Bänditoiminta ›

Kuinka moneen kertaan sinulle pitää asiat selittää?
 
Ilmeisesti "selittäminen" ei ole edes mahdollista koska rokkibändin hiljentämisen esteet eivät ole niinkään teknisiä, vaan asenteellisia.

. Jos joku haluaa jurnuttaa vanhoissa tavoissa eikä kehittyä niin siitä vaan, .
 
Rokkipuolen vanhat tavat on peräisin 70-luvulta kun alkoi tulla tehokkaita päätteitä. Pa-kamat kasvoi nopeasti ja alan standardiääneksi muodostui se ylenmääräinen möhinä ja sihinä yhdistettynä huminaan. Tuo tuntuu olevan vieläkin rokkipuolen ihanteena. Monenmoiset ammattilaiset toteuttaa vieläkin samaa periaatetta. Nämä on niitä jotka ei halua kehittyä eikä muuttua. Ilmeisesti eivät koskaan ole perehtyneet soittimien saundeihin. Vain pa:n saundiin.
 
Musiikki ansaitsee parempaa. Katson olevani edelläkävijä kun haluan myös rokkipuolelle klassisella puolella itsestäänselvää selkeyttä, soittimen äänen puhtautta ynnä ilman korvatulppia kuunneltavaa mutta dynamiikkaa sisältävää musaa. Viihdepuoli sitä jo kovasti lähentelee mutta rokkarit on jälkeenjääneitä menneessä eläjiä.

Kehitystä parempaan suuntaan nopeuttaisi jos tulisi sellaisia uusia esikuvia, jotka ei vedä nupit kaakossa, käyttävät mielellään sähkörumpuja jne.
 
Äänentoiston saralla kuuntelen mitä muut tekevät ja yritän ottaa vaikutteita hyvin tehdyistä jutuista, jossa on hyvä saundi ja mökä pidetään aisoissa.
 
Musiikki ansaitsee parempaa. Katson olevani edelläkävijä kun haluan myös rokkipuolelle klassisella puolella itsestäänselvää selkeyttä, soittimen äänen puhtautta ynnä ilman korvatulppia kuunneltavaa mutta dynamiikkaa sisältävää musaa. Viihdepuoli sitä jo kovasti lähentelee mutta rokkarit on jälkeenjääneitä menneessä eläjiä.
 
Mukava kuulua edelläkävijöiden joukkoon ;-))
 
Aikaisemmin rokkipuoli kai miellettiin jonkinlaiseksi muutosvoimaksi tai vähintäänkin vastavoimaksi jämähtäytyneisyydelle, mutta nyt ollaan rokkipuolella turhaan jämähdetty ääniteknisesti paikalleen vaikka olisi vielä parantamista maailmassa ja saundeissa.

Kehitystä parempaan suuntaan nopeuttaisi jos tulisi sellaisia uusia esikuvia, jotka ei vedä nupit kaakossa, käyttävät mielellään sähkörumpuja jne.
 
Sattumoisin aika moni rumpali haluaa olla soittimensa kanssa samassa tilassa, missä esitys tapahtuu. Rummut kun akustisena soittimena reagoivat tilan akustiikkaan voimakkaasti ja pätevä rumpali virittää ja soittaa myös tällä periaatteella.
 
Aikaisemmin rokkipuoli kai miellettiin jonkinlaiseksi muutosvoimaksi tai vähintäänkin vastavoimaksi jämähtäytyneisyydelle, mutta nyt ollaan rokkipuolella turhaan jämähdetty ääniteknisesti paikalleen vaikka olisi vielä parantamista maailmassa ja saundeissa.
 
