Bänditoiminta ›

Vai on liian helppoja biisejä bändille soitettavaks, kaikkea sitä kuuleekin.

Oon täs muutaman kerran vetäny parin viikon kokeilun, että tapahtuuko mitään jos en itse soittele/organisoi porukkaa reeneihin. Aika hiljasta on ollu... pahasti näyttää siltä että tää nykyinen pienikin bänditoiminta kuolis hiljaa pois jos en ois pitämässä porukkaa kasassa. Rupee vaan tuntuun suht turhalta koko homma. =(
 
Itse soittelen päätoimisesti kitaraa/laulan, myös basso ja rummut onnistuvat suht luontevasti. Periaatteessa mulle ei ois ees väliä, mitä bändissä soitan kuhan ois porukka joka jaksaa käydä reeneissä. Jos sopiva porukka löytyis niin voisin vaikka paukuttaa 3 minuuttia pelkkää A:ta bassolla suu irveessä. Semmosta jonkulaista aitoa kiinnostusta kaipais porukalta, nyt se on vaan tyyliin "mennään reenaan jos ei oo muuta...".
 
Homman tekee traagiseks se, että tää on ollu samaa jo viimeset viitisen vuotta. =P
Vaihtoehtoa ei vaan tunnu löytyvän, kun ei noita soittajiakaan puissa kasva.

Homman tekee traagiseks se, että tää on ollu samaa jo viimeset viitisen vuotta. =P Vaihtoehtoa ei vaan tunnu löytyvän, kun ei noita soittajiakaan puissa kasva.
 
Niistä ketä mä tunnen, on treenailut tainut vähän hyytyä jos ei ole keikkoja, mihin treenata.
 
Bändejä olisi helpompi perustaa jos niin moni ei haluaisi olla niitä kitaristeja, vaan kiinnostus hajautunut laajemmin.

Minä olen tehnyt nykyisellään ison osan biiseistä, soitan kitaraa, hoitelen demonauhoituksia ja niiden miksausta, organisoin usein bänditreenejä ja aikatauluhästäystä ja pidän yllä nettisivuja (bändisivujen lisäksi mikseri, myspace, last.fm jne mestat).
 
Samoin, mutta kokeilin mitä tapahtuu jos en soitakkaan että tulkaa reeneihin. T: soitin viimeksi 3 vuotta sitten. :) Eipä siinä mitään jos olis osannut tehdä enemmän biisejä että edistyisi, mutta kun ei. Kyllästyy siihen samoijen jauhamiseen ja sitten loppuu into kokonaan.

Eipä siinä mitään jos olis osannut tehdä enemmän biisejä että edistyisi, mutta kun ei. Kyllästyy siihen samoijen jauhamiseen ja sitten loppuu into kokonaan.
 
Jos mieltää itsensä säveltäjäksi, niin ymmärrän turhauman jos ei biisejä synny.
 
Jos taas mieltää itsensä minun tavoin soittajaksi, niin on melko samantekevää kuka biisit on tehnyt. Minun mielestä jo sävelletyistä biiseistä löytyy suuremmalla todennäköisyydellä hyviä kuin, että meistä joku tekee uusia ja puhumattakoon, että kaikki bändin biisit olisi jonkun bändin jäsenen säveltämiä.
 
Sama juttu kuin kirjojen kanssa - hyviä kirjoja on kirjoitettu jo niin paljon, että yhdenkin hyvän uuden kirjan teko on jo aika työ.
 
Tätä ajattelua soveltaisin noihin musaharrastuksiin siten, että jos keskittäisi voimansa vaikka pariin omaan biisin ja valta osa bändin soittamista biiseistä on vuosisatojen varrelta muiden tekemiä?

Ite kirjotan lyriikat, teen riffit, "muodostan" ne biisiksi, teen laulumelodian, bassot kirjoitan, komppikitaran teen ja sitten rumpalin kanssa sovitetaan. Siis basso, komppikitara ja lead-osuudet sovitettu jo valmiiksi päässä ja paperille. Ei minua haittaa yhtäänh. Tykkään tästä hommasta niin paljon.

Otsikkoon viitaten:
 
Musta tuntuu että meillä vaimo joutuu tekemään kaiken kun mä juoksen sillä aikaa kaikissa pändireeneissä ;?)

Joskus tuttu porukka kysy soittamaan kitaraabassoa bändiisä ja sitte sanovat viikon päästä että ois keikka ens viikolla ja ku ei kukaan muukuin kosketin soittaja omistanu soitinta niin oli pakko viiä pa-kamat basso ja kitara vahvistin ja basso ja kitara ja kaikki piuhat ja tämmönen pakollinen tavara... kyllä suoraan sanoen vitu**i... ja nyt kesällä olivat sopineet keikan ja sai sitten ite aina järjestellä treenit ku muut ei tehny mitään sen eteen...