Bänditoiminta ›

Oiva Tumpeloinen:
Mä en näe mitään kritiikin kestämistä, jos jotkut tulee treeneihin kertomaan, miten hommat pitäisi mennä ilman erillistä pyyntöä. Treenit on sitä varten, että siellä kokeillaan ja opetellaan niiden pohjalta tavaraa.
 
Nyt nopeasti ne vanhemmat ulos sieltä kämpiltä ennen kuin menee reisille koko touhu. Ei nekään halua kakaroita vahtimaan omia harrastuksiaan. Yksityisyys pitää olla jokaisella. Ennen keikkaa voi sitten pyytää niitä kuuntelemaan ja antamaan niitä vinkkejä, jos siltä tuntuu.
 
E: kannustaminen ja vahtiminen/oman nuoruuden uudelleen eläminen ei ole sama asia.
 
Just näin. Ei mitään jääkiekkovanhempia. Treenit on treenit ja jos vanhemmat haluaa tukea bänditoimintaa niin ostakoot soittimia ja roudatkoot kamoja, mutta treeneissä ei yleisöä tarvita. Jotkut luulee, että kun on ostanut sille lapselle ne kalliit rummut, vastineeksi saa myös jonkinlaisen taiteellisen tuottajan pestin. Vaan eipä saa.
 
Jos vanhemmat on uteliaita bändihommien luonteesta, kuten mun vanhempani olivat vielä tuossa 30 vuotta sitten, he voivat vaikka ehdottaa että ottaisitte treenejä videolle ja tulisitte sitten kotiin katsomaan niitä. Siitä on treenauksen kannalta oikeastikin hyötyä, ja samalla saa näytettyä että on sitä oikeastikin soitettu, eikä vain pöljäilty. Mun nuoruudessani ei tosin ollut videoita, eli meillä tarjous oli mehua ja voileipiä ja mahdollisuus puhua suurista suunnitelmista kenenkään dissaamatta.
 
Voitte vapaasti välittää tän mun ehdotuksen niille vanhemmille.

Kivi luki mun ajatukset :) Juuri näin.

Ostakaa marshallin majorit ja luukuttakaa niitä täysiä(laitatte tietysti itse tulpat päähän ja vanhemmille ei mitään) niin ei ne kauan siellä viihdy ;)
 
Eikun oikeasti, sanokaa niille mitä mieltä oletta, luulis aikuisten ymmärtävän. Me kun treenattiin tuossa iässä niin isä kävi vaan välillä leikillään sanomassa että soitatte kuin mummot kun get on:ia vedettiin niin sitten iski se näytön halu että prkl ja rupes get on kulkemaan ;)

Aika perseestä tommonen! Sillon kun me aloiteltiin bändimme kanssa, niin me kyllä saatiin vanhemmilta tukea perkeleesti, esim roudausta, treenitilaa ja soittokamoja. Ei ne kuitenkaan ikinä meidän treeneissä hillunut. Keikat on sitä varten, että siellä ihmetellään poikien soittoa.
 
15-vuotiaana bänditreenit oli myös loistava paikka puhua vähän pimppijuttuja yms. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin jutut eivät ole muuttuneet vuosien varrella mihinkään..

15-vuotiaana bänditreenit oli myös loistava paikka puhua vähän pimppijuttuja yms. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin jutut eivät ole muuttuneet vuosien varrella mihinkään..
 
Heh, sama juttu täällä. Bändissä kuitenkin tuo keski-ikä n.30v. Paitsi minä. Nuo muut kyllä jaksaa noita pimppijuttuja jauhaa, irstaat paskiaiset.

Heh, sama juttu täällä. Bändissä kuitenkin tuo keski-ikä n.30v. Paitsi minä. Nuo muut kyllä jaksaa noita pimppijuttuja jauhaa, irstaat paskiaiset.
 
Heh, jotenkin se pimppi, kitaristin isosisko ja Kiira Korpi venytteleminen onnistuvat tunkemaan itsensä puheenaiheiksi aina biisien väliin...

