Bänditoiminta ›

PS EDIT: Eli tapaus "Agents". Hehän eivät soita covereita vaan he käyttävät materiaalinaan sävelaarteistoa, mistä he luovat agentsmaailman..
 
Kuinka taitava tuossa pitää olla, että siirrytään coveroinnista taiteen puolelle?
Aika moni coverpoppoo ruuvaa biiseistä itsensä näköisiä.
Meilläkin tuo käsittely on usein melko rajuakin.
 
Agenttien biisejä on tietoisesti vältelty. Se olisi jo coverin coverointia, ja toisekseen niitä meidän kokoonpanolla olisi melko mahdotonta vetää kuulostamatta huonolta agents-tributelta.
 
Tuota sävelaarteistoa maailmalla hyödynnettäväksi riittää. Illan mittaan ehtii vetää ehkä viisikymmentä biisiä, kukaan ei kaipaa niitä kolmeatuhatta mitkä jää vetämättä. Bändi voi melko vapaasti vetää mitä huvittaa toimimatta jukeboxina.
 
Hääkeikkaa kun pukkasi ja haitari löytyy, niin sen verran sitten reivattiin, että saadaan häissä pakolliset kuviot läpi. Alkuillan haitarikamastakin on yritetty rakentaa bändin näköistä juttua. Se on sitten vähän hankalampaa.
 
Mikäs tuossa. Keikkaa pukkaa säännöllisin välein, bändi saa vetää omaa juttuaan, eikä tarvitse pitsapalkalla lähteä liikenteeseen. No, se täytyy sanoa, että tämän isompiin ympyröihin meillä ei edes ole mitään pyrkyä, että siinä mielessä ei olla oikeita taiteilijoita.
 
Jos bändillä on keikalle pyrkyä ja rahaakin niistä haluaa, niin tuota sävelaarteiden hyödyntämistä minä kokeilisin, jos se nyt sanana kuulostaa paremmalta kuin coverointi. Se on sitten toinen juttu, jos ne coverit ei taitu.
Ei se ole helppoa sekään.

Jos homma on alussa ja hinku keikalle on kova ja rahaakin keikoista pitäisi saada, niin coverien välissä voi tarjota omaakin tuotantoa. Siinähän sen näkee mitä yleisö niistä tykkää. Jos osuu ja uppoaa, niin seuraavalla keikalla enemmän omaa ja vähemmän lainattua.
 
Tossa on vaan se ongelma, että sitten leimautuu uransa alussa cover-bändiksi. Sitä leimaa ei sitten olekaan niin helppo muuttaa. Tämä siis kaikella kunnioituksella cover-meininkiä kohtaan.

Tossa on vaan se ongelma, että sitten leimautuu uransa alussa cover-bändiksi. Sitä leimaa ei sitten olekaan niin helppo muuttaa. Tämä siis kaikella kunnioituksella cover-meininkiä kohtaan.
 
On niin ihanaa muistuttaa toistuvasti, että mm. Van Halen oli alunperin coverbändi.

On niin ihanaa muistuttaa toistuvasti, että mm. Van Halen oli alunperin coverbändi.
 
Aivan. Eikä niistä mitään sen kummallisempaa sittemminkään tullut.
 
Rintapekille: Ero on siinä, että tekeekö omaa juttua vai ei. Materiaali voi olla ihan mistä tahansa. Ei siinä sen kummempaa.
 
Näin se vain menee ja se ero ei ole mikään mielikuva vaan ihan faktaa joskohta tilanteessa voidaan puhua mielikuvista. Ja puhutaankin. Olin eilen bileissä, missä ammattijäbät veti rollareita tribuuttipohjalta. Hyvin veivas stadionsoundia myöten. Soon käsityötä.

Sormuselle:
Ero on siinä, että tekeekö omaa juttua vai ei. Materiaali voi olla ihan mistä tahansa. Ei siinä sen kummempaa. Näin se vain menee ..
 
Ihan samasta asiasta puhutaan. Näkökulma se on mikä heittää.
Emme tunne, joten en tiedä onko näkökulmasi kapeakatseisuutta, provoa, vai rokkenroll- henkeä. Veikkaan viimeistä. Kokemuksessa epäilemättä peittoat minut 100-0. Sitten taas asiaan.
 
