Bänditoiminta ›

Knoppix: Nonni. Kenkää tuli että heilahti. Syynähän oli se, että ajattelin soittotarkkuuta silmällä pitäen soittaa koulun kevätjuhlassa istuvilteni. Voiko paremmaksi pistää?
 
Täh? Mä soitan aina jakkaralla istuen.

Jotkut katsoo jakkaralla istumisen vievän rock-uskottavuuden. No, tottahan se on, ei tosi rokkari istu vaan heiluu ympäriinsä. Ärsyttävän näköistä tuo rock-uskottavuus...

Ramenia: Jotkut katsoo jakkaralla istumisen vievän rock-uskottavuuden. No, tottahan se on, ei tosi rokkari istu vaan heiluu ympäriinsä. Ärsyttävän näköistä tuo rock-uskottavuus...
 
Täähän on ihan totta, mutta kyse oli koulun kevätjuhlasta. :D Kuinka paljon Rock-uskottavuutta siellä tarvitsee?

Kyllä siellä yllättävän paljon, jos koulu on täynnä faneja. Kyl on maine pidettävä xD

sehän on vaan vakuuttavaa jos on pokkaa istua, mielellään vielä taaksepäin nojaten jossain nojatuolis tai säkkituolis, samal kun muut vetää kauheeta showta

Sergei Fallinen: sehän on vaan vakuuttavaa jos on pokkaa istua, mielellään vielä taaksepäin nojaten jossain nojatuolis tai säkkituolis, samal kun muut vetää kauheeta showta
 
TJEU: B.B.King

Fortune: TJEU: B.B.King
 
Täytyy keikan nähneenä yhtyä tähän. Oli sill kyl MOJO kohdallaan! Vanha läski istuu vaa penkillää ja sillon tällön lurauttaa muutaman lauseen ja pari nuottia ja yleisö on silti messissä koko ajan.

Kyllähän tuota on tullut oltua saappaan molemmissa päissä, eikä kummallakaan puolella ole kiva olla. Erottamistani edellisestä projektista ei tosin voi muistella mitenkään pahalla: Musiikilliset intressit eivät vaan pitemmän päälle kohdanneet, joten oli bändin kannalta parempi lähteä omiin suuntiin.

Knoppix: Täähän on ihan totta, mutta kyse oli koulun kevätjuhlasta. :D Kuinka paljon Rock-uskottavuutta siellä tarvitsee?
 
Koulun kevätjuhlissa täytyy AINA olla 100% rock-uskottava! Muuten ei herum..

En ole saanut kenkää, mutta eipä se muiden potkiminenkaan kivalta tunnu. Kaks "kakkoskitaristia" tuli erotettua ex-bändistä. Syyt olivat lähinnä heidän motivaation puute. Tämän ex-bändin ja uuden rumpalin kanssa on nyt käynnistynyt jonkinmoinen bändiviritys taas, toiveikkain mielin. Enpä usko että siitäkään kenkää hevillä saisin, minusta koko idea lähti. Itse teen bändilleni kaikki kappaleet ja multa tulee ideat sovituksiin. En ole millään tavalla narsisti, päin vastoin, mutta tietyllä tavalla koen "olevani" se bändi. Olen saanut tehdä ihan itseni näköisiä biisejä ja juttuja. On minulle vielä mukavaa se, että kanssasoittajat tykkäävät tekemistäni biiseistä ja haluavat soittaa niitä!

Kerran on ollut laulaja/kitaristin erotus lähellä, koska oli vituttava persoona ja kahdelle kitaralle juttujen keksiminen oli työlästä, eikä niistä kovin hyviä tullut.
Hän yritti ahmaista liian suuren osan bändistä ja valitti miksi hänelle ei ollut sooloja vaan kaikki olivat minulla.
Sen ja muiden bändiläisten välille oli tullut vähän semmonen kuilu.
 
Lopulta kuitenkin riistettiin siltä vain kitara ja johan alkoi homma toimimaan. Laulu ja bändin yleissoundi paranivat huomattavasti. Laulaja on nyt myöhemmin kiitellytkin päätöstä, mukava mies nykyään.
 
Pitää kattoo, että joko sitä alkaisi basistin persusta hiihtokengällä kutittelemaan. Pääsis sekin ruotuun.

Joskus yläasteikäisenä sain kenkää kun toinen kitaristi tuli treeneihin ja muut innostui kun kerrankin tapahtui jotain, eikä vaan hinkattu niitä muutamaa coveria. Otti päähän, otti mahan pohjasta, tuli tyhjä olo jne. Se fiilis oli hirveintä mitä olin siihen mennessä kokenut, kun vakavasti otettavia ihmissuhteitakaan ei ollut takana.
Tais tuntua jopa pahemmalta kuin ekan pitkäaikaisen tyttöystävän kanssa bänksit...
Parin viikon päästä oli sälleillä mennyt hermo siihen uuteen kukkopoikaan ja taas soitettiin samoja biisejä yhdessä. Ei siitä sitten koskaan mitään tullut, mutta hauskaa harrastustoimintaahan se oli.
 
