Bänditoiminta ›

Itse vihaan juuri sellaisia kengänkärkiä tuijottlevaa poppoota ja sellaisia ylipirteitä hymyileviä sällejä. Sinne lavalle ollaan tultu vetämään siitä keikasta katto alas ja seinä paskaksi. Niinkuin näin:
 
Katsoin toisen noista linkeistä.
 
Aivan sattumalta ja spontaanisti rumpalille tuli palava soihtu käteen.
Tuplabassarimättöä triplanopeudella, mutta se vähä mitä etukalvoista näin, niin eipä niissä juuri eloa näkynyt. Jos itse polkaisen bassaria hitusenkin, niin kyllä kamera sen etukalvosta poimii. Tuossa mättö tulee sitten jostain muualta kuin rummuista, veikkaan.
 
Muut soittajat sitten: letti heiluu hieman, so what?
Muuten tikkukakkajäykkänä kaikki.
Ainoa mikä snadisti elää on valot. Ja yleisö.
 
Katolle ja seinille ei tapahdu mitään.
Se on sinänsä pelkkää plussaa.
Vain surkeissa firmoissa tuotannon tehtävä on työllistää huoltoa.
 
Mitä tuosta pitäisi oppia?

Itse vihaan juuri sellaisia kengänkärkiä tuijottlevaa poppoota ja sellaisia ylipirteitä hymyileviä sällejä. Sinne lavalle ollaan tultu vetämään siitä keikasta katto alas ja seinä paskaksi. Niinkuin näin:
 
Eikun tietenkin näin: http://video.google.com/videoplay?docid=4477971605820139617

'GG allin oli kyllä melko kova. Epäilen että ei kovin monella ole pokkee heittää keikkaaa: munasillaan (ilman mitään soitinta), ulostaa lavalla, hakata yleisöä jne.

Juuri tätä eilen keikalla mietiskelin itsekin. Soittajan näkökulmasta tullee aina joskus mietittyä että uskaltaiskohan sitä hypätä tai jorata tai vaikka istua supparin päällä biisin hiljaisen kohdan aikana jne. Yleisön näkökulmasta taas mikään ei ole niin tylsää kuin väsyneen näköiset, staattiset soittajat ( jotka useimmiten ainakin coverhommissa saavat esiintymisestä hyvän rahallisen korvauksen).
 
Ainakaan itsellä ei aina tule mieleen että nyt voisi oikeasti antaa palaa ihan fiilispohjalta oikein kunnolla, noin lavaliikehdinnän osalta. Esim eilisen jäljiltä niska on jumisssa ja pohkeet samoin, että eiköhän sitä keikkumista tullut harrastettua jonkun verran- tosin aika vapaalla tyylillä. En kyllä itse oikein usko (ammattilaiset poislukien) opeteltuihin maneereihin. Välillä kun katsoo esim. kotimaisen populaarimusiikin nuorten toivojen "ilmeentarkkaa" Bruce Dickinson-imitaatiota, ei pysty kyllä paljoa omaperäisyyttä löytämään.
 
Mun mielestä soittamisessa /laulamisessa on kysymys omasta ilmaisusta jonka ainakin itse pyrin tekemään omalla tavalla. Oman instrumentin hallinta ja sen kautta ilmaisu olis se ensimmäinen askel ja "muu ilmaisu" sitten ikäänkuin jatkoa sille. Ei se oma toiminta oo välttämättä kaunista eikä aina "tyylikästä" mutta ainakin se on mun omaa nykivää ja holtitonta heilumista ja musiikkiin eläytymistä.
 
Mun mielestä esim just coverhommiin kuuluu nimenomaan esiintymisen harjoittelu ja "yleisön ottaminen". Se ei vielä riitä, että soitat jonkun massiivisen hienon biisin täysin oikein tai muuten vaan todella upeasti- siitä homma vasta alkaa ja nimenomaan tämä puoli on se missä tekemistä riittää meillä monilla aika paljon. IMHO.
 
Joku pohti just jossain sitä ( en muista missä) että jos esim. laulaja nostaa pikkaisen ylähuulta Billy Idol-tyyliin niin ehkä kaksi tai kolme ihmistä saattaa huomata tämän, mutta jos loikkkaat DLR- tyylisen hypyn tai juokset vaikka nyt Bruce D:n tyylisesti edestakas, niin ainakin voit olla varma siitä että yleisö rekisteröi sen että nyt oikeasti tapahtuu. Ainakin itse lavalla ollessa ei aina muista että ei ne ihmiset katso että onko sulla kitarassa oikean värinen satula ja hihnan pampulat maalattu oikeisiin väreihin, vaan ne katsoo sitä mitä siellä oikeasti tapahtuu. Jos sitäkään..
 
Hyvä aihe bai tö wei, tätä lisää.

En kyllä itse oikein usko (ammattilaiset poislukien) opeteltuihin maneereihin.
 
