Bänditoiminta ›

En ole luojan kiitos saanut potkuja, mutta olen joutunut kertomaan vanhalle laulajalle, että hän joutuu lähtemään. Hän ei meinannut itse ymmärtää koko asiaa, koska on yksi bändin kolmesta perustajasta (minäkin olen).
Muta kun ei vaan toiminut. Kännäileminen meni liian usein treenien eteen ja laulu ei vaan kuulostanut hyvältä. Aluksi sanottiin laulamisesta, ja päätettiin vielä yrittää niin että tämä äijä jää kakkoskitaristikis, mutta ei siinä mennyt montaa viikkoa, ennen kuin ajauduttiin taas siihen hemmetin riitelemiseen. No sitten poikien kanssa päätettiin että nyt loppu. Rehellinen neljän henkilön kokoontuminen treenikämpälle ja asiat puhtaaksi. Kyllä siinä meinasi itse kullakin tulla tippa linssiin. Bändissä kun niin harvoin soittaa ihmisiä, joiden kanssa ei ole hyvä ystävä. Pari kuukautta meni ennen kuin oltiin missään yhteydessä koko laulajaan. Ny kaikki on tietääkseni väleissä lukuunottamatta muutamia tämän laulajan täysin ulkopuolisa ystäviä, jotka kantavat meille kaunaa hänen erottamisestaan.?? Melko outoa, kun ei mies itsekään kanna :D.
 
Jonkun ulos potkiminen on aina yhtä helkkarin vaikeaa, ihan sama onko se tyttöystävä tai bändikaveri. Bändi on kuitenkin niin tiivis asia, että sitä on vaikea mennä haavoittamaan.
 
Joskus käytettiin vertauskuvaa, että alussa oltiin neliö ja nyt bändi on menossa kohti ympyrää, eli kulmat ovat hioutumassa pois. NYt uudella kokoonpanolla ollaan tosiaan menossa kohti sitä ympyrää, Ja sehän tuntuu perkeleen hyvältä :D

En ole ihme kyllä saanut. *kop* *kop*, (koputtaa puuta)
 
Ehkä jaksavat katella siksi että vaikka en soittajana ole kummoinenkaan niin silti yritän aina tosissani enkä koskaan skippaa treenejä ellei ole joku todella pakottava syy.

En ole. Vielä.
Kaveriporukalla jamitellaan niin eipä tuosta juuri nyt ole syytä ketään potkia.

eräässä rok yhtyeessä ehdin kitaroimaan pari kolme kuukautta, kunnes erään kerran jouduin kieltäytymään treeneistä pakollisten menojen vuoksi. kyseessä oli sukulaisen hautajaiset. enään eivät ottaneet yhteyttä, ja parin viikon päästä silmiini osui kyseisen bändin ilmoitus, jossa etsivät uutta kitaristia.
 
ei tuo nyt pahalta tuntunut. se oli aikaa jolloin noita projekteja oli vähän liikaakin päällekkäin.

Sattuipa ohimennen tämä threadi silmiini.... Oma kokemus on jo vuoden takaa.. Taustoja en viitsi yleisesti tässä setviä..(Olen melkein jo unohtanut koko jutun) mikä johti ns. potkuihin, mutta se tapa millä se hoidettiin, ei ollut kyllä sivistyneiden ihmisten tapaa. Ts. huomasin "saaneeni kenkää" kun M-netissä haettiin soittajaa.. :) :)Kun olisin edes saanut kirjeen, kuten Tarja!! Heh! Hain vaan kamani treenikseltä, enkä ole "soittokavereita" sen jälkeen face to face nähnyt...Mutta onni onnettomuudessa oli se, että nyt on musiikillisesti parempi bändi ja keikkoja tehdään harvemmin, mutta laadukkaammin ja kaikki ovat sydämmellä mukana touhussa!!! Ja elämän laatu koheni oleellisesti eli asioilla on tapana järjestyä!! Enkä kanna kaunaa!!!

Nooh mut on itseasiassa kaksi kertaa potkittu pihalle bändistä ja se on ihan ymmärrettävästi sillä on ollu musiikillisia erimielisyyksiä. Eihän sitä joka porukkaan soi sopiakkaan. Se on sitten kyllä jees kun homma alkaa pelaamaan et ei se loppujen lopuks oo ees paha asia.
 
ps tais tulla yhtä selvää tekstii ku mun lyriikat :D

Sillä on ollu musiikillisia erimielisyyksiä.
 
Hauskasti sanottu :D Oliko kaverilla useampi persoonallisuus.
 
