Bänditoiminta ›

Auton ikkunaa avaamalla ja sulkemalla pystyi säätelemään mieleisensä kuunteluvoimakkuuden ;-)
 
Saman voi tehdä korvatulpilla. On aika paljon halvempaakin siten. Korvatulpista ei joudu maksamaan edes "väliaikaista" käyttömaksua.

Saman voi tehdä korvatulpilla. On aika paljon halvempaakin siten. Korvatulpista ei joudu maksamaan edes "väliaikaista" käyttömaksua.
 
Useimmissa korvatulpissa on aika ikävä tukkoinen saundi. Elacin:eistä ei ole kokemusta.
 
Perus Earit kylä vaimentavan aika mukavasti.
 
Positiivisia kokemuksia myös Peltorin "kuulevista kuulosuojaimista", jotka ei kylläkään musiikkikäyttöön varta vasten suunniteltu. Niillä oli silti selkeämpi saundi kuin tavallisilla kuulosuojaimilla. Peltorin suojaimista jäi epäselväksi toimivatko ne myös stereokuulokkeina vai ovatko monomalli.
 
Täytyy kokeilla myös Silentan valmistamaa sähköistä suojainta.

Useimmissa korvatulpissa on aika ikävä tukkoinen saundi.
 
Ja siellä autossako ikkuna raollaan ei ole tukkoinen soundi? Sitäpaitsi, nythän olet ihan itse ratkaissut, siis omalta kohdaltasi, tuon "rockpiirien meluongelman". Äänenvaimennus olikin ratkaisu tähän. Jos bändi soittaa sinulle liian lujaa, voit vaimentaa sitä ääntä omalta kohdaltasi. Fantsua, eikö? Eilen teit vielä mullistavan havainnon, että auton ikkunaa pystysuunnassa liikuttamalla sisääntulevan äänen voimakkuuteen pystyy itse vaikuttamaan, ihan omin käsin. Uskomatonta. Kokeilitko muuten vaikuttiko raitisilma-suodattimien asento (kiinni-vähän auki-kokonaan auki) äänen kirkkauteen tahi soundin erottuvuuteen? Tai auton sijainti esiintymislavaan nähden? Ja olivatko ikkunat auki myös pelkääjän paikalla? Paljon saa vaihtoehtoja tuostakin. Nyt sitten aloit puhumaan eri merkkisistä kuulonsuojaimista joten olet mielestäni oikealla tiellä. Ja taisit kaiken kukkuraksi ottaa aamulla vielä oikean värisenkin.
 
Eli meluongelma on kohdaltasi saatu aisoihin. Hyvä että saimme olla avuksi, eikun seuraavaa probleemaa kehittelemään....

Mun mielestä se on aivan saatanan naurettavaa, että äänenpaineet on nykyään sellaiset, että keikalla tarttee käyttää tulppia. Mutta sehän on rok!
 
Vähän sama juttu, kun sen erään ahvenanmaalaisen autohifistin kanssa, joka oli rakentanut vaniinsa herkulesmäisen äänentoistojärjestelmän, vahvistanut sen auton koria, jotta se kesti sen äänenpaineen ja istui siellä sisällä iloisena Peltorit päässään kuuntelemassa poppia.
 
Mutta pitäköön tunkkinsa, monta kertaa on tullut lähdettyä paikan päältä poie. Ja tuntuu, että nämä paikalliset pikkubändit eivät suinkaan ole mitään pahimpia mökän tuottajia, ehkä siinä lavamökän määrässä enintään. Mutta mitä suuret edellä, sitä pienet perässä.
 
Musan pitää tulla jykevästi ja riittävän kovaa, mutta missä vaiheessa mentiin metsään?

Auton ikkunaa avaamalla ja sulkemalla pystyi säätelemään mieleisensä kuunteluvoimakkuuden
 
No perhana. Mä oon joskus miettiny keikoilla käydessäni että kun bändi soittaa joskus lavalla niin lujaa että kipukynnys ylittyy, niin olisiko sille asialle mitään tehtävissä.
Mutta hallelujaa! M.netistä löytyi apu tähänkin probleemaan!
 
Ei muuta kuin auto vaan mukaan keikoille ja istuu siellä sitten kuuntelemassa musaa, niin jopas pysyy korvat kunnossa!
 