Ei ne siellä toivottavasti/luultavasti kauaa jaksa.
Itse ainakaan en jaksaisi. Jo tuolla 5v nuorimmalla on omat juttunsa, johon isukkia ei kaivata, noista isommista puhumattakaan. Esikoinen juuri aloitti bändihommat, joista en tiedä mitään, kun isukin rooliin kuuluu vain kuljettaminen. ... Kyllä minäkin joku kerta ajattelin hetkeksi jäädä katsomaan, että mitä ja millä ihmeen soittimilla siellä touhutaan, kun omia ainakaan ei kotoa kuljeteta mukana..., mutta en nyt ole ajatellut sinne Heikinheimoksi jäädä.
 
Jos nuo eivät pian kyllästy, niin potkikaa pellolle... mutta jotenkin hienovaraisesti.... sponsoriapu on kuitenkin jossain vaiheessa tervetullutta?

Just näin. Ei mitään jääkiekkovanhempia. Treenit on treenit ja jos vanhemmat haluaa tukea bänditoimintaa niin ostakoot soittimia ja roudatkoot kamoja, mutta treeneissä ei yleisöä tarvita.
 
Tää on aivan totta. Tosin kyllä meillä joskus on porukkaa treeneissä käyny. Ihan vaan kuuntelemassa et miten menee eikä ne mitenkään häiritse (samanikäsiä). Vanhemmat tietty eri asia.
Mä lopetin jääkiekon ja jalkapallon kun vanhemmat (isi) alko olee sellasia aina kentän reunalla olevia.. Musa hommiin ei oo päätään työntäneet muutoin kuin heittämällä silloin tällöin rahaa, uusia kamoja ja roudausapua. Siitä kiitos heille!

Tää on aivan totta. Tosin kyllä meillä joskus on porukkaa treeneissä käyny. Ihan vaan kuuntelemassa et miten menee eikä ne mitenkään häiritse (samanikäsiä).
 
No niinhän varmaan aika monilla alussa on. Itsellä myös. Ja miten sitä oliskaan tavannut tyttöjä tai poikia muuten, kun koko elämä pyöri treenikämpän ympärillä eikä kämpiltä käyty kuin syömässä, nukkumassa ja joskus koulussa.
:-D

arvostelevat ja tekevät muistiinpanoja.. Eikö teidänkin mielestä vanhemmille pitäisi vaa sanoa että Thanks ja goodbye ?
 
Kannattaa miettiä hiukan sitä, mikä teillä nyt loppujenlopuksi on niiden treenien tarkoitus: Onko tarkoitus vain soitella ja pitää hauskaa, vaiko tosissaan harjoitella ja kehittyä bändinä? Jos tarkoitus on jälkimmäinen, kannattaa myös pyrkiä imemään itseensä jokainen tiedonjyvänen, miltä se teidän bändin soitto näyttää/kuulostaa ulospäin, ja mitä pitäisi pyrkiä kehittämään. Jos vanhemmat eivät mielestänne ole riittävän asiantuntevia henkilöitä näitä tiedonjyväsiä jakelemaan, kannattaa pyytää joku ammattimuusikko sinne treeneihinne konsultoimaan.
 
Joidenkin nuorisobändien toimintaa on tullut seurattua, ja se on tullut todettua että valitettavan usein puuttuu kärsivällisyyttä oikeasti harjoitella ja opetella soittamaan ne kappaleet oikein; treeneissä vaan käydään nopeasti kaikki kappaleet läpi ja toistetaan joka kerta samat virheet, ja jos joku "valvoja" niihin yrittää puuttua, seurauksena on melkoinen sanasota. Hyvin tyypillinen argumentti on "tää nyt vaan on meiän oma versio tästä biisistä" - eli kun ei osata soittaa oikein niin päätetään että meidän versio nyt sitten vain menee niinkuin menee, sen sijaan että opeteltaisiin soittamaan oikein.
 
Toki niitä omia versioita ja sovituksia saa ja pitääkin tehdä, mutta olennaista on se, että sitten kun niitä tehdään, se tapahtuu suunnitelmallisesti ja ilmentää teidän persoonallisuutta, eikä sitä että ette osaa soittaa kappaletta alkuperäisversion mukaan.

