Bänditoiminta ›

Olihan Beatleseillakin Ringo, jonka sävellyksiä otettiin yksi about joka levylle. Säälistä ;)
 
-Jemo

Olihan Beatleseillakin Ringo, jonka sävellyksiä otettiin yksi about joka levylle. Säälistä ;)
 
-Jemo
 
Vähän niin kuin minä.

Itselläni on myös ollut tuo ongelma 2 säveltäjän suhteen. Silloin kun tehtiin omia biisejä, oli kokoonpanona 2 kitaristia (minä niistä toinen) ja basisti (mainittakoon vielä että toinen kitaristi ja basisti ovat veljeksiä ja hirveitä maiden faneja). No sehän on päivän selvää, että nuo veljet alkoivat 'johtaa' bändiä. Ei liene yllätyksenä sanoa, että biiseistä / yleensäkin riffeistä tuli erittäin maidenin tyylisiä.
 
Eniten kuitenkin tympäännyin siihen toisen kitaristin (2v minua ja basistia vanhempi) jyrkkään linjaan tyrmätä sävellykseni, kun yritin muuttaa riffejä hieman hakemalla samalla omaa musiikkityyliä bändille. Monesti kuitenkin riffiehdotukseni kuolivat tämäntyylisiin kommentteihin: "Ei tollasta", "Ihan liian Bodomia" (tai jotain muuta bändiä, Cob kuitenkin yleisin 'vertaus'), tai "ei noin mättöä". Nämä vain muutamana esimerkkinä.
 
Monesti kuitenkin yritin saada edes jonkinlaista sanavaltaa biiseihin ja toisinaan 'pääsin mukaan' biisin tekoon ihan mukavastikin. Ei sen puoleen, yhtenä iltana istahdettiin tuon toisen kitaristin kanssa vierekkäin kitarat kourassa, siinä tuli yhdessä illassa tehtyä noin 3-4min biisi, johon sisältyi pari sooloakin (paras ikinä säveltämäni soolo, mutta nyttemmin unohtanut, onneksi on nauhalla...jossain). Mutta... loppujen lopuksi taisi ilta päättyä toisen kitaristin kommenttiin: "Nyt tuli hyvä biisi, vois ihan luulla että ois vaikka jonkun iron maidenin" :D. Itseasiassa tämä biisi on ehkä (korostan sanaa ehkä) enemmän minut tekele kuin 2.kitaristin, mutta ristiriidan tekee taas se, että en pidä biisistä. Mutta toisaalta... minkäs teet kun ei huolita sellaista josta itse pitäisi.
 
Bändi luultavasti kärsi siitä, että kitaristit halusivat omalla tavallaan toimia diktaattoreina... eikä asiaa auta yhtään ainakaan se, että kuuntelemme erilaista musiikkia, soitamme erilaista musiikkia ja tätä kautta molempien halu tehdä sellaista josta pitää. Näin tulenkin kysymykseen, onko järkeä tehdä sellaista musiikkia josta ei itse pidä? Toisaalta, oli se musiikki sitten mitä tahansa mitä bändin kanssa soiteltiin, niin kyllä se ainakin kehitti. Piti siitä tai ei. Kun sitä vaan niin kovasti haluaisi tehdä sellaista mikä tulee aivan sydämestä. Ymmärrän kyllä tuon toisen kitaristin halua tehdä haluamaansa musiikkia mutta se liian jyrkkä linja erilaisen musatyylin hakemiseksi. Voihan tietysti olla, että huoneeni peilistä voisi löytyä 'syyllinen' homman toimimattomuuteen. Tiedä siitä sitten, kun ei niin ei.
 
Tällä hetkellä koen parhaaksi tehdä omaa sooloprojektia. Näin ainakin pääsen tekemään biisejä aivan oman pääni mukaan, pääseepähän ainakin käyttämään niitä pitkään ja hartaasti harjoiteltuja sweeppejä yms, eivät kaverit turhaan mua laihoksi kutsu ;) . Toisaalta itse ihmettelen paljon sitä, kuinka sävellän pianolla parhaat biisini, vaikka pääsoitin on tietysti kitara.
 
