Bänditoiminta ›

Nyt haluaisin perustaa sellaisen bändin, joka vetäisi klassikoita rauhallisesti, parin kitaran (miel. puoliakustisen), basson, perkkaosaston ja mahd. kevyen kosketinsoitinnipun kanssa. Niin sanottua leppoisaa musaa leppoisiin tilanteisiin, ilman että vola on tärkeä tai kitaravallit. Esikuvia mm. Lou Reed, Dylan, Counting Crows, Crash Test Dummies ym.

My Dream Band olisi mitä ilmeisimmin trio, koska se on kompaktia ja ehkä kaikki ehtis joskus samaan aikaan soittamaankin.
 
Bändin tyylilaji olisi rockin, psykedelian, stoner- ja desert rock -vaikutteiden seassa, mausteina voisi kylläkin olla myös kaikenlaisia ihmejuttuja.
 
Itse soittaisin rumpuja, perusbiittejä ilman turhia kikkailuja, pienellä setillä: bassari, virppa, haitsu ja muutama lautanen.
 
Basisti tykkäisi soitella melodisia juttuja, fiilispohjalta visioita virittelevä trubaduuri. Täydentäisi hienosti pelkistettyjä komppeja.
 
Kitaristi tykkäisi möyheistä, massiivisista saundeista, wahista ja flängeristä. Rentoa riffittelyä, tarvittaessa vähän soolojakin mutta sen mukaan miten ideoita syntyy. Joko basisti tai kitaristi tai molemmat voisivat hoitaa laulamishomman.
 
Ja kun tämä porukka löytyy, tarjoan mokomille kaljat, ostan paremmat rummut ja aletaan reenaamaan. :)

Mä voisin näin bändittömä perustaa vaikka 2 bändiä, yhdellä tehtäisiin sellasta mukavan groovaavaa ja rockaavaa death meatllia a la Entombed, Six feet under, desultory, Gorefest(rock tuotanto) ym. vastaavat poppoot. Etenkin Entombedin wolverine blues linja sekä myös to shoot ride..... olis mainio!
 
Toisella bändillä voitaisiin alkaa veivaamaan stoner rockia a la Orange goblin, fu manchu, spiritual beggars, Mannhai,Kyuss,mustasch ym..
 
Näin huonohkona rumpalina,Basistina sekä kankeena komppikitaristina en osaa viel sanoo mitä soittaisin, mutta ideoita ja visioita kyllä riittää. Niin joo monoa tuli myös duunista, joten syksyllä olis aikaa soitella!!! Mikäli 03-arealla jollakin/joillakin samoja mietteitä/fiilisksi niin ottakaahan yhteyttä niin viedään asioita eteenpäin!

Emperorin ja vanhan Immortalin sekoitus. Se ois todella kova. Toinen ois jotain Drudkhin tyylistä, tunnelmallista, akustista välillä, luonnonääniä ym. Jos 06- alueella löytyisi tällaisia ihmisiä niin kiinnostaisi kyllä.

Sen elektronisia elementtejä valikoivasti käyttävän Doom/Stoner-ryhmän, jota olen yrittänyt kursia kasaan abaut 2 vuotta.. Tuo projekti voisi toimia myös netin välityksellä, koska into on enempi tällä hetkellä kallistunut musiikin julkaisemiseen keikkailun sijaan.

Earachen ja Mangustin visiot houkuttelevat isosti. Nasakka stonerkopla olisi kyllä hieno juttu ja mikä parasta, taitaa olla moinen kohta todellisuuttakin.
 
Mutta se nykyinen iso unelma olisi lämpimään akustiseen tunnelmointiin ja konemausteisiin perustuva postrockahtava kokoonpano. Soundscapeja, akustista kitaraa, konerytmejä ja -efektejä, satunnaisia (efektoituja) lauluraitoja ja oikeita rumpu/perkussiojuttuja yhdistelevä fiilistelyproggis. Vähän kuin A Perfect Circlen aMotion dvd-paketilta löytyvät remixit sekoitettuna Neurosiksen The Eye of Every Stormin synkkään tunnelmointiin vielä, kaikki tämä vielä suodatettuna Jeff Buckleyn ja Elliott Smithin kaltaisten singer-songwritereiden vaikutteiden läpi.

Jonkinlaista death metallia. Ei mitään pelkkää tapankaikki-meininkiä, vaan myös kevyempiä osioita, doomiin kallellaan olevia murskariffejä ja eeppisyyttä. Pitkiä kappaleita, epätavallisia biisirakenteita, Neurosis-äänimassaa.

Tuollainen jonkinasteinen stoner-jyystö ja mehevän junnaava raskas groove, kuitenkaan metallin puolelle lipsahtamatta kuulostaisi kyllä mukavalta.
 
Toisaalta tekisi mieli soittaa poppia. Joku nätti tyttö laulamaan ja meikäläinen soittamaan heleää puhdassoundista kitaranakutusta ja kaikenmoista komppia. Ja nimenomaan saisi olla taka-alalla, pääpaino nimenomaan tarkalla ja vivahteikkaalla komppaamisella. Sooloja vain, jos kipale sellaisen tarvitsee. Mieluiten yksi tai kaksi tyylikästä kitarasooloa koko settiin - Jää ideoita varastoon.
 
Nimenomaan naislaulaja etualalla ja "ne iki-ihanat bändin pojat" taustalla. Tunnelmaa ja tarttuvia kertsejä, melankoliaa, muttei liikaa, kevyttä poppia akselilla Beatles-PMMP tai jotain sinnepäin. Ja suomenkielistä!

Tällä hetkellä haluisin perustaa hyvän coveribändin, jossa olisi 70-2000 luvun helmiä. Se vois olla siis bilebändi periaatteella. Aivot narikkaan ja have fun! =) Mä laulaisin siinä.
 