Jos bändi ei pääse sieltä autotallista pois, niin tuo "mikä vikana?"- kysymys on aivan paikallaan. Vedetään pää mäntyyn juttua ja todetaan, että ollaan neroja, mutta maailma ei ole kypsä?
Tai sitten mietitään, missä vika?
 
Ei nuo agentit tai lordit tai naitvishit synny sillä, että vain vedetään urku auki ja toivotaan, että ehkä joku joskus huomaa. Mielestäni ne ovat tietoisesti kehitettyjä juttuja, joissa on kylmästi etsitty se, mikä toimii ja vastaavasti heitetty mäkeen se, mikä ei toimi.
 
Maaliin on vaikea osua, jos sitä ei näe. Se, että "vedetään sata lasissa, myydään miljoona levyä ja viedään kaikki naiset" ei ole maalitaulu, vaan sivutuote.
 
Jos piisi ei toimi, niin sitä pitää kehittää, tai kylmästi skipata. Siinä mielessä coverbändeillä on helpompaa, että materiaali ei lopu. Omaa materiaalia vetävillä, ehkä 15 biisiä "valmiina" kynnys on korkeampi. Ei ole "tuottajaa" joka sanoisi mikä on kehityskelpoista ja mikä kannattaisi skipata.
 
Hääkeikkoja jos erehdyt vetämään olet välittömästi humpanveivaaja.
Siirrytään genreen, josta en todellakaan tiedä mitään, vaikkapa metalli.
Materiaali voi todellakin olla mistä tahansa.
Tälläkin forumilla on koko lailla metallimiehiä. Kaipa nuo joskus menevät naimisiin? Olettaisin, että mielummin ottaisivat häihinsä uskottavan metallibändin, kuin hanuripartion? Vaan jos ei löydy puolta tuntia alkuun rauhallisempaa mummeille ja kummeille, niin ei. Ei löydy suosikkibändin covereita, niin ei.
Ei sitten. Keikka tulee meille, ... kenties tuolle Baronille, ... tai hanuripartiolle.
 
Jos tuo tinkimättömyys on tietoisuutta siitä, mihin bändiä on kehittämässä, niin siitä vaan. Mahdollisuudet on kovat.
Pahaa pelkään, että usein tinkimättömällä asenteella unohdetaan kysyä, että missä vika? Sitten pannaan pillit pussiin, kun homma ei toimi.

Tässä on kyseessä kaksi aivan eri maailmaa.
 
Jep. Samoilla linjoilla siis Fortunen, Paavin, Johnny Buzzin ja Sormusen kanssa.
 
Kyse vaan on eri asioista. Ja nää ovat eri asioita hyvinkin mahdollisesti myös silloin kun se oma kuvio on saatu toimimaan: vaikka olisi levyä tehty ja yleisössä ihka oikeita diggareita, voi keikkaliksat ja -saatavuus olla silti edelleen eri luokkaa kuin coverbändillä. Erityisesti tää tietysti korostuu marginaalimmilla jutuilla.
 
Jokainen päättää itse mitä tekee ja mistä syystä.

Kyse vaan on eri asioista.
Jokainen päättää itse mitä tekee ja mistä syystä.
 
Onko tuo nyt eri asia? Pannaan ihan kuvitteellinen esimerkki.
Bändi jolla on nyt sitten ihan omia biisejä... "tollast slayer/garbage- tyypistä sekoitusta"
Siinä bändi lokeroi jo itsensä melko tiukkaan karsinaan.
Sitten ei vedetä covereita, joko ei haluta "leimautua coverbändiksi", tai sitten vaan periaatteesta, että meillä on tää ihan oma juttu.
Hääkeikkaa ei vedetä, koska ..tut täs ny mitään humpanveivaajia olla.
Muillekaan priva- markkinoille ei lähdetä, vaikka kuinka moni slayer/garbage-fani viettäisi viisikymmenvuotispäiviään .."siel sit kuiteski joutuis vetää pari coveria"
Euroviisukarsintoihin ei taatusti osallistuta, koska ei tää ole mitään eurohumppaakaan.
 
