Bänditoiminta ›

Olipa hieno keikka. Jengi diggas sekä cover-soitannasta ja originaalimatskusta. Asiaa! Jatkan harrastusta.

Olipa hieno keikka. Jengi diggas sekä cover-soitannasta ja originaalimatskusta. Asiaa! Jatkan harrastusta.
 
Vedittekö playbackina?

Vedittekö playbackina?
 
Onks muuta vaihtoehtoa? Kuulostaa aina paremmalta. Mä en ymmärrä jengiä jotka ei vedä playbackinä.. miks vaivautua soittamaan livenä ku aina toimis PB.. hmm. Jänniä juttuja. Ehkä jotkut voi selittää..

Onks muuta vaihtoehtoa? Kuulostaa aina paremmalta. Mä en ymmärrä jengiä jotka ei vedä playbackinä.. miks vaivautua soittamaan livenä ku aina toimis PB.. hmm. Jänniä juttuja. Ehkä jotkut voi selittää..
 
Ihan totta. Ja sitä playbackiahan voi aina vähän nopeuttaa, jos haluu meininkiä.

Ihan totta. Ja sitä playbackiahan voi aina vähän nopeuttaa, jos haluu meininkiä.
 
JUST NIIN!!! Jengi ei vaan hahmota mitä etuja siitä on.. Voi mm olla aina ihan plekseissä ja aina vaan kuulostaa ihan päälliköltä..

Aivan.. Volumekin pysyy hallinnassa ja miksaajalla on kivaa. Bändikin voi rentoutua jo ennen keikkaa niin paljon kun haluaa. Jumaleishön! Tästä alkakoon musiikillinen revolutzión! Täytyy käydä sanomassa jätkille, että lopettavat reenaamisen.. Heitetään vain levy miksaajalle käteen ja korkataan ensimmäinen Rauchbieri.. On se muusikon elo ihanaa.
 
E: Nyt tosissaan nukkumaan.. Öitä.

Aivan.. Volumekin pysyy hallinnassa ja miksaajalla on kivaa. Bändikin voi rentoutua jo ennen keikkaa niin paljon kun haluaa. Jumaleishön! Tästä alkakoon musiikillinen revolutzión! Täytyy käydä sanomassa jätkille, että lopettavat reenaamisen.. Heitetään vain levy miksaajalle käteen ja korkataan ensimmäinen Rauchbieri.. On se muusikon elo ihanaa.
 
E: Nyt tosissaan nukkumaan.. Öitä.
 
hyvää yötä.. Toisaalta ei tarvi nukkuakaan ku kuorsauskone hoitaa homman...
 
moro.
 
moro.
 
moro.

Meijän bändin settilista koostuu nykyään lähinnä covereista, kun ei ole tarpeeksi omaa materiaalia, vaikka olen omia biisejäni jo tarjonnut. Cover-biiseissä on se houkutus, että niitä on helppo soittaa bändin kanssa kun jokainen voi itse opetella ne vapaa-ajalla. Omat biisit taas joutuu opettamaan kaikille bändin jäsenille erikseen; molemmille kitaristeille ja rumpalille vielä. Itse tietysti kannatan sitä linjaa, että settilista olisi oma biisi -voittoinen, vaikka siinä joutuu enemmän tekemään töitä.

Meidän ekalla keikalla ens viikolla oli tarkotus vetää omia ja covereita, mutta sanotuspuoli tökkii, joten omat hitit jäävät ensi kertaan. :)

Meijän bändin settilista koostuu nykyään lähinnä covereista, kun ei ole tarpeeksi omaa materiaalia, vaikka olen omia biisejäni jo tarjonnut. Cover-biiseissä on se houkutus, että niitä on helppo soittaa bändin kanssa kun jokainen voi itse opetella ne vapaa-ajalla. Omat biisit taas joutuu opettamaan kaikille bändin jäsenille erikseen; molemmille kitaristeille ja rumpalille vielä. Itse tietysti kannatan sitä linjaa, että settilista olisi oma biisi -voittoinen, vaikka siinä joutuu enemmän tekemään töitä.
 
Voisitte kokeilla biisien opettelua yhdellä kertaa, vaikkapa treenien yhteydessä?
;-)
 
Omien kappaleiden opettelu on mun mielestäni jopa helpompaa kuin lainojen, koska niissä ei ole aikaisempaa "oikeaa" sovitusta, vaan tulkinta on se minkä bändi soittaa.
 