Edellisestä bändistä läksin ihan itse muutamastakin syystä. Musiikilliset intressit ensinnäkin oli hieman risteävät, mikä on mun mielestä jo yksinään riittävä peruste. Ei kannata tehdä puoliväkisin jotain mistä ei itse täysin nauti, varsinkin jos homma vie paljon aikaa ja valuuttaa. Ennemmin käyttää sen ajan johonkin mielekkäämpään/hyödyllisempään. Pidemmän päälle se väkinäinen vääntäminen alkaa hiertää ja turhauttaa, todennäköisesti ihmisten väliset suhteet bändin sisällä alkaa tulehtumaan, purkautuu riitoina, katkeruutena jne.
Parempi kun vaan ymmärtää itse tilanteen ajoissa ja toimii ennenkuin tapahtuu jotain pahempaa.
Bändillä oli lisäksi toinen soittaja jo katsottuna (vaikkei lähdöstäni ollut ollut puhettakaan). Olisin hyvin voinut alkaa kiukutella ja pitää pestini ihan vaan vittumaisuuttani, mutta ketäpä se olisi hyödyttänyt. Kavereita ollaan edelleen, ottivat sen toisen hemmon mun tilalle ja jatkoivat samalla linjalla. Itse vaihdoin linjaa, käytän aikaa tähän projektiin paljon vähemmän kuin edelliseen, teen keikkaa enemmän ja keikoista jopa saa rahaa :D Win-win.
 
Pienellä paikkakunnalla homma onkin sitten eri, kun niitä soittajia ei vaan yksinkertaisesti ole.

Joo, potkut tuli tossa viime huhtikuussa. Just ku rupes tuntumaan siltä, että alkaa tapahtua, niin vedettiin matto tyylikkäästi jalkojen alta.
 
Alkuvitutuksen jälkeen hoksasin, että tuossa siirrossa oli eräänlaista logiikkaa, mut se oli oma juttunsa. No, nyt on uus juttu työn alla...

Ensimmäisestä pitempiaikaisesta bändistä tuli lähtöpassit kahden ja puolen vuoden jälkeen. Oltiin keritty jo heittää keikkaa sekä tehdä kolme äänitettäkin. Näin jälkikäteen ajatellen on ihan selvää, etteivät henkilökemiat enää toimineet vaaditulla tavalla, ja musiikilliset intressitkin erosivat toisistaan. Minut soitettiin "bändipalaveriin", jollaisia meillä ei oikeastaan koskaan ollut. Tässä vaiheessa oli jo vahva aavistus siitä mitä tuleman pitää. Muuten homma hoidettiin mielestäni mallikkaasti, mutta syyksi tarjottiin "motivaation puutetta", jota en kyllä allekirjoittanut silloin, enkä allekirjoita yhäkään. Sovittiin että vedetään vielä yksi jäljellä oleva sovittu keikka yhdessä. Tämän jälkeen olikin edessä kamojen roudaus treeniksen sijasta kotiin.
 
Kyllähän tuo silloin kirpaisi kovastikin, vaikka ymmärsinkin heidän kantansa. Jonkin aikaa siinä meni ennen kuin seuraavan kerran tuli herrojen kanssa oltua missään tekemisissä. Nyt liki vuosikymmenen jälkeen on vettä virrannut sillan alitse jo niin paljon, että ko. aikoja muistelee ainoastaan hymyssä suin.
 
Pöydän toisella puolella on tullut oltua kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla hajotettiin käytännössä koko bändi, kun minä ja rumpali lähdimme molemmat samaan aikaan. Homma ei toiminut monellakaan tasolla, mutta päällimmäisenä syynä oli erään jäsenen kohdalla puutteet tekniikassa. Luonteeltaan kyseessä oli juuri sellainen henkilö, jonka kanssa on hienoa olla bändissä, mutta tekniikkapuoli vain ontui liian pahasti. Lopulta tämä muodostui sellaiseksi asiaksi, johon kaksi neljäsosaa bändistä sattui kypsymään samaan aikaan. Kutsuttiin treenit koolle, jossa kerrottiin eropäätöksestä suoraan, mutta liikaa syyttelyä välttäen. Asia hoituikin ilman draamaa.
 