Muuten, tietääkö kuaan onko tuo laiho aivan täysi diktaattori tuossa CoBissa? Aattelin vaan kun näyttäis biisit olevan pitkälti pelkästään laihon käsialaa.

Muuten, tietääkö kuaan onko tuo laiho aivan täysi diktaattori tuossa CoBissa? Aattelin vaan kun näyttäis biisit olevan pitkälti pelkästään laihon käsialaa.
 
On, se on myöntänyt sen itsekkin. Sen takia Latvala ei vedä sooloja bodomissa.

Olihan Beatleseillakin Ringo, jonka sävellyksiä otettiin yksi about joka levylle. Säälistä ;)
 
-Jemo
 
Vain kahdelle (White Album ja Abbey Road) vaikka toista biisiä (Don't Pass Me By) Ringo tyrkytti jo ekan levyn sessioista lähtien.

Vain kahdelle (White Album ja Abbey Road) vaikka toista biisiä (Don't Pass Me By) Ringo tyrkytti jo ekan levyn sessioista lähtien.
 
OK :) Minä en ole kauhean Beatles-tuntija, eräs vanha biitlesjermu joskus minulle tällaisen lauselman totena esitti lahjoittaessaan sinisen tuplan.
 
-Jemo

Joskus toimii, joskus ei. Se on helvetin ikävää jos toinen säveltäjä tuntuu edustavan suurinpiirtein aivan vastakkaista linjaa kuin itse. Toisaalta sekään ei ole ihan mahdotonta että kahdella tai useammalla säveltäjällä synkkaa tyylillisesti tosi hyvin.
 
Ei meikäläisillä ole ongelmia sävellyksien kanssa, sen sijaan sanoituksia joku saisi kyllä kirjoittaa :)

Nykyisessä bändissämme on vihdoinkin löydetty täydellinen tasapaino biisinteossa. Kitaristi ja basisti tekevät kukin tahollaan biisejä ja myös laulavat ne itse, eikä materiaalissa (ainakaan omiin korviimme) kuulu kovinkaan huomattavia tyylihyppäyksiä. Tämä siitäkin huolimatta, että henkilökohtaiset pääasialliset vaikuttimet menevät jossain määrin ristiin.

Teen itse periaatteessa kaikki biisit bändillemme, (soitan kitaraa) basisti on tehnyt yhden. Haluisin hänen tekevän enemmän, mutta hän ei luullakseni paljon mieti yksin soittaessaan omia sävellyksiä. Yhteen biisin hän keksi hyvän riffin, siihen se yhteissävellys on jäänyt. Ja jos hän jonkun idean hän saa, se ei yleensä riitä biisin asti. Toivoisin hänen panostavan enemmän.

Meillä homma toimii jotenkin kieroutuneella tavalla hyvin vaikka tekniikka on peräti kummallinen. Eli:
 
Kitaristit (2kpl) vääntävät riffejä
Rumpali kirjoittaa ison osan sanoista ja hyräilee melodioita
Laulaja basisti (minä) kirjoitan sanoja, väännän riffejä ja teen laulumelodiat
Ilman riitoja ollaan nyt vuoden verran tuolla tapaa väännetty, saa nähdä kuinka jatkossa...

Jemo:
OK :) Minä en ole kauhean Beatles-tuntija, eräs vanha biitlesjermu joskus minulle tällaisen lauselman totena esitti lahjoittaessaan sinisen tuplan.
 
Jos muutetaan lause koskemaan Ringon lauluosuuksia sävellyksien sijaan, niin sitten ollaan taas faktapohjalla. Joka levyllä herra Starkey saa laulella jonkin kappaleen, kuuluisimpana varmasti Yellow Submarine.

Jos muutetaan lause koskemaan Ringon lauluosuuksia sävellyksien sijaan, niin sitten ollaan taas faktapohjalla. Joka levyllä herra Starkey saa laulella jonkin kappaleen, kuuluisimpana varmasti Yellow Submarine.
 
Saattoikin mennä noin se lauselma. Kiitos.
 