Kannattaa miettiä hiukan sitä, mikä teillä nyt loppujenlopuksi on niiden treenien tarkoitus: Onko tarkoitus vain soitella ja pitää hauskaa, vaiko tosissaan harjoitella ja kehittyä bändinä? Jos tarkoitus on jälkimmäinen, kannattaa myös pyrkiä imemään itseensä jokainen tiedonjyvänen, miltä se teidän bändin soitto näyttää/kuulostaa ulospäin, ja mitä pitäisi pyrkiä kehittämään. Jos vanhemmat eivät mielestänne ole riittävän asiantuntevia henkilöitä näitä tiedonjyväsiä jakelemaan, kannattaa pyytää joku ammattimuusikko sinne treeneihinne konsultoimaan.
 
Joidenkin nuorisobändien toimintaa on tullut seurattua, ja se on tullut todettua että valitettavan usein puuttuu kärsivällisyyttä oikeasti harjoitella ja opetella soittamaan ne kappaleet oikein; treeneissä vaan käydään nopeasti kaikki kappaleet läpi ja toistetaan joka kerta samat virheet, ja jos joku "valvoja" niihin yrittää puuttua, seurauksena on melkoinen sanasota. Hyvin tyypillinen argumentti on "tää nyt vaan on meiän oma versio tästä biisistä" - eli kun ei osata soittaa oikein niin päätetään että meidän versio nyt sitten vain menee niinkuin menee, sen sijaan että opeteltaisiin soittamaan oikein.
 
Toki niitä omia versioita ja sovituksia saa ja pitääkin tehdä, mutta olennaista on se, että sitten kun niitä tehdään, se tapahtuu suunnitelmallisesti ja ilmentää teidän persoonallisuutta, eikä sitä että ette osaa soittaa kappaletta alkuperäisversion mukaan.
 
Mä näkisin, että siinä iässä, kun kyseisin remmin soittajat ilmeisestikin ovat, ei pitäisi välttämättä keskittyä mihinkään muuhun kuin hauskanpitoon. Jos sitten halutaan myös nopeasti kehittyä, niin sitten hakeudutaan johonkin musiikkiopistoon tai vastaavaan paikkaan, missä jokin ulkopuolinen tekee objektiivisesti arvioita musiikin sisällöstä. Tai PYYDETÄÄN joku arvioimaan niitä vetoja kämpille.
 
Se, että vanhemmat tulevat väkisin treeneihin, ja alkavat neuvomaan kysymättä, ei mun mielestä vieläkään ole millään tavalla oikea tapa tehdä asioita. Siitä tulee ainoastaan paineita miellyttää ja onnistua. Mahdollisesti myös pelkoa, että rahoitus katkeaa, jos ei hommia tehdäkään, kuten neuvojat haluavat. Mä en keksi yhtään positiivista puolta, että ne vanhemmat on siellä seuraamassa treenejä jatkuvasti. Tietenkin, jos halutaan nähdä, että kyydit on se positiivinen juttu, niin se ei mielestäni vaadi kämpillä istumista, saatika niitä neuvoja. Menköön vaikka käymään kahvilla siinä välissä ja tulkoon sitten hakemaan pois.

Aivan, sehän on hieno asia että niitä kiinnostaa ja antavat rakentavaa palautetta (kenties). Omat vanhemmat, tai oikeastaan äite ja isäpuoli ovat yrittäneet romuttaa meikäläisen haaveita musahommista nuoresta pojasta lähtien mikä ei ole mukavaa, mutta en ole sen antanut lannistaa.
 
Aivan näin, samoin täällä. Koskaan ei ole minkäänlaista tukea tullut varsinkaan äidin puolelta. Isästä en tiedä, mutta sille olisi turha edes puhua, kun äijä on niitä ihmisiä, jotka hädin tuskin tietävät, mitä sana "musiikki" tarkoittaa.
 
Joskus, kun olin kuudennella tai seitsemännellä luokalla, äitimuori rupesi kyselemään, että "Mitä sua kiinnostaa tehdä aikuisena" ja totesin kylmän rauhallisesti, että "soittaa bändissä", niin vastaukseksi tuli pettyneellä äänensävyllä ja naama mutrulla: "kyllä se mieli siitä vielä muuttuu..". Ja tästä eteenpäinkin on suhtautuminen ollut samaa luokkaa. Mutta mikäs tässä, eteenpäin on menty ja itse opiskeltu se mitä opiskeltu, kun ei vanhemmille vaan sovi, eivätkä hyväksy, niin mikäs siinä sitten. En minä ainakaan rupea tanssimaan heidän pillinsä mukaan.
 
