Bänditoiminta ›

Jonkin verran aiheesta on keskusteltu, mutta haluaisin kuulla mielipiteitä siitä, että..
 
Onko eroa esiintyä lavalla, jossa on tai ei ole jonkinlaista lavastusta (esim. taustakangas tms.)?
Jos on, niin mikä vaikutus lavastuksella on omaan/koko bändin esiintymiseen?
 
Entä lavastuksen vaikutus yleisöön? Kiinnitätkö keikoilla käydessäsi huomiota bändien visuaalisuuteen? Vaikuttaako lavastus siihen millaisena koet bändin? Esimerkkejä?

Jonkin verran aiheesta on keskusteltu, mutta haluaisin kuulla mielipiteitä siitä, että..
 
Onko eroa esiintyä lavalla, jossa on tai ei ole jonkinlaista lavastusta (esim. taustakangas tms.)?
Jos on, niin mikä vaikutus lavastuksella on omaan/koko bändin esiintymiseen?
 
Taustakangas l. backdrop ei sinänsä oo tärkeä (koska bändin tyylilaji voi olla vaikka mikä romukauppametalli tai varastofuusio), mutta maalausvalot ovat. Ilman takavaloja, floodeja, ei bändi nouse taustasta irti. Muutenkin lavavalot vaikuttavat olennaisesti esitykseen, parhaimmillaan tulee pyrittyä siihen, että jos valot tukevat esitystä niin lavaliikehdintä tukee sitten valoja.
 
Lähinnä itseä häiritsee, jos tausta ei ole neutraali, tai kaljakopat kaappien alla ovat räikeän värisiä. (Tai pahin - jos lavalle joutuu ottamaan tuoleja tai pöytiä kamojen alle.) Silloin toivoo aina, että olis loputtomasti mustaa kangasta mukana.
 
Entä lavastuksen vaikutus yleisöön? Kiinnitätkö keikoilla käydessäsi huomiota bändien visuaalisuuteen? Vaikuttaako lavastus siihen millaisena koet bändin? Esimerkkejä?
 
Aina. Kun bändi nousee ns. raskaaseen sarjaan, sen näkee ihan ekana valoista. Muistan suorastaan dramaattisina käännekohtina ne keikat, jolloin vaikkapa Absoluuttisella Nollapisteellä tai Trio Niskalaukauksella on ollut ekaa kertaa "omat" valot, ja muistan niistä ratkaisuista keskustelleeni, homman tehneiden valomiesten kanssa ja muuten.
 
Samoin aina tulee huomattua, jos jollain bändillä on uus backdrop, paremmat kulissit tai vaikka oma sisäänspiikkaaja paikalla, noista tulee ehkä parhaiten mieleen Dingon geisha-tyttö gongeineen Kaivopuistossa, ja 69 Eyesin about ekan Tavastian-keikan posetiivarityttö. Hienoin taustarakennelma oli Jimi Tenor + Shamansin "takoja", joka liikkui värivalojen vaihtuessa, toiseksi hienoin oli Isebel's Painin "hypnoosihyrrä". Isebel's Painilla oli muutakin hienoa, megafonikypärä, kärpäslätkät ja pyörätuoli...

Mulla kiinnittää edellämainittujen lisäksi huomion mm. persoonalliset soittimet ja ns. tavaramerkit, kuten Kim Nekromanin arkkubasso.

Mulla kiinnittää edellämainittujen lisäksi huomion mm. persoonalliset soittimet ja ns. tavaramerkit, kuten Kim Nekromanin arkkubasso.
 
Jepjep!
 