Jos nyt sitten sanon, että tuossa esimerkissä bändi ei päätä kuin karsinansa rajat.
Osin itse päättäen ja osin ulkoisten paineiden (leimautuminen joksikin) vuoksi väylät karsinasta ulos on tukossa.
Sitten kysytään, että kuinka paljon mitään varsinaisesti omaa tuon karsinan sisäpuolella mahtuu vetämään?
 
Sitten niitä keikkoja. Bändi noilla pystyttämillään aidoilla ihan itse tukkii keikkaväyliä minkä ehtii. Vaikka tuolla HIMillä on ihan oma juttunsa, mutta ei se estänyt Ville Valoa vetämästä Bäddingiä peräti televisiossa. En usko että hän oli keikan puutteessa, vaan olisiko vain niin, että noi aidat on vähän matalammalla.

Sitten niitä keikkoja. Bändi noilla pystyttämillään aidoilla ihan itse tukkii keikkaväyliä minkä ehtii. Vaikka tuolla HIMillä on ihan oma juttunsa, mutta ei se estänyt Ville Valoa vetämästä Bäddingiä peräti televisiossa. En usko että hän oli keikan puutteessa, vaan olisiko vain niin, että noi aidat on vähän matalammalla.
 
Yhden biisin vetäminen kunnioituksena/ tribuuttina on eri asia kuin cover-keikka. Ero on pieni, mutta merkittävä.

On covereita ja on covereita.
 
Asia, joka mun nähdäkseni on aivan olennainen, ja jäänyt tässä keskustelussa huomaamatta, on coverin funktio. Huttubändeillä ja "viihde"- tai huumoriorkestereilla kuten JeanS tai Turo's Hevi Gee coverin tehtävä on tarjota yleisölle tuttua kuultavaa.
 
Rokkibändeillä ei yleensä ole näin, tai jos on, se syö välittömästi bändin uskottavuutta. Rokkibändeillä coverin funktio on kansansivistyksellinen, pyritään etsimään yleisölle tuntemattomia hyviä kappaleita ja siten laajentamaan yleisön musiikkimakua. Hyvä esimerkki tästä voisi olla vaikka The Cramps, joka oli alunperin kahden levyfriikin projekti tuoda omia suosikkibiisejään yleisön tietoon. Tavallisempaa kuitenkin on, että "sivistäminen" tapahtuu poimimalla biisit eri genrestä, silloin funktiona on todistaa että "hyvä biisi on hyvä biisi vaikka voissa paistaisi".
 
Olennaista silloinkin on, ettei cover-materiaali ole yleisön ennalta arvattavissa.
 
Rock-uskottava tapa soittaa oman genren covereita on "tributointi", jolloin biisejä pyritään soittamaan mahdollisimman uskollisina hiilipaperikopioina tribuutin nimissä. Tribuuttiin liiittyy yleensä myös ulkoisen olemuksen ja ulkomusiikillisten tavaramerkkien jäljittely.
 
Itsestään selvää monille keskustelijoista, mutta ei varmaan kaikille...

Keskustelu kääntyi vähän sivuraiteelle. Syy on kai minun. Anteeksi.
Tuolla ketjun alussa kun ei ollut mainintaa minkä tyyppisellä bändillä mennään.
(E: "ten") erehtyi kommentoimaan, että artisti maksaa aina, johon tuli kuitattua , että ei se nyt noinkaan ole. Siinä sitä sitten ollaan coveroinnin syvimmässä olemuksessa.
 
Jos bändiä ei kiinnosta coveroida edes "kuulijoiden sivistämiseksi", niin ei pidäkään väkisin. Jos sen taas jättää tekemättä leimautumisen tai katu- uskottavuuden menettämisen pelossa, niin ... no en tästä jatka
 
Jos sitten ns. epätoivoisesti tekee keikkaa väärällä bändillä väärissä paikoissa, oliko tuolla toi karavaanarijuttu, (E: ei, se oli joku toinen ketju, anteeksi)niin ei sekään tee imagolle hyvää. Keikkakokemus on keikkakokemusta ja hyvä juttu, mutta jos lähiympyröissä vetää tarpeeksi keikkaa joihin ei itse, yleisöstä puhumattakaan ole tyytyväinen.. niin voi voi.

