Bänditoiminta ›

Tämä threadi menee nyt kategoriaan "turhat avautumiset" mutta.. Enkä osaa oikein selittää tätä muuten, joten kerronpa teille hieman eilisestä illastani..
 
Olin tuolla eräässä kantanuokkarissani miksaamassa bändi-iltaa. Esiintymässä oli paikallisten rock-, ja punk-nimien lisäksi itselleni tyystin tuntematon rässiorkesteri.
Ounastelin jo roudausvaiheessa pahaa silmäiltyäni hieman laitteistoa: mm. LTD:n halpis RR, B-luokan Bc Rich, Marshall vs100 sekä Peaveyn laina-Banditti. "On sitä huonommillakin vedetty", pohdiskelin. Eiköhän tämä tästä..
 
Jo ennakolta odotettu scuuppiaalto pyyhkäisi ylitseni, (kuten aina tuntuu käyvän).. :) Se, basistin räminä, rumpalin kilistely (joka oli suureksi ilokseni huomattavan hiljaisemmin soitettua kun tavallisesti), ja laulajan kuiskauksenvaimea kähinä virittivät minut jollekin mystiselle, lähes uskonnolliselle tasolle.. :)
 
Jokin päässäni napsahti ja natsi-vaihe kääntyi päälle. Säntäsin lavalle, teippasin rummut umpeen ja väänsin kitaroiden taajuuskäppyrät uuteen uskoon kitaristien vastalauseista välittämättä. Toimi, ja kyllä rouskutti kivasti.. Itsetyytyväinen myhäilyni katosikin sitten keikan aikana kun älysin, että toisen kitaristin taidot eivät olleetkaan "aivan" vääntämäni soundin tasolla.. Teinkin sitten pikaisen ja itselleni täysin poikkeuksellisen päätöksen ja luikin lavan sivuun ruuvaamaan soundiin lisää bassoa ja säröä, sekä vähemmän middleä. Surullista kyllä, vaikka kitarasoundi muuttuikin suttuisammaksi, muuttui keikka samalla paljon miellyttävämmäksi kuunnella.. :)
 
Tuon pienen hetken ajan oli semmoinen surrealistinen "voiko näin oikeasti käydä"-hetki.. Sitten sen korvasi rauhoittava ja turvallinen "no niinpä tietysti, näinhän meillä käy, älä siitä huoli"-fiilis. Ihan kuin olisi siirtynyt musiikillisesti ja ammatillisesti jollekin aivan uudelle tasolle.. :D
 
Eli näin.. twilight zone-kokemuksia musiikkimaailmasta. Onko teillä ollut koskaan keikalla, studiossa, reeneissä tai muualla tämmöisiä valaistumisia, jolloin älyätte, että jokin on nyt muuttunut..? On astuttu jonkin rajan yli jonnekin, vaikka siitä mihin astuttiin, ei olekaan varmuutta..?
 
E: Tulipa vuoden kieroutunein threadi.
 
E II: Ja täytyy vielä sanoa, että minulla ei missään nimessä ole mitään biiffiä kyseisen bändin kanssa, jos sattuisivat itsensä tästä vaikka tunnistamaan.. Minulle jäi keikasta oikein positiivinen viilis. Oppia ikä kaikki. :)

olin nelivuotias. olin liittynyt balettikouluun ja oli eka esitys. esityksen jälkeen huokaisin vanhemmilleni "tätä mä olen aina halunnut tehdä." baletti jäi muutaman vuoden päästä, mutta joka esityksen jälkeen tuo fiilis vaan vahvistuu.
 
siinä ehkä elämäni tärkein ammatillinen valaistushetki. onneksi jatkoin musiikin enkä tanssin parissa :)

Skippailin tän aiheen, kun luulin tämän liittyvän johonkin valojen laittamiseen.

Skippailin tän aiheen, kun luulin tämän liittyvän johonkin valojen laittamiseen.
 
Mutta et sitten kuitenkaan ottanut sen kummemmin aiheeseen kantaa, vaikka tajusit mistä puhutaan. Hoho.
 
Mä valaistuin, kun tajusin duunissa että bensan tekeminen ei periaatteessa eroa mistään keittämisestä mitenkään. Ja että autot liikkuu ihan millä vaan nesteellä, kunhan se palaa. Eli ei mitään hätää, ikinä.
 
edit: eiku mitä vittua...? Olit siis tulossa puhumaan valoista. Unohda edellinen, ill get me coat.

Mä valaistuin, kun tajusin duunissa että bensan tekeminen ei periaatteessa eroa mistään keittämisestä mitenkään. Ja että autot liikkuu ihan millä vaan nesteellä, kunhan se palaa. Eli ei mitään hätää, ikinä.
 
edit: eiku mitä vittua...? Olit siis tulossa puhumaan valoista. Unohda edellinen, ill get me coat.
 
Jumaleishön.. Hämärää tekstiä. :)

En ole kokenut valaistumista. Minä olen vain aina tiennyt, että tätä haluan tehdä.
 