Kyllä siellä lavalla pitää jotain persoonallista olla. Noista taustarakennelmista ja muusta semmoisesta en niinkään välitä, mutta jotain pienempää juttua kyllä kaipaa. Mulla on ollut aina fiksaatio mikkitelineisiin ja niiden koristeluun, niihin on tullut sidottua rebel-lippuja ynnä muuta. Ja Vicious Wankersin tavaramerkkinä oli pitkään mikkiteline joka oli koostettu joulukuusenjalkaan isketystä jääkiekkomailasta. Jotain taustakankaitakin oli käytössä, joskus sellainen jossa luki "haistelemme liimaa" ja joskus sellainen jossa oli teksti "Wank power" ja sienenkuvia. Joku vastaavantyylinen dekoraatio mun mielestä riittää lähes bändille kuin bändille. Jotenkin alkaa vaan vituttaa, jos sitä krääsää on kauheita määriä. Tulee sellanen olo, että mikäs tässä nyt olikaan se pääasia ja että onko tämä bändi tosiaan niin paska, että yleisön huomiota täytyy hajottaa noin pontevasti. Liika on siis mun mielestä liikaa. Ennenkaikkea se vituttaa, jos lavalla hyörii ja veuhtoo henkilöitä, jotka eivät kuulu bändiin. Paitsi jos ne ovat pinheadeja ja heiluttavat jumalattoman kokoista kylttiä, jossa lukee "Gabba gabba hey".
 
Niin, ja sitten nämä tämmöiset Motörheadin pommikonerakennelmat on tietysti asia erikseen. Mutta tyylikkäästä keikan aloituksesta tuli mieleen tuo Cultin Music without fear -dvd, jossa keikan alussa koko lavan peittää katosta lattiaan ulottuva vaalea kangas. Soittajat näkyvät vain epämääräisinä varjoina sen läpi. Sitten alkaa sahaava intro, ja juuri kun biisi räjähtää käyntiin, verho pudotetaan alas. Tolla vältytään siltäkin, että yleisön tarvii katsella miten soittajat tulevat lavalle ja värkkäilevät siinä ennen eka biisin alkua.
 
EDIT: Jos tosta vaikutuksesta esiintymiseen vielä. Tottakai se on kivampi soittaa, jos lavalla on bändin juttua tukevaa rekvisiittaa. Yleisökin saattaa orientoitua aivan erilailla. Vaikka tietystihän se on niinkin, että musiikin pitäisi riittää puhumaan puolestaan. Ööhh... tähän liityen: Tietäisköhän joku, mistä saisi halvalla biisoninkallon?

Vaikuttaako lavastus siihen millaisena koet bändin? Esimerkkejä?
 
Jeps. Kerron nyt mielipiteeni kahden erilaisen esimerkkiartistin avulla. Olkoot ne vaikkapa showrockin legenda Alice Cooper ja suomirokin legenda Eppu Normaali.
 
Jälkimmäiselle ei mielestäni oikein kuulu mitkään ylenpalttisen hulppeat lavastukset ja yliampuvat lavatemput.
En kylläkään ole heidän nähnyt esiintyvän vuosiin, mutta luulen että heidän lavashownsa on ehkä valoja lukuunottamatta aika hillitty, keskittyen musiikkiin.
 
Alice Cooper taas loi maineensa pitkälti erilaisilla tempuilla, ja hänen konserttinsa muistuttivat enemmän jo sirkusta kuin perinteisempää konserttia.
Lavalla oli giljotiinia, kyklooppia ja ties mitä härveliä.
Tosin 70-luvulla monet muutkin nimekkäämmät artistit antoivat mielikuvituksesa lentää todella vapaasti lavashown suunnittelussa.
 
Mutta tuo sirkustouhu nyt kuuluu osana rock-kokonaisuuteen. Olen käynyt ihan maksavana asiakkaana Cooperin konsertissa, koska halusin nähdä sen giljotiinitempun livenä, sekä nähdä mitä muuta siellä tapahtuu. No, kyllä musiikillakin oli osansa paikallaololleni.
 
Eppuja, kuten muutamia muitakin "suomirokkareita", jotka eivät suuremmin panosta visuaalisuuteen, taas kuuntelen mieluiten levyltä. Olen nähnyt tarpeeksi monta kertaa kun lavalla veivataan vanhoja hittejä farkut jalassa ja lippis päässä, riisutulla lavalla lähinnä paikallaan seisoen, joko coverina tai alkuperäisen artistin toimesta.
 
Niin joo, sitten ovat tietysti blues- ja muut "hillitymmät" artistit ihan erikseen, mutta nepä eivät olekaan enää "rokkia".