Harmi vaan että joissakin keikkapaikoissa on asenneongelmaista henkilökuntaa eikä ne anna välttämättä ajaa autolla sisälle vaikka lupais sammuttaa moottorin keikan ajaksi.
Näissä tapauksissa voi sit vaikka irrottaa repsikan puoleisen oven ja ottaa sen mukaan keikalle.
Vähän sama juttu kuin sillä tyypillä joka raahasi autonovea mukanaan Saharassa ja perusteli sitä että "jos tulee kuuma niin veivataan ikkuna auki".
Eli jos tulee liikaa desibelejä lavalta niin veivataan ikkuna kiinni. Näin se homma etenee.

Ei muuta kuin auto vaan mukaan keikoille ja istuu siellä sitten kuuntelemassa musaa, niin jopas pysyy korvat kunnossa!
 
Harmi vaan että joissakin keikkapaikoissa on asenneongelmaista henkilökuntaa eikä ne anna välttämättä ajaa autolla sisälle vaikka lupais sammuttaa moottorin keikan ajaksi.
 
Tämä keikka ei ollut sieltä ihan kovaäänisimmästä päästä, mutta silti tuo auton ikkunasta muodostuva säädettävä limitteri puolusti paikkaansa :-)
 
Joku jenkkifarmari voisi olla hyvä sähköikkuinoineen, niin siellähän voisi sitten myös loikoilla rauhallisesti ja turvallisesti.
 
Eli jos tulee liikaa desibelejä lavalta niin veivataan ikkuna kiinni. Näin se homma etenee.
 
Ollaan asian ytimessä...

Rokkia on kiva kuunnella sillai kovaa, että se potkii vatsaan ja kuullostaa tanakalta mutta napakalta. Mutta kun monet nimibänditkin vetää sellaisella volyymilla, ettei siitä äänimöhkäleestä erota sooloja, bassoa tai lauluakaan. Musiikin tehot ja poweri hukataan jäsentymättömään melumassaan. Ei oo potkua ei. Ei kuullosta vaaralliselta, vaan onnettomalta.

leikkaa pahimmat piikit pois tarvittaessa. Pahoja piikkejä voi tulla jos laitteiden kanssa tulee yllättäviä ongelmia. Esim. softasyntetisaattori jää huutamaan jotain ääntä täysillä. Tai muuten vaan menee volat tappiin niissä tietokoneohjelmissa.
 
Tämä piikkihomma lienee se oikea ongelma, johon pitää paneutua. Lisäksi myös yksittäisten soittimien tuottama piikittely pitää laittaa kuriin. Ja kun ihan sieluun mennään niin tiettyjen taajuuksien pärskiminen. Monialuekompura auttaa kummasti. Sitä käytetään levyjen masteroinnissa, joten sitä voi käyttää myös liven "masteroinnissa".
 
Moni moittii vehkeitä, jotka tuottaakompressoitua soundia, esim tietyt säröpurnukat ja styrkkarit, mutta oikeasti sellainen vähän kompressoitunut ääni on helpompi toistaa. Ei se syö bändin tehoa, jos puhdas ja särösoundi on lähellä, toisiaan. Jos miksaaja joutuu koko ajan pumppaamaan fadereilla voi tehosyöntiä tapahtua paljonkin. Tulee kovaa väärässä paikassa. Bändin pitää itse pystyä tuottamaan nyanssinsa. Se ei ole etupään ukon hommaa. Eli mietitään missä kohtaa joku soittaa kovempaa kuin muut, ettei sitä tarvi etupäässä kaivaa sieltä seasta kun kaikki soittaa kovaa.
 
Harvemmin se kovaa tuleva _tasainen_ mekkala muutenkaan niin haittaa, mutta jos siellä seassa on piikkejä tai eq-käppyrässä kovia huippuja saadaan aikaiseksi tuskainen kuuntelukokemus. Pelkästään pa:n virittämisellä voidaan saada aikaan joko makiaa tai tuskaa. Eli tähänkin asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kaiken pitäs kuulostaa lähtökohtaisesti järkevältä. Usein tulee tämä "kun saadaan jengiä taloon"-lausahdus. Tottakai porukka demppaa tilaa, mutta ei siihen saisi liikaa tukeutua. Silloin kun kaikki kuulostaa tosi kakkalta on vika usein siellä mikserin takana yhtä paljon kuin monitorilinjan takana. Järki käteen jos tila on paska. Ei kaikuluolassa voi soittaa kuin areenalla. Pitää yrittää elää paikan mukaan. Toiset mestat on loistavia, toiset ei. Toisissa tulee kovaa vaikka soittaisi munniharpulla.