äänitekniikka on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana aivan sieluttoman paljon uusien kaiutin- ja prosessointikonstruktioiden myötä. Pienestäkin kaiuttimesta saadaan hyvälaatuista ja tasaista äänenpainetta koko yleisöalueelle. Kehitykseen on vaikuttanut suurelta osaltaan tietokoneiden valtavasti kasvanut laskuteho, joka näkyy ja tuntuu parempina kaiuttimina ja äänenmuokkausvälineinä. Ennenaikaan laitettiin passiivijakosuodin kääkättimen sisään, nykyään hommaa ajetaan aktiivisena, jakotaajuudet ja ovat tarkemmin säädettävissä, kaiutinelementit ja jopa koko PA saadaan viiväistettyä samaan taimiin, eri taajuusalueita saadaan helposti kompressoitua ja ekvalisoitua etc. etc. Ja parhaimmillaan koko homma hoituu yhdellä ainoalla prosessorilla. Sillä ei ole merkitystä, onko kyse rokista tai jaskasta, äänentoistoteknologia noudattaa kuitenkin fysiikan lainalaisuuksia.
 
Metsään on edelleen helppo (ja nykyaikaisen äänentoistolaitteen esim. kehittyneen line-array tekniikan kyseessäollessa erittäin helppo) mennä. Työkalut ovat vain työkaluja ja osaamattomissa käsissä jakoavaimellakin saa toiselta hengen pois. Tai ainakin heikkotasoista jälkeä aikaan. On aika nihkeä ajaa fillarilla, jos pyöränkorjaaja on unohtanut kiristää ohjaustankoa paikallaan pitävän pultin...

Sattumoisin aika moni rumpali haluaa olla soittimensa kanssa samassa tilassa, missä esitys tapahtuu. Rummut kun akustisena soittimena reagoivat tilan akustiikkaan voimakkaasti ja pätevä rumpali virittää ja soittaa myös tällä periaatteella.
 
On akustisissa ilman muuta puolensa ja taitavasti käytettynä ne on kova sana. Toisaalta myös sähköiset rummut voi olla kova sana taitavasti käytettynä.
 
Onhan se aivan mahtava fiilis soittaa hyvällä akustisella flyygelilläkin, mutta myös digitaalisilla korvikkeilla pärjää ja keikkatilanteessa ne puolustavat paikkaansa. Itse olen kosketinsoitinten saralla hypännyt yli syntikkavaiheen ja joistain tietokoneohjelmista on ruvennut löytymään sellaisia, joista pidän.
 
äänitekniikka on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana aivan sieluttoman paljon uusien kaiutin- ja prosessointikonstruktioiden myötä. Pienestäkin kaiuttimesta saadaan hyvälaatuista ja tasaista äänenpainetta koko yleisöalueelle.
 
Hyvät vehkeet pääsevät oikeuksiinsa kun on osaava ja valistunut henkilökunta käyttämässä niitä.
 
Sillä ei ole merkitystä, onko kyse rokista tai jaskasta, äänentoistoteknologia noudattaa kuitenkin fysiikan lainalaisuuksia.
 
Samaa mieltä. Silti rokin soittajilla meinaa olla käytännössä vähän omat lainalaisuudet esim. tanssimuusikkoihin nähden.

Silti rokin soittajilla meinaa olla käytännössä vähän omat lainalaisuudet esim. tanssimuusikkoihin nähden.
 
on rokin soittajilla sinänsä omat lainalaisuutensa kyllä että rock-musiikkiin taidemuotona kuuluu tietty intensiivisyys ja fyysisyys. enkä nyt tosiaan ole sitä mieltä että helvetillinen volume olisi hyvä (tämä siis heti alkuun eräille rivinvälejä omatoimisesti tulkitseville tiedoksi), mutta jossain määrin rockin estetiikkaan kuuluu se että ääni ei vain kuulu vaan se myös tuntuu. tai jos ei nyt ei tunnu niin ainakin kuuluu tanakasti.
 
on totta että rockia voi soittaa monia nykytilaisuuksia hiljaisemmallakin äänenpaineella ilman että nautittavuusa katoaa.
mutta väistämättä on jossakin myös se taso jonka alle mentäessä rockista katoaa "muna", joka on yksi koko asian kivijaloista.
on hieman eriskummallinen skenaario miettiä tilannetta jossa intensiivinen rock-bändi kaikkensa antaen soittaa 110 lasissa (siis km/h ei dB) mutta PA:n äänentaso on korkeintaan hienostuneen sivistynyt. asiat ovat epäsuhdassa. enkä edellenkään tarkoita että siihen tarvittaisiin 110dB hitaalla A-suodattimella, mutta eipä 80 desibelilläkään pitkälle pötkitä...
vähän sama asia kuin jos Picasso olisi maalannut Guernican A3 kartongille vesiväreillä 3,5 x 7,5 metrin kankaan ja öljyvärien sijasta. teoksessa olisi yhä sama sisäinen intensiteetti ja ahdistus, mutta vaikuttavuudesta jouduttaisiin tinkimään.
got the point?
 