Nuoremmille bändeille; kyllä alkutaipaleella voi kuitenkin panostaa siihen soitto/esiintymistaitoon ja varmuuteen... kaikkea muuta ehtii kelata vielä monta monta kertaa...

. tähän liityen: Tietäisköhän joku, mistä saisi halvalla biisoninkallon?
 
Sieltä mistä eläviäkin biisoneita :)

tärkeämpää on se,miten ite siellä vedätte. jos on kauheen energinen keikka teidän puolesta,niin sitte niillä muilla jutuilla ei oo niin väliä.. Mutta kyllähän noi valojutut on aika in.,

Muistan joskus, kun vedettiin Bowie-tribuutti Semifinaalissa monen bändin voimin ja hankittiin sinne pari sellaista ohjattavaa liikkuvaa valoa (Varilite?). En nyt muista oliko niitä 2 vai neljä, mutta ainakin yksi pari pantiin rumpusetin molemmin puolin korokkeille ja kyllä näyttää videolla *komealta* kun ensimmäisen biisin alussa valokeilat nousevat ylöspäin ja alkavat vetää sellaisia kuvioita.
 
Visuaalisuudella on paljonkin merkitystä. Yhtyeen pitää erottua tapetista (jos se on tarkoituksenmukaista) ja näyttää yhtyeeltä. Ja valoihin kannattaa panostaa ja jos jotain valoja on niin joku voisi niitä vähän vilkutellakin (rauhallisesti).

Kyllähän hyvällä valoshowlla on suuri vaikutus keikan onnistumiseen. Valot tekevät sen tunnelman.
 
Tosin, jos bändi on hemmetin hyvä, niin on melkein sama millaiset valot on käytössä.

Miten olisi hieman halvemmalla budjetilla vaikka tavallinen pöytälamppu tai mahdollisesti siihen jokin kuvio tai värikalvo.

Visuaalinen puoli on bänditouhuissa yllättävän tärkeässä asemassa. Se vaikuttaa ihmisten mieliin - jokaisen ihmisen mieleen, sanoi hän mitä tahansa.
 
Ja ajatelkaa nyt tilannetta, jossa yleisö olisi valaistu ja bändi soittaisi siinä huoneen pimeässä nurkassa. Ihmiset näkisivät toisensa, mutta ei kunnolla bändiä. Huomio kiinnittyisi aivan toisiin asioihin.

Visuaalinen puoli on bänditouhuissa yllättävän tärkeässä asemassa. Se vaikuttaa ihmisten mieliin - jokaisen ihmisen mieleen, sanoi hän mitä tahansa.
 
Niin, tai tajusi tai ei...
 
Nimittäin, monta kertaa niitä lavavaloja ei huomaakaan, kun ne eivät ole mitään sirkusta. Silloin saatetaan luulla, ettei niitä valoja ollutkaan.
 
Mutta Torniojaws, pöytälampusta ei oo kyllä lavalla mitään iloa. Ei ainakaan värikalvon kanssa. Ainoa hyvä pöytälamppu-keikka oli siinä Radiopuhelimien teatteri-esityksessä, jossa jätkät soittivat biisejään pöytälampun jousilla ihan tunnistettavasti.

Ja ajatelkaa nyt tilannetta, jossa yleisö olisi valaistu ja bändi soittaisi siinä huoneen pimeässä nurkassa. Ihmiset näkisivät toisensa, mutta ei kunnolla bändiä. Huomio kiinnittyisi aivan toisiin asioihin.
 
Joo toi ei toiminu Puntalassa. Illan pimetessä pikkulavalla ei ollu valoja, mutta yleisö oli katuvalon alla.

Nimittäin, monta kertaa niitä lavavaloja ei huomaakaan, kun ne eivät ole mitään sirkusta. Silloin saatetaan luulla, ettei niitä valoja ollutkaan.
 
Mutta jos niitä valoja ei sitten olekaan niin sen kyllä huomaa. Aika monia asioita pidetään ikäänkuin itsestäänselvyytenä, joiden läsnäoloa ei noteerata mutta puutteen huomaa heti. Basisti vois olla yks hyvä esimerkki:)

Joo toi ei toiminu Puntalassa. Illan pimetessä pikkulavalla ei ollu valoja, mutta yleisö oli katuvalon alla.
 