Mä en ole koskaan saanut kenkää bändistä, mutta ollaan kyllä kerran vähän niinkuin feidattu yks soittaja riveistämme. Soittajana kaveri oli tosi taitava, mutta ei sopinut oikein joukkoon, tai siinä mielessä fiilis oli huono. Mutta tällä hepulla oli niin paljon muutakin proggista että taukoa treeneistä saattoi olla kaksikin kuukautta. Jossain vaiheessa sitten sovittiin ettei ole pakko tulla ollenkaan ja kyllä me ymmärtääkseni ihan hyvällä päästiin asiasta yli.

Potkut olen saanut kerran ja vitutti ankarasti, koska siihen ei ollut mitään järkeviä syitä ja jouduin taloudellisiin vaikeuksiin joksikin aikaa. Potkujen antaja on nyt vainaja, enkä muistele siksi häntä enää pahalla.
 
Ei kai sulla sentään tohon vainajahommaan ollu osaa eikä arpaa??
 
T Poliisi

En bändistä mutta kenkätehtaasta oon ja nekin oli parhaat potkut mitä ikinä oon saanu. Vieläkin paistaa Lapikkaan pohjakuviointi farkkujen persauksista.

Monta bändiä on kuivunut kasaan tai loppunut, kun treenikämppä on menny alta. Eli niitä ei lasketa. Mutt kaks kertaa on tullu virallisesti kenkää. Olivat vaan niin eri paria, ettei niitä voi laittaa jalk... eiku siis:
 
Intro: Itte syrjäytin yhden kitaristi, kun liityin erääseen kokoonpanoon v198x. Ei se oikein digannu tilanteesta, tais kuvitella, ett se on joku toinen, joka lähtee. Eli basisti, mutt se basisti olikin nopeampi.

A-osa: 3½ vuotta myöhemmin, se sama kitaristi korvas mut eräässä toisessa bändissä. Sen "no, v*tuuttaako ?" kysymyksestä (ja sen ilmeestä) huomas, ett oli odottanu sitä päivää ja kauan. Mun "no, ei todellakaan !" vastaus ei tainnu olla ihan se, mitä se halus kuulla. Olin meinaan ihan kypsä (erääseen toiseen jäseneen) ja helpottunut, kun tiesin, ettei enää tarvinnu katella tai tavata sitä.
 
Chorus: Soittaessani myöhemmin kolmen naispuolisen kanssa, ne päätti ½ vuoden jälkeen, ett basisti (oikeasti kitaristi) korvaa mut. Ja uus naispuolinen basistikin oli jo tiedossa. Sitten ne alkoi riitelemään keskenään, ilmeisesti kun se yhteinen "vihollinen" (= minä) oli poissa. Tai ehkä se seikka, ett basisti iski laulajan entisen, aiheutti myös "pientä" skismaa ja "joko minä tai toi - valitkaa !" tilanteen / tilanteita.
 
Outro: Hauskinta oli se, ett kun liityin (tohon jälkimmäiseen), sanoin eräälle tyypille "Soitan tossa enintään ½ pual vuotta".
 
Ja erottamisen jälkeen samalle "Ihme muuten, jos ne ei ala tapella ja hajoa ½ vuodessa".
 
Miten oikeassa sitä joskus voikaan olla...

Jungleman:
Kysymys kuuluu: millä tavalla sinut on erotettu bändistä? Miltä se tuntuu? Mikä pehmentää iskua? Mitä olet tehnyt päästäksesi jaloillesi jälleen - soittajana ja ihmisenä? Jne. Kokemuksia ja mielipiteitä, kiitos.
 
- Nostetaampas hieman tätä ketjua, koska aihe on mielenkiintoinen.
 
Sain itse kenkää n.6 kuukautta sitten oltuani bändissä vain vähän aikaa.
Se oli tällainen muusikoiden.net:in kautta otettiin kontaktia ja siitä sitten soittelemaan. Homman nimi oli Black Metal ja voin sanoa, että uskoin kovasti kyseiseen yhtyeeseen.
 
No, meni pari kuukautta ja olin menossa treeneihin kun puhelin soi ja sanottiin että "Asia on kuule nyt näin, että...". Samana päivänä netti ei ollut toiminut, ja he olivat aiheesta laittaneet viestin sähköpostiin.
 
No, tallustelin masentuneena kotiin, hain matkalla kokiksen, saavuin perille, kerroin tyttöystävälle että "Minut erotettiin" ja aloin itkeä.
Hauskaa on se, että pari päivää aikaisemmin olin sanonut hänelle että "jos tästä ei tule mitään niin myyn soittikamat ja lopetan sen haaveilemisen".
Hänkin itki, kun tiesi miten tärkeää soittaminen minulle on.
 
Bändistä erottaminen on raskasta kahdesta syystä:
A) Siinä suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
B) Ei pääse enää toteuttamaan itseään.
 