Lainojen opettelu kotona johtaa puolestaan mun nähdäkseni usein siihen, että kaikki ovat sitten opetelleet vähän omanlaisensa tulkinnan kappaleesta, ja se joudutaan lievää suuremmalla väkivallalla runnomaan kuosiin. Lisäksi kotona ja omassa päässä tehdyt sovitukselliset ratkaisut perustuvat aina mielikuviin, eivät todellisuuteen.
 
Kun mä lähden opettelemaan cover-settiä, teen kotona ainoastaan varsin väljät komppilaput joissa on soinnut ja pakolliset melodiat. En opettele yhtään sen pidemmälle, koska olen huomannut että hommat sujuvat sekä nopeammin että paremmalla tuloksella, jos ei opettele vääriä tai turhia juttuja. Pitäytyy olennaisessa ja kuuntelee bändiä.
 
Omista biiseistä tuon näytille pelkän soinnutuksen ja laulumelodian. Siitä sen on lähdettävä, jos biisi on hyvä. Kaikki yritykset tehdä valmiimpaa demoa ovat poikkeuksetta tehneet biisin opettelun vain vaikeammaksi.

Kun mä lähden opettelemaan cover-settiä, teen kotona ainoastaan varsin väljät komppilaput joissa on soinnut ja pakolliset melodiat. En opettele yhtään sen pidemmälle, koska olen huomannut että hommat sujuvat sekä nopeammin että paremmalla tuloksella, jos ei opettele vääriä tai turhia juttuja. Pitäytyy olennaisessa ja kuuntelee bändiä.
 
Samalla metodilla itsekin lähestyn asiaa. Yksi konsti saada covereista omankuuloisia on se etten välttämättä treenaa biisiä soitannollisesti yksi yhteen, tietty treenaan olennaiset koukut, breikit ja riffit; eri juttu on sitten tribuuttibändit missä tavoitteena on vetää biisit mahdollisimman tarkkaan juuri niin kuin tribuutin kohteena oleva bändi on rallit levylle vetänyt. Itse kyllä diggaan siitä jos coveriin on löydetty erilainen näkökulma. Monet soitannollisesti mukavimmista coverversioista on syntyneet treeniksellä biisilistaa miettiessä kun joku heittää ilmaan uuden ehdotuksen tyyliin "muistattekos sen biisin x..." ja itse biisiä en ole kuullut kuin joskus sattumalta radiosoitossa. Siitä on kuitenkin muistissa olemassa jonkinlainen kuulokuva rakenteesta ja groovesta, siitä sitten lähdetään kehittelemään sovitusta. Tulee joskus hauskoja ahaa-elämyksiä kun sitten myöhemmin kuulee alkuperäisen, mutta mieluusti sitä pysyy siinä itselöydetyssä sovituksessa kunhan se toimii ja palvelee biisiä niin että olennainen välittyy kuulijoille.
 
Omista biiseistä tuon näytille pelkän soinnutuksen ja laulumelodian. Siitä sen on lähdettävä, jos biisi on hyvä. Kaikki yritykset tehdä valmiimpaa demoa ovat poikkeuksetta tehneet biisin opettelun vain vaikeammaksi.
 
Aivan! Mua on jonkin verran närästänyt se jos säveltäjä tuo kämpille pitkälle työstetyn demon, mieluummin lähden liikkeelle puhtaalta pöydältä koska demon sovitusratkaisut kuitenkin ohjaa siihen suuntaan. Eli kaikkein mieluiten vain sointulaput+sanat ja sitten biisintekijä esittelee biisin muille pelkistetysti piano/akustinen skitta + laulu -versiona.

Mä pidän coverhommaa ja omien biisien soittamista aivan eri meininkinä. Soitan kahdessa bändissä, joilla teemme omia kappaleita. Sovitamme yhdessä ja käytämme biiseihin aikaa ja vaivaa. Kun mennään keikalle, niin ollaan onnellisia, jos saadaan matkakorvaukset, ruuat ja muutama kalja.
 