ei ole ihan helppo homma vetää rajaa sopivan ja liian kovan äänenpaineen välille, (enkä sitten todellakaan väitä itse sitä osaavani) varsinkin kun meitä kokijoita/korvapareja on niin moneen junaan. fanaattisimman melupoliisin mieluisa äänenpaine lähinnä naurattaa jotain heviurpoja, kun taas heidän melutasonsa karkoittaa viimeisetkin kuulijat salista. ääripäät eivät tuo ratkaisua tähänkään asiaan.
 
väitän että nämä tässäkin ketjussa parjatut ammattilaiset ovat miettineet asiaa tovin jos toisenkin työvuosiensa saatossa.

Samaa mieltä. Silti rokin soittajilla meinaa olla käytännössä vähän omat lainalaisuudet esim. tanssimuusikkoihin nähden.
 
No niin kova Einstein en minäkään ole (vaikka olenkin aika hiton kova), että fysiikan lakeja osaisin kumota ;-)

Mikä siinä on kun rock piireissä ei meinata saada meluongelmaa keikoilla aisoihin?
Teknisesti meluasian ratkaiseminen on melko helppoa. Asenteellisesti se ei kuitenkaan ole. Miksi näin?
 
Heh... musiikinharrastajana lukuisia liveakteja nähneenä ja toisinaan myös kuulleena en jaksa lakata ihmettelemästä tilannetta, jossa kansanjoukot kerääntyvät musiikin äärelle tulpat korvissa. Oma kuuloni on jo, omaa tyhmyyttäni, siinä määrin tärviöllä että voin huoletta äimistellä jotain ZZ Topin livevetoa niin läheltä, että vois' ukkoja vaikka parrasta vetää, mutta...
 
Asia on varmaankin tullut jo puiduksi tässä ammatti-ihmistenkin taholta juurtajaksain ja monesta näkövinkkelistä yms. mutta tuntuu kummalliselta, että musiikillisesti ihan kuranttien, jopa maailmanluokan artistien äänentoisto hoidetaan toisinaan niin että kuulijaan sattuu. Vaikka olen vanha pieru, olen tottunut "tosi kovaan ääneen" mutta jämäkän jytkeen ja epämiellyttäväksi kokemukseksi muodostuvan kakofonian välillä on eroa. Tuo ero on minusta hieman samanlainen veteen piirretty viiva kuin se, joka erottaa kulkevan ja groovaavan rumpukompin toisistaan, mutta voisi kuvitella että enimmäkseen yhtä ja samaa hommaa jatkuvasti vääntävälle ammattilaiselle tuo olisi itsestäänselvyys. Mutta eih.
 
Kieltämättä on vituttanut muutaman kerran kun on maksanut jotain 75 € nähdäkseni jonkun hyvän bändin ja lopputulos on ollut, että tulin pelkästään todistaneeksi orkesterin rumpalin basarijalan nykykunnon. Tuo 75 eunukkia ei ole kynnyskysymys vaan koko asetelma.
 
Ei tää voi toimia näin. Ainakaan kovin kauaa. Meininki lähtee intensiivisestä musasta eikä suinkaan äänenpaineesta. Rokissakin. Kantsii vaikkapa kuunnella vielä kerran C.Berryn originaaliversio vähemmän tunnetusta iskelmästä "Johnny B. Goode."

Rokkipuolen vanhat tavat on peräisin 70-luvulta kun alkoi tulla tehokkaita päätteitä. Pa-kamat kasvoi nopeasti ja alan standardiääneksi muodostui se ylenmääräinen möhinä ja sihinä yhdistettynä huminaan.
 