Tunnut haastelevan asiaa.
 
Mulla pyrkimyksenä opetella tekemään äänihomma niin, että kuulostaa hyvältä soittajille ja yleisölle, ei tule vaarallisia piikkejä ja dynamiikkaa on ikäänkuin näpeissä jolloin esim. kosketinsoittajan näkökulmista voimaa on niihin kohtiin käytettävissä, jossa sitä tarvitaan ja niissä kohdissa tulee hiljaa, jossa se on paikallaan.
 
Opettelun sarkaa tässä kuitenkin riittää ja ilmeisesti on hankittava myös lisää teknologiaa avuksi.
 
Myöskin bändi voi opetella antamaan paremmin tilaa esim. soolokohdissa siten, ettei sooloissa tarvi paljoa nostaa soolosoittimen voimakkuutta. Erityisesti laululle pitäisi antaa tilaa ja silloin kun ei lauleta on vapaammat puitteet tehdä jotain kivaa soittimilla.

Myöskin bändi voi opetella antamaan paremmin tilaa esim. soolokohdissa siten, ettei sooloissa tarvi paljoa nostaa soolosoittimen voimakkuutta. Erityisesti laululle pitäisi antaa tilaa ja silloin kun ei lauleta on vapaammat puitteet tehdä jotain kivaa soittimilla.
 
Nimen omaan. Nyt oot asian yimessä. Tiettyjen juttujen esillepano on hyvä tehdä just niin, et muut himmaa. Silloin soolo pääsee esiin ja kun palataan takaisin soolosta siihen mitä tulee sen jälkeen ei tulekaan sitä "putoamisen" tunnetta biisiin, vaan homma jatkuu vähän kovemmin.
 
Tämänhän voi hoitaa myös kompuralla: kun yksi soittaja tuuttaa jotain kovempaa, kaikki muut vaimenevat vähäsen. Ja kun soittaja palauttaa voimakkuuden normaaliin, muu nousee takaisin. Mutta tämä on tosi hienovaraista puuhaa ja toimii paremmin esim ryhmässä, johon ajetaan kitarat ja koskettimet. Master-kompura kun saattaa pumpata bändiä laulajan tahdissa.
 
Parasta on jos bändi taitaa itse tämän homman, mutta se on myös tekniikan avulla toteutettavissa ja monesti tosi hienotunteisesti. Bändi lyö helposti homman yli. Sitä pitää vaan itse valita, miten asian haluaa toteuttaa ja tehdä sen mukaan mikä on parasta.
 
Tekniikkaa voi käyttää apuna, mutta siitä ei saa tehdä isäntää. Kaikki kamat tulee olla siellä siksi, että niille on tarvetta. Ensin mietitään mitä tehdään ja mitä pitää saada aikaan ja sitten etsitään siihen tekniikasta lääke.
 
Sitä J.Karjalaista monissa hommissa täällä hehkutetaan. Siellä taitaa olla Suomen ykkösäänimieskaartia muuten remmissä... :D Ei sillä, et bändi ei olisi hyvä, mutta siellä on etupäässä sellainen kaveri, joka on käynyt sen bändin kanssa monta kokeilua läpi eri vehkeiden suhteen. Eli mikään ei tule ilmaiseksi.

Sullahan Marzi tuntuu olevan hyviä ideoita:
 
Tämänhän voi hoitaa myös kompuralla: kun yksi soittaja tuuttaa jotain kovempaa, kaikki muut vaimenevat vähäsen. Ja kun soittaja palauttaa voimakkuuden normaaliin, muu nousee takaisin. Mutta tämä on tosi hienovaraista puuhaa ja toimii paremmin esim ryhmässä, johon ajetaan kitarat ja koskettimet. Master-kompura kun saattaa pumpata bändiä laulajan tahdissa.
 