-Jemo

Kitaristit (2kpl) vääntävät riffejä
Rumpali kirjoittaa ison osan sanoista ja hyräilee melodioita
Laulaja basisti (minä) kirjoitan sanoja, väännän riffejä ja teen laulumelodiat
Ilman riitoja ollaan nyt vuoden verran tuolla tapaa väännetty, saa nähdä kuinka jatkossa...
 
Tätä en enää nykyään ymmärrä. Miten joku voi tehdä ekana riffin, aivan vain subjektiivisesti kitaristin näkökulmasta. Sitten laulaja liimaa päälle laulumelodiat. Mielestäni näiden kahden säveltäminen tukee ja rakentaa toisiaan.
Tämän vuoksi en enää usko tuohon perinteiseen sillisalaattisäveltämiseen. Teen itse kaiken.

Tätä en enää nykyään ymmärrä. Miten joku voi tehdä ekana riffin, aivan vain subjektiivisesti kitaristin näkökulmasta. Sitten laulaja liimaa päälle laulumelodiat. Mielestäni näiden kahden säveltäminen tukee ja rakentaa toisiaan.
Tämän vuoksi en enää usko tuohon perinteiseen sillisalaattisäveltämiseen. Teen itse kaiken.
 
Metodeja on yhtä monta kuin tekijäkollektiiveja. Jos tulosta syntyy, niin metodi on ko. poppoolle hyvä.

Tätä en enää nykyään ymmärrä. Miten joku voi tehdä ekana riffin, aivan vain subjektiivisesti kitaristin näkökulmasta. Sitten laulaja liimaa päälle laulumelodiat. Mielestäni näiden kahden säveltäminen tukee ja rakentaa toisiaan.
Tämän vuoksi en enää usko tuohon perinteiseen sillisalaattisäveltämiseen. Teen itse kaiken.
 
Meidän bändissä sävellyspuolen hoitaa kitaristi. Laulumelodiat tosin tekee laulaja jälkeenpäin, mutta kaiken pohjana on riffit. Veikkaanpa että esim. joku Metallica varmaan lähtee kanssa aika pitkälti riffipohjalta touhuun. Tai hevibändit yleensäkin.
 
-Jemo

Meidän bändissä on nyt sellainen meininki, jota olen tavoitellut jo monta vuotta: Jokaisella on omia ideoita, niistä jutellaan, ja kehitellään yhdessä.
 
Esim. kitaristi tekee biisiaihion mun tekemien sanojen päälle, sitten ne saattaa basistin kanssa kehitellä sitä eteenpäin ihan kaksin, biisinpätkiä jammaillaan yhdessä, haetaan vähän tuntumaa, sitten biisin rakenne hioutuu lopulliseen uomaansa pikkuhiljaa. Hienointa tässä on, että egot ei kolaroi, vaikka sanon kitaristille, että toi riffi ei toimi, tai mun tekemää biisiä muutetaan ihan erilaiseksi kuin alunperin. Kunhan kaikki muutokset palvelee sitä biisiä.
 
Välillä saattaa käydä niinkuin viime treeneissä: Kitaristi ja basisti oli tehnyt mun jo kerran säveltämiin sanoituksiin ihan uuden biisin, alettiin soittamaan sitä ekaa kertaa ja biisi toimi kuin junan vessa. Ei mua haittaa, vaikka oma sävellys menikin nyt roskiin, kun tilalle tuli jotain näin hienoa.
 
Ei toi väkisin erilaisuutta hakeminen oikein toimi. Mäkin olen yrittänyt muuttaa bändejä erilaisiksi, mutta aina bändi vaan kuulostaa itseltään. Ei maha mittää. Turha aloittajankaan on pelätä, että mokomalta alatte kuulostamaan, sillä ihan varmasti pisemmän päälle teillekin kehittyy se ominaissoundi, josta teidät tunnetaan ja jota ette pääse pakoon.. :)

2 säveltäjää ?
 
Joskus oli jopa enemmän, toisinaan taas kaikki lepäs mun päällä liikaakin. Välillä sain lähinnä vääntää tongeilla, muilta niitä biisejä. Monta kertaa tuli sitä "ei me ny tommosta voida soittaa !" vastustusta. No eipä niitä yleensä soitettukkaan "semmosinaan", vaan niitä muokattiin, toisinaan jopa parempaan suuntaan.
 