Soitan myös kahdessa bilecoverbändissä. Niissä homma toimii niin, et viikkoa ennen keikkaa sovitaan biisit. Jokainen opettelee ne kotona ja sit pidetään yhdet treenit, joissa mennään biisit läpi ja sovitaan sävellajit laulajalle mieleisiksi. Keikalle ei lähdetä alle liiton minimiliksan.
 
Toisten bändien biisien soittaminen on työtä, mutta jos joskus pääsee omia kappaleita täydelle salille esittämään, niin sitä tekee vaikka ilmaseks.

Vähän eri asia kans vetää koko keikka pelkkiä kovereita, kuin soittaa omien biisien väliin pari kolme lainavetoa.

Mielestäni covereitten soittaminen jokseenkin vittumaista ja stressaavaa.
 
Kun menet keikalle ja ryssit vähänkään niin heti on jo joku palikka osottamassa ja kommentoimassa että vitullensa meni. Ja tämä tekee cover vedoista etukäteen stressaavia.
Oma kokemus on siitä kun vetästiin Tavalla yks cover veto niin jo oli seuraavana päivänä joku finnilärvi täällä aukomassa päätään kuinka tulikaan ryssittyä sitä sun tätä.
 
Kun taasen omassa musassa voi aina hiukan säveltää ja improvisoida tilanteen mukaan jos on huono/hyvä päivä noin niinkun soitannollisesti.
 
Tiettyyn pisteeseen asti coverointi on ihan mukavaakin mutta ei sitä työkseen tekisi.
 
P.S. Anteeksi jos toistan jonkun muun ajatuksia mutta en jaksanut kaikkia käydä läpi.

Tiettyyn pisteeseen asti coverointi on ihan mukavaakin mutta ei sitä työkseen tekisi.
 
Juu, ei sitä kannata tehdä, jossei taitu.

Juu, ei sitä kannata tehdä, jossei taitu.
 
Mutta jos treenaisi niin että taittuu? Tai pleipäkkinä sitten?

Mutta jos treenaisi niin että taittuu? Tai pleipäkkinä sitten?
 
Pleipäkkinä kovereita keikalla. Siin vois olla jo keikkailun makua.

Pleipäkkinä kovereita keikalla. Siin vois olla jo keikkailun makua.
 
Siinä olis selkeä jatkumo. Kun jo ensinnä tarvitaan kaivostyöläisen sosiaaliset taidot, ajokokemusta, voimaa roudata, näkemystä miksata käytännössä kuurona lavalta, niin tuo olis olis selkeä jatke siihen: Ei enää yhtään hyvää puolta koko touhussa, eli se soittaminen. Istutaan vaan humppakuutiossa ahtaasti, roudataan, säädetään paskat soundit ja juodaan jallua... ei kun hetkinen, se jalluhan on hyvä puoli. Voi vaan juoda paljon enemmän. Paitsi että kukaan ei sitten aja, aika huono sittenkin.
 
Ei kyllä se aika perseestä loppuviimesillään on, hoho.

Siinä olis selkeä jatkumo. Kun jo ensinnä tarvitaan kaivostyöläisen sosiaaliset taidot, ajokokemusta, voimaa roudata, näkemystä miksata käytännössä kuurona lavalta, niin tuo olis olis selkeä jatke siihen: Ei enää yhtään hyvää puolta koko touhussa, eli se soittaminen. Istutaan vaan humppakuutiossa ahtaasti, roudataan, säädetään paskat soundit ja juodaan jallua... ei kun hetkinen, se jalluhan on hyvä puoli. Voi vaan juoda paljon enemmän. Paitsi että kukaan ei sitten aja, aika huono sittenkin.
 
Ei kyllä se aika perseestä loppuviimesillään on, hoho.
 
Unohdit tyhmät kaverit ja huonot jutut. ;)

Covereissa on itselle hyviä puolia, että a) onnistuessaan ne usein kuulostavat hyvältä, omista biiseistä ei voi aina sanoa samaa, b) jengi saattaa tietää ne, joskus jopa innostua liikkumaan kappaleen tahdissa tai sen ohi, c) niiden soittamisesta saa tasaisehkoa palkkaa, omilla biiseillä tienaaminen tuntuu vähän lottoamiselta.
 
oli piristävää käydä pari iltaa sitten paiskomassa covereita pikkujouluväelle. oli mukavaa, ja taskuunkin jäi jotain. kuten muukin musiikki, covereiden soitto on hyvä harrastus (rahastus?).