Kerran on myös jouduttu ihan puhdasoppisesti erottamaan jäsen, kun asiat eivät vain sujuneet pitemmän päälle. Tietyt seikat tekniikassa olivat luoneet omanlaistaan jännitettä jo jonkin aikaa, mutta lopulta homma kaatui siihen että musiikillisesti hän oli vain eri aaltopituudella muun bändin kanssa. Asioista oli puhuttu suoraan jo moneen kertaan, eikä asioihin vain tuntunut löytyvän sellaista ratkaisua joka olisi sallinut homman jatkua. Koska keskustelut välillä menivät hieman nopeatempoisiksi, päätimme ilmaista tässä tapauksessa itsemme kirjallisesti. Saimme näin selitettyä asian vamasti sillä tavalla kuin tarkoitimme, eikä väärinkäsityksiä välttämättä pääsisi syntymään. Hän ymmärsi kyllä asian, osasi jo ehkä hieman odottaakin, mutta kyllähän se loukkaantuminen ihmisestä paistaa. Ei ollut meillekään helppoa, sillä kyseessä on kuitenkin hyvä kaveri. Jonkin aikaa siinä oltiin sitten vähemmällä yhteydenpidolla, mutta pian tilanne normalisoitui.
 
Tässä ketjussa onkin jo keritty verrata bändihommia parisuhteisiin, ja itsekin olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Jotkut erot onnistuvat hyvin, jotkut huonommin. Mutta itse ainakin pyrin hoitamaan asiat siten, että jälkeenpäin voidaan olla "exien" kanssa väleissä. Oli kyse sitten bändeistä tai naisista. :)

Kenkää tuli enkä oikein syytäkään tiedä. Kyseessä oli just kasattu bändi ja treenejä oli ollu vasta pari kertaa. Vikojen treenien jälkeen kaikilla oli hyvä fiilis ja seuraaviin treeneihin suunnitelmat valmiina. Viikko sen jälkeen tuli ilmoitus Tekstiviestinä et sori ei jatketa enään yhdessä soittamista, kiitos ja näkemiin.
No pikkasen oli et mitä v....a. Viikko sitten oli ihan eri meininki.
Noin ku nyt on vähän sulatellu ja miettiny niin eipä olis toi proggis ollukkaan mun juttu... Tai ainaki luulisin. Liian friikiltä vaikutti THE BOSS.
Mä en pitemmän päälle jaksa kuitenkaan sellasta.
No enivei vituttaahan se silti kirjaimellisesti.
Mut onneks täs on jo parikin uutta projektia menossa. Ja tuttujen jätkien kanssa. Tietää ainaki et kenkää ei tule...ehkä

Periaatteessa joo on tullu kenkää... Ekassa tanssiorkesterissa soitin teini-iässä hyvien kavereiden kanssa armeijaan asti. Silloin pojilla oli kova hinku ohjelmatoimiston leipiin. Olin asiasta vastaan. Kun sitten lähdin "tauolle" inttiin, niin sinne ohjelmatsto AV:lle pojat menivät oitis... No takasin en sitten samaan orkkaan koskaan päässyt. Ehkäpä hyvä niin. Mutta kaveruuskin katkesi oikeestaan siihen.
 
Yritettiin sitten myöhemmin silloisen kosketinkarpaasin kanssa yhteistyötä, kun vaihdoimme (annoimme kenkää) kosketinsoittajaa, mutta kaveri meni loppupeleissä puihin. Emme olleet ilmeisesti tarpeeksi hyviä tai sitten siinä hiersi tuo vanha kauna...

Oon joskus muutama vuosi sitten ekasta bändistä. Säilyttiin kyllä kavereina ja ne potkut tuli täysin aiheesta niin en ollut mitenkään pettynyt. Eli en vaan treenannut tai mitään, niin ymmärtäähän tuon.

Ihan silleen perinteisesti, että lakataan vaan ilmottamasta mistään.
Kivempata olis tietty kuulla asiasta.

Koskaan en oo kenkää saanu bändistä, välillä jotenkin tuntunu jopa, et bändit pysyy kasassa mun ansiosta, vaikken mikään pääjehu koko hommassa ookkaan. Enkä kyl haluiskaan, ihan perseestä mun mielestä sellanen.
 
Mut kerran on kyl joutunu bändistä ihan muuten vaan lähtemään. Ei potkujen takia, vaan ihan vaan sen takia, et homma ei oikein edistyny ja tuntu vaan ajanhukalta kaikki. Vähän tietysti sääliks kävi niitä muita, mut aina kaikessa pitää muistaa, mikä on oikeesti parasta kaikille muille ja varsinkin itelle. Liitty se sitten potkujen antamiseen, potkujen saamiseen tai vaan bändistä lähtemiseen.

Kenkää en ole saanut mutta olen lähtenyt yhdestä bändistä.
Tahdoin soittaa progea ja muut jotain tylsää heviä. Muutenkaan ei ainakaan mun mielstä soittokemiat kohdanneet vaikka oli ihan hyviä jätkiä.