Siteeraanpa itseäni hiljan olleesta ketjusta bändin visuaalisesta ilmeestä:
siteeraus alkaa:
 
Tota sen kummemmin yksilöimättä, niin siellähän on katottavana (a) lava (b) musikantit.

Siis:

(a) lava siistiksi ja sen näköiseksi, että joku on nähnyt vaivaa. Jonkinmoinen taustarätti, styrkkareiden alla olevan kaljakorit piiloon ja ihan semmonenkin juttu kun että piuhat vedetään siististi eikä niitä roiku joka perkeleen nurkasta. Täähän olisi ihan jopa työturvallisuuttakin.

Valoiksi riittävät vaikka 150 W työmaaheittimet; pääasia, että ne on huolella ripustettu. Koko jutun clow on siinä, että lava näyttää bändin omalta. Se on tila esitystä varten.

(b) esiintymiskuteet. Ne voi olla vaikka samanlaiset t-paidat ja farkut kuin periaatteessa normaalistikin, mutta siinä on semmonen juttu, että kun ennen keikkaa vetää ne päälleen, sitä tajuaa, että nyt se on menoa ja virittäytyy sen mukaan. Pitkän päälle tästä tulee nasta rituaali, missä kaikki puuhailevat omiansa ja keskittyvät samalla. Tämä on myös hyvä syy tyhjentää mahdollinen orkesterikylmiö/lämpiö, mikä sekin auttaa keskittymään.

Muut jutut niinkuin vaikka liikkuminen tulee ihan luonnostaan jos on tullakseen. Nää on kaikki fiilisjuttuja, lava, vaatteet, liike, ihan kaikki.
 
Siteeraus loppuu.
 
Tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan siis, mutta minusta olisi kyllä aivan alusta lähtien syytä opetella tämmöstäkin. Se on osa bändin soundia.
 
Noita poliittisia merkkejä, niinkuin nyt Konfederaation lippua, varoisin, koska niistä tulee se vaikutelma, että lavalla olijat ovat tyhmiä. Jason Ringenbergeriltä on tässä viime päivinä soinut radiossa biisi, missä hän ihmettelee juuri tätä kapinalippu -ilmiötä. Että eivätkö ihmiset tiedä, mitä se merkitsee.
 
Tohon alun sitaattiin, niin kiinnittäkääpä huomiota kesäjuhliin, joissa on mobilelavat ja aurinko paistaa lavan takaa yleisöä silmiin. Mikä on paikan pimein kohta? Aivan, lava. Siksi siellä täytyy auringonvalossakin (tai oikeastaan siitä johtuen) posottaa valoa. Muuten ei esiintyjä näy. Sittenkin auringon kanssa kilpailu on huonoa.

Tosin, jos valomies on hemmetin hyvä, niin on melkein sama millaiset valot on käytössä.
 
:D
 
Mä oon tehny valohommaa tässä hyvän tovin, lista-artisteista demobändeihin ja nähnyt siinä sivussa muita, oikeita ammattilaisia, työssään. Täytyy todeta, että kaikki on kiinni siitä, että löytyy hyvä idea joka bändille. Se ei vaadi suuria summia, laitteita ja tekniikkaa vaan hyviä ideoita. Jos ei itse keksi, niin katsoo läpi muutaman iso staran dvd:n ja poimii niistä yksi-kaksi juttua. Sitten sovelletaan.
 
Vakkaribändiäni touhaan normaalisti neljän liikkuvan, kahden parrivärin, lattiavalojen, naamavalojen ja blindereiden setillä. Settini sisältää kaksi kolmijalka-standia. letkuja on neljä, standeihin menee omansa(sokapex+DMX+suko), lattiavaloille ja headeille yksi(suko+DMX) ja etuvaloille yksi(suko). Yhteen teipattuja keksintöjä. Nopea pystyttää, nopea purkaa. Tolla hoidetaan yhden bändin shou. Siinä on tarpeeksi mahdollisuuksia, että joka biisille voi kaivaa oman jutun ja voi säästellä "tärkeisiin" biiseihin jotain spesiaalia.
 