Jokin päässäni napsahti ja natsi-vaihe kääntyi päälle. Säntäsin lavalle, teippasin rummut umpeen ja väänsin kitaroiden taajuuskäppyrät uuteen uskoon kitaristien vastalauseista välittämättä. Toimi, ja kyllä rouskutti kivasti...
 
Olisit muuten melko varmasti saanut kitarasta päähän jos olisit ollut äänimiehenä mun keikalla ja olisit mennyt säätelemään vahvistimen asetuksia kesken kaiken. :D Sellaista en sallisi muilta kuin henkilöiltä, jotka tunnen ja joihin luotan. Mutta eihän siinä mitään, hyvä että sait poikien soundit sentään kohdilleen.

Kyllä monella kitaristilla on niin paskat soundit, millä ovat tottuneet soittamaan. Ehkä sun ois pitänyt mennä natseilemaan pari kuukautta aikaisemmin treenikselle?
Olen yrittänyt serkkupojalle(15v.) neuvoa, että laittaa middleä reilusti, mutta joka kerta kun se säätää, niin middlet on nollissa ja treblet ja säröt melkein täysillä. Vittuuko tolle voi mitään tehdä?

V*ttuuko tolle voi mitään tehdä?
 
Äänitä bändin soittoa sen säädöillä ja sun?

Äänitä bändin soittoa sen säädöillä ja sun?
 
Enpäs osaa nauhoittaa! Ja ihan niin pitkälle en kyllä jaksa mennä. Lähinnä jeesailen kamojen kanssa ja siinnä samalla yritän neuvoa.

Olisit muuten melko varmasti saanut kitarasta päähän jos olisit ollut äänimiehenä mun keikalla ja olisit mennyt säätelemään vahvistimen asetuksia kesken kaiken. :D
 
Toki sitä usein tulee neuvoteltua hieman hellävaraisemmin mutta tuo oli enemmän semmoinen ääritila. Päivästä riippuu hieman miten käy.. Vittuilemaan en koskaan ala, mutta kyllä sitä huonompana päivänä voi tulla melko tylysti töksäytettyä, että "toi soundi on ihan täyttä paskaa, ruuvaa se enemmän suuntaan xxx".
 
Yhtä paljon on päivästä kiinni myös mikä on lopputulos.. Joskus tulee semmoisia "antaa olla"-hetkiä. Useimmiten kuitenkin pidän itselläni sen totalitäärinen-natsi-veto-oikeuden.. Jos kitaristi on päättänyt konsultoinnista huolimatta kuulostaa paskalta, koen oikeudekseni toimia kaikin keinoin, jotta se soundi saadaan hyväksi.. :)
 
E: Toki tämmöistä sattuu vain silloin kun talo maksaa palkan.. Silloin kun bändi maksaa viulut mennään toki bändin pillin mukaan ja ruuvataan juuri semmoista sontaa kun he toivovat.. :)

Enpäs osaa nauhoittaa! Ja ihan niin pitkälle en kyllä jaksa mennä. Lähinnä jeesailen kamojen kanssa ja siinnä samalla yritän neuvoa.
 
Vie bändi isoon tilaan ja lyö kielisoittajille kymmenmetriset piuhat soittimen ja signaaliketjussa seuraavan laitteen väliin. Sitten soitto soimaan niillä "hyvillä skuuppisoundeilla" ja herrat etäämmälle, kuulijan paikalle, kuuntelemaan.
 
Sitten säädetään kitarasoundit enemmän sinne taajusalueelle, missä niille on tilaa ja koetetaan uudestaan.
 
Todennäköisesti jälkimmäinen tilanne kuulostaa pahalta sekin, mutta johtuen siitä että soittaminen ei olekaan yhtäkkiä niin helppoa ja kitaroita pitää käskeä. Mutta kyllä se siitä iän mittaan...

Olin tuolla eräässä kantanuokkarissani miksaamassa...
 
Mites asian koet kun tulen keikallesi ja väännän master eq:si uusiksi?
 
Se 14v gainit kaakossa soittava Bodom fani on niillä omilla asetuksillaan tottunut soittamaan ja välttämättä ei muunlaisia hanskaa. Ja heidän esityksensä "taiteellinen lopputulos" lepää hyvin pitkälle sen varassa. Vikkejähän saa aina antaa, varsinkin kun nuorien bändejen kanssa töitä tekee. Mutta jos eq:n uusikisi pistämiselle sanotaan ei, se tarkoittaa myös ei. Sitten pitää vain itse yrittää pelastaa se, mikä on pelastettavissa. Ajan, studio- ja soittokokemuksen kautta kumminkin ne nuoren artistin soundimieltymykset inhimillistyvät.
 
Ainakin omasta mielestäni, ei talon teknikolla ole minkäänlaista oikeutta mennä esiityvän artistin säätöihin puuttumaan, muuten kuin todella äärimmäisissä tilanteissa. Mitä tapahtuisikaan, kun joku pitkän linjan kantrimiksaaja lähtisi samanlaisella asenteella tekemään esim. Kornia? :)