Täytys opetella lisää liveäänitekniikan saloja joskus käyttäen omia kamoja johonkin muuhun bändiin tai omaan bändiin niin, että keskittyisi kerrankin pelkkiin ääniasioihin.
 
Kaikki kamat tulee olla siellä siksi, että niille on tarvetta. Ensin mietitään mitä tehdään ja mitä pitää saada aikaan ja sitten etsitään siihen tekniikasta lääke.
 
Samaa mieltä.
 
Jonkinlaisena omana miksausteknisenä kokeiluna kokeilin kesällä ulkosalla sellaista, että mikseristä varasi yhden aux lähdöistä yhdistäen sen subbarin jakosuotimeen, joka mulla tällä hetkellä n. 10 vuotta sitten jonkun omatekemänä käytettynä hankkimani HIFI 100/1 sen suodin. Tästä seurasi kiinnostavana piirteenä, että jokaisen kanavan pääsi säätäämään erikseen miten paljon haluaa ohjata signaalia subbarille, jona mulla toimii toistaiseksi yksi kappale Cerwin Vega SL-36B ämyriä. Se on toistaiseksi riittänyt ja osoittautunut, että siinäkin on raahaamista tarpeeksi.
 
Näitten äänivempeleiden kanssa on tosiaankin niin monenlaisia mahdollisuuksia, että haastetta niistä riittää pitkäksi aikaa...

Sullahan Marzi tuntuu olevan hyviä ideoita:
 
Vanha kikka ja näin jälkikäteen ajateltuna ihan looginen juttu.
 
Jonkinlaisena omana miksausteknisenä kokeiluna kokeilin kesällä ulkosalla sellaista, että mikseristä varasi yhden aux lähdöistä yhdistäen sen subbarin jakosuotimeen,
 
Tästä seurasi kiinnostavana piirteenä, että jokaisen kanavan pääsi säätäämään erikseen miten paljon haluaa ohjata signaalia subbarille,
 
Kutsutaan nimellä aux-botne. :D Tuota käytetään välillä kun pitää saada lisäjytinää pa:han, eli siis roudataan normaalin setin lisäksi extrabassoja, jotka ajetaan tuolta auxien kautta. Kun laittaa bassariin, tomeihin ja bassoon vähän lisäherkkua niin nohan jytisee. Tai sitten koko kakkua oman jakarin läpi ja mieluusti alempia taajuuksia kuin koko setissä. Subharmonizer-osastoa voi myös kokeilla.
 
Usein nuo aux-bassot on semmoisia subSUB -bassoja, että toistavat tosi matalia taajuuksia. Tai sitten ne ovat samaa kuin setin botnet, mutta lisänä. Näitä näkee kaikenlaisia. Joskus näkee monobassopinkan lavan keskellä. Saattaa vähän summata, mutta hyöty voi olla isokin. Kaikessa aina riippuu, että mitä sinne ajetaan. Kippolakeikalla, missä on normaali pikkuPA (=botnet ja yläkerrat tolpannokassa) lisäsubista vois olla isokin hyöty. Esim Semifinalin setti. Sinnekin vois heittää yhden isotehoisen ja matalalta soivan botnen keskelle lavan alle. Ilma liikahtais vähän enemmän. Oltiin siellä keikalla nimittäin ja botnea tuntui jäävän vaille vähäsen se setti. Ei saa kunnon muroa aikaan. Kyse ei tavallaan ole siis siitä, ettei tulisi mekkalaa tarpeeksi tai soundi olisi huono, vaan siitä puuttuu se massa, joka ei satu korvaan, mutta tuntuu.
 
Normaalisti temppuillaan aika paljon isommalla pa:lla ja siinä ei jää botnea uupumaan edes pihalla. Päinvastoin. Saa jarrutella. Kaikessa on kumminkin helpompi ottaa jotain pois kui yrittää tehdä sitä sinne. Kitaran middleäkin esimerkiksi ennemmin leikkaa kuin yrittää lisätä sitä mikseristä.

Näitten äänivempeleiden kanssa on tosiaankin niin monenlaisia mahdollisuuksia, että haastetta niistä riittää pitkäksi aikaa...
 