Kun asiaan sai etäisyyttä ja aika kului, tajusin sen, että jos olisin jäänyt bändiin niin olisi ollut siinä aika yksin. Kaikki muut olivat tunteneet toisensa se 10-vuotta aikaisemmin ja minut korvattiinkin 10-vuotta vanhalla tutulla kaverilla. Eli siis, siinä olisi ollut koko ajan sosiaalisen ympyrän ulkopuolella kuitenkin.
 
Opin samalla itsestäni sen, että sovellun hieman huonosti sellaiseksi "soittajajäseneksi", koska omia ideoita kuitenkin on ja niitä on pakko päästä toteuttamaan plus että minulla on jos jonkinlainen auktoriteettiongelma.
 
Olin jopa hieman yllättynyt äskettäin: Bändi sai tehtyä demon ja menin sitä kuuntelemaan. Kuten sanottu, uskoin kovasti yhtyeeseen ja olin jokseenkin yllättynyt siitä, että se demo ei ollut kovin hyvä. Myönnetään, minun perspektiivini asiaan ei ehkä ole sieltä terveimmästä päästä - mutta siitä huolimatta se demon on korkeintaan keskinkertainen. Yllätys oli se, että havaitsin sisälleni hiipivän pettymyksen tunteen: Eivätkö ne oikeasti saaneet tästä parempaa?
 
Oh, well.
Tässä kuitenkin koettanut kasata jostain uutta proggista ja ei, en ole myynyt soittokamojani enkä lopettanut haaveilua.

Titan: - Nostetaampas hieman tätä ketjua, koska aihe on mielenkiintoinen.
 
Sain itse kenkää .... enkä lopettanut haaveilua.
 
Uutta matoa vaan koukkuun!
 
Tuo konsepti-death/black kuulostaisi hyvältä, mutta asut turhan kaukana.

Titan: Hauskaa on se, että pari päivää aikaisemmin olin sanonut hänelle että "jos tästä ei tule mitään niin myyn soittikamat ja lopetan sen haaveilemisen".
Hänkin itki, kun tiesi miten tärkeää soittaminen minulle on.
 
Jahas. Minun vaimo vaatisi pitämään lupauksen.

Enpä ole kenkää saanut, mutta valitettavan useasti on joutunut jengille antamaan potkut. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki vielä samasta syystä eli siitä että kännääminen tuntuu kiinnostavan enempi kuin soittaminen. Jotenkin tuntuu että viinankäyttö tuottaa ongelmia juurikin vähän vanhemmille soittajille, nuoremmat jaksanevat paremmin hoitaa kummatkin hommat? Ehkäpä juurikin tuosta syystä oon ite lopettanut dokaamisen lähes kokonaan...

StJerky: Jahas. Minun vaimo vaatisi pitämään lupauksen.
 
- Siksi tuo minun onkin tyttöystävä, eikä vaimo. ;)
Vähemmän auktoriteettia. =P

Ekaan bändiin tuli yksinkertaisesti valittua itseni lisäksi kolme tyhmää jätkää jotka ei osannut soittaa. Eihän siitä sitten mitään tullut kun olin se vähiten tyhmä ja ainoa jolla oli motivaatiota. Melkoisen vitutuksen saattelemana otin täysin oikeutetusti bändikämpän haltuuni + potkaisin kaikki värväämäni ulos, olihan kyseessä oma bändini. Sen verran autoin, että soittokamat heivasin ulko-ovelle ja bändikassan jaoin tasan.
 
Nykyään soittelenkin oikein toimivassa rock-kokoonpanossa, jossa henkilökemiat kohtaavat oikein mainiosti. Mans gotta do what mans gotta do tai jotai..

Titan: - Siksi tuo minun onkin tyttöystävä, eikä vaimo. ;)
Vähemmän auktoriteettia. =P
 
Tai sit sä et vaan osaa...

Nonni. Kenkää tuli että heilahti. Syynähän oli se, että ajattelin soittotarkkuuta silmällä pitäen soittaa koulun kevätjuhlassa istuvilteni. Voiko paremmaksi pistää?

Knoppix: Nonni. Kenkää tuli että heilahti. Syynähän oli se, että ajattelin soittotarkkuuta silmällä pitäen soittaa koulun kevätjuhlassa istuvilteni. Voiko paremmaksi pistää?
 
Ei oo bändikaverit Robert Frippistä varmaankaan kuulleet?

Funkonaut: Ei oo bändikaverit Robert Frippistä varmaankaan kuulleet?
 
Liekkö tuo estänyt potkuja siltikään? Jospa niiden mielestä Frippikin oli väärässä ja tyhmä jätkä.