Siis coverbändi sen takia, ettei ole aikaa uuden musiikin tekemiselle =( Mutta kovat halut päästä laulamaan!

Dio-henkinen coverbändi ois kyllä pirun jees. Rainbow-Sabbath-Dio, siinä olisi pyhää kolminaisuutta kerrakseen.

Kahden tai neljän soittajan akustinen trio.

Chilipippuri-tribuuttia olisi varsin metka heittää jahka tuota bassoa oppisi vetämään siten että julkisesti kehtaisi.

Nightwishiä suomeksi vetävä pumppu olis kova. Ja pieni lisäys komeaa örinää sinne tänne!!!!

Kitaristi (meikä), kosketinsoittaja, basisti, rumpali ja laulaja menis nyt. 70-lukumaista bluesia, rokkia, välillä jopa heviä ja jotain psykoottisia aineksia. Myös paljon draamaa (mutta ei glamisti kuitenkaan)! Valoa ja varjoja! Akustista ja sähköä! Kliinejä ja säröjä! Tarttuvia riffejä ja melodioita! Ja ripaus yleisönhuudatusta!
 
E: Vielä hienompaa olisi jos kiipparisti soittais semmoisella keytarilla

(Topias): Tälläinen bändi jo kasassa. Vielä laulajan ku löytäs :)
 
Olisi kivaa löytää jotain tämän tyylistä vastapainoksi nykyiselle metalli- ja hempeily painotteisille bändeille. Sit kun ei tarvis kitaraa soittaa vaan pelkästään laulaa. Vois riehua enemmän.

Kunhan nyt jonkun bändin sais perustettua prkl!!

H8machine: Kunhan nyt jonkun bändin sais perustettua prkl!!
 
You said it, pardner... Alkaa pikkuhiljaa himputittaa tällainen agony ja pain. Ainoa lohtu dilemmaani on se, että lukion ensi jaksossa alkaa bändikurssi, pääsee edes jonkinlaisen bändin (no, ainakin yksi hyvä kitaristi) jonkinlaisia lauluja soittamaan (olisi sitten Iskelmärintamalta edes Juicea tai Irwiniä). Olen yrittänyt olla mukisematta biiseistä, mitä on valittu, mutta liika on minulle liikaa.

Pari bändiä pitää majaansa Kotkassa, mutta pääasiassa tulee itse heiluttua yksin Kouvolan suunnilla. Tosiaankin jonkinlainen vokalisointiosasto olisi aika jees. Tyylilajeina vaikkapa joku punk, sludge, crust... ihan miten vain. Ilmat pihalle -meiningillä.

Tahtoisin bändin, jossa on soittajia. Mitä vähemmän, sen parempi, sillä silloin suurempien konfliktien määrä vähenee. Niin, ja tahdon soittajien olevan tosi rentoja ja hyviä heppuja, eikä itseään täynnä olevia kusipääegoisteja. Tahtoisin myös, että soittajat ovat sävellystaitoisia. Vaikka coverhommilla saa keikkaa ja ehkä joskus pilluakin, niin oman materiaalin soittaminen on aina ollut sydäntä lähellä.
 
Olisi myös hyvä, että jokainen soittaja seisoo jalat maassa, ei kuvitella bändihommista mitään isoa juttua, vaikka eihän lapsenomaiset, kuvitteelliset unelmat kiellettyjä ole. Noita unelmia voi pitää jonkinlaisena hämäränä tavoitteena, mutta pääasiassa soittajien täytyy pitää vain hauskaa ja rokata ihan saatanasti soittaessaan, ilman turhaa stressiä mistään - se kun on niin pirun siistiä irtautua arjesta, kadota kellarikämppään muutaman oluen ja vitun hienojen muusikoiden kanssa vähän soittelemaan. Siitä voi sitten lähtiä baariin ottamaan muutaman oluen lisää ja keskustella, et helvetti et soittohommat on mukavia, tullaan tänne kapakkaan joskus keikalle, ehkä. Ja jos ne unelmat sattuvat oikeasti toteutumaan, niin sehän on sitten ihan hiton hieno juttu.
 
Ja voi luoja että tahdon, että jokainen soittaja on oma-aloitteinen ja kantaa kortensa kekoon bändinsä puolesta. Puhutaan asiat läpi jos joku mättää. Eikä ole yhtä henkilöä joka sopii reenit, ei ole yhtä henkilöä joka kirjoittaa biisit/sovitukset. Paitsi jos näin sovitaan. Ja joustaa pitää osata, ei sitä välttämättä pitkän työpäivän päätteksi jaksa raahautua treenikselle, eikä oteta hernettä siitä nenään. Ja joskus sen viikon ainoan vapaapäivän tahtoo käyttää muuhunkin kuin soittamiseen.
 
Jos saisin bändin, jossa jokainen muusikko on tällainen - itseni mukaanluettuna - se olisi täydellistä. Musiikilla ei ole niin väliä, itelle kolahtaa sen verran laaja-alasesti tavaraa, miltei kaikki ovet ovat avoinna.
 
Tää soittajapoliittisesti sisäsiittonen rovaniemi alkaa olla jo nähty. Katkeraa? Oi kyllä. Ei täällä toimi mikään tai sitten en vaan osaa.

Ei taida olla vain sinun unelmabändisi tuollainen. Paitsi omalta taholtani vaihtaisin vain sen, että minua ei haittaisi, jos joutuisin itse lähinnä säveltelemään kappaleita. Tietenkin mitä enemmän apua, sitä parempi, paitsi, että joskus haluaa sen oman kädenjäljen näkyvän muita paremmin.