Bänditoiminta ›

Juu, ei sitä kannata tehdä, jossei taitu.
 
Kyllä ne taittuu mutta kun kyseessä on sen verran tekninen musa eikä mikään kakkosnelos-rokki että se tuo tullessaan tiettyä ressikerrointa. Sitä tarkoitin sillä ressillä ja kettumaisuudella.
Coveroidun bändin alkuperäinen soittajakin oli sitä mieltä että ihan hyvin vedettiin. Loistavuuteen tuossa kohtaa on aika vaikea päästä.

Bobana:
Kyllä ne taittuu mutta kun kyseessä on sen verran tekninen musa eikä mikään kakkosnelos-rokki että se tuo tullessaan tiettyä ressikerrointa. Sitä tarkoitin sillä ressillä ja kettumaisuudella.
Coveroidun bändin alkuperäinen soittajakin oli sitä mieltä että ihan hyvin vedettiin. Loistavuuteen tuossa kohtaa on aika vaikea päästä.
 
Se, että soittaa muistokeikalla, tribuutissa tms. 1:1-vetoa vaativassa tilaisuudessa ei oo suoranaisesti cover-veto.
 
Coverit on covereita, ja saavat olla esittäjiensä näköisiä ja vaikka kuinka kaukana alkuperäismatskusta. Sen sijaan 1:1-hiilipaperikopioon pyrkimistä kutsutaan tribuutiksi, ja se joutuukin lähes aina fanien tarkan kritiikin kohteeksi.
 
Kärjistäen voisi sanoa, että coverissa soitetaan biisiä, tribuutissa alkuperäistä sovitusta. Te soititte tribuuttivetoa.

Se, että soittaa muistokeikalla, tribuutissa tms. 1:1-vetoa vaativassa tilaisuudessa ei oo suoranaisesti cover-veto.
 
Coverit on covereita, ja saavat olla esittäjiensä näköisiä ja vaikka kuinka kaukana alkuperäismatskusta. Sen sijaan 1:1-hiilipaperikopioon pyrkimistä kutsutaan tribuutiksi, ja se joutuukin lähes aina fanien tarkan kritiikin kohteeksi.
 
Kärjistäen voisi sanoa, että coverissa soitetaan biisiä, tribuutissa alkuperäistä sovitusta. Te soititte tribuuttivetoa.
 
No olkoon sitten niin.

Mielestäni covereitten soittaminen jokseenkin vittumaista ja stressaavaa.

Kun menet keikalle ja ryssit vähänkään niin heti on jo joku palikka osottamassa ja kommentoimassa että vitullensa meni. Ja tämä tekee cover vedoista etukäteen stressaavia.
 
Mä en oo soittanut muita kuin covereita ja mulle on ihan uusi ajatus että on stressaavaa, jos pitää osata soittaa se mitä soittaa.
Sitä että ne oppii kutsutaan treenaamiseksi, ihan suositeltava harrastus.

Mä en oo soittanut muita kuin covereita ja mulle on ihan uusi ajatus että on stressaavaa, jos pitää osata soittaa se mitä soittaa.
Sitä että ne oppii kutsutaan treenaamiseksi, ihan suositeltava harrastus.
 
Justiinsa. Vittuiluksihan tämäkin taas meni.
 
Kyllä siihen vaikuttaa myös se että kuinka vittumaisesta musiikista on kyse. Kyllä se kakkosnelonen ja muu tavis-paska menee vaikka tunkisin kapulan perseeseeni ja soittasin sillä mutta kun alkaa olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin välillä saattaa lipsahtaa joku moka ja tämä rassaa täydellisyyteen pyrkivää luonnettani. Understood?

Kyllä siihen vaikuttaa myös se että kuinka vittumaisesta musiikista on kyse. Kyllä se kakkosnelonen ja muu tavis-paska menee vaikka tunkisin kapulan perseeseeni ja soittasin sillä
 
Se on aika taito saada tavis-paska ja kakkosnelonen toimimaan. Ei moni klaaraa. Helpompi joku tiluhomma on opetella ku swengi.
 
Covereiden tietämys ja niiden soitanta vaikuttaa vaan positiivisesti omiin tuotoksiin. Tsemppiä!

Kyllä se kakkosnelonen ja muu tavis-paska
 
päivän paras läppä. absolut.

Mä en oo soittanut muita kuin covereita ja mulle on ihan uusi ajatus että on stressaavaa, jos pitää osata soittaa se mitä soittaa.
Sitä että ne oppii kutsutaan treenaamiseksi, ihan suositeltava harrastus.
 
No niin. Eiköhän tuo virheen tehnyt muusikko (!) jo puolustautunut ihan menestyksekkäästi. Sanotaan nyt kumminkin, että en mäkään ihan ymmärrä sitä, jos joku saa kiksejä toisen rehellisesti myöntämästä asiasta, joka varmana koskettaa ihan jokaista.
 
Aika hauskasta, että en nyt ihan heti muista nähneeni live-keikkaa, jossa yksikään bändin jätkistä ei tee yhtään virhettä koko keikan aikana. Kumminkin keskustelupalstoilla yleistaitajia riittää.
 
Olen soittaja. Teen virheitä.
 
Itse asiassa olen helvetin hyvä niissä.

