. jäynää niin eihän niitä enää puolen vuoden päästä muista :D) - toisinaan löytyy pöytälaatikosta vanhoja (siis TODELLA vanhoja lappusia, vuosien takaa, ja niistä ei kyllä enää pirukaan ota tolkkua että mikä niissä on ollut se kantava idea jos ei ole viitsinyt raapustaa muuta ku: Abmaj6/C#-riffi :D)
 
toisinaan yritän nauhoitella ideoita minidiskeille myöhempää työstöä varten. useimmiten ideat saa plokattua levyltä vaikkei mitään muistilappua olisikaan, sitten on tapauksia että äänityksen laatu ei ole kovin erotteleva ja taustalla hiljaa soiva kuningasriffi jää ikuiseksi arvoitukseksi :D

Joko kosketinsoittajan johonkin vanhan kirjekuoren lippaan kirjottaman "härö-G, D dim, härö-G..." jne. Tai omassa päässä riffit joista unohtaa aina ne vitun rytmit mitkä tekevät siitä riffistä niin hyvän. Tai sitten rumpali kaivaa jostain kitaran ja näyttää sillä jotain riffejä joista saa arpoa mitä ääniä se soittaa ja miten helvetissä ne soitetaan. Pakko laittaa kaikki koholle ja ihime tahti-lajeihin. Ei voi basisti ymmärtää. Kitarabiisejä on kiva tehdä bändissä jossa ei ole kitaraa ;)
Niin ja se on kans muodikasta meillä että sanotaan "Mulla on tämmönen biisi... tai oikeastaan se on vaan basso-osio, muut saa soittaa mitä tahtovat" ...vtun mlkut.
(Anteeksi avautuminen.)