Bänditoiminta ›

Piti olla tänään treenit.
 
Puoltatoista tuntia ennen treenien alkua tulee viesti: "Ei pysty. Meillä on taas viemärit tukossa". Voi vittu. No eihän toi mitään, mut ku on viis kundia, niin tottakai jokaisella kerralla jollain viidestä on muuta menoa. Tilanne tosin kärjistyy näin kesällä lomien aikaan, mikä on ihan ymmärrettävää. Joten kyllä tää tästä ..mut silti vituttaa sen verran että piti roiskasta tää topikki.
 
Vituttaako muita treenien peruuntuminen?

Vituttaako muita treenien peruuntuminen?
 
Vituttaa ne välillä, mutta ei niistä kannata herneitä sen kummemmin vetää. Harrastelijoiden kannattaakin ehkä välillä vähän priorisoida tekemisiänsä ja miettiä kuinka paljon antaa muun elämän kärsiä bänditreenien takia. Tämä korostuu varsinkin jos on pari bändiä ja pitkät treenimatkat.
 
Täytyy myöntää, että meidän bändissä on treenit peruuntunut yleensä eniten mun takia. Ei kuitenkaan montaa kertaa ja aina on ollut tärkeä syy. Koskaan en ole jättänyt menemättä sen takia, kun ei jaksa huvittaa. Ei se aina huvitakaan, mutta täytyy silti treenata kehittyäkseen. Kun on joku päämäärä mielessä, niin on helpompi ponnistella tämmöisten pikkujuttujen yli. Ei ketään voi aina antaa 100% itsestään harrastukselle ja bändissähän on tosiaan monta henkilöä.
 
Joskus voi muuten treenien peruuntuessa olla ihan hyödyllistäkin soitella erilaisella kokoonpanolla. On huomattavan valaisevaa treenata vaikka ilman rumpua ja laulua kitaraosuuksia sekä bassoa. Kuulee uusia asioita ja pystyy puuttumaan fraseerauksiin yms. paremmin.
 
EDIT: Mä oon aatellut tän jaksamisjutun muuten näin. Bändissä on monta henkilöä, jotka haluavat soittamaan. Jos jotain yhtä ei huvita juuri silloin ilman sen kummempaa syytä tulla soittamaan, niin onko se oikein muita kohtaan kun koko treenit peruuntuu KAIKKIEN osalta? Eipä tietenkään. Sen nojalla oon aina raahautunut paikalle, kyllä siellä paikanpäällä sitten alkaa homma aina sujumaan ja harmaat pilvet väistymään.

No jos tuo tulee tavaksi, niin äijä vaihtoon. Etenkin jos bändihommaa yritetään vähänkin vakavammin. Ja peruuntumisesta ilmoitetaan hyvissä ajoin, ei kahta minuuttia ennen treenejä. Viimeistään edellisenä päivänä.
 
Kaikki eivät vain ymmärrä, että bändi tulee aina ensin, muu elämä vasta sitten:)

Meillä treenit peruuntuvat yleensä kitaristin takia, joka sanoo "Ei jaksa" ja/tai "Ei kiinnosta". Ei jakseta rumpalin kanssa tuota touhua enää kauaa katsoa. Kesällä treenit ovat olleet harvassa, silllä niitä on vedetty peräti yhdet koko kesänä johtuen rumpalin kesätöistä Ranualla tai jo edellä mainitun kitaristin mökilläolosta (tosin töitä hän on siellä tehnyt), eli ihan aiheellisia poissaoloja noin muuten.
 
Mutta sitten kun kaikilla natsaisi aikataulut niin yksi ei ensinnäkään vastaa puhelimeen ja kun hänet viimein internetin välityksellä saa kiinni, hän sanoo, että "Ei jaksa eikä kyllä kiinnostakaan". Kismittää. Tästä tosin on tullut jo ihan läppä bändin muiden jäsenten kesken.
 
"Ei mennä soittamaan" "Miksi?" "Arvaa." "xxxx angst-ei-jaksa." "Oikein!" tai
"Mennään vasta parin tunnin päästä soittaan" "Miksi?" "Arvaa." "xxxx syö!" "Oikein!"
 
Perussettii.

Harvoin sitä meilläkään on koko sakkia kerralla paikalla. Rumpali ja yks kitaristi on minusta se aivan minimi kokoonpano jotta treenaamisessa olisi järkeä. Tottakai parempi jos on koko jengi paikalla yhtäaikaa ja viimeistään ennen keikkoja lähes välttämättömyys.