Aika hauskasta, että en nyt ihan heti muista nähneeni live-keikkaa, jossa yksikään bändin jätkistä ei tee yhtään virhettä koko keikan aikana. Kumminkin keskustelupalstoilla yleistaitajia riittää.
 
On eria asia:
1. Tehdä virheitä
2. Stressaantua niistä

Se, että soittaa muistokeikalla, tribuutissa tms. 1:1-vetoa vaativassa tilaisuudessa ei oo suoranaisesti cover-veto.
 
Sitten tässä on sellainenkin näkökulma, että monet tribuuttibändit opettelevat orjallisesti ne levytetyt versiot biiseistä, vaikka se tributoitava bändi olisi itse soittanut vaikka miten muokattuja versioita keikalla. Näin monet sellaiset jutut jotka tribuuttibändiä seuratessa menee mokien osastoon, ovatkin sen alkuperäisen bändin soittaessa sovituksellisia ratkaisuja. Ymmärrän toki että monet saavat paljonkin irti näistä hiilipaperikopioista omista sankaribändeistään, mutta minua ei sellainen jokaisen yksityiskohdan tarkka kopioiminen juurikaan jaksa innostaa. Ei soittajana mutta ei varsinkaan kuulijana.
 
Ja samaa mieltä tuosta perusmateriaalin soittamisesta kuin jokunen tässä jo kirjoitellut. Niin usein se on paljon helpompi opetella jotain tilutusta kuin saada se yksinkertaistakin yksinkertaisempi kakkosnelonen kuulostamaan _oikeasti_ hyvältä ja svengaavalta. Siinä pitää olla ajatus mukana ihan 100% kokoajan. Jos soittajat lähtevät sillä liikkeelle, että "tää nyt on niiin helppoa peruskauraa että ei tarvitse panostaa" niin sen kyllä kuulee.

Kaikkihan voivat kokeilla , kuinka helppoa on perustaa cover-bändi ja myydä itsensä helposti rahakkaille keikoille. Onhan se tietenkin paljon helpompaa kuin oman musiikin markkinointi, mutta eivät cover-bändien markkinatkaan nykyisin rajattomat ole. Kyllä se homma pitää myös hoitaa hyvin.
Tietenkin olisi mukavampaa kiertää esittämässä omaa musaa ja saada siitä kunnon korvaus. Mutta kyllä mulle on mahtavaa jo se, että soittamisesta jää jotain käteenkin, vaikka se ei päätyö olekaan. Omalla kohdallani se on käytännössä mahdollista vain cover-bändissä. Ja en kadu. Hauskaa on ollut jo yhdeksän vuotta.

Säveltäminen on tylsää, aikaa vievää, hikistä hommaa, soittaminen on kivaa.
Miksi pitäisi nähdä vaivaa, kun hyvä oikotiekin on olemassa?

Säveltäminen on tylsää, aikaa vievää, hikistä hommaa, soittaminen on kivaa.
Miksi pitäisi nähdä vaivaa, kun hyvä oikotiekin on olemassa?
 
Ihme että jotkut tyypit jaksaa vielä kirjottaa ja maalata, kun kopiokoneet on keksitty.

Eilen oli eka omia biisejä soittavan bändin keikka. Perjantaina taas. Kiertueen päätöskeikka Bar Maryssa.

Kaikkihan voivat kokeilla , kuinka helppoa on perustaa cover-bändi ja myydä itsensä helposti rahakkaille keikoille. Onhan se tietenkin paljon helpompaa kuin oman musiikin markkinointi, mutta eivät cover-bändien markkinatkaan nykyisin rajattomat ole. Kyllä se homma pitää myös hoitaa hyvin.
Tietenkin olisi mukavampaa kiertää esittämässä omaa musaa ja saada siitä kunnon korvaus. Mutta kyllä mulle on mahtavaa jo se, että soittamisesta jää jotain käteenkin, vaikka se ei päätyö olekaan. Omalla kohdallani se on käytännössä mahdollista vain cover-bändissä. Ja en kadu. Hauskaa on ollut jo yhdeksän vuotta.
 
Vähän samankaltainen tilanne, olettaisin. Paitsi että minusta ei keikkamuusikkoa saisi. Ei omille, eikä covereille.Kymmenkunta keikkaa vuodessa alkaa minulla olla maksimi, mitä turnauskestävyys ja perhe- elämä sallii. Jos uhkaa enemmän tulla, niin sitten myydään eioota ja/tai nostetaan hintaa.
 
Harrastushan tämä minulle on. Mutta sopivasti keikantykää silloin tällöin, niin on ihan eri motiivi käydä treenikämpällä. Ei siellä pelkän jammailurämpyttelyn vuoksi viitsisi käydä. Lisäksi nuo keikkatulot sopivasti rahoittaa harrastuksen. Ei tarvitse joka hilavitkutinta pistää omasta pussista. Muutamat olusetkin silloin tällöin... ja kauniiden naisten ihailevat katseet. Harrastuksena mitä parhain... mutta työnä... kylla sen rahan helpommalla repii päivätöistä. Lienkö muusikkona kovastikin pervers poikkeus, mutta en muista koskaan halunneenikaan ns. tähdeksi.

Mitä vikaa covereiden soittajissa nyt sitten on? Covereiden tulkinta on tärkeä osa bändiä.
 
EDIT: Voisin opetella kirjoittamaan.