Sähän olit alottanut -68? Jos asiat on tosiaan noin surullisesti, niin voisi olla peiliin katsomisen paikka.
 
Oikeastihan silloiset kaverit olivat aikamoisia pellepelottomia. Silloinhan koko rockmusaskene alkoi Suomessa muotoutua. Jokainen, joka siinä oli mukana, myös siihen ankarasti vaikutti.
 
Sinänsähän tässä ei ole kuitenkaan ollenkaan ollut kyse huonoista ja hyvistä soundeista, vaan kysymyksen mukaan Mikä siinä on kun meluongelmaa ei saada aisoihin?. Ratkaisuksi on ehdotettu desibelileikkuria. Joku virkamies päättäisi deebeeluvun ja se olis niingo siinä.
 
Musiikki ansaitsee parempaa. Katson olevani edelläkävijä kun haluan myös rokkipuolelle klassisella puolella itsestäänselvää selkeyttä, soittimen äänen puhtautta ynnä ilman korvatulppia kuunneltavaa mutta dynamiikkaa sisältävää musaa.
 
Nyt mä rohkenen epäillä, että tämän hyvältä kuulostavan virkkeistön takana on selkeä ymmärtämättömyys siitä, mistä on kyse. Sähköinen musahan ei ole suinkaan sähköisesti vahvistettua akustista musaa, vaan sähköistä musaa.
 
Sähkökitara ei ole sähköisesti vahvistettu akustinen kitara vaan oma soittimensa nimeltä sähkökitara. Mun mielestäni näitä asioita ei pidäkään turhaan sekottaa (esimerkiksi pähkäilemällä "oikeita" soittimia jäljitteleviä mallinnuksia) vaan valita keinonsa draaman mukaan ja käyttää niitä keinoja niitten keinojen mukaan. Mitä myös "rajojen rikkominen" on. Siinäkin kun lähdetään jostain ja "rikotaan" se.
 
Tietysti nää taiteen alueet kohtaa esimerkiksi fysiikan ilmiössä "äänen paine" eli volume. Silloin puhutaan siitä.
 
Tottakai näitäkin taideilmiöitä voi sekottaa keskenänsä, niinkuin mitä muuta tahansa. Taiteilija tekee niin.
 
Mutta eri taidemuotoja ei voi arvottaa johonkin hierarkiaan. Yksittäiset taideteokset voivat puolestaan olla hyviä, huonoja tai siltä väliltä ja sen myötä sitten joku taidetrendi voi olla joko merkittävä tai tyhjänpäiväinen.
 
Viihdepuoli sitä jo kovasti lähentelee mutta rokkarit on jälkeenjääneitä menneessä eläjiä.
 
Kyllä täytyy nyt sanoa, että pitää olla todellinen puukorva, jos kuulee piupiusimot, jonkun kannettavan torvi-jousi-jne -mallintavan (missä on myös hintaansa nähden hyvä bassopuoli) ja kolmantena "ihan aidon kuuloisilla" rautalankamallinnussoundeilla soittavan kitaristin ja kaikki tämä thomannpeeaa:n kautta jotenkin musikaalisena ja innovatiivisena esimerkkinä.
 
Edes ne punaiset pikkutakit eivät voi merkitä noin paljon, vaikka paljon ne merkitsevätkin.
 
Ja vielä; tämmönen esimerkki siksi, että puhuttaessa rockbändeistä sä olet koko ajan halunnut puhua ekaan katselmukseen tulevasta harrastelijaorkasta. Kaikki muu on ollut staroilua.
 
Mä sentään kirjoitan tossa esimerkissä hyvin, hyvin todennäköisestä ammattilaispumpusta, joka voisi soittaa jopa teeveessä.
 
PS EDIT: Toi edelläkävijä... Ei tähänkään mennessä ole ollut kavereita, jotka olisivat olleet "edelläkävijöitä". Ne on vain ratkaisseet ongelmia. Edelläkävijöitä niistä on tullut vasta historian myötä, jos on tullut.

Ratkaisuksi on ehdotettu desibelileikkuria. Joku virkamies päättäisi deebeeluvun ja se olis niingo siinä.
 