Kaikille, jotka painitte saman ongelman kanssa, sanon että olkaa päättäväisiä ja tehkää töitä unelmienne eteen, älkääkä antako vanhempienne vihjailujen ja naljailujen lannistaa. Varsinkin, jos vanhempanne ovat itse jotain amisduunareita, he ovat todennäköisesti vain kateellisia ja siksi yrittävät romuttaa teidän haaveenne, koska haluavat teistäkin kaltaisiaan sosiaalitoimistoruikuttajia (Omalla kohdallani tuntuu vahvasti tältä)
 
Joten olkaa onnellisia, jos vanhempanne haluavat teitä tukea. Tuosta treeniasiasta kuitenkin sanoisin, että selittäkää vanhemmillenne, että nämä soitto- ja biisintekosysteemit ovat teidän välisiä asioita ja että jatkuva kyyläys on häiritsevää. Kyllä se siitä. Jos ei tämäkään toimi, niin sitten tosiaankin ne marsut täysille ja luukuttakaa kunnolla, niin tuskinpa viihtyvät vanhukset samassa kopissa kovin pitkään :D

Varsinkin, jos vanhempanne ovat itse jotain amisduunareita, he ovat todennäköisesti vain kateellisia ja siksi yrittävät romuttaa teidän haaveenne, koska haluavat teistäkin kaltaisiaan sosiaalitoimistoruikuttajia
 
Melko nihilistinen asenne.. :D

sano kohteliaasti että toivot ettei treeneihin tuotaisi ylimääräistä porukkaa. meillä se on niin

olis se kyllä perseestä jos olis porukat treeneissä kattomassa. 15v ollaan kaikki ja jutut sen mukasia. eilen kaverin mutsi yhtäkkiä tuli vaa sinne kellariin mis treenattiin ja mehän siellä kaljaa juotiin. ei onneks skitsoillu :D kyllähän mutsi ja faija on tukenu noita musajuttui aina. maksanu konsertteihin ja parin soittovuoden aikana rahaa kamoihin menny about 2000e

olis se kyllä perseestä jos olis porukat treeneissä kattomassa. 15v ollaan kaikki ja jutut sen mukasia. eilen kaverin mutsi yhtäkkiä tuli vaa sinne kellariin mis treenattiin ja mehän siellä kaljaa juotiin. ei onneks skitsoillu :D kyllähän mutsi ja faija on tukenu noita musajuttui aina. maksanu konsertteihin ja parin soittovuoden aikana rahaa kamoihin menny about 2000e
 
Mutsis on heittäny sulle pari tonttua vehkeisiin plus keikat ja sä istut vetämässä bisseä kun pitäis reenata? Huh-huh.

Mutsis on heittäny sulle pari tonttua vehkeisiin plus keikat ja sä istut vetämässä bisseä kun pitäis reenata? Huh-huh.
 
tätä itekkin mietin, en tämmöistä tekisi. Vasta treenien jälkeen / loppujameissa voisin kaljaa ottaa. Kertaakaan en ole keikalla juonut yhtä kaljaa enempää...

Jossain vaiheessahan tulee väistämättä se vaihe isä-poika -suhteessa, että isä kokee tarpeelliseksi neuvoa pojalleen kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.
 
Arabialainen sananlasku: Kun pojallesi kasvaa parta, älä neuvo häntä enää.

Arabialainen sananlasku: Kun pojallesi kasvaa parta, älä neuvo häntä enää.
 
Tolla ohjeella mua saa varmaan neuvoa vielä parisenkymmentä vuotta. Ei taida isukilla maksa kestää niin pitkään.....

meijänbändillä toi tosiaankin menee silleen että reenikämpällä ollaan koko ajan. himassa nukutaa ja syödään. koulussa tietysti käydään. ja se on myös semmonen hengailumesta.