Mutta jos paikka on esim. huonoissa sähköissä voi mukaan ottaa pelkän etuvalon ja liikkuvat. Tai etuvalon ja kaks väriä parreja. Aina voi vetää. Yhtä bändiä huilutin baarin omalla setillä pari viikkoa sitten. Back to basics. Perusvärit (RGB) kannujen nokkaan, etuvalo kohdilleen, kaks linjaa valkoista rokkivaloa, kannut suuntaan ja shou voi alkaa.
 
Pienimmillään setti on ollut naamavalo ja taustavalo, jotka palaa koko ajan. Himpparin sai kyllä tulille, mutta sähköä oli juuri ja juuri neljän parrin ajamiseen prosenteilla. Ei paljon räpsytelty, ettei mene ääneltä sähkö kesken keikkaa.
 
Pääsääntöisesti on kumminkin saanut aina laittaa kaikki lavalle, settini on sen verta pienikokoinen ja tehoinen(vai pitäskö sanoa "suunniteltu") että se mahtuu lavalle kuin lavalle. Yleensä paikat missä käydään on semmoisia vähän parempia paikkoja missä on asiat osapuilleen kunnossa ja bändejä käynyt ennenkin.(tosin yhdessä paikassa vietiin kamat saareen pakulla bussin perästä kun silta ei kestänyt bussin painoa. Takaisin tullessa käytettiin tilataksia kun pakun omistaja olikin lähtenyt nukkumaan...)
 
Mutta siis pointtina se, että ideat on ne, jotka tekee valosetistä musiikkia tukevan jutun. Se on ihan sama onko siellä kymmenen vai sata lamppua jos tietää mitä niillä tekee. Mä oon tehny (ja kasannu) molemmilla määrillä ja oon saanu aina kaivettua seteistä sen mitä tarvitsen. Joskus osuu, joskus ei, mutta määrä ei korvaa laatua tässäkään.
 
Tahtoo sanoa, että joskus kannattaa maksaa siitä valomiehestä, eikä siitä, että kellä on eniten niitä valoja halvimmalla...

Katsoppa vaikkapa Angus Youngia joltain liveltä. Periaatteessa se näyttää ihan helkkarin tyhmältä se meno. Mutta eräs bluesmies sanoi mulle: "kun vedät, niin vedä turpa auki." Kesällä näin erään legendaarisimmista suomalaisista bändeistä koskaan livenä. saundit oli mahtavat,biisit uskomattomia, mutta koska lavalla ei tapahtunut mitään en sitä jaksanut katsella. Jos valot vilkkuu ja bändi liikkuu sekä on vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. homma toimii. Yleisölle vedetään ei itselle. Kyllä livenä vetämisen toinen puoli on visuaalisuus. (kyllä soitan niskan takana, pieksän kitaroita, soitan kilpaa ja teen typeriä ilmeitä, se on helvetin hauskaa!)

(kyllä soitan niskan takana, pieksän kitaroita, soitan kilpaa ja teen typeriä ilmeitä, se on helvetin hauskaa!)
 
Yeah! Leveä haara-asento määrää!!! Tärkeintähän ei ole elvistely, vaan julmettu elvistely ilman hyvää syytä!!! Rock'n'Roll!!!

Noita poliittisia merkkejä, niinkuin nyt Konfederaation lippua, varoisin, koska niistä tulee se vaikutelma, että lavalla olijat ovat tyhmiä. Jason Ringenbergeriltä on tässä viime päivinä soinut radiossa biisi, missä hän ihmettelee juuri tätä kapinalippu -ilmiötä. Että eivätkö ihmiset tiedä, mitä se merkitsee.
 
No, elämässä on otettava pieniä riskejä. Yhtä hyvin jotakin Negativea katsellessa voisi saada sellaisen vaikutelman että lavalla olijat ovat viheliäisiä hinttejä.
 
Mä en ole tota Jason Ringenbergin biisiä kuullut, mutta mahtaako mies muistaa tätä Jason & The Scorchersin levynkantta?
 
http://pages.sbcglobal.net/rmhodge/wildfires.html