Onko tuo nyt eri asia?
 
On se.
 
Ihan jo ajateltuna siitäkin näkökulmasta mitä oikein ollaan myymässä. Ollaanko kauppaamassa tuttua ja turvallista ohjelmapakettia tyyliin "Metsurit, Hurriganesit ja nää muut yleiscoverit" tai "70-luvun bileet", vai artistin omaa juttua (ja yleisöä sille: oleellista on kertoa keitä ja minkä verran populaa homma vetää).
 
Joo: jälkimmäinen on vaikeampi tie. Ja suurin osa noista noista mainitsemistasi keikkatilanteista on sellaisia joihin ei ole mitään järkeä myydä originaaliartistia - joku hääkeikka nyt vaan on hääbändin paikka.
 
Miksi näiden pitäisikään olla toisiinsa verrattavia asioita? Arvostuksen puutteen takia? Ketä pitäisi arvostaa enemmän tai vähemmän?

Aivan. Eikä niistä mitään sen kummallisempaa sittemminkään tullut.
 
:D
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Jos bändiä ei kiinnosta coveroida edes "kuulijoiden sivistämiseksi", niin ei pidäkään väkisin. Jos sen taas jättää tekemättä leimautumisen tai katu- uskottavuuden menettämisen pelossa, niin ... no en tästä jatka
 
Hmm.. En usko, että kovin monelle tuo leimautuminen tms. on syynä kovereiden karttamiseen. Tuskin on bändiä olemassa, joka ei ole aloitellut koveroinnilla, ja jopa nauttinut siitä, vaikkakaan ainuttakaan koveria ei välttämättä yleisölle olisikaan esitetty. Kuitenkin, mikäli bändi on päättänyt panostaa omaan materiaaliin syö kovereiden opettelu ihan liian paljon voimavaroja bändistä. Todennäköisesti myös tilanteeseen, jossa tajutaan, että viiden soittovuoden ja usean demon jälkeen, kun ei vieläkään päästä omista piireistä eteenpäin (tai, toisin sanoin, sitä bensa- tms. rahaa ei vieläkään tule mistään, saatikka kutsuja keikoille) ollaan varauduttu, ja yhteistoimin päätetään lyödä pillit pussiin, ja sillä sipuli. Ne porukasta, joita musiikin tekeminen ja/tai esittäminen kiinnostaa jatkakoot toisessa porukassa. Tuskin kukaan kuitenkaan tässä hypoteettisessa tilanteessa jää harmittelemaan, että hitsi, kun oltais älytty vetää kovereita, niin oltais saatu rahaa ja keikkojakin olisi enemmän kuin perhetilanne antaa aikaa soittaa.
 
Ammattilainen vs. harrastelija? Toisen on tyhmä lähteä keikalle yli 50 km päähän ilman matkakulukorvauksia, kun taas toiselle se on jopa suotavaa, tietyssä vaiheessa uraansa.

Jos koittaisimme välttää cover vs originaali tai ammattilainen vs harrastelija.
Se tie ei johda mihinkään.
 
Alkuperäinen kysyjä on jo pudonnut kelkasta?
Jos bändinsä ei tarvitse kaikkea mahdollista vetää, niin se on jo pieni nousu tikapuilla.
 
Itse muistan kun vedettiin hanuripartion kanssa keikkaa (15v sitten?... noin?)
Pisin pistokeikka oli yli 500 km suuntaansa, veteraanien kuntoutussairaalaan.
Palkkana sapuskat, majoitus ja hyvä mieli.
 
Mistä keikkaa bändille, jolla on ehkä kolme omaa biisiä ja autotalli?
En tiedä. Ainoa mitä keksin, on bändikisat, mutta niissäkin on yleensä osallistumismaksu.
 
Kaikki keikat, joita olen vetänyt vaativat enemmän soitettavaa.
Pisin taisi olla puoliksi danskit häät, jossa danskit eksyivät. ... voisiko bändi vetää jotain... No joo. Sitten vedettiiin 12x45 min. Eivät ne jatkoillekaan lähteneet, kun eivät halunneet enää eksyä uudestaan. Elämäni parhaat pippalot, BTW
 
Kivi ja Sormunen ovat tahoillaan taatusti oikeassa. Minä(kään) en ole niin hölmö, että lähtisin muuta väittämään.
 
