Bänditoiminta ›

Äijää ei saada viesteillä enää kiinni, liekö estänyt kokonaan joka puolelta.
Treeniksellä ei ole näkynyt pariin kuukauteen, vaikka suurin osa syistä vaikuttaa aidolta, tässä kohtaa rupeaa miettimään että olikohan kaikki keksittyjä.
 
Tämä sama tilanne toistuu vähän eri muodoissa useinkin bändin perustamisen alkuvaiheilla, ennenkuin lopulta ne luotettavat tyypit löytyy.
 
Jengi kysyy miks käytän samoja tyyppejä eri musatouhuissa, koska tiedän että ne hoitaa oman tonttinsa ja tietää mitä homma vaatii.
 
Mutta mikä saa ihmisen lopettamaan bänditoiminnan niin että vain jättää ilmestymättä paikalle ja/tai vastaamaan viesteihin. Parhaimmillaan jopa niin että ensin itse ottaa yhteyttä wanted-palstan ilmoitukseen ja sen parin viikon/kuukauden bändin biisilistan jonkun biisin reenamisen jälkeen kommunikointi vain katkeaa ilman että edes ehditään ns. Koesoittoihin.
 
Miks ei voi laittaa viestiä että "sori, ei kiinnosta enää" tai "sori syyn X takia en voi jatkaa enää bändissä"
 
Liekö standardit liian korkealla harrastelija-toimintaan taiko olenko vain mulkku. Mutta kyllä rupeaa aina vituttamaan kun näin käy, yliajattelen sitten rai ei.

Herkkien taiteilijasielujen identiteetti murskaantuu, kun tajuaa, ettei itsestä ole merkitykselliseen ja menestyksekkääseen bänditoimintaan. Kai sitä nyt vähemmästäkin masentuu ja muuttuu toimintakyvyttömäksi muumioksi.

Lazuux:
Mutta mikä saa ihmisen lopettamaan bänditoiminnan niin että vain jättää ilmestymättä paikalle ja/tai vastaamaan viesteihin.
 
Omalla kohdallani 90-luvun lopussa tuo johtui tolkuttomasta huumeiden käytöstä. Sain kenkää monesta bändistä.

Voi olla vaikeaa sanoa asioita, joihin kuvittelee toisen reagoivan jotenkin negatiivisesti.
 
Periaatteessa siihen PITÄISI pystyä, ellei sitten pelkää sitä toista liikaa.... ;) :D

Onneks vastaan ei ole tullut kuin pari katoamistemppuilijaa. Toinen oli kitaristi joka oli helppo korvata paremmalla mutta kun toinen oli bändin laulaja/keulakuva jouduttiinkin bändi laittamaan telakalle odottamaan sitä että etsitään uusi laulaja. Noh, onneksi meillä on toinen - erilainen - bändi tilalla muuten samalla porukalla mutta eri laulajalla.
 
Tuo laulaja oli kyllä aika legendaarinen katoamisineen. Eka katoaminen tapahtui alle puoli vuotta bändiin liittymisen jälkeen heti kun saatiin tehtyä EP. Sen jälkeen katoamiset oli säännöllisiä (pilasi jopa parisuhteensa kun katoili myös kotoaan), mutta viimeisin episodi oli kun hän toisen bändinsä kanssa kävi säännöllisesti meidän treeniksellä soittelemassa. Sitten aina kun ehdotettiin että mitäpä jos me treenataan välillä niin se ei koskaan sopinut eikä aikaa ollut. Pari kertaa sitten mentiin jopa treenikselle kun tiedettiin että nuo ovat tuolla niin että olisi hiukan jututettu, mutta kaveri lähti seiniä viistäen nopeasti pois.
 
Noh, hänen nykyinen bändinsä lopetti sitten treenaamisen meidän treeniksellä (vuokria ei maksanut kuin yksi jäsen noista), tämä laulaja, joka siis on tuossa nykyisessä bändissään basisti, ei esimerkiksi maksanut vuoteen osuuttaan vuokrasta vaikka kyseltiin. Ja viimein laittoi meidänkin bändin kotisivuille tiedotteen että "eroaa bändistä ajanpuutteen vuoksi". Ei sinällään tullut yllätyksenä, vaikka oikeasti aikaa olisi kyllä ollut. Ei vaan voinut sanoa suoraan että kiinnostus loppui. Ja velkansa olisi voinut hoitaa, mutta alkoikin vaatimaan meiltä rahaa.

Voi voi. Tutun kuuloisia tarinoita. Kesällä jouduttiin juurikin laulajan kansa tekemään bänksit. Katoamiset ei vaan oikein natsaa ryhmätoiminnassa. Jälkipuintia on käynnissä mutta onneksi sentään pystymme jatkamaan mukavaa harrastelua jo bändissä olevien toimesta suoriltaan. Paskuliinihän näissä tunnelmaksi useimmiten jää mutta on jotenkin myös tärkeää olla liikaa suostumatta huonoon ryhmässä oloon ja kommunikointitapaan (lue: hiljaisuuteen). Mitä enemmän tulee ikää, eli kohta 40, sitä enemmän sitä tahtoo käyttää aikansa valikoitujen ihmisten kanssa yhteistyössä.