Älä muuta sano kuule. Alkaa tuntua siltä, että ei edes huvita tietää kaikkea. Missä se homman hupi sitten olisi. :D

Minun mielestä kiva jos kamat kuulostaa isolta, mutta ei tunnu, että saakeli kun soi kovaa. Siis hieman samanlainen elämys kuin kirkkourkuja livenä kuunnellessa.
 
Ikävä saundi saattaa tulla esim. huudattamalla jotain aneemisia muovipönttöjä suorituskyvyn äärirajoilla.
 
Joskus näkee monobassopinkan lavan keskellä. Saattaa vähän summata, mutta hyöty voi olla isokin.
 
Mä aion pitää subbarin monomallina ja jakotaajuuden aika alhaisena. Pääkajarit 2x15 + torvi pömpelit. Pienemmissä tiloissa käytän niitä ilman subbaria ja saatan syöttää niitä vaihtoehtoisesti tehokkaampien vahvistimien sijasta vanhalla Sound City 100 PA putkivahvistimella laulu höystettynä erilisellä jousikaiulla.

Minun mielestä kiva jos kamat kuulostaa isolta, mutta ei tunnu, että saakeli kun soi kovaa.
 
Ikävä saundi saattaa tulla esim. huudattamalla jotain aneemisia muovipönttöjä suorituskyvyn äärirajoilla.
 
Tästähän siinä juuri on kyse kun niitä jättipinkkoja sinne saliin pystytetään. Kuuluu pienemmällä volyymilla laajemmalle. Siinä on vaan helppo lipsahtaa siihen huudatukseen jos kalustossa on voimaa mielin määrin.
 
Kuulostaa isolta -hommassakin on rajansa. Erään orkesterin keikalla Provinssin päälavalla oli pakko lähteä pois kun tuntui, että sisuskalut kääntyy ympäri kun tuli niin paljon botnea. Muuten ei ollut mikään, mutta se botne oli jotain ihan villiä. Silloin ei vielä tajunnut, että olis voinu siirtyä eri mpaikkaan kentässä jahomma olisi tasoittunut. Bassoaalto kun kulkee kentässä aika kierästi.
 
Mä aion pitää subbarin monomallina ja jakotaajuuden aika alhaisena.
 
Noi mistä mä puhuin oli siis normaalin pa:n lisäksi, esim festareilla.
 
Mut BTW, monobasso on ainoa mahdollisuus välttää bassotaajuuksien vaihevirhe avoimessa salissa. Suljettu sali tekee niin paljon heijastuksia, että virheitä ei niin helposti huomaa. Kaksi bassoläjää tuottaa aina vaihevirheitä kenttään, mutta yksi ei. Basso vain vaimentuu kun mennään kauemmas monolähteestä. 100 Hertsin aallonpituus on kolmisen metriä, joten vaihevirheen maollisuuksia löytyy. 63 hertsiä on jo sen verran pidempää, että normaalilla festarikentällä saadaan helposti neljästä kuuteen kokonaan bassotonta kaistaletta kenttään. Ei oo kivaa, mutta se on vaan fysiikkaa. Joissain kohdissa taas summaa niin, että menaa järki lähteä. Itse seisoskelin summapaikassa silloin taannoin. Näitä kohtia haistelemalla voi siis festareilla "säätää" itse sitä botnen määrää. :D
 
Monobassolla ei kuolleita kohtia pääse tulemaan kun kaikki basso tulee yhdestä paikasta.
 
Eli pidä vaan se monobasso, ei ole huono asia.

Mä oon ihan riittävän monta "mittarilentäjää" nähny ja kun vielä huomaa vertailuissa ettei tyypeillä ole mitään käsitystä oikean soittimen soundista niin karisee turhat luulot ammattilaisten tasosta.
 
Tässä keskustelussa ei ole ollut pointtina mittarilento. On ollut kysymys äänenpaineesta vs. jonkun käsitys vs. lainsäädäntö. Mittari on hyvä apuväline. Ei sen kummempaa. Olen kyllä tavannut tyyppejä, jotka tuijottaa Smaatia kuin Graalin maljaa. Ei hyvä. Smaartia saa, voi ja pitääkin tuijottaa, jos haluaa helpotusta tiettyihin äänentoistollisiin ongelmiin, kuten eri kaiutinelementtien välimatkat, mutta ei se huono biisiä hyväksi tee, ei muuta paskaa lähtösoundia kuninkaalliseksi eikä tee lehmänlannasta konvehtia. Niitä eivät tee myöskään korvat, jotka ovat kuitenkin äänityöläisen tärkeimmät työkalut.