Hullu juttu on vain se, että mikäli jo mainittu Agents olisi aikanaan tuumannut, että ... tut me minnekään tanssilavalle rautalangan kanssa lähdetä...
tai jos Lordi olisi tuuminut, että ...europoppihumppakisat ei ole meidän genre...
 
Saanko kovasti turpiini, jos kysyn, että miksi tuo raja- aitojen ylittäminen on sallittu vain läpimurtajille ja sitten perässähiihtäjille? Muut ovat sitten sirkuspellen roolissa.

Mutta me ei ollakaan jukeboksi. ;) Tarkoitin nyt lähinnä bändejä jotka vetävät omaa materiaalia, eikä minkäänlaista suosiota ole vielä siunaantunut. Kyllä me ollaan ainakin aika pitkälti makseltu ite lähes kaikki. Tietysti jotain sapuskaa ja ehkä bensarahat (todella todella harvoin) ollaan saatu. Kaljaakin joskus.
 
Nuorempana tuli soiteltua bändin "omaa materiaalia" ja suosio oli kyllä aika hiljaista, vaikka tavallaan yritystä oli. Myöhemmin tullut soiteltua laajemmasta valikoimasta valittuja tunnettuja biisejä ja keikkakysyntää selvästi paremmin kuin lähinnä omaa matskua soitellen.
 
Kylhän ne kaupunginorkesteritkin tuppaa usein soittelemaan muiden säveltämiä ennestään tuttuja kipaleita.
 
Huttubändeillä ja "viihde"- tai huumoriorkestereilla kuten JeanS tai Turo's Hevi Gee coverin tehtävä on tarjota yleisölle tuttua kuultavaa.
 
Itselle tullut sellainen käsitys, että huumori myös hyvä elementti jos mukana on sellaista puolta taitavia. Vaikka vetelisi yleisölle tuttuja kipaleita, voi show kokonaisuutena olla kuitenkin omannäköisensä kun sitä höystää sopivasti muullakin viihdyttämisellä kuin pelkällä soitolla. Meikäläisestä ei paljoa ole vitsiä murjomaan tai epäilen, että harvaa ne naurattaisi, mutta hyvä jos hommassa mukana sellaisiakin, jotka hoitaa läpänheittopuolen.
 
Eikä sen muun esiintymisen tarvi olla vitsiäkään, meinaan vain sitä, että yleisöön uppoavuus tai uppoamattomuus riippuu kokonaisuudesta. Jos omia biisejään hyvinkin soittava bändi on liikkeellä "liiaan tosissaan", se voi haitata, ettei show kokonaisuutena vetoa tarpeeksi yleisöön tai tilaisuuden järjestäjiin.
 

 
Ammattilainen vs. harrastelija? Toisen on tyhmä lähteä keikalle yli 50 km päähän ilman matkakulukorvauksia, kun taas toiselle se on jopa suotavaa, tietyssä vaiheessa uraansa.
 
Jos on harrastelija, niin on tavallaan vielä helpompi tuoda esiin, että olis suotavaa olla keikkapaikalla sapuska- ja juomapuoli kunnossa ja haluaa, ettei itse joudu maksamaan matkoja. Aloittaa keikat vaikka aluksi niin läheltä, ettei matka tule kynnyskysymykseksi. Meikäläinen on roudannu joskus itsensä keikalle lähellä olevaan hotelliin nokkakärryllä suoraan kotoa ;-)

Musamies:
Meikäläinen on roudannu joskus itsensä keikalle lähellä olevaan hotelliin nokkakärryllä suoraan kotoa ;-)
 
Ei voi olla muu kuin Vääksyn hotelli Tallukka tuo, mihin artisti saa saapua nokkakärryillä roudattuna.
 
Anteeksi humoristinen offtopic.

Ei voi olla muu kuin Vääksyn hotelli Tallukka tuo, mihin artisti saa saapua nokkakärryillä roudattuna.
 
Niimpä ;-) Siel monenlaisia uusia suunnitelmia. Toivottavasti Tallukka uudistuu ja pärjää.
 