Mitä mahdat tarkoittaa? Kyllä ne ammattilaisetkin on joskus aloittelijoita olleet, ja silloin monet temppunsa opetelleet. Kyllä mä kehottaisin jokaisen sitä "spontaaniutta" viimeiseen asti korostavan tyypin itse kokeilemaan noita temppuja, joita vaikka Van Halenin tai Yngwien keikkavideoilla näkyy. Luulisi sen jälkeen olevan aika selvää, onko temput etukäteen harjoiteltuja vai ihan hatusta vedettyjä.

Joo, tarkennetaan. Siis silloin kuin noista näkyy että homma ei tunnu luontevalta ja sitten heitetään jotain sellaista jonka joku muu on tehnyt tunnetuksi. Varmaan voidaan olla samaa mieltä siitä että useimmiten kaikki on kuitenkin parempi kuin pelkkä pönötys. Tosiaan tottahan sekin on että kaikkien on aloitettava alusta joskus. Ja mää en todellakaan ole tämän asian taitaja. Tämänkään.

Mun mielestä esim just coverhommiin kuuluu nimenomaan esiintymisen harjoittelu ja "yleisön ottaminen". Se ei vielä riitä, että soitat jonkun massiivisen hienon biisin täysin oikein tai muuten vaan todella upeasti- siitä homma vasta alkaa ja nimenomaan tämä puoli on se missä tekemistä riittää meillä monilla aika paljon.
 
Kyllä, juuri näin. Ainakin minulla tuossa riittää tekemistä. Kun sitä on luonnostaan väsyneen virkamiehen näköinen, eikä omaa "luontevaa lavaliikehdintää" sitten pätkääkään, niin töitähän tuon kanssa saa tehdä. Muuten lopputuloksena on päämäärätöntä hortoilua lavalla. Nou Rok.
 
Joku pohti just .. että jos esim. laulaja nostaa pikkaisen ylähuulta ..niin ehkä kaksi tai kolme ihmistä saattaa huomata tämän, mutta jos loikkkaat ...tai juokset ...edestakas, niin ainakin voit olla varma siitä että yleisö rekisteröi sen että nyt oikeasti tapahtuu...
 
Kyllä. Liike näkyy. Näinhän ne muistaakseni opettivat jo Intissä.
Tuossakin voi käydä vahinko...
Yhtä biisiä, jonka meillä liidaa täysin tuo soolokitaristimme, vedettäessä liiderimme tuumasi "antaa miehelle lavalla tilaa" ja vetäytyi laulumikistään pikkuhiljaa takavasemmalle. Vetäytyi pari askelta liikaa ja katosi kuvasta kokonaan. Näytti nauhalla aika hauskalta. "Mihin se katosi?"

Itse vihaan juuri sellaisia kengänkärkiä tuijottlevaa poppoota ja sellaisia ylipirteitä hymyileviä sällejä. Sinne lavalle ollaan tultu vetämään siitä keikasta katto alas ja seinä paskaksi.
 
Miksi pitää valita vain jokin yksi ääripää?
 
Toisinaan minustakin on mukava seurata energistä hevistelyä hommaan kuuluvine maneereineen, mutta kävisi tylsäksi jos kaikki lavaesiintyminen olisi vain tuota niin sanotusti täysillä vetämistä. Yksi unohtumattomammista musiikkikokemuksistani oli kansanmusiikkibändi, joka soitti istuaaltaan todella ujosti - vähän konevitsan kirkonkellojen huippukohdassa noustiin pystyyn. Tässä tapauksessa livekokemuksen voima tuli nimenomaan siitä, mitä ei päästetty ulos ja siitä kontrastista huippukohdan ja muun välillä.
 
Vähän aikaa sitten olin katsomassa erästä rautalankamusiikkibändiä. En minä odottanut kitaristin "vetävän kattoa alas ja pistämään seinää paskaksi". Sitä paitsi kyseisen bändin rumpalin ilmeet olivat Metallican konsertti pienoiskoossa!
 
Taidemusiikki on sitten vielä yksi suuri alue ja siihenkin kuuluu live-esiintyminen. Jotkin teokset ovat nimenomaan se esitys, ja Alfred Schnittken viulukonsertossa viulistin tulee teeskennellä soittavansa sooloa. Puhumattakaan ekspressionistien ulospäin rauhallisesti esitettävistä miniatyyreistä.
 
Myönnän toki ettei äärimetallissa kuvaamani lainen säästeliäisyys välttämättä toimi, mutta kuten alussa totesin, ei ole tarkoituskaan kaikkea samaan muottiin änkeä, ja tykkään myös siitä hevimeiningistä.
 
Siis silloin kuin noista näkyy että homma ei tunnu luontevalta ja sitten heitetään jotain sellaista jonka joku muu on tehnyt tunnetuksi. Varmaan voidaan olla samaa mieltä siitä että useimmiten kaikki on kuitenkin parempi kuin pelkkä pönötys.
 