Niin joo, sitten oli erikseen se eräs neiti (= kitaristi, joka toimi olosuhteiden pakosta basistina). Sen omalaatuinen "hidasta biisiesi ne kohdat, joita et pysty soittamaan muuten" tyyli, oli kyllä todella jotain. Varsinkaan, kun se ei itte tajunnut, ett se teki niin (= "enkä hidasta !").
 
Sen biisejä ei olis saanu muuttaa (= soittaa ilman niitä epärytmillisiä hidastuksia) ja kaikki soinnutkin olis tarvinnu soittaa, samoilta kieliltä kuin se soitti. "G5, kielinä A + D + G = väärin", "G5, kielinä D + G + H = oikein". Just joo...

Tätä en enää nykyään ymmärrä. Miten joku voi tehdä ekana riffin, aivan vain subjektiivisesti kitaristin näkökulmasta. Sitten laulaja liimaa päälle laulumelodiat. Mielestäni näiden kahden säveltäminen tukee ja rakentaa toisiaan.
Tämän vuoksi en enää usko tuohon perinteiseen sillisalaattisäveltämiseen. Teen itse kaiken.
Tottakai kun biisiä lähdetään sovittamaan vaikuttaa nämä kaksi tekijää (riffi/laulumelodia) toisiinsa ja molempia muokataan tarvittaessa.
 
Käytännössä homma menee niin että joissain reeneissä jammaillaan ja sitten kun hyvä riffi osuu kohdalle alkaa yleensä saman tien melodia soimaan päässä ja siitä homma lähtee vyörymään eteenpäin.
 
Ymmärrät tai et, mutta toimii =)

Meillä laulaja tekee sanat ja laulumelodiat aina vasta valmiiden biisien päälle. Hyvin toimii. Tämä on aika yleistä metallimusiikissa, vaikka joku näköjään hämmästelikin tapaa.
 
Esim. kitaristi tekee biisiaihion mun tekemien sanojen päälle, sitten ne saattaa basistin kanssa kehitellä sitä eteenpäin ihan kaksin, biisinpätkiä jammaillaan yhdessä, haetaan vähän tuntumaa, sitten biisin rakenne hioutuu lopulliseen uomaansa pikkuhiljaa. Hienointa tässä on, että egot ei kolaroi, vaikka sanon kitaristille, että toi riffi ei toimi, tai mun tekemää biisiä muutetaan ihan erilaiseksi kuin alunperin. Kunhan kaikki muutokset palvelee sitä biisiä.

Välillä saattaa käydä niinkuin viime treeneissä: Kitaristi ja basisti oli tehnyt mun jo kerran säveltämiin sanoituksiin ihan uuden biisin, alettiin soittamaan sitä ekaa kertaa ja biisi toimi kuin junan vessa. Ei mua haittaa, vaikka oma sävellys menikin nyt roskiin, kun tilalle tuli jotain näin hienoa.
 
Vähän sama meininki meillä, vaikka siis ihan eri tavalla toimitaan(kts. edellinen viestini). Pääasia, että kukaan ei egoile liikaa, eikä suutu jos oma riffi hyllytetään tai muutetaan. Kaikki tehdään palvelemaan musiikkia ja vain lopputulos ratkaisee, ei se, miten siihen päädytään.

Viimeisimmässä bändissäni oli kaksi säveltäjää, minä (kitaristi) ja basisti (sävelsi pianolla) ja hyvin homma toimi vaikka biisit olivatkin hieman eri tyylisiä. Tämä johtui lähes täysin erilaisista musiikimauista ja instrumenttien eroista. Molemmilla oli kuitenkin melkolailla sama käsitys siitä mitä oltiin tekemässä, vaikka joskus tulikin erimielisyyksiä siitä, oliko kappale meidän bändiimme sopiva. Joka kerta kuitenkin pääsimme ihan keskustelemalla yhteisymmärrykseen.
 
Vaikka paperilla biisit erosivat monesti toisistaan hyvinkin paljon, porukassa niitä sovittaessa, alkoi jokaisen soittajan oma jälki kuulua ja näin eromme säveltäjinä ikäänkuin täydensivät toisiaan.