Joskus kyl soittokavereissakin sellasii, että heitä pitäs melkeen roudata nokkakärryllä...
 
Nokkakärryillä ei pysty kätevästi roudaa varsinaiseen yläkerran saliin kun portaat riesana. Viimekerralla oli tarkoitus olla apuna kätevät porraskärryt, joissa kummallakin puolella kolme pyörää, mutta joku hemmetti oli vienyt ne juuri kun ois itse niitä tarvinu. Jopa Lahden vesitorni helpompi roudattavuuden kannalta kun sinne pääs hissillä.
 
Nyt unten maille.

Minusta ilmaisia keikkoja ei pitäisi tehdä lainkaan, ellei kyseessä ole joku sotaveteraanien tai tosi vanhojen ja sairaiden hoitolaitos. En itse tee ollenkaan ilmaisia keikkoja, koska minullekaan ei kukaan ilmaiseksi tule mitään tekemään. Jos minulta hajoaa pyykkikone, niin varmasti saan maksaa korjauksesta. Samalla, kun ilmaisia keikkoja tehdään, niin muusikot syövät toistensa leipää: ihmisille tulee käsitys, että soittamisesta ei tarvitse maksaa, kun se ja sekin tulee ilmaiseksi. Mutta kun kaikki muusikot yhdessä tuumin tekisimme päätöksen, ettei kukaan mene ilman minnekään, niin ei tarvitsisi kenenkään ilmaiseksi ja omilla kustannuksilla kulkea pitkin maakuntaa. Saatteko soittimet ilmaiseksi? Minun soitin on maksanut n.9000 euroa, joten ei huvita mennä ilman, kun kerran maksan vakuutusmaksut ja joudun menemään aina autolla. Minulle ei kukaan lahjoita bensaa.

Minusta ilmaisia keikkoja ei pitäisi tehdä lainkaan, ellei kyseessä ole joku sotaveteraanien tai tosi vanhojen ja sairaiden hoitolaitos. En itse tee ollenkaan ilmaisia keikkoja, koska minullekaan ei kukaan ilmaiseksi tule mitään tekemään. Jos minulta hajoaa pyykkikone, niin varmasti saan maksaa korjauksesta. Samalla, kun ilmaisia keikkoja tehdään, niin muusikot syövät toistensa leipää: ihmisille tulee käsitys, että soittamisesta ei tarvitse maksaa, kun se ja sekin tulee ilmaiseksi. Mutta kun kaikki muusikot yhdessä tuumin tekisimme päätöksen, ettei kukaan mene ilman minnekään, niin ei tarvitsisi kenenkään ilmaiseksi ja omilla kustannuksilla kulkea pitkin maakuntaa. Saatteko soittimet ilmaiseksi? Minun soitin on maksanut n.9000 euroa, joten ei huvita mennä ilman, kun kerran maksan vakuutusmaksut ja joudun menemään aina autolla. Minulle ei kukaan lahjoita bensaa.
 
Jos kaikki päättäisivät olla menemättä ilmaiseksi, kapenisi keikkatarjonta sikäli että sitten aloittelijat ja ne kunnianhimoisinta ja omaehtoisinta musiikkia tekevät jäisivät ilman keikkaa. Kenellekään ei varmasti alettaisi maksaa yhtään enempää. Kenenkään asemaa se ei auttaisi, koska ilmaiskeikkaosastossa ei taatusti ole yhtään sellaista aktia jota ilmankin ei voisi elää.
 
Mitähän, jos sillä 9000 eurolla olisitkin ostanut vähän empatiaa ja yhteispeliä? Itsekkyyttä ja omaan napaan tuijottamista saa ilmaiseksikin. Siitä että saa kutsua itseään muusikoksi on 9000 euroa taas tosi halpa hinta.

Jos kaikki päättäisivät olla menemättä ilmaiseksi, kapenisi keikkatarjonta sikäli että sitten aloittelijat ja ne kunnianhimoisinta ja omaehtoisinta musiikkia tekevät jäisivät ilman keikkaa.
 
Kaikki alkais soittaa humppaa ja piereskelisivät Sprinnttereissään pitkin Suomea.