Tsup tsup. Olen tästä eri mieltä. Tai en tuosta ensimmäisestä virkkeestä: monen rockbändin esiintyminen tuntuu esiintymisen esittämiseltä. Mutta ujous on voimakas tunne, ja jos ei myötähäpiäksi mene, niin se toimii lavaesiintymisesssä mainiosti. Jos ei luonnostansa muuta tule, niin sitten ei. Tässä suhteessa arvostan Timo Rautiaista suuresti: Aluksi hämmästyin siitä, että jätkähän vain tököttää keskellä lavaa, mutta sitten tajusin, että sillä tavoin hän saa välitettyä paljon enemmän tunteita - ja siinä vaiheessa kun se kitara sitten lopulta nousi, niin kontrasti edelliseen kertoi, että nyt jotain tapahtuu.

Maa puhuin oikeastaan pelkastaan coverhommista tuossa. Samaa mielta kanssasi "oikean musiikin"esittajista. Tai oikeastaan ehka vois ajatella niin etta jos orkesterin toimintaidea tai tarkoitus on olla esim. bilebandi tai positiivista energiaa sateileva rockbandi, niin silloin ei kylla ujoilu toimi. eri musiikkityylien saralla eri tehokeinot..
 
E> niin, skandit kadoksissa, pahoittelut

http://www.youtube.com/watch?v=ZfDCfF8GWr8
 
Siinä on todella asiallista meininkiä lavalla, sopisi ottaa mallia muidenkin!

Löytyykö oikeasti vinkkiä, mitä tuossa kannattaisi tehdä?
Jos luonnostaan ei lähde?
"Matkia" ei tahdo?
"Hyvältä" pitäisi näyttää?
Mahdoton yhtälö???
 
Yksittäistä soittajaa en voi lähteä neuvomaan, en osaa.
En tässä osaa neuvoa itseänikään.
Bändiä voisin ehkä neuvoakin, riippuu tietysti bändistä. Paino sanoilla "bändi", "ehkä", "tyylisuunta" ja "vuosiluku" jne...
 
Onko tähän yleisiä apuja yleensä ollenkaan, vai onko se vain "vaatteet", "valot" ja "hilluminen tahdissa, jos siltä tuntuu" ?

Onko tähän yleisiä apuja yleensä ollenkaan, vai onko se vain "vaatteet", "valot" ja "hilluminen tahdissa, jos siltä tuntuu" ?
 
Soita yleisölle, älä vahvistimelle/pedaaleille/rummuille/itsellesi?

Soita yleisölle...
 
Tattis. Tuohan tässä olisi haussa.
 
Itselle ja bändille kyllä pitää soittaa. Jos homma ei ole itsestä kivaa, niin sitten voi samantien laittaa pillit pussiin.
 
Soittimeen saatan kiintyä, mutta en minä soittimelle soita.
 
Pedalit ja styrkkarit + muu mitä rahalla saa ovat vain apuvehkeitä, joille en kumarra.

Tattis. Tuohan tässä olisi haussa.
 
Itselle ja bändille kyllä pitää soittaa. Jos homma ei ole itsestä kivaa, niin sitten voi samantien laittaa pillit pussiin.
 
Soittimeen saatan kiintyä, mutta en minä soittimelle soita.
 
Pedalit ja styrkkarit + muu mitä rahalla saa ovat vain apuvehkeitä, joille en kumarra.
 
Tä: Jos ei ole esiintymishalua, miksi poistua treenikämpältä???

Tä: Jos ei ole esiintymishalua, miksi poistua treenikämpältä???
 
Tä: Miksi treenata, jos ei ole esiintymishalua???

Tässä mielestäni muutama erittäin hyvä esimerkki:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NqB5m_XHyQQ
Energiaa pitää olla, mutta tuohon Björkin touhuun ei aina pääse sisälle. Harvemmin pop esityksissä meikäläiseltä räjähtää pää. Tuolla lopussa on kyllä aika autuaat hetket.
 
http://www.youtube.com/watch?v=IuYdczszZIg
Tästä löytyy myös sitä energiaa ja on hienoa nähdä noinkin iso esittäjä kaarti moshaamassa musiikin tahdissa. Soittokin kulkee ja bändi nauttii.
 
Edit: Ja tuossa vielä:
http://www.youtube.com/watch?v=_dei-YXVPNs
Todella mukava esitys ja sitä on siis mukava katsoa.

Aika makeet kuviot tuossa viimeisessa.

Lyhyestä virsi kaunis:
 
Kaiken lavalla tapahtuvan pitää olla heijastus siitä musiikin tuomasta fiiliksestä. Silloin ku se on aidosti nähtävillä, ei siinä muuta tarvita.

Lyhyestä virsi kaunis:
 
Kaiken lavalla tapahtuvan pitää olla heijastus siitä musiikin tuomasta fiiliksestä. Silloin ku se on aidosti nähtävillä, ei siinä muuta tarvita.
 
Tuota pyrin komppaamaan ekalla keikalla joka onpi perjantaina.
 
E: Toisin sanoen lauantaina.

Lykkyä tykö. Kaiholla muistan itsekin omaa "ekaa kertaa". Se oli jautaa se. Mulla oli sitäpaitsi päässä siniseen VM- lätkäkypärään teipattu sähköllä toimiva discopallo päässä. Hirveen kokonen muuntaja teipillä kiinni kitaran hihnassa..