Harvoin sitä meilläkään on koko sakkia kerralla paikalla. Rumpali ja yks kitaristi on minusta se aivan minimi kokoonpano jotta treenaamisessa olisi järkeä.
 
Njoo, meidän bändi ei treenaa edes tuolla kokoonpanolla kun vaativat basistin (minut) sinne bosseilemaan. Ollaan haettu tosin kakkoskitaristia pitkään ja nyt ehkä se saadaan, mutta taitaa olla pian taas vain yksi kitaristi, kuten annoin vähän olettaa. Kattellaan nyt. Ilman vokalistia meidän treenit sujuu mitä parhaiten, koska mies vain kitisee "Voinko mä jo lähteä" tai "Kirjoittakaa sanat". Onneksi on toinenkin bändi, joka tosin toimii vähän projektimaisesti kahden muun jäsenen soittaessa ns. "nousevissa orkestereissa".

Harvoin sitä meilläkään on koko sakkia kerralla paikalla. Rumpali ja yks kitaristi on minusta se aivan minimi kokoonpano jotta treenaamisessa olisi järkeä. Tottakai parempi jos on koko jengi paikalla yhtäaikaa ja viimeistään ennen keikkoja lähes välttämättömyys.
 
Toi on muuten vähän kakspiippunen juttu. Jos jengi tottuu siihen että treenit pidetään vaikkei koko bändi ookaan paikalla, tulee helpommin sellasia "ei jaksa"-poisjääntejä.

Toi on muuten vähän kakspiippunen juttu. Jos jengi tottuu siihen että treenit pidetään vaikkei koko bändi ookaan paikalla, tulee helpommin sellasia "ei jaksa"-poisjääntejä.
 
No kakspiippunen ehkä joidenkin kohdalla, muttei meidän. Meillä asuu jätkiä nykyään eri puolella Suomea(Hesassa, Nurmijärvellä, Joensuussa ja Lappeenrannassa) eikä kaikki millään pääse jokaisiin treeneihin tulemaan. Parempi treenata pienemmällä porukalla, kuin jättää kokonaan treenit väliin.

No jos tuo tulee tavaksi, niin äijä vaihtoon. Etenkin jos bändihommaa yritetään vähänkin vakavammin. Ja peruuntumisesta ilmoitetaan hyvissä ajoin, ei kahta minuuttia ennen treenejä. Viimeistään edellisenä päivänä.
 
Kaikki eivät vain ymmärrä, että bändi tulee aina ensin, muu elämä vasta sitten:)
 
Oot muuten varmaan ensimmäisiä ihmisiä mnetissä jotka on mun kanssa samaa mieltä jostain. Musiikista ei tingitä.

Musiikista ei tingitä.
 
Tuskinpa olet ainoana tuota mieltä ;-)

Toi on muuten vähän kakspiippunen juttu. Jos jengi tottuu siihen että treenit pidetään vaikkei koko bändi ookaan paikalla, tulee helpommin sellasia "ei jaksa"-poisjääntejä.
 
Näin kävi meidän basistin kohdalla. Hänen viikkonsa ovat täynnä muista musiikkijutuista. Kerran sanoin hänelle, ettei hänen ole pakko tulla joka treeneihin jos on muita kiireitä. Sen jälkeen hän kävi kahden kuukauden aikana treeneissä vain ennen keikkoja, jonka jälkeen erosi bändistä. :) Ilmeisesti hän huomasi homman löysääntyessä, että on mukavampi olla kun ei tarvitse tulla paria kertaa viikossa treenikämpälle.

mun mielestä tollaset "ei-jaksa"-poisjäännit on niin turha juttu... jos ei löydy kiinnostusta niin mitä siinä bändissä sitten tekee. Tollanen tappaa motivaation kaikilta muiltaki ku yhdellä asenne ihan kuralla..

Vituttaa, jos se syy on tyyliin "Olen krapulassa", "Ei huvita" tai "Päätinkin lähteä tyttiksen kanssa sukuloimaan JUST sillon kun on treenit".
 
Sinällään ei ole ollut isommallakaan (6-7 henkeä) porukalla löytää yhteistä treeniaikaa kunhan treenit on ajoissa sovittu ja prioriteetit (kaikki muu paitti musiikki on turhaa!!1) on kunnossa.
 