Onko jollakulla parempia ehdotuksia?
 
Sähköinen musahan ei ole suinkaan sähköisesti vahvistettua akustista musaa, vaan sähköistä musaa.
 
Sähköisyydestä johtuen sitä pitäisi voida hallita jopa paremmin kuin puhtaasti akustisin instrumentein soitettua - eikö totta?
 
Kyllä täytyy nyt sanoa, että pitää olla todellinen puukorva, jos kuulee piupiusimot, jonkun kannettavan torvi-jousi-jne -mallintavan
 
Ne ovat vain välineitä. Uusilla ja vanhoilla välineillä on kummillakin mahdollista saada aikaan hyvää ja huonoa jälkeä. Kummatkaan ei takaa hyvää tai huonoa lopputulosta.
 

 
Edes ne punaiset pikkutakit eivät voi merkitä noin paljon, vaikka paljon ne merkitsevätkin.
 
Sellaset kun sais ja vielä jotain punaista plyyssiä!! ;-)
 
PS: Tsiikatkaa video ellette ole jo katsonut tätä:
http://muusikoiden.net/cgi/goto.php … prodikeys_DM/watch/5_Drums_High.wmv
 
Olisi aika mahtava näky kun möhömahaiset plyyssitakkiäijät vetelee noilla ja Casioilla roketti rollia - eikö totta...

Ei tää voi toimia näin. Ainakaan kovin kauaa. Meininki lähtee intensiivisestä musasta eikä suinkaan äänenpaineesta. Rokissakin. Kantsii vaikkapa kuunnella vielä kerran C.Berryn originaaliversio vähemmän tunnetusta iskelmästä "Johnny B. Goode."
 
Voi että mä oon samaa mieltä.
 
ps. sormusta tuo ei kiinnosta. hän vain muuten haluaa olla ammattilainen ja asiantuntija. missäkö? älä multa kysy.

musamies:
mutta myös digitaalisilla korvikkeilla pärjää ja keikkatilanteessa ne puolustavat paikkaansa. Itse olen kosketinsoitinten saralla hypännyt yli syntikkavaiheen ja joistain tietokoneohjelmista on ruvennut löytymään sellaisia, joista pidän.
 
Kuule, olenkos mä nähnyt sut keikalla? Noin 10 vuotta sitten Helsingin Lauttasaaren Melkonkadulla soitti jossain ravintolassa sellainen Twin Peaksin psykiatrin näköinen kaveri koskettimia, esiohjelmoitu humppakomppi pysyi samana koko illan, sävellaji vain vaihtui. Ohjelmistossa oli ainakin Mattia ja Teppoa ym. ikivihreitä.
 
Se keikka pelasti monta viikkoa. Nauroin kotiin asti, ja yritin vähän ottaa selvää, kuka ko. artisti oli, olisin halunnut jakaa elämyksen muidenkin kanssa.
 
Se keikka on ikimuistiseti jäänyt mieleen esimerkkinä, kuinka "nykyaikainen musiikkityöasema-syntetisaattori vastaa koko bändiä".
 
Anteeksi, jos et ollut sinä. Jos olit, kerro, koska voi taas tulla keikalle.

Kuule, olenkos mä nähnyt sut keikalla? Noin 10 vuotta sitten Helsingin Lauttasaaren Melkonkadulla soitti jossain ravintolassa sellainen Twin Peaksin psykiatrin näköinen kaveri koskettimia
 
Luultavasti et ole nähnyt mua keikalla. On tullut pidettyä aika matalaa profiilia ja tarkoitus, että joskus 50 vuotiaana olisi hyvä soittaja, joten ei tässä vielä ole aihetta kovin isoja areenoja ruveta kiertelemään...
 
10 vuotta sitten soitin pääasiassa Rhodesilla ja Hammondilla ja en totta puhuen ihan hirveästi tykkää mistään automaattikosketinsoittimista.
 
Nykyisin käytän tietokonetta saundien lähteenä.

10 vuotta sitten soitin pääasiassa Rhodesilla ja Hammondilla ja en totta puhuen ihan hirveästi tykkää mistään automaattikosketinsoittimista.
 