Tässä keskustelussa ei ole ollut pointtina mittarilento.
 
Miksi sitten juutuitte mittariarvoihin?
 
On ollut kysymys äänenpaineesta vs. jonkun käsitys vs. lainsäädäntö.
 
Kyse on ollut asiakkaan mielestä liian suurista äänenpaineista ihan korvalla mitaten.
 
Mittari on hyvä apuväline. Ei sen kummempaa.
 
Sopisko olla samaa mieltä?
 
ei muuta paskaa lähtösoundia kuninkaalliseksi eikä tee lehmänlannasta konvehtia. Niitä eivät tee myöskään korvat, jotka ovat kuitenkin äänityöläisen tärkeimmät työkalut.
 
En oo kuullu yhtäkään sun tekemistäs etkä sä oo kuullu mun tekemiä. Voisko olettaa että oot kuitenkin ihan järkijätkä? Sen toki todentaa vasta yks kuultu äänentoistokeikka. Siitä on näin keskustellen toki erittäin vaikea puhua. Kokemus on tuonkin totuuden tuonut. Sormusen meikäläiseen kohdistama pilkka toki kertoo että kokemuksella ei tuossakaan ole vissiin arvoa. Evvvk.
 
Paremman äänentoiston puolesta
Jami

Tässä avaamassani keskustelussa kävi hiukan niin, että meni mittelöksi tyyliin: kuka on paras mies. ;-) Kukapa meistä ei haluaisi olla paras!
 
Eräs tuttava sanoi: "Asiat ei riitele - miehet riitelee."

Tässä avaamassani keskustelussa kävi hiukan niin, että meni mittelöksi tyyliin: kuka on paras mies.
 
Mun mielestäni tää meni siihen että vaikka kuinka esitetään faktoja ja AMMATTILAISTEN keskuudessa havaittuja tosiasioita, aina löytyy yksi härmäläinen jonka on vaan pakko pullikoida vastaan, ihan vaan periaatteesta. Ehkä siellä lakeuksilla ei sitten ole muuta tekemistä, tiedä noista....
 
Vaikuttaa aivan samantyyppiseltä asennoitumiselta kuin eräänkin kotimaisen televisiotuotantoyhtiön toiminta; kun äänittäjältä kysytään miksi jokin erillinen instrumentti kuulostaa juuri tältä, tai miksi olet päätynyt näinkin eriskummalliseen ratkaisuun tässä asiassa on vastaus lyhyt mutta tyhjentävä; "Koska olen sen näin tehnyt jo yli 20 vuotta, siksi teen sen edelleenkin näin." Onneksi silläkin saralla ovat muutoksen tuulet jo alkaneet puhaltaa.
 
Maailma menee eteenpäin ja asiat kehittyvät. Jos joku haluaa jurnuttaa vanhoissa tavoissa eikä kehittyä niin siitä vaan, ihan rauhassa. Kannattaa kuitenkin muistaa että yleensä ei ole oikeaa tapaa tehdä asioita, on hyviä tapoja ja huonoja tapoja, ja ainakin äänentoistohommissa jotkut vanhat tavat nyt yksinkertaisesti ovat vaan niitä huonompia. Sen kun oppii myöntämään itselleen niin johan helpottaa.

Mun mielestäni tää meni siihen että vaikka kuinka esitetään faktoja ja AMMATTILAISTEN keskuudessa havaittuja tosiasioita, aina löytyy yksi härmäläinen jonka on vaan pakko pullikoida vastaan, ihan vaan periaatteesta.
 
Kerropa sitten mitä ne faktat ja tosiasiat oli, jotka ei millään mennyt perille?
 
Toisessa keskustelupuussa oltiin ja jonkinmoisessa yhteisymmärryksessä sitä mieltä, että hiljainenkin voimakkuus voi kuulostaa hyvältä.

Kerropa sitten mitä ne faktat ja tosiasiat oli, jotka ei millään mennyt perille?
 
Kuinka moneen kertaan sinulle pitää asiat selittää? Kyllä mä sen olen tiennyt että hämäläiset on hitaita mutta että näin hitaita....