Ei sillä, eipä minuakaan aina huvittanut lähteä loskaiseen talvi-iltaan tarpomaan kohti kylmää treenitilaa. Onneksi musisointi on yleensä pienen kärsimyksen väärtiä =)

Vituttaa, jos se syy on tyyliin "Olen krapulassa"
 
Siis krapulahan ei ole syy eikä mikään olla poissa treeneistä! Silloinhan se inspiraatio on parhaimmillaan!! =)
 
Eilen peruuntu treenit kun rumpali sanoi menevänsä uimaan... Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että muu bändi (minä ja toinen kitaristi) oli uimassa ja rumpali huiteli jossain. Emme olleet kyllä treeneistä sopineet aikaisemmin niin eipä tuosta hirviää hepulia voinut nostaa.

Siis krapulahan ei ole syy eikä mikään olla poissa treeneistä! Silloinhan se inspiraatio on parhaimmillaan!! =)
 
oltii entisen bändin kanssa studiossa ja laulajalla oli karmee krapula ni tuli mielettömän asenteellista settiä :P

Vituttaako muita treenien peruuntuminen?
 
Enpä muista koska olis treenit peruuntuneet. Toki joskus on tultu paikalle soittokelvottomassa kunnossa (kuumeessa, ääni kadonneena, humalassa) tai myöhästytty vähän, mutta kokonaan ei treenejä peruta kuin yhteisellä päätöksellä.
 
Me ei kyllä treenatakaan turhan takia, vaan ainoastaan rundien alla tai ennen levyntekoa, sellaiset "muuten vaan" -treenaamiset jäivät nuoruuteen ja siihen kun oli aikaa; nykyään jokaisella on kaiken muun ansiotyön lisäksi useampi rauta tulessa musiikin kanssa, useampi keikkaileva ja levyttävä bändi ja sessiosoittoa tai studiohommia lisäksi, eli vapaapäivät ovat kortilla.
 
Ja kun jokaiset treenit maksavat jo matkakuluina sellaisen parisataa euroa kämpän vuokrista ja muista puhumattakaan, niin parempi treenata tehokkaasti. Kukaan ei esimerkiksi soittele omiaan treeneissä, soundit laitetaan kuntoon ekan biisin aikana ja sitten niitä ei räplätä, ja tupakkatauolla ei meluta.
 
Ei vanhana jaksa tehdä turhaa työtä.

Kannattaa ehdottomasti laittaa omat arvot järjestykseen. Jos soittaminen on työ, niin silloin asia on tärkeähkö kuten mikä työ tahansa ja pitää miettiä pändiläisten potkimista ja muuta. Jos taas ollaan liikenteessä ihan harrastepohjalta, kuten useimpien pändien kanssa asianlaita on, kannattaa muistaa että jokaisella soittajalla on se perhe tai vastaava, jonka kanssa pitää myös olla hyvissä väleissä.
 
Joka tapauksessa oli sitten ammattilainen tai harrastelija, niin tosiasia on se että ei pidä ikinä mennä laittamaan ketään valitsemaan perheen tai soittamisen välillä, perhe on aina tärkein. Muistakaa se aina. Siinä vaiheessa kun alkaa kotona homma menemään vituralle, ei soittajasta ole mitään iloa eikä mistään tule yhtään mitään. Ei harrastelijalla, eikä ammattilaisella.
 
Mutta aikataulujen sopiminen ja niiden pitäminen on asia aivan erikseen. Se että harrastelijapändi voi toimia, vaaditaan homman toimimiseen kalenterin käyttämistä ja noudattamista. Mutta sittenkin akuutteja menoja tulee ja ne pitää hyväksyä. Jos taas poissaolo on jaksamisesta tai kiinnostamisesta kiinni, niin silloin ei muuta kuin jamppa vaihtoon.

...niitä ei räplätä, ja tupakkatauolla ei meluta.
 
Järjestys sen olla pitää. Ok, varsinki jos kyse on leipätyöstä.

Järjestys sen olla pitää. Ok, varsinki jos kyse on leipätyöstä.
 
Ei se sitä tarkoita, etteikö voitais soittaa ihan hihasta eli hatusta mitä vain, mutta se tarkoittaa sitä että kun soitetaan, niin kaikki soittaa, ja jos keskustellaan niin silloin ei soiteta sähköllä.
 
Totta kai kun tauoilla siirrytään soittopuolelta sohvaryhmään, joku aina ottaa sen akustisen nurkasta ja tapailee sillä jotain. Mikä on ihan ok, jos ja kun volyymia ei kuitenkaan juuri ole.

Tuo kiven treenimalli on kyllä ihanteellinen. Tuohon pitäisi pyrkiä. Meidän bändin ensimmäinen harppaus ammattimaisempaan toimintaan oli se kun treeneissä alkoi olla enemmän soittamista kuin biljardin peluuta:)