Nykyisin käytän tietokonetta saundien lähteenä.
 
Nyt en ymmärrä! Et tykkää automaattikoskettimista mutta käytät tietokonetta saundien lähteenä? Ja tykkäät digitaalirummuista?

Nyt en ymmärrä! Et tykkää automaattikoskettimista mutta käytät tietokonetta saundien lähteenä? Ja tykkäät digitaalirummuista?
 
Käytän tietokonetta siksi kun pääsen lähemmäksi perinteisten kosketinsoitinten saundia helpommin roudattavassa muodossa, eikä tarvi vähän väliä olla ostamassa uutta koskettimistoa. Treeneissä usein soitan akustisella pianolla, joka olisi käytännössä lähdes mahdoton ottaa mukaan keikalle.
 
Digitaalirummuista tykkään koska ne on helpompia roudata ja äänenvoimakkuus hallittavissa helpommin.
 
Myös akustisista rummuista pidän jos niitä soitetaan hiljaa. Valitettavasti tavallisilla kapuloilla soittaen ei useimmiten näin ole. Siksi pidän vispilöistä, mutta ne ei käy kaikkiin musiikkityyleihin parhaalla mahdollisella tavalla.

Nyt en ymmärrä! Et tykkää automaattikoskettimista mutta käytät tietokonetta saundien lähteenä? Ja tykkäät digitaalirummuista?
 
Jami, Jami, elä oo niin ehroton vaikka rumpali ootkin, kyllähän sähkökitarakin on ihan kiva vempain, vai mitä oot ollu Ossin soitosta mieltä?
 
Niin, asiaan. Mun mielestä kans ei osapuolet ees haluaa ymmärtää toisiaan. Jami ja Musamies puhuvat asiaa sen suhteen, että ammattilaisten (vai "ammattilaisten") hoitama äänentoisto on monesti päin helvettiä. Pikkuklubeilla on hyvä syyttää (aiheestakin) backline-mökää, mutta kun vähän isommissakin paikoissa täytyy ajaa niin saatanan lujaa. Tai muuten vaan paskoilla soundeilla. Valehtelematta 90% mun kaveripiiristä (sekä soittajia että musadiggareita) on sitä mieltä, että suurimmalla osalla rock-keikoista tulee musa liian lujaa. Oon kuullu myös hyvin nautinnollisia soundeja amatööribändin tekemänä, jopa bändin itsensä miksaamana siis. Ilman kuutta subbaria per puoli.
 
Mutta: rokkikeikoille kuuluu todellakin tietyt jutut, jotka ehkä Musamiehelle tutummassa genressä ei ole niin olennaisia. Rumpalin tulee piestä niitä kannuja, alapäässä pitää olla potkua ja äänen kantaa myös silloin kun tuhat ihmistä huutaa kurkku suorana kertsin mukana.

Jami, Jami, elä oo niin ehroton vaikka rumpali ootkin, kyllähän sähkökitarakin on ihan kiva vempain, vai mitä oot ollu Ossin soitosta mieltä?
 
Ei tuu muutoon räväkkää väittelyä. hähähähh.
 
Ossin soittoon kun vedotaan niin oon oikein valmis kertomaan miksi se on musikaalista, vivahteita täynnä ja vastaa kenenkä tahansa viulistin otetta omasta instrumentistaan. Sähkökitara kun ihan oikeasti reagoi soittajan tatsiin. Ei toki enää monenlaisten multihässäköiden jälkeen mutta esim. Ossin toteuttamana kyllä. Mies, kitara, piuha, vahvistin, kaappi, soundi.

Sähkökitara kun ihan oikeasti reagoi soittajan tatsiin.
 
Tuntuu, että myös osa tietokoneohjelmista reagoi ihan kivasti!?

Tuntuu, että myös osa tietokoneohjelmista reagoi ihan kivasti!?
 
Älä höpötä.

Tuntuu, että myös osa tietokoneohjelmista reagoi ihan kivasti!?
 
joo... voihan sitä säätää parametreja, mutta musta se on vähän eri asia kuin tuottaa ääniä esim. omilla sormillaan ja värähtelevällä kielellä.